Lue keskustelun säännöt.
Kun uusperheen teinit alkavat seurustella keskenään
02.01.2015 |
Näitä tilanteita on varmasti monilla muillakin kuin meillä. Itse seurustelu on meille vanhemmille ok, mutta miten ne mahdolliset yhdessä yöpymiset? Teinit haluaisivat välillä "yökylään" toistensa huoneisiin, ei olla vielä suostuttu. Tietääkseni eivät ole livahdelleet salaa, vaikka onhan sekin tietysti mahdollista. Suostuisitteko? Tyttö on 17v ja poika 16v.
Kommentit (98)
Siis perseelleen ennen kotoa muuttoa. Automaattikorjaus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:49"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:43"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:39"] [quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:33"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:27"] Miksi et ota huomioon tai suostu edes miettimään nuorten mahdollista välirikkoa? Kyllä se aika iso asia olisi jos / kun niin käy. Vai kuinka monta teinirakkautta tiedät kestäneen vuosia..? 16 v voi asua vielä monta vuotta kotona ja mahdottomaksi elämä menee jos nuorilla on välit poikki ja uusi poika/tyttöystävä kuvioissa. Ei ole jätetyllä mitään turvapaikkaa sitten kun kotonakaan ei voi olla. No oma kämppää käytännössä sit pakon edessä. Joulut ja muut mielenkiintoisia sitten jatkossa.. Tekee mieleen työpaikkaromanssit, jotka pääsääntöisesti päättyy huonosti. On siinä saman palaveripöydän ääressä tukalaa. Yleensä toinen luovuttaa ja vaihtaa työpaikkaa. Nuorella ei ole tällaista vaihtoehtoa, perhettään ei voi valita. [/quote] Voinhan minä ottaa huomioon ja miettiä asiaa, mutta miten se minun miettimisestäni miksikään muuttuu? [/quote] No siten, että vaikka PUHUISIT lapses kanssa. Ja miettisit lisäksi itsekses ja miehesi kanssa, mikä on toimintasuunnitelma, kun toinen itkee sydänsuruja eikä suostu poistumaan huoneestaan jottei törmää exäänsä ja tämän nyxään omassa kodissaan. Onko sulla kämppä valmiina jos omasi sydän murskaantuu? Vai muutatteko sitten kahdestaan alaikäisen lapsen kanssa pois mahdottomaksi muuttuneesta kodista? Et kyllä tosiaan ole tainnut funtsia tätä juttua yhtään. [/quote] Ja kun puhun asiasta oman lapseni kanssa ja puolisoni omansa, he ovat sitä mieltä että ovat ikuisesti onnellisia yhdessä tai vaihtoehtoisesti eroavat ystävinä. Mutta jutellaan jutellaan, vaikka ei se itse asiaa silti miksikään muuta. [/quote] No miksi kirjoitit sit tänne? Mitä pitää sanoa? Mielestäni tilanteenne on erittäin epätoivottava ja itse ajattelisin äitinä että mahdollisesti lapseni valinta maksaa oman parisuhteeni. Uhraisin sitten sen jos asiat menisivät pahasti solmuun nuorilla. En pakottaisi asumaan "siskopuolen" kanssa jos hommat menee ihan perusteelleen ennen kotoa muuttoa.
[/quote]
Mitä jos vilkaisisit aloitusta? Kirjoitin löytääkseni jonkinlaisen fiksun ratkaisun nuorten "yökyläilyyn" toistensa huoneissa, kun he sellaista haluavat.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:52"]
Mitä jos vilkaisisit aloitusta? Kirjoitin löytääkseni jonkinlaisen fiksun ratkaisun nuorten "yökyläilyyn" toistensa huoneissa, kun he sellaista haluavat.
[/quote]
Onko se rajojen asettaminen jotenkin sinulle itsellesi ylivoimaisen vaikeaa, ihan ystävällisesti kysyen?
