Lue keskustelun säännöt.
Tapasin nuoruuteni ihastuksen. Oli mummoontunut.
02.01.2015 |
Tapasin äskettäin sellaisen naisen, johon olin äärettömän ihastunut 1990-luvun alussa, ja hänkin minuun. Silloin me emme kuitenkaan kumpikaan uskaltaneet edetä seurusteluun emmekä seksiin asti, koska olimme nuoria ja epävarmoja, joten olimme sitten vain parhaita ystäviä keskenämme.
Valvoimme öitä kynttilän valossa teemukin ääressä, keskustelimme elämästä, suunnitelmistamme, tunteista, uskonnosta, maailmankatsomuksesta... Monessa asiassa olimme eri mieltä, mutta monessa kuitenkin myös samaa mieltä.
Sitten minä muutin kauas, kauas, toiselle paikkakunnalle, muutama vuosi sen jälkeen, kun olimme tutustuneet. Nyt tapasimme sattumalta pitkän erossa olon jälkeen. Miten hän olikaan muuttunut! Anssi Kela laulaa biisissään 1972:
"Ystävä takaa vuosien
Ennen meni tunteja jutellen
`Oli kiva nähdä´
Nyt muuta sanoa osaa en"
Sellainen fiilis minullekin tuli. Ennen itkimme ja nauroimme yhdessä ja keskustelimme yöt läpi. Nyt vain juttelimme kuulumiset lyhyesti. Emme edes halailleet, kuten ennen. Emme itkeneet ja nauraneet, kuin silloin ennen. Sisaresta oli tullut muukalainen, ja minäkin olin hänelle muukalainen.
Nuorena hän oli räväkkä rokkimimmi, ja hänen tunne-elämänsä oli voimakas. Hän pukeutui huomiotaherättävän rockhenkisesti, vaatteet olivat ihonmyötäiset ja seksikkäät, hän värjäsi maantienvärisen, pitkän kiharan tukkansa blondiksi, nauroi paljon, oli iloinen ja äänekäs. Silloin hän oli koko ajan menossa eri paikkoihin, aina oli kiire päästä jonnekin.
Nyt hänen hiuksensa ovat harmaat, hänellä on polkkatukka, hän pukeutuu huomiota herättämättömiin, väljiin, harmaisiin vaatteisiin. Hänen naurunsa ja äänekkyytensä ovat vaimenneet, ja hänestä on tullut hiljainen ja nöyrä. Hänen ennen niin heleä äänensäkin on madaltunut paljon. Hän on mummoontunut. Hän kertoi tulleensa uskoon 1990-luvun lopulla.
En tosin itsekään ole enää mikään hääppöinen (ennen olin hääppöinen), mutta olen muuttunut vähemmän kuin hän. En ehkä haluaisi enää tutustua häneen uudestaan. Sieluni sisar nuoruudestani on nyt jotain aivan muuta kuin 1990-luvulla.
Kommentit (57)
Olisit onnellinen hänen puolestaan! Todennäköisesti hän on löytänyt mielenrauhan jostain ihans muusta kuin ihonmyötäisistä vaatteista, rockhenkisyydestä ja epävakaasta tunne-elämästä. Niistä asioista joska kuuluvat nuoruuteen. Yhdeksänkymmenluvun alusta on 20 vuotta aikaa. Olisi mielestäni ennemminkin surullista, jos sen ajan nuoret yrittäisivät vielä tänäkin päivänä jäljitellä nuoruuden itseään. Ihmisen kuuluukin muuttua ja kasvaa henkisesti. Vaikutat todella pinnalliselta ihmiseltä sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:59"]
Olisit onnellinen hänen puolestaan! Todennäköisesti hän on löytänyt mielenrauhan jostain ihans muusta kuin ihonmyötäisistä vaatteista, rockhenkisyydestä ja epävakaasta tunne-elämästä. Niistä asioista joska kuuluvat nuoruuteen. Yhdeksänkymmenluvun alusta on 20 vuotta aikaa. Olisi mielestäni ennemminkin surullista, jos sen ajan nuoret yrittäisivät vielä tänäkin päivänä jäljitellä nuoruuden itseään. Ihmisen kuuluukin muuttua ja kasvaa henkisesti. Vaikutat todella pinnalliselta ihmiseltä sori vaan.
