Mun on pakko alkaa oppia syömään säännöllisesti? Pelottaa mutta lupaako joku, että se auttaa?

Up

Vika on selvästi korviesi välissä. Paastopäivästä kicksien saaminen ja muuten ahmiminen kertoo sen jo pelkästään. Toinen sen todistava asia on kysymyksesi, lupaako joku säännöllisen syömisen auttavan. Kuka muka voisi luvata? Jos et mene terapiaan, aloita nyt vaikka joku syömätapa, joita netti pursuaa (weight watchers -tapainen tai mikä muu HYVÄNSÄ lista siitä, mitä kannattaa syödä mihinkin aikaan päivässä). Aloita pienillä annoksilla, ÄLÄKÄ ANNA PERIKSI. 

SPÄMMI POIS

Menet Mielenterveystalon sivuille ja etsit sieltä ahminnan omahoito-ohjelman ja alat noudattaa sitä. 

Et mitenkään voi olla varma lihomisesta. Jos syöt useita aterioita päivässä niin niiden kalorimääriennpitää pitää olla tosi pieniä. Joku 200-400 kcal/ateria ja varsinkin siis jos sinun pitää laihtua. Sinulla on ikää ja se tarkoittaa, että peruskulutuksesi ei ole suurta. 

Olen pahoillani puolestasi.

Minunkin täytyisi löytää jokin tolkullinen ratkaisu. Voin helposti olla yli viikon ilman kiinteää ravintoa, ja syöminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Pakkohan tätä olisi jotenkin järkevöittää, mutta itseinho ei anna myöten - olen hiukan tanakka, ja jokaisen aterian jälkeen vihaan itseäni taas piirun verran enemmän.

Kyseessä lienee ihan perinteinen orastava aikuisiän diabetes, vyötärölihavuus ja sokerikoukku.

Tässä tilassa nälkä kurnii kun kylläisyyshormonia ei oikein erity ja hiilariannoksen jälkeen on parin tunnin päästä aina nälkä.

Tyypillisesti syömähimoa hillitsee liikunta, nopeiden runsaiden hiilariannosten välttäminen ja mielekäs tekeminen.

Mitäs jos varsisit ajan kunnalliselle ravitsemusterapeutille. Täällä on aivan turha jankuttaa samoja asioita ihmisillä jotka jokainen on eri mieltä ja toiset vielä ilkeitä. Uskon että ammatti-ihminen voisi sinun tapauksessa auttaa juuri sinua ja sinun tarpeita syömiseen.

Oletko nyt laiha/liian laiha? 

Syö edes lounas joka päivä noin klo 12. Niin itse elän. Loppupäivän naukkailen sitten satunnaisesti jotain pientä. Aamiaista en syö ollenkaan.

Kukaan ei voi luvata sulle yhtään mitään, kaikki on kiinni ihan susta itsestäsi. Eikä kukaan voi elää puolestasi, sinun elämä, sinä päätät. Mutta apua voi hakea jos yksin ei pärjää.

Auttaa mihin?

Paastoaminen on terveellistä. Tekstissäsi toistuvat "pelottaa, pakko, viha, itesinho, rankaiseminen, sairaus, sekaisin" sen sijaan ei kuulosta terveelltä. Ongelmasi lienee siis ennemminkin psyykkinen kuin fyysinen.

Fyysinen kehosi tuskin osoittaa mitään kuolemisen tai sairauden merkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi.

Minunkin täytyisi löytää jokin tolkullinen ratkaisu. Voin helposti olla yli viikon ilman kiinteää ravintoa, ja syöminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Pakkohan tätä olisi jotenkin järkevöittää, mutta itseinho ei anna myöten - olen hiukan tanakka, ja jokaisen aterian jälkeen vihaan itseäni taas piirun verran enemmän.

Jos olet "tanakka" niin ei paastoaminen ole mitenkään haitallista. Huolehdi siitä, että saat riittävästi mineraaleja esim. merisuolan ja vihreiden mehujen muodossa. Vähäenergiset ravintoaineet eivät katkaise paastoa, toisin kuin hiilarit.