Asuessani 90-luvulla kotona vanhemmat tekivät selväksi, että jos haluan ruveta elämään kaikin puolin aikuisen elämää, saan tehdä sen sitten omassa asunnossani muualla. Heidän kattonsa alla pätevät heidän sääntönsä, eli ei yövieraita eikä viinaa. Ja kyllä minä sen pohjimmiltaan ymmärsin, vaikka kapinamieltä olikin.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:52"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:49"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:43"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:39"] [quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:33"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:27"] Miksi et ota huomioon tai suostu edes miettimään nuorten mahdollista välirikkoa? Kyllä se aika iso asia olisi jos / kun niin käy. Vai kuinka monta teinirakkautta tiedät kestäneen vuosia..? 16 v voi asua vielä monta vuotta kotona ja mahdottomaksi elämä menee jos nuorilla on välit poikki ja uusi poika/tyttöystävä kuvioissa. Ei ole jätetyllä mitään turvapaikkaa sitten kun kotonakaan ei voi olla. No oma kämppää käytännössä sit pakon edessä. Joulut ja muut mielenkiintoisia sitten jatkossa.. Tekee mieleen työpaikkaromanssit, jotka pääsääntöisesti päättyy huonosti. On siinä saman palaveripöydän ääressä tukalaa. Yleensä toinen luovuttaa ja vaihtaa työpaikkaa. Nuorella ei ole tällaista vaihtoehtoa, perhettään ei voi valita. [/quote] Voinhan minä ottaa huomioon ja miettiä asiaa, mutta miten se minun miettimisestäni miksikään muuttuu? [/quote] No siten, että vaikka PUHUISIT lapses kanssa. Ja miettisit lisäksi itsekses ja miehesi kanssa, mikä on toimintasuunnitelma, kun toinen itkee sydänsuruja eikä suostu poistumaan huoneestaan jottei törmää exäänsä ja tämän nyxään omassa kodissaan. Onko sulla kämppä valmiina jos omasi sydän murskaantuu? Vai muutatteko sitten kahdestaan alaikäisen lapsen kanssa pois mahdottomaksi muuttuneesta kodista? Et kyllä tosiaan ole tainnut funtsia tätä juttua yhtään. [/quote] Ja kun puhun asiasta oman lapseni kanssa ja puolisoni omansa, he ovat sitä mieltä että ovat ikuisesti onnellisia yhdessä tai vaihtoehtoisesti eroavat ystävinä. Mutta jutellaan jutellaan, vaikka ei se itse asiaa silti miksikään muuta. [/quote] No miksi kirjoitit sit tänne? Mitä pitää sanoa? Mielestäni tilanteenne on erittäin epätoivottava ja itse ajattelisin äitinä että mahdollisesti lapseni valinta maksaa oman parisuhteeni. Uhraisin sitten sen jos asiat menisivät pahasti solmuun nuorilla. En pakottaisi asumaan "siskopuolen" kanssa jos hommat menee ihan perusteelleen ennen kotoa muuttoa.
[/quote]
Mitä jos vilkaisisit aloitusta? Kirjoitin löytääkseni jonkinlaisen fiksun ratkaisun nuorten "yökyläilyyn" toistensa huoneissa, kun he sellaista haluavat.
[/quote]
Ei sellaista ole. Mun mielestä teidän pitäisi istua koko uusperhe yhteisen pöydän ääreen ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. se olisi mun Tapani toimia fiksusti tilanteessa. Ehdottaisin myös, että hankkivat pikapuoliin oman, yhteisen kämpän, jossa opetella yhteiselämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:57"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:52"]
Mitä jos vilkaisisit aloitusta? Kirjoitin löytääkseni jonkinlaisen fiksun ratkaisun nuorten "yökyläilyyn" toistensa huoneissa, kun he sellaista haluavat.
[/quote]
Onko se rajojen asettaminen jotenkin sinulle itsellesi ylivoimaisen vaikeaa, ihan ystävällisesti kysyen?
