Lue keskustelun säännöt.
Tytär vaihto-oppilaaksi?
01.01.2015 |
Ysiluokkalainen tyttöni koulussa oli käynyt entisiä vaihto-oppilaita kertomassa vaihtovuodesta, ja nyt tyttärenikin olisi innostunut lähtemään vaihtoon. En ole hirveästi perehtynyt tähän asiaan tai tunne ketään, kuka olisi vaihto-oppilaana ollut, joten en osaa oikein sanoa juuta tähän asiaan. Onko vuosi todella sen arvoinen, että siitä kannattaa maksaa monta tuhatta euroa? Onko joku maa, johon kannattaa/ei kannata lähteä? Ja sitten vielä se järjestö, onko niissä jotain hyviä ja huonoja? Kaikki kokemukset ja mielipiteet haluaisin kuulla!
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 21:49"]
Ei kielet nyt mitään automaattisen helppoja ole oppia hyviksi. Esimerkiksi englannin lausuminen on haasteellista monellekin suomalaiselle, vaikka muuten kielitaito olisi hyvä.
Eivätkä kaikki opi kieltä kunnolla edes maassa asumisen kautta, tiedän useampiakin Ruotsiin ja Englantiin muuttaneita sukulaisia, jotka ovat kymmeniä vuosia asuneet uudessa kotimaassaan, mutta lausuminen tai kirjoitus on selvästi suomalaisella tyylillä.
Älkääkä syyllistäkö lastanne ellei jostain syystä haluakaan lähteä vaihtoon, se voi tuntua pelottavaltakin ajatukselta nuorelle, eikä ehkä sovikaan ihan kaikkein herkkäluonteisimmille.
[/quote]
Suomalaiset lausuvat englantia kyllä todella hyvin. Vertaa vaikkapa intialaisiin tai ranskalaisiin, joilla aksentti on monesti todella vahva ja joskus jopa vaikea ymmärtää. Totta kai se aksentti kuuluu, ei se ole mikään häpeä, kunhan aksentista huolimatta puhe on sen verran selkeää, että sen ymmärtää. Englantia kuulee Suomessakin joka paikasta, että sanasto on monella suomalaisella laaja. Mutta toki englanninkielisessä maassa se englannin lausuminen paranee ja varmasti myös sen kokemuksen jälkeen englantia pystyy puhumaan helpommin ja rohkeammin. Mutta työelämässä sillä ei ole merkitystä, kuinka hyvin osaa lausua, kunhan sitä englantia osaa ja tulee ymmärretyksi. Työskentelen itse englanniksi ja kyllä siellä suurimmalla osalla suomalaisista se suomalainen aksentti kuuluu ja silti he ovat työpaikan saaneet. Mutta intialaisten kollegoiden ymmärtäminen on kyllä toisinaan haastavaa, vaikka toki moni heistäkin puhuu hyvää englantia ja osaavat lausua oikein.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:05"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 21:49"]
Ei kielet nyt mitään automaattisen helppoja ole oppia hyviksi. Esimerkiksi englannin lausuminen on haasteellista monellekin suomalaiselle, vaikka muuten kielitaito olisi hyvä.
Eivätkä kaikki opi kieltä kunnolla edes maassa asumisen kautta, tiedän useampiakin Ruotsiin ja Englantiin muuttaneita sukulaisia, jotka ovat kymmeniä vuosia asuneet uudessa kotimaassaan, mutta lausuminen tai kirjoitus on selvästi suomalaisella tyylillä.
Älkääkä syyllistäkö lastanne ellei jostain syystä haluakaan lähteä vaihtoon, se voi tuntua pelottavaltakin ajatukselta nuorelle, eikä ehkä sovikaan ihan kaikkein herkkäluonteisimmille.