Itse en rehellisesti sanottuna mainittavasti laihtunut, mutta en myöskään lihonut. Päätin, että mielummin olen jaksava ja energinen läski, kuin ikiväsynyt viiden kilon jojoilijaläski. Lisääntynyt energisyys puolestaan on saanut painon varovaiseen laskusuhdanteen, mutta kuten tiedetään, liikunta ei ole erityisen nopea laihdutuskeino.

Oma vinkkini on se, että älä ajattele ruokaa palkintona, joka ansaitaan tiettyjen suoritusten jälkeen. Ruoka on polttoainetta, joka nautitaan ENNEN suoritusta (tarkoitan myös älyllisiä suorituksia töissä tai ihan vaan jotain haravointia, en vain liikuntasuorituksia). Ruoka auttaa sinua suoriutumaan tehtävistäsi paremmin, ajattelemaan selkeämmin, olemaan tasapainoinen ja hyväntuulinen versio itsestäsi.

"Jos alan syömään aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan, maltillisia mutta täysipainoisia aterioita niin miten voin taata etten liho?"

Taata ei tietenkään voi, mutta hirveän paljon paremmat lähtökohdat sinulla olisi painonhallintaan.

Muista myös pitää kasvisten määrä isona ja syödä paljon kuitua ja riittävästi proteiinia. :)

Mutta tosiaan pitkät paasto voivat aiheuttaa mielialan heilahtelua ja alhainen verensokeri tekee mielialasta helposti kurjan. Itkuisuutta ja pelkoa voi olla

Sukulaisnainen oli tällainen, söi hyvin vähän ja draamasi koko ajan, milloin porasi ja milloin pelkäsi. Aina ruuan jälkeen hänellä vähän aikaa rauhallista, sitten alkoi aina se "ei ole nälkä" ja siitä draama. Kun kehotti että söisitkö jotakin, suuttui koska kuvitteli, että se oma mielen draama oli jotenkin todempaa ja enemmän kuin taaperomainen nälkäkiukku. Mutta siitä se todella johtui

Sun elämä ei muutu miksikään vaikka sulle tulis 10 kg lisää painoo. Laihuus ja mahdollisimman pieni lukema vaa'assa ei tee autuaaks. Mutta, jos syöt kulutuksen mukaan niin sulle ei tule grammaakaan lisää painoo, sulla on vaan paljon enemmän energiaa elää sun elämää.

Mä olin sun tilanteessa joku aika sitten ja tajusin että mun on pakko alkaa syödä oikein jos aion selvitä elämästä. Syön nykyään vähintään puolet enemmän kuin mitä ennen. Rehellisesti sanottuna ei vttuakaan kiinnosta jos tulis lisää painooki. Mielellään ottaisin lisää massaa koska se meinaa enemmän voimaa, treenaan sen verran paljon. Mutta paino on pysyny samana, koska kulutus vastaa energiansaantia (käytän sovellusta tän laskemiseen, vielä en osaa itse arvioida syömisiäni ja ajaudun helposti paastoamiseen ja liian pieniin annoksiin ilman sovellusta).

Mä vedin vuosia tuolla sun linjalla ja en pystyny lopulta esim. pyöräilemään päivittäin ku kroppa prakas ja viimeisen puolen vuoden aikana mulla lähti tukoittain hiuksia, sydän veti päivittäin ylimääräisiä lyöntejä. Kun mulla alko paino tippumaan kilon kuussa mä tajusin, että ei voi jatkaa samalla tavalla enää.

Lisäsin kylmänviileesti hemmetisti hiilareita ensin yli kulutuksen pari viikkoo ja tuona aikana loppu tykykset ja alko kuuden viikon tiputtelu ja lopulta menkat. Kroppa sai vihdoin energiaa, se ei enää yrittäny selvitä pelkästään pakollisista toiminnoista ja stressitasot laski. Huomasin eron ihan vaan hengittämisessäki, se oli jotenki kevyempää.