Asuessani 90-luvulla kotona vanhemmat tekivät selväksi, että jos haluan ruveta elämään kaikin puolin aikuisen elämää, saan tehdä sen sitten omassa asunnossani muualla. Heidän kattonsa alla pätevät heidän sääntönsä, eli ei yövieraita eikä viinaa. Ja kyllä minä sen pohjimmiltaan ymmärsin, vaikka kapinamieltä olikin.
[/quote]
Rajojen asettaminen on sikäli vaikeaa, että en haluaisi täysin kieltääkään, mutta en myöskään halua että tilanne lähtisi käsistä. Siis käsistä siinä mielessä, että "kyläilyt" muuttuvat jokaöisiksi, sitten ollaan muuttamassa samaan huoneeseen ja halutaan parisänkyä jne.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:02"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:57"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:52"]
Mitä jos vilkaisisit aloitusta? Kirjoitin löytääkseni jonkinlaisen fiksun ratkaisun nuorten "yökyläilyyn" toistensa huoneissa, kun he sellaista haluavat.
[/quote]
Onko se rajojen asettaminen jotenkin sinulle itsellesi ylivoimaisen vaikeaa, ihan ystävällisesti kysyen?
Asuessani 90-luvulla kotona vanhemmat tekivät selväksi, että jos haluan ruveta elämään kaikin puolin aikuisen elämää, saan tehdä sen sitten omassa asunnossani muualla. Heidän kattonsa alla pätevät heidän sääntönsä, eli ei yövieraita eikä viinaa. Ja kyllä minä sen pohjimmiltaan ymmärsin, vaikka kapinamieltä olikin.
[/quote]
Rajojen asettaminen on sikäli vaikeaa, että en haluaisi täysin kieltääkään, mutta en myöskään halua että tilanne lähtisi käsistä. Siis käsistä siinä mielessä, että "kyläilyt" muuttuvat jokaöisiksi, sitten ollaan muuttamassa samaan huoneeseen ja halutaan parisänkyä jne.
[/quote]
Se menee joko siihen tai sitten ero kaikkine hankaluukseineen. Mä valitsisin natsilinjan. Ei perheen nuorten panoja yhteisen katon alla. Oma yhteinen kämppä vetämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:58"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:52"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:49"] [quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:43"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:39"] [quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:33"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:27"] Miksi et ota huomioon tai suostu edes miettimään nuorten mahdollista välirikkoa? Kyllä se aika iso asia olisi jos / kun niin käy. Vai kuinka monta teinirakkautta tiedät kestäneen vuosia..? 16 v voi asua vielä monta vuotta kotona ja mahdottomaksi elämä menee jos nuorilla on välit poikki ja uusi poika/tyttöystävä kuvioissa. Ei ole jätetyllä mitään turvapaikkaa sitten kun kotonakaan ei voi olla. No oma kämppää käytännössä sit pakon edessä. Joulut ja muut mielenkiintoisia sitten jatkossa.. Tekee mieleen työpaikkaromanssit, jotka pääsääntöisesti päättyy huonosti. On siinä saman palaveripöydän ääressä tukalaa. Yleensä toinen luovuttaa ja vaihtaa työpaikkaa. Nuorella ei ole tällaista vaihtoehtoa, perhettään ei voi valita. [/quote] Voinhan minä ottaa huomioon ja miettiä asiaa, mutta miten se minun miettimisestäni miksikään muuttuu? [/quote] No siten, että vaikka PUHUISIT lapses kanssa. Ja miettisit lisäksi itsekses ja miehesi kanssa, mikä on toimintasuunnitelma, kun toinen itkee sydänsuruja eikä suostu poistumaan huoneestaan jottei törmää exäänsä ja tämän nyxään omassa kodissaan. Onko sulla kämppä valmiina jos omasi sydän murskaantuu? Vai muutatteko sitten kahdestaan alaikäisen lapsen