Lue keskustelun säännöt.
Saako leski löytää uuden rakkauden?
26.10.2021 |
Vai onko se elämä sitten siinä, kun puoliso kuolee?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni jäi leskeksi ja parin kuukauden kuluttua oli jo nainen kainalossa, me lapset jäätiin aivan paitsioon. Isällä oli kivaa, meillä ei, olisimme tarvinneet isältä tukea äidin menetyksestä aiheutuneeseen suruun mutta ei hän välittänyt enää meistä lapsista mitään, oksettavan "rakastuneena" vain paahtoi menemään uuden rakkautensa kanssa.
Mitä sitten? Mulle kävi melkein samalla lailla ja sain ikäviä kommentteja. Ehkä äitisi ei ollut isällesi tärkeä. Toisen liittoa ei voi tietää.
Sitä sitten, että tuosta näkyy lesken itsekkyys. Lapsista viis kunhan minäminä. Lapsille äiti saattoi olla isää tärkeämpi, en toisaalta ihmettele. Turha ihmetellä jos lapsia ei näy, silloin kun tämäKIN suhde päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ILman muuta saa, tosin se on yleensä asia, joka tuhoaa perheen lapset, mutta itsekkyys on päivän sana, siitä vaan.
Itsekkyys? Lesken vai lasten?
On toki hyvin tavallista että aikuiset lapset eivät voi hyväksyä vanhemman uutta kumppania, mutta kun se ei heille todellakaan kuulu!
Jos aikuinen lapsi tuntee "tuhoutuvansa" kun vanhempi löytää rinnalleen uuden kumppanin, puhutaan kyllä jo isomman tason itsekkyydestä. Hyvin usein on taustalla pelko perinnöstä. Sitähän kytätään haukan silmin, on tullut itse nähtyä parikin kertaa hyvin läheisesti.
En myöskään ymmärrä miksi nuori leski ei saisi pariutua uudelleen vaikka lapet olisivat vielä alaikäisiä.
Järkevä aikuinen ymmärtää valita kumppanikseen järkevän tunne-elämältään ja elintavoiltaan terveen kumppanin varsinkin kun kuvassa on lapsia mukana.
Suku ja ympäristö pitäkööt mölyt mahassaan.
Lesken omaisuutta se uusi kumppani kyttää. Heti pitäisi päästä avioon ja ilman ehtoa. Tee sinä kuten haluat, mutta vietä loppuikäsi yksin kun ei mummona enää flaksi käy. Kaikki suhteet kun päättyy aikanaan. Uusiopari pysyköön hylkiöinä suvun silmissä.
Kysymys olisi voinut olla 50-luvulta. Vieläkö jossain oikeasti kyseenalaistetaan lesken uusi suhde? Itse olen ollut useita vuosia leski ja voisin etsiä uutta suhdetta, mutta ei ole mitään halua siihen.
Kuten Janne Kataja sanoi: "yksin eläminen on niin kevyttä".
Mua ainakin hirveästi auttoi uusi mies. Ei tarvinnut jäädä vanhaan, homeiseen ja syrjäiseen mökkiin asumaan ja miettimään mennyttä. Eikä jäänyt mitään omaisuutta että olisi sen perässä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ILman muuta saa, tosin se on yleensä asia, joka tuhoaa perheen lapset, mutta itsekkyys on päivän sana, siitä vaan.
Itsekkyys? Lesken vai lasten?
On toki hyvin tavallista että aikuiset lapset eivät voi hyväksyä vanhemman uutta kumppania, mutta kun se ei heille todellakaan kuulu!
Jos aikuinen lapsi tuntee "tuhoutuvansa" kun vanhempi löytää rinnalleen uuden kumppanin, puhutaan kyllä jo isomman tason itsekkyydestä. Hyvin usein on taustalla pelko perinnöstä. Sitähän kytätään haukan silmin, on tullut itse nähtyä parikin kertaa hyvin läheisesti.
En myöskään ymmärrä miksi nuori leski ei saisi pariutua uudelleen vaikka lapet olisivat vielä alaikäisiä.
Järkevä aikuinen ymmärtää valita kumppanikseen järkevän tunne-elämältään ja elintavoiltaan terveen kumppanin varsinkin kun kuvassa on lapsia mukana.
