Mitä mieltä Päätalon Iijoki -sarjasta?

Parhaita lukemiani kirjoja. Lähihistoriaa, elämän suruja ja iloja niin että käänteisiin todella eläytyy + huippua huumoria vähän kotikutoisesti kirjoitettuna.

Olen lukenut Iijoki-sarjan kolme kertaa, ja Koillismaa-sarjan ainakin viisi kertaa. Nautin suuresti murteesta ja yksityiskohtaisesta kerronnasta.

Vierailija kirjoitti:

Aikas uskomatonta. Tein avauksen ihan läpällä ja ajattelin ettei tähän tule yhtään kommenttia. No hyvä, että joku on kirjoja lukenut vaikkei ihan tätä päivää enää kuvaakaan. Antaa kuitenkin hieman taustaa mistä tämän maan ihmiset ovat ponnistaneet.

ap

Miksi kirjan pitää kertoa tästä päivästä. Tiedän ilman kirjojakin tästä päivästä.

Nimenomaan mielenkiintoista on tietää isäni ikäisten elämästä, mitä Päätalo kuvaa todella hyvin.

Realistisuudessaan parasta suomi-(lähi)historiaa mitä löytyy, aivan upeita kirjoja kaikki. Ii-jokisarja luettu kahdesti. Kun aloittaa ei voi lopettaa, siitä huono. Kalle saa kirjoissaan "ihmiset elämään" aivan eri tavalla kuin muut(kuin elokuvaa katsoisi). Ei säästele kertoessaan omista toilailuistaan, myötähäpeää tunsin. Etelän miehelle avautuu myös, miten rikas on pohjoisessa puhuttu kieli. Vain volter kilven alastalon salissa vetää vertoja.

Tärkeä perinteiden tallentaja. Noilta Koillismaan nurkilta ei yleensä kirjailijaksi päässyt millään ilveellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikas uskomatonta. Tein avauksen ihan läpällä ja ajattelin ettei tähän tule yhtään kommenttia. No hyvä, että joku on kirjoja lukenut vaikkei ihan tätä päivää enää kuvaakaan. Antaa kuitenkin hieman taustaa mistä tämän maan ihmiset ovat ponnistaneet.

ap

Miksi kirjan pitää kertoa tästä päivästä. Tiedän ilman kirjojakin tästä päivästä.

Nimenomaan mielenkiintoista on tietää isäni ikäisten elämästä, mitä Päätalo kuvaa todella hyvin.

Päätalon kirjoja ja asennetta kuvaa parhaiten parin kirjan nimet, Nuoruuden savotat ja Pohjalta ponnistaen. Nimet kertovat parhaiten siitä, miten tämä kansa noussut vaurauteen ja siitä, miten koulutus ja siistit sisätyöt eivät ole olleet maalaispaikoissa mitään itsestään selvyyksiä. Kalle Päätalo oli ensimmäinen taivalkoskelainen rakennusmestari ja oma isäni 1950-luvun loppupuolella oman, Taivalkosken lähistöllä sijaitsevan kotikuntansa ensimmäinen opistoinsinööri.

Vierailija kirjoitti:

Yritin yhtä aloittaa, mutta en päässyt oikein kiinni. Arvostan kyllä kovasti ja koko lapsuuteni näitä ostin isälleni aina isänpäivälahjaksi , hän on suuri Päätalofani . Hän on myös kertonut, että yksi tiiliskivi saattaa kertoa, yhdestä savottareissusta , joten en tiedä jaksaisinko sellaista kerrontaa. 

Olen myös isäni kanssa aikoinaan käynyt Päätalon syntymäkodissa. 

Kuitenkin olen päättänyt, että ainakin yhden kirjoistaan vielä luen.

Ne on ihan aarteita. Lue ihmeessä.

Sen voin kuitenkin sanoa, että yksikään Iijoki-sarjan kirjoista ei kerro vain yhdestä savottareissusta. Ei lähellekään. Niissä, missä savottareissuja kuvataan, on monia sellaisia ja lisäksi vielä paljon, paljon muuta.

Itse olen pitänyt niistä muutamista Kallen kirjojen pohjalta tehdyistä elokuvista. Kirjat minun makuuni jo liiankin tarkkoja ajankuvauksia.