kanssa pois mahdottomaksi muuttuneesta kodista? Et kyllä tosiaan ole tainnut funtsia tätä juttua yhtään. [/quote] Ja kun puhun asiasta oman lapseni kanssa ja puolisoni omansa, he ovat sitä mieltä että ovat ikuisesti onnellisia yhdessä tai vaihtoehtoisesti eroavat ystävinä. Mutta jutellaan jutellaan, vaikka ei se itse asiaa silti miksikään muuta. [/quote] No miksi kirjoitit sit tänne? Mitä pitää sanoa? Mielestäni tilanteenne on erittäin epätoivottava ja itse ajattelisin äitinä että mahdollisesti lapseni valinta maksaa oman parisuhteeni. Uhraisin sitten sen jos asiat menisivät pahasti solmuun nuorilla. En pakottaisi asumaan "siskopuolen" kanssa jos hommat menee ihan perusteelleen ennen kotoa muuttoa. [/quote] Mitä jos vilkaisisit aloitusta? Kirjoitin löytääkseni jonkinlaisen fiksun ratkaisun nuorten "yökyläilyyn" toistensa huoneissa, kun he sellaista haluavat. [/quote] Ei sellaista ole. Mun mielestä teidän pitäisi istua koko uusperhe yhteisen pöydän ääreen ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. se olisi mun Tapani toimia fiksusti tilanteessa. Ehdottaisin myös, että hankkivat pikapuoliin oman, yhteisen kämpän, jossa opetella yhteiselämää.
[/quote]
Ehkä tässä tosiaan olisi yhteisen keskustelun aika. Voi olla, että runsaan vuoden kuluttua, jos ovat silloin vielä yhdessä, on myös sen yhteisen asunnon aika, mutta ei nyt vielä sentään. Lisäksi kuvioissa on mukana myös sen toisen teinin äiti, jolla on oma sananvaltansa lapsensa asumisjärjestelyihin.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:26"]Näitä tilanteita on varmasti monilla muillakin kuin meillä. Itse seurustelu on meille vanhemmille ok, mutta miten ne mahdolliset yhdessä yöpymiset? Teinit haluaisivat välillä "yökylään" toistensa huoneisiin, ei olla vielä suostuttu. Tietääkseni eivät ole livahdelleet salaa, vaikka onhan sekin tietysti mahdollista. Suostuisitteko? Tyttö on 17v ja poika 16v.
[/quote]
Hienoa! oletteko ajatelleet parinvaihtoakin ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 22:45"]Hankala tilanne. Varsinkin kun tuon ikäisten suhteet tuppaavat katkeamaan jossain vaiheessa. Kammottava tilanne itkeä sydänsurua kotona, joka on myös toisen koti.
[/quote]
No hyvänen aika. Ap:n mukaan itse seurustelu on ok, joten jos ja kun suhde katkeaa, he todennäköisesti tulevat itkemään sydänsurujaan siinäkin tapauksessa, etteivät nuku samassa huoneessa.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:08"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:58"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:52"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:49"] [quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:43"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:39"] [quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:33"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:27"] Miksi et ota huomioon tai suostu edes miettimään nuorten mahdollista välirikkoa? Kyllä se aika iso asia olisi jos / kun niin käy. Vai kuinka monta teinirakkautta tiedät kestäneen vuosia..? 