Tytär vaihto-oppilaaksi?

Ehdottomasti, jos tyttäresi vain haluaa! Vaihtovuosi riippuu aina monesta asiasta, se voi mennä hyvin tai huonosti tai jäädä keskenkin. Siihen vaikuttaa suurimmaksi osaksi vaihtoon lähtevä nuori ja hänet vastaanottava isäntäperhe, mutta myös kohdemaa, järjestön jonka kautta lähtee... Vaihto on jokatapauksessa mieletön kokemus, joka antaa paljon enemmän, kunhan vain kaikki pitävät mielensä avoimena. 

Omasta vaihtovuodestani on nyt 8 vuotta aikaa ja näin aikuisena tietysti asioita ymmärtää enemmän ja omasta vuodesta olisi saanut enemmän irti kun nykyiset elämänviisaudet olisi ymmärtänyt jo silloin. Oma vuoteni ei mennyt oppikirjan mukaan, mutta en kadu sitä yhtään. Vuosi oli todella antoisa.

Vertailkaa järjestöjä. Muistakaa, että kaikki kaupalliset järjestöt (kuten EF, STS) ovat rahan perässä. Sen sijaan esimerkiksi Lions ja Rotary-järjestöjen vaihdot hoidetaan vapaaehtoisesti ja oppilaista pystytään usein pitämään parempaa huolta kuin kaupallisten järjestöjen oppilaista. Heillä myös oikeasti vaihdetaan oppilaita, eli kohdemaasta saapuu myös Suomeen vaihto-oppilas. (Ei välttämättä juuri teidän perheeseenne tai kaupunkiinne, mutta usein on näinkin.)

Nyt on todella hyvä aika tutkia asiaa, sillä vaihtoon kannattaa lähteä juuri ensimmäisen tai toisen toisen asteen kouluvuoden (lukio-/ammattikoulu) jälkeen, ei suoraan peruskoulusta. Kun asiaa tutkii nyt ja on keväällä valmis hakemaan (reilu vuosi ennen lähtöä), niin paikkoja on enemmän auki myös halutuimmissa maissa ja maissa joihin on vain muutamia paikkoja.

Itse olin Jenkeissä lukiovaihdossa ja oli aivan mahtava vuosi! Niin paljon ihania kokemuksia, kielitaitoa, uusia ystäviä ja uusia paikkoja. Opin niin paljon itsenäisemmäksi ja kypsemmäksi ja itsevarmemmaksi, että ei tottakaan. Onneksi vanhemmat oli alusta asti tukena ja kannustivat lähtemään, jos vaan haluan. 

Itse menin AFS nimisen järjestön kautta, vaikutti paljon luotettavammalta kuin juuri EF ja STS. Vuosi riippuu kuitenkin todella monesta asiasta ja järjestön toimiminen riippuu ihan maasta ja alueesta, koska ne paikalliset vapaaehtoisethan sitö siellä pyörittää. Mulla kaikki meni hyvin, mutta koko ajan tuntui, että jos apua tarttee niin sitä kyllä saa. 

Jos lapsi haluaa lähteä ja raha-asiat on kunnossa niin ehdottomasti lähetä maailmalle! Se on kokemus, jota ei muualta saa. 

Riippuu minne menee ja millainen perhe. Pikkusiskoni oli pari vuotta sitten USA:ssa, Missourissa. Hän sai paljon kavereita, koulussa oli kivaa ja harrasti paljon urheilua urheilukerhoissa koulun jälkeen. Kotiin tultuaan ei saanut lähteä minnekkään ilman jompaa kumpaa host-vanhempaa. Istui sitten illat ja viikonloput kotona jos ei esim. käyty ulkona syömässä, leffassa tai kaupassa. Kouluun ja koulun tapahtumiin pääsi ilman vanhempia. Ihan vaan koska vanhemmat eivät uskaltaneet ulos päästää. Pihallakaan ei saanut olla. Sisko soitti usein itkukurkussa kun ei saanut mihinkään mennä. Ymmärtäähän vanhempien ratkaisut ja suojelemisen, muttei varmasti ole kivaa olla ns. lukkojen takana tuhansien kilometrien päässä kaikesta tutusta.
Kesäisin on 2vk-4vk tai pidempiä kielikurssejakin. Miehen siskon tyttö oli sellaisessa jossa kierrettiin eri puolilla USA:ta. Kuulosti kivalta.
Pointti oli se, että kannattaa miettiä missä on kaikkein turvallisinta jotta pystyy nauttimaan vuodestaan sillä tavalla, että uskaltaa pihalla olla.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 22:27"]