[/quote]
No miten sen ottaa. Olen ennenkin tuntenut uskoon tulleita ihmisiä, mutta eivät he ole tuhoutuneet uskonsa takia. Ehkä sinusta on henkistä kasvua se, että ihminen kadottaa persoonallisuutensa, mutta minusta se ei ole sitä. Ap.
Niin kuin itse Einstein lausui:
"Men marry women with the hope they will never change. Women marry men with the hope they will change. Invariably they are both disappointed."
Miehet toivovat että naiset aina pysyvät sellaisina kuin he olivat nuorina.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:00"]
onko ap nainen myös?
[/quote]
En ole. Olen mies. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:08"]
Niin kuin itse Einstein lausui:
"Men marry women with the hope they will never change. Women marry men with the hope they will change. Invariably they are both disappointed."
Miehet toivovat että naiset aina pysyvät sellaisina kuin he olivat nuorina.
[/quote]
Would it be a disappointment for you? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:59"]
Olisit onnellinen hänen puolestaan! Todennäköisesti hän on löytänyt mielenrauhan jostain ihans muusta kuin ihonmyötäisistä vaatteista, rockhenkisyydestä ja epävakaasta tunne-elämästä. Niistä asioista joska kuuluvat nuoruuteen. Yhdeksänkymmenluvun alusta on 20 vuotta aikaa. Olisi mielestäni ennemminkin surullista, jos sen ajan nuoret yrittäisivät vielä tänäkin päivänä jäljitellä nuoruuden itseään. Ihmisen kuuluukin muuttua ja kasvaa henkisesti. Vaikutat todella pinnalliselta ihmiseltä sori vaan.
[/quote]
No miten sen ottaa. Olen ennenkin tuntenut uskoon tulleita ihmisiä, mutta eivät he ole tuhoutuneet uskonsa takia. Ehkä sinusta on henkistä kasvua se, että ihminen kadottaa persoonallisuutensa, mutta minusta se ei ole sitä. Ap.
http://www.ennenjanyt.net/4-01/ihuhta_kirjasta2.jpg
[/quote] Millä tavoin hän on kadottanut persoonallisuutensa? Ehkä hän on oppinut harkitsevaisuutta ja tyyneyttä räiskyvyytensä tilalle. Ehkä hän on huomannut, ettei tarvitse enää blondeja kiharoita jotta joku huomaisi hänet ja pitäisi hänestä. Ehkä hän käyttää itselleen mukavia vaatteita sen sijaan, että yrittäisi näyttää seksikkäälle nuorten miesten simissä ihonmyötäisissä vaatteissa. Persoonallisuuskin on kuitenkin muuttuva ominaisuus ihmisellä, ja on erilainen eri elämänvaiheissa. Ei nelikymppisellä kuulukaan olla enää kaksikymppisen persoonallisuus.