[/quote]
Suomalaiset lausuvat englantia kyllä todella hyvin. Vertaa vaikkapa intialaisiin tai ranskalaisiin, joilla aksentti on monesti todella vahva ja joskus jopa vaikea ymmärtää. Totta kai se aksentti kuuluu, ei se ole mikään häpeä, kunhan aksentista huolimatta puhe on sen verran selkeää, että sen ymmärtää. Englantia kuulee Suomessakin joka paikasta, että sanasto on monella suomalaisella laaja. Mutta toki englanninkielisessä maassa se englannin lausuminen paranee ja varmasti myös sen kokemuksen jälkeen englantia pystyy puhumaan helpommin ja rohkeammin. Mutta työelämässä sillä ei ole merkitystä, kuinka hyvin osaa lausua, kunhan sitä englantia osaa ja tulee ymmärretyksi. Työskentelen itse englanniksi ja kyllä siellä suurimmalla osalla suomalaisista se suomalainen aksentti kuuluu ja silti he ovat työpaikan saaneet. Mutta intialaisten kollegoiden ymmärtäminen on kyllä toisinaan haastavaa, vaikka toki moni heistäkin puhuu hyvää englantia ja osaavat lausua oikein.
[/quote]
Suomalainen aksentti on sinusta helppo ymmärtää ja selkeä, koska olet siihen itse tottunut. Todellisuudessa suomalaisten intonaatioton puhe ja sotkuiset soinnilliset äänteet ovat hankalia ymmärtää, ellei ole aksenttiin tottunut.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:05"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 21:49"]
Ei kielet nyt mitään automaattisen helppoja ole oppia hyviksi. Esimerkiksi englannin lausuminen on haasteellista monellekin suomalaiselle, vaikka muuten kielitaito olisi hyvä.
Eivätkä kaikki opi kieltä kunnolla edes maassa asumisen kautta, tiedän useampiakin Ruotsiin ja Englantiin muuttaneita sukulaisia, jotka ovat kymmeniä vuosia asuneet uudessa kotimaassaan, mutta lausuminen tai kirjoitus on selvästi suomalaisella tyylillä.
Älkääkä syyllistäkö lastanne ellei jostain syystä haluakaan lähteä vaihtoon, se voi tuntua pelottavaltakin ajatukselta nuorelle, eikä ehkä sovikaan ihan kaikkein herkkäluonteisimmille.
[/quote]
Suomalaiset lausuvat englantia kyllä todella hyvin. Vertaa vaikkapa intialaisiin tai ranskalaisiin, joilla aksentti on monesti todella vahva ja joskus jopa vaikea ymmärtää. Totta kai se aksentti kuuluu, ei se ole mikään häpeä, kunhan aksentista huolimatta puhe on sen verran selkeää, että sen ymmärtää. Englantia kuulee Suomessakin joka paikasta, että sanasto on monella suomalaisella laaja. Mutta toki englanninkielisessä maassa se englannin lausuminen paranee ja varmasti myös sen kokemuksen jälkeen englantia pystyy puhumaan helpommin ja rohkeammin. Mutta työelämässä sillä ei ole merkitystä, kuinka hyvin osaa lausua, kunhan sitä englantia osaa ja tulee ymmärretyksi. Työskentelen itse englanniksi ja kyllä siellä suurimmalla osalla suomalaisista se suomalainen aksentti kuuluu ja silti he ovat työpaikan saaneet. Mutta intialaisten kollegoiden ymmärtäminen on kyllä toisinaan haastavaa, vaikka toki moni heistäkin puhuu hyvää englantia ja osaavat lausua oikein.
[/quote]
Idiootti! Tietysti sä ymmärrät suomalaista aksenttia kun oot siihen tottunut koko ikäs! Muut ei siitä saa mitään selvää.
Mulla on ainakin ollut kiitettävästi ongelmia ulkomailla hanttihomma-tason töissä omalla suomienkullani, josta puuttuu soinnilliset äänteet ja muut meille vieraammat jutut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:29"]
Mulla on ainakin ollut kiitettävästi ongelmia ulkomailla hanttihomma-tason töissä omalla suomienkullani, josta puuttuu soinnilliset äänteet ja muut meille vieraammat jutut :D
[/quote]
Ja joo, se mainittu suomalainen intonaation puute löytyy myös:D
Olen itse parikymppinen ja vaihto-oppilaana en ole ollut, mutta au pairina olin koko viime vuoden. Minua vanhemmat kannustivat lähtemään, mikä helpotti valtavasti sillä kaipasin päätöksen tekemiseen tukea ja tsemppausta. Olin jo ysiluokalta lähtien haaveillut vaihto-oppilas - tai au pair- vuodesta ja nyt siihen oli mahdollisuus. Hihkuin intoa monta kuukautta mutta muistan, miten lähtöpäivänä itkin lentokentällä peläten, että olin tekemässä elämäni suurimman virheen ja palaisin maitojunalla kotiin muutaman viikon sisällä.
