Miksi lapsen sukupuoli ja nimi halutaan usein pitää salassa?

Me myös olemme aina ihan avoimesti kertoneet, mutta tiedän esimerkiksi useammankin perheen, jossa lapsen nimeä on mietitty todella pitkään, eikä se ole ollut edes vanhemmille selvä kovin kauaa ennen ristiäisiä/nimiäisiä.

Tuo nimen salassapitäminen on jotain taikauskoa. Meidän suvussa se ei ollut koskaan tapana ja mua hämmästytti se, kun ensimmäistä kertaa siihen törmäsin. Siihen, että sukupuoli on tiedossa, mutta sitä ei kerrota, oon törmännyt ehkä kerran. Me taas ei itse haluttu tietää vauvan sukupuolta, lasketaanko se salassapidoksi? Kutsumanimi kerrottiin heti, kun se itse tiedettiin. Emme kertoneet raskausaikana, mitä nimiä olimme miettineet, koska ne olivat kaikki vain ehdotuksia. Meillä ei ollut olemassa varmaa tytön- tai pojannimeä tulevalle lapselle.

Joku mulle joskus sanoi, että se on niin kivaa pitää salaisuutena ja katsoa kun muut on uteliaita. Huvinsa kullakin. Me ollaan aina kerrottu avoimesti koska ei ole mitään syytä ollut salatakaan. Sukupuolen kertomisen yhteydessä olen toki aina muistuttanut ettei se ultra-arvaus ole tosiaan muuta kuin valistunut arvaus ja voi olla väärä.

Minusta on jotenkin hassua pitää lapselle hyvissä ajoin päätetty nimi valtakunnansalaisuutena ristiäisiin asti. Ja etenkin nimittää häntä sillä välin jollain oudolla hellittelynimellä. Tuttavat sanoivat lastaan "taateliksi". Meidän taateli sitä ja meidän taateli tätä, joopa joo...

Olen ihmetellyt samaa. Meillä vauvan sukupuoli ja nimi ovat olleet ihan julkista tietoa sitten kun olemme ne itse saaneet tietoomme.

Monethan panttaavat nimen julkistamista kasteeseen asti, mutta meille kaste oli lapsen liittäminen seurakuntaan eikä mikään nimen julkistamistilaisuus. Joillain kavereilla se nimen salailu on mennyt ihan naurettavuuksiin asti. Eräät eivät esim. voineet tavata isovanhempia ennen kastepäivää ettei vauvan isosisarus olisi vahingossa mälöyttänyt vauvan nimeä isovanhemmille. En käsitä noin fanaattista salailua. Lieneekö jotain taikauskoa sitten?

Jotkut luulevat, että kaikkien elämä pyörii sen heidän uuden pilttinsä ympärillä ja vanhemmat haluavat pitää muut ihmiset "jännityksessä". Aivan kun meitä muita oikeasti niin paljoa kiinnostaisi, että kalenterista oikein lasketaan päiviä ja tunteja siihen suureen päivään.

En ole koskaan ajatellut, että se olisi jotain vaivannut, kun emme ole nimeä etukäteen kertoneet. Molempien kohdalla kyllä sukupuoli kerrottiin, heti kun saatiin itse tietää. En pystynyt olemaan kertomatta. Joku voi olla kertomatta siksi, ettei itsekään sitä ole halunnut tietää,.tai että ultrassa on sanottu, ettei kannata kuitenkaan vielä seiniä vaaleanpunaiseksi maalata tms. En tiedä, en ole koskaan ajatellut asiaa, eikä ole liiemmin häirinnyt. Nimen olemme kyllä pitäneet salassa, kuten kaikki muutkin tuttavat, ystävät, sukulaiset. Kai siinä jotain jännää on arvuutella kastepäivään saakka :) ei minua ole haitannut, että muut eivät ole etukäteen kertoneet, eikä kukaan ole sanonut, että heitä olisi haitannut, kun me emme ole kertoneet.

Luulin olevani ainoa joka asiaa ihmettelee. Onpa teitä muitakin siis! Mun kaikki tutut lähes salaa ainakin nimen ja monet myös sukupuolen..
Ap

Kaverini salasi nimen "loppuun asti", jotta suvun kurpilla ei olisi asiaan sanomista. Kun paperit nimestä oli jo laitettu eteenpäin, ei nimeä käynyt enää muuttaminen vaikka mielensäpahoittajia löytyi molemmin puolin vauvan sukua.

En minäkään ymmärrä, miksi se on niin salaista. Äitini oli ihan järkyttynyt, kun kerroin että poika on tulossa ja mietin nimiä ihan avoimesti ääneen. Menee kuulemma kaikki jännitys ihan pilalle. Mulla oli kyllä ihan tarpeeksi jännitystä raskaudessa ja synnytyksessäkin, mutta huvinsa kullakin.

Ei muakaan se haittaa, eihän kukaan ole velvollinen kertomaan lapsensa nimeä taikka sukupuolta vaan ihmetyttää se tapa vain olemme tosiaan poikkeus koska itse emme niitä salaa ja kysyin vain, että mistähän tämä johtuu. Ei niinkään että mun olisi saatava se tietää, vaan se syy siihen miksi suomalaiset salaavat useimmiten.
Ap

Me ei kerrottu sukupuolta etukäteen, koska se olisi tarkoittanut joko vaalenapunaisen tai vaalenasinisen vauvatavaran vyöryä kotiin jo ennen synnytystä. Ei siis lahjoja, vaan kavereiden ja sukulaisten käytettyjä tarvikkeita. Ja nimeä ei kerrottu etukäteen, koska se olisi tietyllä tavalla latistanut nimijuhlien tarkoituksen. En silti koe että olisimme mitenkään erityisesti salailleet, enkä ole koskaan ajatellut että tarkoituksella olisin pitänyt ketään jännityksessä tai nauttinut kenenkään uteiaisuudesta.