Riippuu minne menee ja millainen perhe. Pikkusiskoni oli pari vuotta sitten USA:ssa, Missourissa. Hän sai paljon kavereita, koulussa oli kivaa ja harrasti paljon urheilua urheilukerhoissa koulun jälkeen. Kotiin tultuaan ei saanut lähteä minnekkään ilman jompaa kumpaa host-vanhempaa. Istui sitten illat ja viikonloput kotona jos ei esim. käyty ulkona syömässä, leffassa tai kaupassa. Kouluun ja koulun tapahtumiin pääsi ilman vanhempia. Ihan vaan koska vanhemmat eivät uskaltaneet ulos päästää. Pihallakaan ei saanut olla. Sisko soitti usein itkukurkussa kun ei saanut mihinkään mennä. Ymmärtäähän vanhempien ratkaisut ja suojelemisen, muttei varmasti ole kivaa olla ns. lukkojen takana tuhansien kilometrien päässä kaikesta tutusta. Kesäisin on 2vk-4vk tai pidempiä kielikurssejakin. Miehen siskon tyttö oli sellaisessa jossa kierrettiin eri puolilla USA:ta. Kuulosti kivalta. Pointti oli se, että kannattaa miettiä missä on kaikkein turvallisinta jotta pystyy nauttimaan vuodestaan sillä tavalla, että uskaltaa pihalla olla.

[/quote]

Tälläinen riippuu ihan perheestä. Ja eikö siinä olisi voinut teidän vanhemmat jutella sile host perheen vanhemmille? Mulla ainakin oli jopa enemmän vapauksia kuin perheen omalla tytöllä, koska omat oikeat vanhempani ovat niin rentoja ja perheiden jutellessa äitini kertoi mitä saan Suomessa tehdä, mutta että host perhe tietenkin päättää säännöistä. -3

Itse lähdin suoraan tläasteen jälkeen, ja minusta se ainakin oli oikea vaihtoehto. Sai aloitettua lukion vaihtarivuoden jälkeen ja lukioluokka pysyi koko ajan samana. Lisäksi ko. Kielen opiskelu koulussa oli superhelppoa vuoden jälkeen :) oma kokemukseni euroopasta oli aivan mahtava. Kaikki vaihtoon vain, jos mahdollisuus on. Hinnasta kannattaa muistaa, että lapseen ei vaihto-oppilasvuoden aikana mene hirveästi rahaa (hostperhe maksaa ruoat yms) joten ei vuoden hinta loppujenlopuksi järjettömän suureksi muodostu.

Kannattaa katsoa toi. :) Vaihtovuosi voi olla elämän paras ja huonoin. Tiedän monta kuka on saanut tosi hyvän perheen, hienon elämän siellä, mutta sitten on tietenkin niitä surullisia tapauksia, kun perhettä ei kiinnostakaan ja kaikista vaihtareistakaan ei aina siihen ole. 

Kiitos vastauksista! Raha ei meillä ole mikään ongelma eli sen puolesta tyttö voidaan kyllä maailmalle lähettää. Tyttö itse on vähän kahden vaiheilla, että haluaisiko mieluummin englannin- vai ranskankieliseen maahan. Molempia kieliä on siis koulussa opiskellut. Aloinkin tässä miettimään, että josko Kanadassa olisi mahdollista oppia molempia kieliä. Nyt alan varmaan itse ottamaan näihin järjestöihin yhteyttä ja kyselemään vaihtoehdoista. Hyvältä ja kivalta jutultahan tuo vaihtovuosi kuulostaa :) 

-ap

Ehdottomasti kannataa. Suosittelen järjestöksi AFS- vaihtoa. Voit jo ottaa nyt yhtyettä sinne, ja pohtia yhdessä vaihtoehtoja. Kaikille vaihtari vuosi ei sovi, ja sekin kannataa sitten hyväksyä jos siihen ette sitten päädykkään.

järjestöistä kannattaa valita ns. ei kaupallinen, kuten AFS tai YFU. Tosin noilla myös tiukemmat pääsyvaatiimukset, kaupallisten kautta pääsee varmasti kaikki halukkaat.

Kokemusteni mukaan (lähipiiristä paljon ollut lukioaikaan vaihdossa) hommat hoituvat paljon paremmin siellä määränpäässä noiden ei kaupallista kanssa. Toki paljon on kiinni perheestä ja kohdemaasta.

Suurin osa suuntaa jenkkeihin, suosittelin kyllä jotain muuta maata - Euroopan alueet maat, Australia, Aasia, Etelä-Amerikka esimerkkeinä.

