Mitä mieltä Päätalon Iijoki -sarjasta?

Olen lukenut Kallen sotavuosista kertovat osat ja yhden muun. On muistettava, että vaikka kyse on Kallen elämään pohjautuvista kirjoista, ne ovat fiktiota! Esim. Kalle antoi erittäin negatiivisen kuvan ensimmäisestä vaimostaan mutta kurjallisuudentutkimus kertoo, että hän oli hyvin sosiaalinen ja mukava ihminen jne. Kalle ei kyllä peittele heikkouksiaan eli ei kaunistele mitään. AU-lapsi, sukupuolitaudit, pettämiset jne. kerrotaan pikkutarkasti.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertooko sarjan ensimmäinen osa Kallen lapsuudesta ?

Kyllä, "Huonemiehen poika", mutta myös kirjat "Kunnanjauhot" ja "Täysi tuntiraha" sekä "Nuoruuteni savotat".

Kiitos, aloitan Huonemiehen pojan sitten lähipäivinä . 

1

Kukaan ei ole kirjoittanut elävämmin lähihistoriastamme tavallisen ihmisen silmin.

Esimerkiksi kerronta sodan jälkeisestä pula-ajasta ja siitä miten pohjalta ponnistettiin kohti vauraampaa Suomea, kuuluisi osaksi historian opetusta.

Päätalon kirjoissaan käyttämä murre on taivalkoskelaista, joskin kirjoitettuna murretta on pitänyt "kirjakielistää". Liiallinen murre luettuna on raskasta ja toki ymmärrettävyyskin kärsisi.

Itse aloitin Päätalon kirjasta Ahdistettu maa ja heti imaisi mukaansa, toki oma orastava armeijaikä toi kirjan lukemiseen lisämielenkiintoa, koska se kertoi Kallen menosta armeijaan Talvisodan alettua.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko joku vielä elossa olevista oikeasti lukenut näitä? Joskus avasin vaarin kirjahyllystä ottamani kirjan ja luin muutaman sivun. Aivan täyttä shaibaa.

Olen lukenut Iijoki-sarjan ja MUUT sPäätalon ROMAANIT kertaalleen läpi. Aloitin parikymppisenä 1980-luvun puolivälissä. Varsinkin Iijoki-sarja on värikästä kerrontaa tavallisesta maalaiselämästä, tavallisen maalaispojan ei niin sankarillisesta sotatiestä, jälleenrakennuksen ajasta ja kasvusta menestyskirjailijaksi. Kalle Päätalo hallitsi itsensä vähättelemisen taidon ja antoi itsestään liian nahjusmaisen kuvan eikä sarjaa tule lukea dokumenttina.

Tietenkään Päätalon elämänarvot, työnteon kunnioitus ja rehellisyyden arvostus yms. ole enää tätä päivää. Siksi se tuntuu ”shaibalta”. Kyllä Päätalon menestys osoitti, että kansa päättää, mitä se lukee, ei pääkaupunkiseudun poliittisesti tiettyä suuntausta edustaneet arvostelijat. Valtavista painosmäärlstä johtuen Päätalon kirjat ovat nykyään ongelmajätettä.

Suunnitteilla on aloittaa sarjan lukeminen tänä talvena uudelleen.

Itse luin sarjan läpi 35-37 vuotiaana. Oli ihan sopiva ikä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtumat etenee niissä hieman sutjakammin kuin Volter Kilven klassikossa "Alastalon salissa". Huom! mutta vain hieman.

Päätalo ei tosin kirjoittanut tajunnanvirtatekniikalla, kuten Kilpi Alastalon salissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut Kallen sotavuosista kertovat osat ja yhden muun. On muistettava, että vaikka kyse on Kallen elämään pohjautuvista kirjoista, ne ovat fiktiota! Esim. Kalle antoi erittäin negatiivisen kuvan ensimmäisestä vaimostaan mutta kurjallisuudentutkimus kertoo, että hän oli hyvin sosiaalinen ja mukava ihminen jne. Kalle ei kyllä peittele heikkouksiaan eli ei kaunistele mitään. AU-lapsi, sukupuolitaudit, pettämiset jne. kerrotaan pikkutarkasti.

Kieltämättä hieman negatiivista kuvaa Kalle loi ensimmäisestä vaimostaan, joskin myös kehui kuplille esim. hänen taloudenpitokykyään ja montaa muutakin asiaa.

Muiden ihmisten kanssa hän varmastikin oli iloinen ja ystävällinen, kuten myyjälle sopiikin.'

Se mitä sitten Kallen ja hänen välillään tapahtui, tietävät vain he ja kuten useimmissa erotapauksissa jää moni asia kaivelemaan ja niitä pyritään jotenkin kostamaan.