Onkohan näissäkin paikallista vaihtelua? Täällä länsirannikolla en ole kertaakaan kuullut lapsen nimeä ennen ristiäisiä tai nimeäisiä... Sukupuoli kerrotaankin paljon vapaammin. Salaisin myös itse nimen ennen ristiäisiä, ihan jo vain juoruja vähentääkseni. On sitten oikea nimi heti kaikkien tiedossa eikä rikkinäisen puhelimen kautta mitään ihmeellisiä variaatioita

Meillä ainakaan isovanhemmat eivät halunneet tietää nimeä ennen nimiäisiä. Mukavaa kuulemma arvuutella ja jännittää.

Periaatteessa tiedettiin nimi jo ennen synnytystä, mutta piti ns. makustella sopiiko kyseinen nimi kuitenkaan juuri tälle vauvalle. Toiset nimet oli kuitenkin jo varmoja, ja olivatkin kaikkien tiedossa jo aika aikaisin.

Itsekorostusta suurimmassa osassa tapauksia. Onhan siinä vanha perinne kun ennen uskottiin että jos nimeä käytetään ennen ristiäisiä eli lapsen ottamista kirkon jäseneksi, "paha" voi kutsua lasta nimeltä. Harvapa tuohon varmaan nykyään uskoo mutta tapa on jäänyt ja suurimmin siitä pitävät kiinni kaiken maailman oman navan ympärillä pyörijät.

Mä olen ihmetellyt samaa kuin ap. Musta oli itsestään selvää kertoa kaikille (kiinnostuneille tai kysyjille) jo raskausaikana, että jos se on tyttö, siitä tulee "Maija" ja jos on poika, niin "Matti". Ei ollut mitään syytä salailuun, kun kerran olimme nimet jo päättäneet. (Saimme sitten iloksemme ensin "Maijan" ja kaksi vuotta myöhemmin "Matin".)

Myös sisarukseni ja miehen sisarukset ovat kertoneet sukupuolen ja nimet heti kun ovat ne tienneet. Tuttavapiirissä on kyllä noita salailijoitakin, jotka panttaavat asiaa nimiäisiin/ristiäisiin asti. Ihme että kertovat edes siellä, voisivathan he sanoa nimen kohdalla vielä sielläkin "piip". Ja paljastaa vaikka sitten, kun lapsi menee kouluun. :D

Kerroin heti sukupuolen että POIKA on tulossa.

Mulla on kanssa kaveri joka aina pimittää lapsen sukupuolen syntymään ja nimen ristiäisiin. Sitten ristiäisissä myhäillen katsovat läsnäolijoiden reaktioita nimeen (lapsen isoäiti alkoi itkemään toisen lapsen ristiäisissä kun nimi oli hänen mielestään niin kamala, ja olihan se). Facebookissa sitten julistavat nimen lopuille kavereille ja odottavat kaikkien kehuvan nimivalintaa. Mulla loppuu kiinnostus nimeä kohtaan siinä parin kuukauden aikana ristiäisiä odotellessa.
Ite olen avoimesti kertonut sukupuolen ja nimen heti kun on ollut tiedossa. Tuntuu lapselliselta pimittää tietoja. Miten nää vanhemmat oikein toivoo ihmisten sitten reagoivan kun lapsi syntyy ja vihdoin kaikki saavat tietää sukupuolen? Kaikki tietää, että sieltä on tulossa 50/50 todennäköisyydellä tyttö tai poika eikä mikään oranki tai kissanpentu. Pitäiskö sit olla ihan et "eikä, onks se poika, vähän hienoa!" Ja sama jos tulee tyttö.
Sori avautuminen, alkoi vaan taas niin ketuttaan kun muistui mieleen kaveripariskunnan myhäilevät ilmeet ristiäisissä. :D JA kun se ei ole edes mikään nimenpaljastus-juhla vaan lapsi kasteella ristitään kirkon jäseneksi V*TTU!! :D

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:05"]

Jotkut luulevat, että kaikkien elämä pyörii sen heidän uuden pilttinsä ympärillä ja vanhemmat haluavat pitää muut ihmiset "jännityksessä". Aivan kun meitä muita oikeasti niin paljoa kiinnostaisi, että kalenterista oikein lasketaan päiviä ja tunteja siihen suureen päivään.

[/quote]

Jos se häiritsee niin paljon, ettei jotkut vauvansa nimeä kerro etukäteen, niin kyllähän se tuntuu kiinnostavan. En mä ainakaan ärsyynny asioista jotka on mulle ihan se ja sama.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:20"]

Onkohan näissäkin paikallista vaihtelua? Täällä länsirannikolla en ole kertaakaan kuullut lapsen nimeä ennen ristiäisiä tai nimeäisiä... Sukupuoli kerrotaankin paljon vapaammin. Salaisin myös itse nimen ennen ristiäisiä, ihan jo vain juoruja vähentääkseni. On sitten oikea nimi heti kaikkien tiedossa eikä rikkinäisen puhelimen kautta mitään ihmeellisiä variaatioita

[/quote]

Kuinka suurena seurapiiritapahtumana sä lapsesi ristiäistä oikein pidit? Vai että oikein rikkinäisellä puhelimella juoruillaan pitkin kyliä teidän silmäteränne nimeä. Ja sehän olisikin ihan maailmanloppu ja peruuttamaton juttu, jos naapurin serkun miniä luulee, että lapsenne nimi on Mika. Ei ei ei, se on Mica ceellä!