Minulla on käynyt toisinpäin. Nuorena olin erittäin ruma ja huonostipukeutunut. Minut yli 30v jälkeen tavanneet vanhat tutut ihmettelivät muutosta. (ja muuttumattomuutta ikääntymisen suhteen) En ole mummoontunut, harmaantunut vaan pysynyt tosi nuorekkaana ja löytänyt oman tyylini. Ja olen paremman näköinen kuin nuorena. Rypyistä ei tietoakaan. Tämä on tietysti harvinaista mutta näin on minun kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut saman. Tosin oma ihastukseni oli muuttunut jo vuosikymmenessä todella dramaattisesti. Asian teki entistä masentavammaksi se, että olin usein miettinyt, että tuon vanhan heilan kanssa olisi mahtavaa vielä joskus olla mahdollisesti vakavammassakin suhteessa. Sitten kun hänet aivan sattumalta näin, niin lähinnä järkytyin. En meinannut saada sanaa suusta, ja luikin tekosyyn varjolla äkkiä pois tilanteesta. Loppui kyllä vanhan suolan janotus seinään! Hyvä niin. Ei tarvitse enää hänestä haaveilla, kun tietää karun todellisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoontuloon liittyy usein jonkinlainen kriisi, josta uskoontulo tarjoaa ulospääsyn. Ei toki aina. Olen vähän sitä mieltä, että jokin kamala kokemus, ikävä jakso elämässä tai sairaus voivat vanhentaa tai muuttaa ihmistä. Ehkä tässäkin tapauksessa? Ehkä jotain tällaista oli tapahtunut? Kuka tietää.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:22"]
Minulla on käynyt toisinpäin. Nuorena olin erittäin ruma ja huonostipukeutunut. Minut yli 30v jälkeen tavanneet vanhat tutut ihmettelivät muutosta. (ja muuttumattomuutta ikääntymisen suhteen) En ole mummoontunut, harmaantunut vaan pysynyt tosi nuorekkaana ja löytänyt oman tyylini. Ja olen paremman näköinen kuin nuorena. Rypyistä ei tietoakaan. Tämä on tietysti harvinaista mutta näin on minun kohdallani.
[/quote]
Täällä toinen samanlainen. Saan myönteistä palautetta vanhoja tuttuja tavatessani. Hämmästyneet ilmeet kertovat nekin oman osansa.
T: Ruma ankanpoikanen, josta kehkeytyi Joutsen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:21"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:59"]
Olisit onnellinen hänen puolestaan! Todennäköisesti hän on löytänyt mielenrauhan jostain ihans muusta kuin ihonmyötäisistä vaatteista, rockhenkisyydestä ja epävakaasta tunne-elämästä. Niistä asioista joska kuuluvat nuoruuteen. Yhdeksänkymmenluvun alusta on 20 vuotta aikaa. Olisi mielestäni ennemminkin surullista, jos sen ajan nuoret yrittäisivät vielä tänäkin päivänä jäljitellä nuoruuden itseään. Ihmisen kuuluukin muuttua ja kasvaa henkisesti. Vaikutat todella pinnalliselta ihmiseltä sori vaan.
[/quote]
No miten sen ottaa. Olen ennenkin tuntenut uskoon tulleita ihmisiä, mutta eivät he ole tuhoutuneet uskonsa takia. Ehkä sinusta on henkistä kasvua se, että ihminen kadottaa persoonallisuutensa, mutta minusta se ei ole sitä. Ap.
http://www.ennenjanyt.net/4-01/ihuhta_kirjasta2.jpg
[/quote] Millä tavoin hän on kadottanut persoonallisuutensa? Ehkä hän on oppinut harkitsevaisuutta ja tyyneyttä räiskyvyytensä tilalle. Ehkä hän on huomannut, ettei tarvitse enää blondeja kiharoita jotta joku huomaisi hänet ja pitäisi hänestä. Ehkä hän käyttää itselleen mukavia vaatteita sen sijaan, että yrittäisi näyttää seksikkäälle nuorten miesten simissä ihonmyötäisissä vaatteissa. Persoonallisuuskin on kuitenkin muuttuva ominaisuus ihmisellä, ja on erilainen eri elämänvaiheissa. Ei nelikymppisellä kuulukaan olla enää kaksikymppisen persoonallisuus.