16 v voi asua vielä monta vuotta kotona ja mahdottomaksi elämä menee jos nuorilla on välit poikki ja uusi poika/tyttöystävä kuvioissa. Ei ole jätetyllä mitään turvapaikkaa sitten kun kotonakaan ei voi olla. No oma kämppää käytännössä sit pakon edessä. Joulut ja muut mielenkiintoisia sitten jatkossa.. Tekee mieleen työpaikkaromanssit, jotka pääsääntöisesti päättyy huonosti. On siinä saman palaveripöydän ääressä tukalaa. Yleensä toinen luovuttaa ja vaihtaa työpaikkaa. Nuorella ei ole tällaista vaihtoehtoa, perhettään ei voi valita. [/quote] Voinhan minä ottaa huomioon ja miettiä asiaa, mutta miten se minun miettimisestäni miksikään muuttuu? [/quote] No siten, että vaikka PUHUISIT lapses kanssa. Ja miettisit lisäksi itsekses ja miehesi kanssa, mikä on toimintasuunnitelma, kun toinen itkee sydänsuruja eikä suostu poistumaan huoneestaan jottei törmää exäänsä ja tämän nyxään omassa kodissaan. Onko sulla kämppä valmiina jos omasi sydän murskaantuu? Vai muutatteko sitten kahdestaan alaikäisen lapsen kanssa pois mahdottomaksi muuttuneesta kodista? Et kyllä tosiaan ole tainnut funtsia tätä juttua yhtään. [/quote] Ja kun puhun asiasta oman lapseni kanssa ja puolisoni omansa, he ovat sitä mieltä että ovat ikuisesti onnellisia yhdessä tai vaihtoehtoisesti eroavat ystävinä. Mutta jutellaan jutellaan, vaikka ei se itse asiaa silti miksikään muuta. [/quote] No miksi kirjoitit sit tänne? Mitä pitää sanoa? Mielestäni tilanteenne on erittäin epätoivottava ja itse ajattelisin äitinä että mahdollisesti lapseni valinta maksaa oman parisuhteeni. Uhraisin sitten sen jos asiat menisivät pahasti solmuun nuorilla. En pakottaisi asumaan "siskopuolen" kanssa jos hommat menee ihan perusteelleen ennen kotoa muuttoa. [/quote] Mitä jos vilkaisisit aloitusta? Kirjoitin löytääkseni jonkinlaisen fiksun ratkaisun nuorten "yökyläilyyn" toistensa huoneissa, kun he sellaista haluavat. [/quote] Ei sellaista ole. Mun mielestä teidän pitäisi istua koko uusperhe yhteisen pöydän ääreen ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. se olisi mun Tapani toimia fiksusti tilanteessa. Ehdottaisin myös, että hankkivat pikapuoliin oman, yhteisen kämpän, jossa opetella yhteiselämää.
[/quote]
Ehkä tässä tosiaan olisi yhteisen keskustelun aika. Voi olla, että runsaan vuoden kuluttua, jos ovat silloin vielä yhdessä, on myös sen yhteisen asunnon aika, mutta ei nyt vielä sentään. Lisäksi kuvioissa on mukana myös sen toisen teinin äiti, jolla on oma sananvaltansa lapsensa asumisjärjestelyihin.
[/quote]
No teillä sitten onkin kunnon kimppakiihkeät. Eihän vain äiti nyt sitten insestiä oman lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli heti mieleen Serranon perhe :D
Tiedän tällaisen parin jossa sekä vanhemmat että teinit saivat lapsen... Vanhempien lapsi A on siis näiden teinien pikkusisarus, ja teinien lapsi B:lle A On sekä eno että setä kun on sekä isän että äidin veli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:37"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:31"]Huh, kyllä näitä kuvioita miettiessä tulee todella mieleen, että taidanpa yrittää pitää kynsin hampain kiinni omasta pienestä ydinperheestä ja koettaa välttää näitä uusioperhesysteemejä kuin ruttoa.
[/quote] ja perusperheissäkö elää vain pyhimyksiä
[/quote]
No ydinperheissä sisarukset eivät yleensä seurustele keskenään.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:02"]
ap pitää tilannetta ihan normaalina, onko siis suomen maassa enemmänkin tällaisia? Musta toi on jotenkin rivoa, meillä lapset ovat kuin sisaruksia keskenään
[/quote]
Jos uusperhe on muodostunut esim. lasten ollessa 12-vuotiaita, niin tuskinpa ne toisiaan pitävät sisaruksina vaan nimenomaan äidin/isän kumppanin lapsina. Ihan eri asia kuin pienestä asti yhdessä kasvaneet. En tiedä miten ap:n tapauksessa on.