Itse olin jenkeissä muutama vuosi sitten ja oli huippu reissu. Itse "usalaisena" suosittelen tietenkin usaa, mutta riippuu tietenkin siitä minkä kielen tyttäresi haluaa oppia hyvin ja perehtyä. Nopsasti oppii eli jos vaikka saksaa lukenut yläasteen, voi lähteä sinnekin kun on pohja. Ilman kohdemaan kielen kohtalaista taitoa, en suosittele sellaiseen, mutta eikai päästetäkään... Eli jos heittelen muutamia niin usa, uusi-seelanti, australia, englanti jos enkkua haluaa oppia puhumaan hyvin tai sitten ranska, belgia jos ranskaa osaa :) Kanadakin hyvä.

itse valitsisin juurikin lukiovuoden perheessä (koska yliopisto ja amk vaihdot eivät sinällään integroi siihen paikalliseen elämään, vaan ryypätään vaihto-oppilasporukassa koko vuosi, vähän nyt karrikoiden).

Olin lukioaikana itse, siitä jo yli 15 vuotta, mutta ihana kokemus oli, vaikeakin, mutta ehdottomasti kannatti lähteä. Olen edelleen tekemisissä niiden ihmisten ja perheen kanssa, ollaan nähty muutamaan otteeseen tässä välillä, ja toivottavasti taas joskus nähdään! Mittaamattoman arvokas kokemus elämässä. 

Mutta järjestöjä kannattaa tosiaan vertailla ja punnita. Itsellä oli AFS ja mysteeri on edelleen minne ne kaikki rahat meni... mitään palveluita ei järjestöltä vuoden aikana saanut, lukuunottamatta yhtä kämäistä viikonloppuleiriä, tosiaan jossain mökin murjussa oltiin ja huonoa ruokaa syötiin se viikonloppu. Perheeni oli ihana, joten se valinta oli mennyt nappiin, mutta rahaahan perhe ei saa, vaan ruokkivat omasta pussistaan, joten jonkun taskuun päätyi tonni jos toinen, se on mysteeri minne. Koska kokemus kuitenkin muuten oli hyvä, emme jaksaneet ruveta perehtymään rahojen käyttöön, mutta siinä kyllä olisi selvitettävää. 

Lähetä lapsi maailmalle!

Samalla linjoilla edellisten kanssa, kasvattava kokemus joka tapauksessa ja rahan väärti jos innostusta löytyy. Ja todellakin järjestöksi YFU, AFS, Rotaryt tai Lions club yms., kaveri on juuri STS:n kautta parhaillaan USA:ssa ja huolenpito on ollut tosi takkuavaa ja ikävää. Perhe tuntui myös melko summanmutikassa valitulta...

Kohdemaaksi useimmat haluaa USA:n, kannattaa kuitenkin muistuttaa että USA on muutakin kuin Miami ja New York. Monet sijoitetaan esim. erittäin uskonnollisiin ja konservatiivisiin pikkukaupunkien perheisiin - voi olla melkoinen kulttuurishokki sekin. Englannin kieli on toki hyödyllinen, mutta nykynuori oppii sen muutenkin koska sitä käytetään niin laajasti. Tietysti saa varmuutta puhua jne., mutta esimerkiksi espanjankieliseen maahan lähtemisestä voisi olla tosi paljon hyötyä :-)

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:44"]Kiitos vastauksista! Raha ei meillä ole mikään ongelma eli sen puolesta tyttö voidaan kyllä maailmalle lähettää. Tyttö itse on vähän kahden vaiheilla, että haluaisiko mieluummin englannin- vai ranskankieliseen maahan. Molempia kieliä on siis koulussa opiskellut. Aloinkin tässä miettimään, että josko Kanadassa olisi mahdollista oppia molempia kieliä. Nyt alan varmaan itse ottamaan näihin järjestöihin yhteyttä ja kyselemään vaihtoehdoista. Hyvältä ja kivalta jutultahan tuo vaihtovuosi kuulostaa :) 

-ap
[/quote]
Hieno juttu! Itse Itävallassa lukiovaihdossa olleena kannatan ehdottomasti, itselleni se ainakin oli äärimmäisen kasvattava ja opettava kokemus. Järjestöistä suosittelen YFU tai AFS, Rotaryt tai Lions Club. EI kaupallisia EF tai STS. Itse olin YFUn kautta ja kaikki sujui jouhevasti :)

Amk/yliopistovaihto on myös hyvä vaihtoehto sitten myöhemmin, mutta täysin eri asia se on. Korkeakouluvaihdossa mennään opiskelemaan niitä oman alan opintoja, asutaan asuntolassa muiden vaihtareiden kanssa, juhlitaan paljon ym. Lukiovaihdossa taas painopiste on toisen kielen ja kulttuurin oppimisella, isäntäperheen luona asuminen on siinä suuri juttu. Lukiovaihdossa monesti saattaa olla koko kylän ainoa ulkomaalainen! Silloin on pakko opetella kieltä, ja paikallisia ystäviä saa väkisinkin. Itse olen äärimmäisen kiitollinen vanhemmilleni että mahdollistivat vaihtovuoteni lukiossa :)

Monta tuhatta eli usein jopa yli 10 000. Varmasti mahtava kokemus (paitsi osa ei ystävysty ja sopeudu niin kuin ensin uskoo ja tulee sitten aikasemmi pois). Paljon se maksaa ja käyttörahaakin menee, kun onhan se kiva mennä kavereiden kanssa vaikka kahville jne. Iso rahallinen satsaus siis.