Suku ja ympäristö pitäkööt mölyt mahassaan.
Lesken omaisuutta se uusi kumppani kyttää. Heti pitäisi päästä avioon ja ilman ehtoa. Tee sinä kuten haluat, mutta vietä loppuikäsi yksin kun ei mummona enää flaksi käy. Kaikki suhteet kun päättyy aikanaan. Uusiopari pysyköön hylkiöinä suvun silmissä.
Eiköhän se leski itse vastaa omaisuudestaan. Ei häntä tarvitse erityisemmin suojella kosijoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut ihmeellistä kaksinaismoralismia. Jopa riitaisa ero koetaan ”parempana” kuin puolison kuolema. Ja siitä sitten puolesta loukkaannutaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut ihmeellistä kaksinaismoralismia. Jopa riitaisa ero koetaan ”parempana” kuin puolison kuolema. Ja siitä sitten puolesta loukkaannutaan.
Joo, näin se on. Kun jää leskeksi, kaikki täytyisi säilyttää samalla tavalla siis esim asua samassa asunnossa loppuikä. Tästä mulle on hyomauteltu vielä 10v jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä kuolisin niin toivoisin että mieheni löytäisi uuden puolison, eikä viettäisi loppu elämäänsä yksin. Toki jos heti kuoleman jälkeen umpirakastuneena menee eteenpäin niin onhan se lapsille vaikeaa. Nämäkin tunteet voi kuitenkin käsitellä monella tapaa. Aikaisemmin oli kertomus isästä joka pian puolisonsa kuoleman jälkeen löysi uuden puolison toisesta leskestä ja myös tämä oli ihanasta ottanut huomioon menehtyneen puolison ja auttanut (jo aikuisia) lapsia surutyössä. Toisessa hyvin vastaavassa tarinassa taas isä oli omassa rakkauskuplassaan ja lapset jäivät heitteille käsittelemään suruaan yksin. Lasteni isä ei ole tunteeton idiootti, joten oletan että jos siirtyisi eteenpäin nopeasti niin todennäköisemmin tilanne olisi tuon ensimmäisen esimerkin kaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ILman muuta saa, tosin se on yleensä asia, joka tuhoaa perheen lapset, mutta itsekkyys on päivän sana, siitä vaan.
Itsekkyys? Lesken vai lasten?
On toki hyvin tavallista että aikuiset lapset eivät voi hyväksyä vanhemman uutta kumppania, mutta kun se ei heille todellakaan kuulu!
Jos aikuinen lapsi tuntee "tuhoutuvansa" kun vanhempi löytää rinnalleen uuden kumppanin, puhutaan kyllä jo isomman tason itsekkyydestä. Hyvin usein on taustalla pelko perinnöstä. Sitähän kytätään haukan silmin, on tullut itse nähtyä parikin kertaa hyvin läheisesti.
En myöskään ymmärrä miksi nuori leski ei saisi pariutua uudelleen vaikka lapet olisivat vielä alaikäisiä.
Järkevä aikuinen ymmärtää valita kumppanikseen järkevän tunne-elämältään ja elintavoiltaan terveen kumppanin varsinkin kun kuvassa on lapsia mukana.
Suku ja ympäristö pitäkööt mölyt mahassaan.
Lesken omaisuutta se uusi kumppani kyttää. Heti pitäisi päästä avioon ja ilman ehtoa. Tee sinä kuten haluat, mutta vietä loppuikäsi yksin kun ei mummona enää flaksi käy. Kaikki suhteet kun päättyy aikanaan. Uusiopari pysyköön hylkiöinä suvun silmissä.
Miten ne lesken raha-asiat suvulle kuuluu? Suurin osa leskistä ei ole mitään miljonääriä ja ne jotka ovat osaavat epäilemättä tehdä sen avioehdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti ei saa ja on häpeällistä toimintaa. Itse en olisi sukukaiseen missään yhtydessä jos näin tekisi.
Yleensä ne jotka vannovat ettei ottaisi ketään uutta jos puoliso kuolee tai tulisi ero ovat niitä joilla ei ole asiasta kokemusta. Ovat onnellisesti naimisissa eivätkä tajua että ehkä se leski haluaa samaa onnea eikä elää yksin loppuelämää.