Pelkoni osoittautui kuitenkin täysin turhaksi ja vietin parhaan ja ikimuistoisimman vuoden ulkomailla. Sain aivan ihania ystäviä ja IKIMUISTOISIA muistoja. Vuosi ei todellakaan ollut kuitenkaan pelkästään ruusuilla tanssimista, mutta voin sanoa, että itsenäistyin valtavasti sinä aikana. Oli pakko selviytyä vieraista tilanteista vieraalla kielellä ja tutustua uusiin ihmisiin. Opin ottamaan vastuuta itseni lisäksi myös muista ihmisistä ja koen, että jollakin tavalla katson maailmaa nykyään paljon avarakatseisemmin.
Se, mitä ehkä haluan korostaa on nimenomaan se, että noin nuorella tytöllä saattaa olla hieman vääristynyt käsitys siitä, mitä vaihtarivuosi tulee olemaan. Kmuistuttaa, että vuosi ulkomailla ei ole pelkästään hauskanpitoa ja bilettämistä. Vuoteen mahtuu naurun ja ilon lisäksi paljon epäonnistumisia, ehkä pelkoakin, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että oma vuoteni ulkomailla oli todellakin kaiken sen arvoista.
-N20 :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä myös kohdemaata tarkkaan. USA:ssa (USA:ssa toki paljon vaihtelua) ja useimmissa muissa maissa lapsiin suhtaudutaan todella suojelevasti. Sinänsä hyvä, mutta toisaalta se voi suomalaiselle nuorelle olla liian ahdistavaa. Erityisesti Latinalaisessa Amerikassa 17-18 -vuotiastakin kohdellaan kuin meidän 7-vuotiasta. Huolehditaan hyvin, mutta ei puhettakaan itsenäisestä toiminnasta tai menemisestä. Jopa ystävien tapaaminen päiväsaikaan ei ole ilmoitusasia. Siinä mielessä joku Saksa on ihan hyvä. Saksassa on paljon vapaampaa kuin monessa muussa maassa.
Toinen juttu on persoona. Jos lapsi on vähäsanainen tai ujo, niin kovin laitinotouhu voi tuntua ahdistavalta ja ne taas pitää hiljaista tyhmänä, ellei ole joka asiaan jotain sanottavaa.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:44"]
Kiitos vastauksista! Raha ei meillä ole mikään ongelma eli sen puolesta tyttö voidaan kyllä maailmalle lähettää. Tyttö itse on vähän kahden vaiheilla, että haluaisiko mieluummin englannin- vai ranskankieliseen maahan. Molempia kieliä on siis koulussa opiskellut. Aloinkin tässä miettimään, että josko Kanadassa olisi mahdollista oppia molempia kieliä. Nyt alan varmaan itse ottamaan näihin järjestöihin yhteyttä ja kyselemään vaihtoehdoista. Hyvältä ja kivalta jutultahan tuo vaihtovuosi kuulostaa :)
-ap
[/quote] Kanadan ranska ei ole ollenkaan sama asia kuin Ranskan ranska. Se on vanhanaikaista kun perustuu uutisasukkaiden kieleen. Sama se on Espanjan ja Meksikon espanjan kanssa. Mieti tarkkaan mika kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:35"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:44"]
Kiitos vastauksista! Raha ei meillä ole mikään ongelma eli sen puolesta tyttö voidaan kyllä maailmalle lähettää. Tyttö itse on vähän kahden vaiheilla, että haluaisiko mieluummin englannin- vai ranskankieliseen maahan. Molempia kieliä on siis koulussa opiskellut. Aloinkin tässä miettimään, että josko Kanadassa olisi mahdollista oppia molempia kieliä. Nyt alan varmaan itse ottamaan näihin järjestöihin yhteyttä ja kyselemään vaihtoehdoista. Hyvältä ja kivalta jutultahan tuo vaihtovuosi kuulostaa :)
-ap
[/quote] Kanadan ranska ei ole ollenkaan sama asia kuin Ranskan ranska. Se on vanhanaikaista kun perustuu uutisasukkaiden kieleen. Sama se on Espanjan ja Meksikon espanjan kanssa. Mieti tarkkaan mika kannattaa.
