Miten selvitä kun kaikki "kääntävät selkänsä", unohtavat, jättävät?
Oma perhe on henkireikäni, meillä on neljä lasta ja hoidan heitä kotona. Viime vuosi oli sellainen, että moni ihminen jostain syystä alkoi vähentää yhteydenpitoa. Monen kohdalta nämä on loppuneet kokonaan. Niin facebookissa kommentoinnit ja tykkäilyt, kuin muukin, tapailu ym. Omat vanhempani ovat tavallaan jättäneet perheemme pärjäämään yksin, tarkoitan, että käynnit ovat lähes loppuneet ja enää ei onnistu pyytää joskus lastenammaksi (ennen onnistui joskus harvoin kun tarvitsimme apua, muutaman kerran vuodessa). Perheessämme on vakavaa pitkäaikaissairautta kahdella.
Kun nuorin lapsistamme syntyi reilu vuosi sitten, ei kukaan ystävistäni käynyt katsomassa. Ketään ei kiinnostanut. Onneksi sentään muutamia katsojia kävi, sukulaisista ja niin, yksi ystäväni kävi perheineen, hän onkin se ainoa aito ystävä. Mutta muut, eivät käyneet.
Riittäisi näitä tapauksia vaikka kirjaksi asti, muttei jaksa kirjoittaa. Mielipahaa on kuitenkin ollut tässä parin viime vuoden sisään todella paljon, jos toki hyvääkin on ollut. Mutta juuri nämä ihmissuhdeongelmat.
Tuntuu pahalta.
Viimeisimpänä eräs miehen puolen sukulaisista jätti minut ulkopuolelle eräästä asiasta, vaikka niin ei olisi kuulunut tehdä. Eikä edes pyydä anteeksi, vaikka varmasti on huomannut että pahoitin mieleni.
Huonoa tuuria vai mikä on ongelma, en tiedä.
Kommentit (6)
En tiedä muuta neuvoa kuin tyytyä osaansa. Minulle on käynyt samoin lasten sairauksien myötä.
Kyllä pyrin itse pitämään yhteyksiä yllä, mutta en myöskään tyrkytä itseäni kellekään kaveriksi enää (siihenkin olen joskus sortunut). En kylläkään sosiaalisimmasta päästä ole, mutta en unohda tärkeitä ystäviä enkä läheisiä. Vähintäänkin viestiä laittelen usein.
ap
Lisäksi facebookissa tietyt osoittavat minulle mieltään, tietää aina tykkäysten/kommenttien perusteella, että missä mennään, ollaanko vedetty herne nenään jostain vai ei.
ap
No joo, sellainen muutos on ehkä tapahtunut, että olen viimeinkin alkanut enemmän esittää omia (eriäviäkin) mielipiteitä ja pitää puoliani. Olen aina ollut se nynny joka ei saa suutaan auki, nyt vähän paremmin jo saan. En silti ole mikään riidanhaastaja ja vältän erimielisyyksiä viimeiseen asti, mutta tarvittaessa siis sanon mielipiteeni. Monet ei näytäkään sitä kestävän. Mutta kynnysmattoa minusta ei enää saa, ne ajat on takana!
ap
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 15:23"]No joo, sellainen muutos on ehkä tapahtunut, että olen viimeinkin alkanut enemmän esittää omia (eriäviäkin) mielipiteitä ja pitää puoliani. Olen aina ollut se nynny joka ei saa suutaan auki, nyt vähän paremmin jo saan. En silti ole mikään riidanhaastaja ja vältän erimielisyyksiä viimeiseen asti, mutta tarvittaessa siis sanon mielipiteeni. Monet ei näytäkään sitä kestävän. Mutta kynnysmattoa minusta ei enää saa, ne ajat on takana!
ap
[/quote]
Tää saattaa hyvinkin olla syy. Mutta et silti ole tehnyt mitään väärää, ei kenenkään tarvitse olla toisten kynnysmattona. Se on niiden toisten ongelma joa eivät kestä. Etsi uusia ystäviä!
Mikä on muuttunut teissä viime vuoden aikana? Otatko itse yhteyksiä muihin?