Nyt syön kulutuksen mukaan. Pyrin pitämään rasvansaannin max 40% päivittäisestä energiasta kuten ravitsemussuosituksissa suositellaan, ja syön proteiinia 20% enemmän kuin mitä laskuri näyttää sopivaksi, sillä kasviprodet ei imeydy niin hyvin. En pelkää hiilareita, syön joka aterialla reilusti energialisäkettä ja leipäviipaleen, pari. Olo on aivan MAHTAVA oikeesti. Mä jaksan duunissakin ihan eri tavalla nykyään, mun muisti pelaa paremmin, hiuksetkaan ei enää tipu.

Jos treenaan, syön sen kuluttamien kalorien verran lisää. Oli ihan hullua tajuta että parin tunnin reipas pyöräily kuluttaa energiaa niin paljon että pitää syödä kokonainen ateria ylimääräisenä, kun aiemmin kuvittelin että ylimääräinen peruna ja leipä riittää. Suhteeni ruokaan on muuttunut aivan täysin näiden kuukausien aikana, saan siitä iloa ihan eri tavalla. Ennen ei ollut nälkä kun ehkä iltapäivällä, nykyään aamulla jo kurnii ja syönkin reilun aamiaisen.

Oikeesti. Suosittelen tekemään muutoksen nyt. Tsemppii.

Tavoitteeseen pääsemiseen menee aikaa. Salli itsellesi alkuun, jopa ensimmäiseksi vuodeksi 5, max. 10kg painon nousu. Jossain vaiheessa elimistösi tottuu uuteen ateriarytmiin ja alkaa käsittelemään ruokaa sen mukaisesti, ei paasto-ahminnan mukaisesti. Energiatasosi alkaa pysymään tasaisesti parempana, joten sitten on helpompi lisätä liikkumisen määrää ja/tai vähentää annoskokoja hieman jos on alkuun syönyt hieman liian isoja annoksia, mikä on aika todennäköistä eikä haittaa, päinvastoin liian ison muutoksen yrittäminen epäonnistuu todennäköisemmin.

Kuitupitoisen ruuan syöminen pitää sokerihimon pois jonkun tutkimuksen mukaan, ehkä myös turhan ahminnan, joten keskity kuidun saamiseen. Jos päärynöistä tykkäät niin ne ovat kuitupommeja, hyvä lisä aamu- ja iltapalalle.

Suurin työ taitaa kuitenkin olla armollisuuden opettelussa itseäsi kohtaan. Ehkä siinäkin helpottaa tuo syömisen muuttaminen, paljonhan sitäkin toitottavat kuinka ruuankäsittelyjärjestelmä olisi toiset aivot. Alkuun voi tuntua todella pahalta, mutta yritä suhtautua siihen ohimenevänä vaiheena, kuten myös retkahdukset, niihin yritä suhtautua kuin väliaikaiseen kokeiluun kuinka huono olo siitä tulikaan verrattuna uuteen tapaan.

Se ei tule olemaan helppoa, mutta sinä vaikutat olevan valmis muutokseen ja se on iso tekijä siinä että tulet onnistumaan. Tsemppiä!

Ps. Katso lautasesi kokoa miltä syöt. Jos ne ovat niitä perhepizzalautasia niin luovu niistä ja osta lautasia joihin mahtuu yhden ihmisen yksi ruoka-annos.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä lienee ihan perinteinen orastava aikuisiän diabetes, vyötärölihavuus ja sokerikoukku.

Tässä tilassa nälkä kurnii kun kylläisyyshormonia ei oikein erity ja hiilariannoksen jälkeen on parin tunnin päästä aina nälkä.

Tyypillisesti syömähimoa hillitsee liikunta, nopeiden runsaiden hiilariannosten välttäminen ja mielekäs tekeminen.

Ei, kyllä tuossa on kyseessä ihan syömishäiriö eli psykiatrista hoitoa vaativa sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi.

Minunkin täytyisi löytää jokin tolkullinen ratkaisu. Voin helposti olla yli viikon ilman kiinteää ravintoa, ja syöminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Pakkohan tätä olisi jotenkin järkevöittää, mutta itseinho ei anna myöten - olen hiukan tanakka, ja jokaisen aterian jälkeen vihaan itseäni taas piirun verran enemmän.

Laihduta. Problem solved.