[/quote]
Mun ystävä oli Kanadan ranskan kielisellämalueella vaihdossa, kirjoitti lukion pitkästä ranskasta L:n ja nyt opiskelee Ranskassa ranskaksi. On se tarpeeksi lähellä.
Riskit vaihto-oppilaaksi lähdössä ovat melkoiset!!! Ne kannattaa ehdottomasti vanhempien selvittää. Traumaattisia kokemuksia ja rahojen menetyksiä on paljon, eivätkä ne vähene järjestöjen ahneuden kasvaessa.
Tämän suomalaistytön tapaus kuvaa hyvin järjestöjen vastuuttomuutta:
https://csfessuomi.wordpress.com/2015/12/18/20112013-sts-kokemus-canada/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sitä mieltä, että vaihto kannattaa vasta korkeakoulussa, monestakin syystä.
Suosittelen järjestöjä (Rotaryt, AFS, YFU tai Lions Club). Tunnen monia jotka ovat olleet matkassa ja olen kuullut pelkästään hyvää. Eikä löydy paljon kritiikkiä. Olen kuullut myös paljon huonoa noista kaupallisista yrityksistä. Meillä on kurjia kokemuksia Exploriuksesta. Ottakaa tarkkaan selvää asiosta. Huonoja kokemuksia on vaikea korvata rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Raha ei meillä ole mikään ongelma eli sen puolesta tyttö voidaan kyllä maailmalle lähettää. Tyttö itse on vähän kahden vaiheilla, että haluaisiko mieluummin englannin- vai ranskankieliseen maahan. Molempia kieliä on siis koulussa opiskellut. Aloinkin tässä miettimään, että josko Kanadassa olisi mahdollista oppia molempia kieliä. Nyt alan varmaan itse ottamaan näihin järjestöihin yhteyttä ja kyselemään vaihtoehdoista. Hyvältä ja kivalta jutultahan tuo vaihtovuosi kuulostaa :)
-ap
Kanadaan? Siellähän on molemmat kielet.
Vaikka mä en on lastani päästäisi. On aika moni tullut kesken kauden takaisin ja ei ne kokemukset kaikilla noin arvoisa ole.
16 vee on ihan lapsi.
Mutta valintoja elämä.
Itse sekä kielikurssilla että vaihdossa olleena suosittelen kyllä vaihto-vuotta! Kielikurssikin oli tietysti hieno kokemus, mutta ei siinä muutamassa viikossa kieltä ehdi kunnolla oppia. Vaihdossa saa kielitaidon lisäksi myös unohtumattoman kokemuksen paikallisessa perheessä ja kulttuurissa, mikä on todella avartava ja kasvattava kokemus nuorelle!
Itse olin sekä kielikurssilla että vaihto-oppilaana USA:ssa ja molemmat olivat siis todella mahtavia kokemuksia! Tosin näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut mennä jonkun muun kieliseen maahan, koska englannin jokainen oppii muutenkin. Eli jos vaan uskallusta löytyy niin ehdottomasti suosittelen myös muun kielisiä maita!:)
Vaihto-oppilasjärjestönä mulla oli Explorius ja kaikki meni tosi hyvin! Valitsin Exploriuksen, koska ohjelmaan kuului NYC:in Soft Landing Camp(yksi vuoden kohokohdista!!) ja muutenkin olin kuullut pelkkää hyvää järjestöstä:) Pidin myös ajatuksesta, että jokaista oppilasta kohden maksetaan yhden afrikkalaisen lapsen vuoden koulunkäynti ja lentopäästöjä kompensoidaan kasvattamalla puita.
