Haittaako jos nainen ei osaa tehdä ruokaa?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisessä yhteiskunnassa ei ole mitään pakkoa osata kokata, koska kaupasta saa kaiken valmiina lämmitystä vailla.
Eikä saa. Mistä haet lämmitettävät sisäfilepihvit? Vai syötkö vain roiskeläppiä?
Ja säkö et voi elää ilman niitä pihvejäsi? Hyvää suolistosyöpää vaan sulle.
Et tajunnut sitten pointtia, tollo.
Vierailija kirjoitti:
Ilmiannettu jankkaaja.
Ilmiannettu ilmiannosta jankkaaja.
Meillä myös mies kokkaa erittäin mielellään eikä ole ammattikokki, yleensä tai siis aina kun istun ruokapöydän äärelle niin on valmis kattaus jälkiruokineen. Ja hän myös siivoaa pöydän ruuan jälkeen, laittaa loput ruuat jääkaappin ja laittaa vielä APK:n pesemään astiat.
Onko kokkaustaidoton nainen apukoululainen. Kaikki kunnon naiset haluaa tehdö ruokaa ja huolehtia ettei perheellä ole nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös mies kokkaa erittäin mielellään eikä ole ammattikokki, yleensä tai siis aina kun istun ruokapöydän äärelle niin on valmis kattaus jälkiruokineen. Ja hän myös siivoaa pöydän ruuan jälkeen, laittaa loput ruuat jääkaappin ja laittaa vielä APK:n pesemään astiat.
Mitäs sinä teet, kaivat nenää?
Minä olen elänyt aamumuroilla, leivällä ja valmisruuilla jo pitkän aikaa. Mikään pakko ei ole kokata ellei taho.
Kyllähän se vähän jännittäisi aina töistä kotiin tullessa, että onko siellä raato vai elävä ihminen vastassa!
Ei haittaa. Minä miehenä tykkään kokata ja tehdä kotityöt. Yleensä se on naiset olleet joita se on ahdistanut kun kotona onkin kaikki valmista, eikä heillä ole mitään tekemistä.
Typerää ajanhaskausta seistä jossain kyökissä heilumassa, että saa jotain mussutettavaa vähäksi aikaa. Ennemmin käytän sen ajan johonkin itseäni kiinnostavampaan, elämä on muutenkin lyhyt.
Minä en ole kokkaustaidoton, mutta en vain halua kokata. Mielestäni tylsempää hommaa saa hakea, en saa siitä mitään iloa irti. Hirveästi pilputtavaa, tulee tiskiä, pitää vahdata kelloa ja sitä ettei kastikkeet kuohu kattilasta yli. Ei vain jaksa kiinnostaa, kuten ei kiinnosta vaikkapa autojen rassaus tai jalkapallon seuraaminenkaan.
Tilaan mieluummin valmiina, tai sitten kerään esim. kaupan salaattipöydästä mukaan satsin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös mies kokkaa erittäin mielellään eikä ole ammattikokki, yleensä tai siis aina kun istun ruokapöydän äärelle niin on valmis kattaus jälkiruokineen. Ja hän myös siivoaa pöydän ruuan jälkeen, laittaa loput ruuat jääkaappin ja laittaa vielä APK:n pesemään astiat.
Mitäs sinä teet, kaivat nenää?
No en, minä teen illalla vähän businessta firmaan ja samalla yritän tehdä väikkäriä, tosin eri iltoina. Tämä sopii meille tähän elämän tilanteeseen oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisessä yhteiskunnassa ei ole mitään pakkoa osata kokata, koska kaupasta saa kaiken valmiina lämmitystä vailla.
Eikä saa. Mistä haet lämmitettävät sisäfilepihvit? Vai syötkö vain roiskeläppiä?
Kaltaisesi fileen mussuttajat tuhoavat maapallon.
Ei kanin ruoka pidä nälkää poissa että jaksaisin fyysisessä työssä
Se että nainen osaa laittaa ruokaa on vähän samanlainen bonus kuin että nainen osaa ottaa *uihin. Ei se ratkaiseva tekijä ole suhteen muodostumisessa, mutta tekee toki elämästä sen verran mukavampaa.
Ei se häiritse, jos ei osaa. Mutta se häiritsisi kyllä, jos ei edes haluaisi opetella ainakin jonkin verran perusasioita ja helppoja ruokia.
Seurustelin kauan sitten nuorena naisen kanssa, joka ei osannut kun aloitimme seurustella. Hänen äitinsä ei osannut ja isä lähinnä kokkasi jonkin verran. Äiti oli kyllä liikunnallinen, touhukas ja ollut kova urheilija, SM tasolla vuosikymmen ajan enne perheen perustamista,
Minun äiti, joka oli minut ja sisarukseni opettanut pienestä pitäen ottanut aina mukaan ruoanlaittoon sitten sai jotenkin innostumaan myös tyttökaverini. Olimme vielä, aika nuoria ja kun meillä seurustelevilla ei ollut vielä vuosiin omaa kotia, olimme tietty molempien vanhempien nurkissa koko ajan ja sinä aikana tyttökaveri oppi äidiltäni sen verran, että hän sitten opetti lopulta jopa omaa äitiäån :)
No se meidän seurustelu päättyi eikä kestänyt vuosien eroa kun opiskelimme eri paikkakunnilla ja ei ollut nykyisenkaltaisia yhteyksiä. Kaukopuhelut oli kalliita ja junalla viikonlopuksi toisen luokse lähteminen vielä kalliimpaa.
Mutta vuosia myöhemmin tapasimme uudestaan ohimennen, molemmat tahollaan naimisissa ja kun kerroin äitini kuolleen vuosia aiemmin, niin hänen ensimmäiset kommentit pahoittelut jälkeen oli palata niihin kokkailuihin, joissa minäkin välillä olin mukana mutta joka tuntui olevan heille se yhteinen juttu. Olihan hänkin kotitaloustunnilla käynyt, mutta ei kuulemma silloin vielä kiinnostanut, Niiniluoto moni asia mennyt ohi korvien.
Ei haittaa kun olen todennäköisesti parempi kokki miehenä kuin suurin osa tällä osastolla.