Vierailija kirjoitti:

Aikas uskomatonta. Tein avauksen ihan läpällä ja ajattelin ettei tähän tule yhtään kommenttia. No hyvä, että joku on kirjoja lukenut vaikkei ihan tätä päivää enää kuvaakaan. Antaa kuitenkin hieman taustaa mistä tämän maan ihmiset ovat ponnistaneet.

ap

Ovathan nuo ihan mielenkiintoisia ja helppolukuisia kirjoja, vaikka paksuja ovatkin.

Olen viime aikoina yrittänyt etsiä luettavaa Helmetin e-kirjojen joukosta ja todennut että kirjana julkaistaan nykyisin niin paljon ihan silkkaa kuraa ettei uskoisi. Monessa on hyvä idea, mutta kerronta ontuu ja lässähtää. Vielä useammassa ei ole sitäkään. Yllättävän moni kirjailija myös haluaa ympätä mukaan omaa poliittista vakaumustaan. Näihin verrattuna Päätalon kaikki kirjat ovat todellisia helmia.

Vierailija kirjoitti:

Itse luin sarjan läpi 35-37 vuotiaana. Oli ihan sopiva ikä siihen.

Minä olen outo. Luin Päätalon Koillismaa -sarjan ja Iijoki -sarjan siihen mennessä ilmestyneet teokset vv. 1971 -77.

Olin sarjoja   (Koillismaa) aloittaessani 14-vuotias nuorimies.

Kallehan on itse sanonut, että hänellä oli valokuvamuisti. Niinpä siltä pohjalta kuvauksistakin tuli todella tarkkoja. Ehkäpä liiankin tarkkoja. Mutta kansanperinnettä hän kirjoitti talteen valtavat määrät. Sekin on suuriarvoista.

Tykkeen iijoki-sarjasta kovasti.

Mutta kovin laveasti kertoilee, olisi voinut hieman yksityiskohtaisemmin kirjoittaa kaikista asioista.

On tosi mielenkiintoista. Varsinkin sarjan alkupuoli. Myöhemmät osat eivät enää ole ihan niin kiinnostavia, kun niissä kuvataan pääasiassa rakennustyömaita, riitelyä vaimon kanssa ja syrjähyppyjä.

Vierailija kirjoitti:

Kallehan on itse sanonut, että hänellä oli valokuvamuisti. Niinpä siltä pohjalta kuvauksistakin tuli todella tarkkoja. Ehkäpä liiankin tarkkoja. Mutta kansanperinnettä hän kirjoitti talteen valtavat määrät. Sekin on suuriarvoista.

Miksi sitten Kallen tuttavat ovat valittaneet, että Kalle muistaa joitakin tapahtumia väärin. Ehkä se on sitä taiteellista vapautta.

Olen lukenut kaikki romaanit jotka Päätalo on kirjoittanut.

Haluaisin sanoa tylsäksi, mutta en pysty koska en ole jaksanut lukea yhtäkään kirjaa.

No sehän on ihan pers Iiistä.

Lapsuuden kodissani vanhemmat saivat aina uusimman päätalon joululahjaksi. Itse olin kova lukemaan jo yläkouluikäisenä. Päätaloja kokeilin lukea ekan kerran ehkä 13v iässä mutta silloin ei vielä kiinnostanut. Mutta ennen lukioikää olin jo niitä lukenut.

Muistan kuinka joulunaikaan saattoi joku veljistäni napata päätalon kirjan illlalla ja jäi lukemaan kun muut meni nukkumaan. Isä heräsi aamusta jo viiden aikaan ja alkoi vuorostaan lukea uutta romaania. Ja päivällä äiti kerkesi lukemaan jne. Uudenvuoden iltaan mennessä kirjan oli lukenut perheestä jo 4-5 ihmistä.

Päätalon kirjoista olen oppinut paljon ennemmän kyseisen aikakauden historiasta kuin mistään muualta. Minä nautin noissa kirjoissa erityisesti värikkäiden ja erikoisten ihmisten kuvauksista.

Päätalon kirjat eivät mielestäni ole romaaneina kovinkaan kummoisia. Yksityiskohtainen kerronta tekee niistä jopa piinaavaa luettavaa.

Niiden suurin arvo on mielestäni se, että Päätalo on tallentanut jälkipolville kuvauksia sellaisesta rankasta elämästä ja yöstä, jollaista nykyisin ei enää juuri ole.

Hyvä aloitus siinä mielessä että pitääkin taas joku hänen kirjoistaan lukea, Ihmisiä Telineillä on aina varma valinta.

Syntymäkodissaan olen käynyt, samoin käynyt nimenomaan katsomassa Messukylässä Kirvestiellä olevan talon terastirappausta.