Aika sekavalta kuullostaa.
ei noin nuoret tarvi yhteistä huonetta...miks ei anna olla erillään ja lapsia ...
jotenkin mietin sitä tilannetta sit, jos seurustelu loppuu ja pitää asua samassa edelleen...jos te aikuiset eroatte, niin te muutitte erilleen, mut nää nuoret vaan joutuis asumaan samassa.
mä en ehkä antais niitten seurustella. Luulen niin. Sanoisin, että odottavat, kun ovat omillaan. Tutustuvat nyt ihan henkisellä tasolla pari vuotta ainakin.
en tiedä... Kinkkinen.
Ette voi mitenkään estää nuorten seurustelua ja jos ollette jo keskustelleet suhteesta ja mahdollisesta erosta nuorten kanssa, niin ollette tehneet tarvittavan.
Mutta, miksi he eivät saisi nukkua samassa huoneessa? Jos se ei haittaa koulunkäyntiä ja he haluavat nukkua yhdessä. Mieti tilannetta nuorten kannalta, he asuvat kumppaninsa kanssa, jakavat kotitöitä, heillä on kaikki yhdessä asumisen "huonot" puolet, mutta he eivät saa nukkua yhdessä tai harrastaa seksiä iltaisin, kun siihen on rauhallista aikaa.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:43"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:33"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:27"] Miksi et ota huomioon tai suostu edes miettimään nuorten mahdollista välirikkoa? Kyllä se aika iso asia olisi jos / kun niin käy. Vai kuinka monta teinirakkautta tiedät kestäneen vuosia..? 16 v voi asua vielä monta vuotta kotona ja mahdottomaksi elämä menee jos nuorilla on välit poikki ja uusi poika/tyttöystävä kuvioissa. Ei ole jätetyllä mitään turvapaikkaa sitten kun kotonakaan ei voi olla. No oma kämppää käytännössä sit pakon edessä. Joulut ja muut mielenkiintoisia sitten jatkossa.. Tekee mieleen työpaikkaromanssit, jotka pääsääntöisesti päättyy huonosti. On siinä saman palaveripöydän ääressä tukalaa. Yleensä toinen luovuttaa ja vaihtaa työpaikkaa. Nuorella ei ole tällaista vaihtoehtoa, perhettään ei voi valita. [/quote] Voinhan minä ottaa huomioon ja miettiä asiaa, mutta miten se minun miettimisestäni miksikään muuttuu? [/quote] No siten, että vaikka PUHUISIT lapses kanssa. Ja miettisit lisäksi itsekses ja miehesi kanssa, mikä on toimintasuunnitelma, kun toinen itkee sydänsuruja eikä suostu poistumaan huoneestaan jottei törmää exäänsä ja tämän nyxään omassa kodissaan. Onko sulla kämppä valmiina jos omasi sydän murskaantuu? Vai muutatteko sitten kahdestaan alaikäisen lapsen kanssa pois mahdottomaksi muuttuneesta kodista? Et kyllä tosiaan ole tainnut funtsia tätä juttua yhtään.
[/quote]
Ja kun puhun asiasta oman lapseni kanssa ja puolisoni omansa, he ovat sitä mieltä että ovat ikuisesti onnellisia yhdessä tai vaihtoehtoisesti eroavat ystävinä. Mutta jutellaan jutellaan, vaikka ei se itse asiaa silti miksikään muuta.
[/quote]
No miksi kirjoitit sit tänne? Mitä pitää sanoa? Mielestäni tilanteenne on erittäin epätoivottava ja itse ajattelisin äitinä että mahdollisesti lapseni valinta maksaa oman parisuhteeni. Uhraisin sitten sen jos asiat menisivät pahasti solmuun nuorilla. En pakottaisi asumaan "siskopuolen" kanssa jos hommat menee ihan perusteelleen ennen kotoa muuttoa.