Tai höpistään lapsista.. Ei ne lapset siitä rikki mene jos saavat yhden välittävän aikuisen lisää elämään.
Täällä usein naisia jotka marttyyreina paasaavat että uutta miestä eivät ota ennen kuin lapset aikuisia ja keskittyvät 100% lapsiin. Aikamoista höpönlöpöä tuokin. Ei ne lapset siitä traumoja saa jos näkevät vanhemman onnellisena ja rakastuneena.
Ja usein miehille kyllä suodaan se uusi puoliso mutta äidin pitää olla 24/7 liimautunut henkisesti että fyysisesti lapsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai saa. Pitää vain muistaa se, että kun sitten jonakin päivänä kävelee käsikynkkää tämän uuden rakkaansa kanssa Taivaan helmiporteille, vastassa on entinen puoliso kukkapuska käsissä ja kyynelet silmissä monen vuoden odotuksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Saa, mutta sukulaisten mielestä pitää pitää suruaika. Tästä mua ainakin haukuttiin.
No kuinka kauan sinulla meni uuden löytymiseen? Tiedän tapauksen jossa kuolemansairaan mies löysi uuden naisen puolisonsa ollessa vielä elossa. Tyyppi meni naimisiin uudelleen heti sen jälkeen kun puoliso menehtyi ja haudattiin. Yhteinen lapsensa (aikuinen) katkaisi välit isäänsä. En ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa tietysti. Saahan naimisissa olevakin löytää uuden rakkauden ja erota. Kuollut puoliso ei edes tiedä, että leski on löytänyt uuden, kun taas elävältä puolisolta on mahdotonta salata avioeroa, vaikka kuinka haluaisi säästää häntä surulta.
Vierailija kirjoitti:
Saa tietysti. Saahan naimisissa olevakin löytää uuden rakkauden ja erota. Kuollut puoliso ei edes tiedä, että leski on löytänyt uuden, kun taas elävältä puolisolta on mahdotonta salata avioeroa, vaikka kuinka haluaisi säästää häntä surulta.
Se siinä eniten vaivaakin. Haluaisi olla rehellinen ihmistä kohtaan, johon on kuitenkin ollut rakastunut, ja kertoa että kohde on vaihtunut. Mutta kun toinen on kuollut, ei voi kertoa.
Ennen naisen suruaika oli kuulemma 9 kk ja miehen 6 kk. Sen jälkeen sai ottaa uuden kumppanin.
Itsestä 6 kk tuntuu kyllä aika lyhyeltä ajalta. Siinä vaiheessa sitä vielä itkee koko ajan. Kuka sellaisen kanssa edes haluaisi alkaa seurustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Parempi naida kuin palaa.
uutta suoleen kun vanha kuolee
Tottakai saa. Ja minusta saa löytää vaikka ennen puolison kuolemaakin esim tilanteessa jossa puoliso on hyvin pitkälle muistisairas ja hoivakodissa asuva.
Ei vaan hän suree sata vuotta yksin,toisissa kulttuureissa se muija joutuu kuolleen veljen vaimoksi ,mietikää mitä kierrätystä,kymmenen veljestä,heh heh,perinne vaatii että kaikki saa pillua.
Itsekkyys? Lesken vai lasten?
On toki hyvin tavallista että aikuiset lapset eivät voi hyväksyä vanhemman uutta kumppania, mutta kun se ei heille todellakaan kuulu!
Jos aikuinen lapsi tuntee "tuhoutuvansa" kun vanhempi löytää rinnalleen uuden kumppanin, puhutaan kyllä jo isomman tason itsekkyydestä. Hyvin usein on taustalla pelko perinnöstä. Sitähän kytätään haukan silmin, on tullut itse nähtyä parikin kertaa hyvin läheisesti.
En myöskään ymmärrä miksi nuori leski ei saisi pariutua uudelleen vaikka lapet olisivat vielä alaikäisiä.
Järkevä aikuinen ymmärtää valita kumppanikseen järkevän tunne-elämältään ja elintavoiltaan terveen kumppanin varsinkin kun kuvassa on lapsia mukana.
Suku ja ympäristö pitäkööt mölyt mahassaan.