Tietysti olen kuullut myös paljon huonoja kokemuksia vaihtovuosista eikä omanikaan aina ollut niin helppo, mutta ne vaikeammat hetket juuri kasvattavat eniten! Ei kai kukaan voi olettaa, että koko vuosi kuluisi ilman pienintäkään vastoinkäymistä? Sitä varten on isäntäperheet ja vaihtarijärjestöjen yhteyshenkilöt, joiden puoleen voi käätyä! Sitä paitsi en ole koskaan kuullut kenenkään katuvan vaihtoon lähtemistä, vaikkei se oma vuosi niin helppo olisi ollutkaan:)
Vierailija kirjoitti:
Itse sekä kielikurssilla että vaihdossa olleena suosittelen kyllä vaihto-vuotta! Kielikurssikin oli tietysti hieno kokemus, mutta ei siinä muutamassa viikossa kieltä ehdi kunnolla oppia. Vaihdossa saa kielitaidon lisäksi myös unohtumattoman kokemuksen paikallisessa perheessä ja kulttuurissa, mikä on todella avartava ja kasvattava kokemus nuorelle!
Itse olin sekä kielikurssilla että vaihto-oppilaana USA:ssa ja molemmat olivat siis todella mahtavia kokemuksia! Tosin näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut mennä jonkun muun kieliseen maahan, koska englannin jokainen oppii muutenkin. Eli jos vaan uskallusta löytyy niin ehdottomasti suosittelen myös muun kielisiä maita!:)
Vaihto-oppilasjärjestönä mulla oli Explorius ja kaikki meni tosi hyvin! Valitsin Exploriuksen, koska ohjelmaan kuului NYC:in Soft Landing Camp(yksi vuoden kohokohdista!!) ja muutenkin olin kuullut pelkkää hyvää järjestöstä:) Pidin myös ajatuksesta, että jokaista oppilasta kohden maksetaan yhden afrikkalaisen lapsen vuoden koulunkäynti ja lentopäästöjä kompensoidaan kasvattamalla puita.
Tietysti olen kuullut myös paljon huonoja kokemuksia vaihtovuosista eikä omanikaan aina ollut niin helppo, mutta ne vaikeammat hetket juuri kasvattavat eniten! Ei kai kukaan voi olettaa, että koko vuosi kuluisi ilman pienintäkään vastoinkäymistä? Sitä varten on isäntäperheet ja vaihtarijärjestöjen yhteyshenkilöt, joiden puoleen voi käätyä! Sitä paitsi en ole koskaan kuullut kenenkään katuvan vaihtoon lähtemistä, vaikkei se oma vuosi niin helppo olisi ollutkaan:)
Ettei olisi maajohtajan mainospläjäys..?!
"Muutenkin olin kuullut pelkkää hyvää järjestöstä..."
Kannattaiskohan perehtyä pikkasen paremmin?!
Exploriushan on tunnetusti yksi pahamaineisimpia järjestöjä!!
Aloitapas vaikka tästä:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14404967/miksi-explorius
Paljon asiallista tietoa vaihto-oppilaaksi hakemisesta ja alan toimijoista:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14442033/hakuprosessi-vaihtoon
On lukuisia asioita, joita kannattaa oman etunsa nimissä selvittää tarkoin ennen kuin maksaa euroakaan järjestön tilille!
Tässä muutamia oleellisia kysymyksiä avuksi niille, jotka suunnittelevat vaihtoon lähtöä:
https://csfessuomi.wordpress.com/2017/01/30/tarkeita-kysymyksia/
Mä haluisin vaihtariksi. Mieluiten Arabiemiraatit. Lähi-idän vauras maa. Ois kiva oppii kulttuurista ja vähän vaikka kieltäki:)
Lapseni tuumasi, että englannin oppii muutenkin, niinpä hän meni muunkieliseen mashan, jonka kieltä oli kyllä opiskellut jo aiemmin. Kaikki meni hyvin. Järjestävällä taholla ei merkitystä. Ei olisi halunnut vaihtaa pitkin vuotta perhettä, onneksi ei tarvinnutkaan.