Yliopisto ja AMK vaihtovuodet on nykyään tosi yleisiä, niitä jopa suositellaan. Eli maailmalle voi päästä myös silloin. Ja huomattavasti edullisemmin kuin lukiovaihtoon (valtio maksaa jopa korotettua opintotukea). Toki siinä ei asuta perheessä, joten kokemus ei ole aivan sama. Mutta huomionarvoista tämäkin.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 23:55"]

Yliopisto ja AMK vaihtovuodet on nykyään tosi yleisiä, niitä jopa suositellaan. Eli maailmalle voi päästä myös silloin. Ja huomattavasti edullisemmin kuin lukiovaihtoon (valtio maksaa jopa korotettua opintotukea). Toki siinä ei asuta perheessä, joten kokemus ei ole aivan sama. Mutta huomionarvoista tämäkin.

[/quote]

Joojoo mutta lukiovaihto on jotain aivan muuta! Yliopistovaihto on puoli vuotta erasmus dokaamista. Lukiovaihdossa olet osa perhettä toisessa kulttuurissa, opit uusia tapoja ja näät miten paikalliset elävät. Itse sain ainakin vain amerikkalaisia ystäviä, ollaan vielä 8 vuoden jälkeenkin viikottain yhteyksissä ja nähdään joka vuosi. Yliopistovaihdossa hengataan muiden vaihtareiden kanssa ja reissataan ja dokataan, lukiossa eletään oikeaa arkea toisessa maassa, paljon nuorempana. Siinä vasta oppii ja näkee ja kokee. AIVAN eri asiat. Suosittelen tekemään molemmat, jos vaan halua on. T. 3

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:56"]

Mutta järjestöjä kannattaa tosiaan vertailla ja punnita. Itsellä oli AFS ja mysteeri on edelleen minne ne kaikki rahat meni... mitään palveluita ei järjestöltä vuoden aikana saanut, lukuunottamatta yhtä kämäistä viikonloppuleiriä, tosiaan jossain mökin murjussa oltiin ja huonoa ruokaa syötiin se viikonloppu. Perheeni oli ihana, joten se valinta oli mennyt nappiin, mutta rahaahan perhe ei saa, vaan ruokkivat omasta pussistaan, joten jonkun taskuun päätyi tonni jos toinen, se on mysteeri minne. Koska kokemus kuitenkin muuten oli hyvä, emme jaksaneet ruveta perehtymään rahojen käyttöön, mutta siinä kyllä olisi selvitettävää. 

Lähetä lapsi maailmalle!

[/quote]

Itse olin siis AFSn kautta ja mietin tota samaa, että minne ne rahat menee kun kaikkihan kuitenkin pyörii aika lailla vapaaehtoistoiminnalla. Mun vuosi maksoi muistaakseni jotain 5000 luokkaa ja siihen ilmeisesti sisältyi lennot, vakuutukset, viisumihaut, tietenkin täällä toimistokulut, ja juurikin nuo leirit. Tukihenkilöt ja perheet ovat vapaaehtoisia ei siihen ei siis mene rahaa. Itse vihasin noita orientaatioleirejä, koska ne ovat siellä paikan päällä, ei mitenkään keskitetysti esim Nycissä niinkuin olen joiltain kuullut. Orientaatioleireillä oli se hyvä, että tapaa muita vaihtareita, mutta se yks kaveri jonka sieltä sain, ei asunut edes samassa kaupungissa kanssani. Loppuvuodesta minulla oli niin hyviä amerikkalaisia kavereita, että pakon edessä menin loppuorientaatioon josta en tuntenut yhtäkään vaihtaria, koska en roikkunut vauhtariporukoissa, en potenut koti-ikävää enkä kärsinyt kulttuurishokista enkä kaivannut siis samassa tilanteessa olevia kavereita niinkuin joillekin kävi. T. 3 

Tässä juuri vaihtovuotensa keskeyttävän tytön video:

Tässä juuri vaihtovuotensa keskeyttävän tytön video:

Ihana äiti kun päästät tyttösi maailmalle! Mulla on monta kaveria joita vanhemmat ei päästäneet juuri kotikaupunkia pidemmälle, ja se vaikutti kyllä heidän väleihin pitkään. Mut äiti päästi myös menemään, ja oon siitä kiitollinen. Olin kylläkin ekoina kertoina jo täysi-ikäinen, että periaatteessa olisi kai voinut mennä vaikka väkisin. Mutta hienoa kun luotat tyttöösi ja päästät menemään :)