[/quote]
Ehkä ei kuulu, mutta tiedätkö... Se kaksikymppisen pirteän ja totuuksia kyseenalaistavan persoonallisuuden säilyttäminen voi olla aikuiselle parempi vaihtoehto kuin mummoontuminen. Maailma on täynnä aikuisia, jopa hyvinkin iäkkäitä, taiteilijapersoonallisuuksia, tai luonneihmisiä, joita ihaillaan. Mitä mieltä sitten olet tästä vaihtoehdosta? Minä kohtasin sellaisen:
http://www.ennenjanyt.net/4-01/ihuhta_kirjasta2.jpg
Ap.
Joskus käy näin, joskus toisinkin päin. Parikymppisenä ja allekin olin tosi ujo, kotona oli ongelmia ja kasvupyrähdys tuli tosi myöhään ja nopeasti, mikä teki minusta laiheliinin. Tytöt eivät juuri tykänneet. Sittemmin olen laittanut fysiikkaani parempaan kuntoon, pärjännyt työelämässä ja päässyt myös ujoudesta jonkin verran eroon. Jälleennäkemistilanteissa on tultu halailemaan, vaikka silloin joskus moinen lääppiminen ei tullut kyseeseen. Elämä on.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:32"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:22"]
Minulla on käynyt toisinpäin. Nuorena olin erittäin ruma ja huonostipukeutunut. Minut yli 30v jälkeen tavanneet vanhat tutut ihmettelivät muutosta. (ja muuttumattomuutta ikääntymisen suhteen) En ole mummoontunut, harmaantunut vaan pysynyt tosi nuorekkaana ja löytänyt oman tyylini. Ja olen paremman näköinen kuin nuorena. Rypyistä ei tietoakaan. Tämä on tietysti harvinaista mutta näin on minun kohdallani.
[/quote]
Täällä toinen samanlainen. Saan myönteistä palautetta vanhoja tuttuja tavatessani. Hämmästyneet ilmeet kertovat nekin oman osansa.
T: Ruma ankanpoikanen, josta kehkeytyi Joutsen
[/quote]
Ihanaa! :) :) :)
Et voi ap tietää mitä tuon naisen elämänvarrella on tapahtunut. Hän voi olla hyvinkin onnellinen nykyisellään, ja hänelle ehkä täysin yhdentekevää mitä hänestä ajattelet. Ennemmin olisin järkyttynyt, jos vanha ystäväni olisi juonut itsensä piloille, narkannut itsensä puolikuolleeksi zombiksi tai lihottanut itsensä 180 kiloiseksi. Joku uskoontulo ei minun kirjoissani ole lainkaan huono juttu, vaikka en itse uskovainen sillä tavoin olekaan. Itse olen löytänyt mielenauhani muualta, mutta moni löytää sen uskosta ja se on mielestäi usein hyvin iloinen asia.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:40"]
Joku uskoontulo ei minun kirjoissani ole lainkaan huono juttu, vaikka en itse uskovainen sillä tavoin olekaan. Itse olen löytänyt mielenauhani muualta, mutta moni löytää sen uskosta ja se on mielestäi usein hyvin iloinen asia.
[/quote]ap tuossa kirjoittikin, että tuntee muitakin uskiksia ja he eivät ole muuttuneet noin rajusti. uskoontulo ei mielestäni ollut asian ydin. Tunnen itsekin ja käyvät festareilla jne nauttimassa musiikista. Ryyppäämisen jättävät vähemmälle.
Miksi te nyt tapasitte? Ja mitä teitte tai siis missä olitte?
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:49"]
no oliko tuo nyt yllätys? todennäköisesti olet itsekin kypsynyt ja ikääntynyt, hyvässä sekä pahassa, ihan yhtä paljon
[/quote]
Ehkä näin. Vuodet ja elämänkokemus ovat tehneet minusta pessimistisen ja synkän, eikä ulkonäkökään ole enää täysin entisessä kuosissa, mutta kokonaisuutena ottaen olen muuttunut vähemmän. Mainitsemani naisen kohdalla muutos sen sijaan ollut huomattavan dramaattinen. Ap.