Onneksi he saivat kuitenkin välinsä lopulta sovittua ja pystyivät olemaan taas ystäviä.

parasta.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole kirjoittanut elävämmin lähihistoriastamme tavallisen ihmisen silmin.

Esimerkiksi kerronta sodan jälkeisestä pula-ajasta ja siitä miten pohjalta ponnistettiin kohti vauraampaa Suomea, kuuluisi osaksi historian opetusta.

Tämä on kyllä totta. Vaikka omat vanhempani ovat kertoneet minulle muistojaan pula-ajasta, niin kyllä esim. Päätalon kirjan kertomus hänen ja hänen ensimmäisen vaimonsa ensimmäisestä yhteisestä reissusta Taivalkoskelle kaikkine vaikeuksineen (taitaa olla kirjassa Nuorikkoa näyttämässä) teki ihan eri tavalla eläväksi sen, mistä oli kysymys.

Luin Päätalon 1.kerran n 12 vuotiaana. Siitä jäi ainakin mieleen runo - piika Ellin lenkkana se navetan laarissa lötköttää. Suuria täitä kuin ku..lin päitä hamehen helmassa möngertää.

Vierailija kirjoitti:

Itse luin sarjan läpi 35-37 vuotiaana. Oli ihan sopiva ikä siihen.

Itse luin ne noin 20-35 -vuotiaana. Pitkä kesto johtui siitä, kun alun jälkeen luin kirjat aina niiden ilmestyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut Kallen sotavuosista kertovat osat ja yhden muun. On muistettava, että vaikka kyse on Kallen elämään pohjautuvista kirjoista, ne ovat fiktiota! Esim. Kalle antoi erittäin negatiivisen kuvan ensimmäisestä vaimostaan mutta kurjallisuudentutkimus kertoo, että hän oli hyvin sosiaalinen ja mukava ihminen jne. Kalle ei kyllä peittele heikkouksiaan eli ei kaunistele mitään. AU-lapsi, sukupuolitaudit, pettämiset jne. kerrotaan pikkutarkasti.

Tapahtumat on tosia pääpiirteissään, mutta dialogit on keksittyjä. Käyttää tosin niissäkin henkilön tyypillistä puhetapaa esim. vanhempiaan kuvatessa. Mielestäni Kalle ei kuvaa mitenkään erityisen negatiivisesti vaimoaan. Hänen sosiaalisuus tulee kyllä esille. Erilaisia he kyllä olivat luonteeltaan ja murre-erot loivat välillä väärinkäsityksiä.

mielestäni mielestäni

Luin järjestyksessä, ensin Koillismaat ja sitten Iijoet. Vaikka Kallella on yksityiskohtaista kerrontaa, kappaleitten jaotus on hyvä eli luku-urakasta selviää suht nopeasti. Nopeammin lukee minkä hyvänsä Päätalon kirjan kuin Tuija Lehtisen hömppäromaanin tai dekkarin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut Kallen sotavuosista kertovat osat ja yhden muun. On muistettava, että vaikka kyse on Kallen elämään pohjautuvista kirjoista, ne ovat fiktiota! Esim. Kalle antoi erittäin negatiivisen kuvan ensimmäisestä vaimostaan mutta kurjallisuudentutkimus kertoo, että hän oli hyvin sosiaalinen ja mukava ihminen jne. Kalle ei kyllä peittele heikkouksiaan eli ei kaunistele mitään. AU-lapsi, sukupuolitaudit, pettämiset jne. kerrotaan pikkutarkasti.

Kieltämättä hieman negatiivista kuvaa Kalle loi ensimmäisestä vaimostaan, joskin myös kehui kuplille esim. hänen taloudenpitokykyään ja montaa muutakin asiaa.

Minusta tuo oli enemmänkin kuvausta siitä, millaisia ongelmia tulee, kun kaksi liian erilaista ihmistä menee yhteen. Ja kuinka erilaiset kotitaustat aiheuttavat hankausta. Toki Kalle kirjassa selittää asiat siltä kannalta, miltä hänestä tuntui, mutta juuri se tekeekin kirjoista mielenkiintoisia, kun pääsee täysin erilaisen ihmisen pään sisään. Joskus kyllä huvitti, kuinka Kalle oli loukkaantunut, kun vaimo aiheetta epäili hän uskottomuudesta, vaikka Kalle juuri sinä päivänä oli ollut kiltisti. Sillä ei tuntunut olevan mitään merkitystä, että muutamaa viikkoja aikaisemmin oli tapahtunut jotain, josta olisi ollut aihettakin epäillä.

Nykynuoria pelottaa, kun menneisyyden totuus iskee silmille.

Tunnen hyvin Kallen aikalaisten elämää.

Isäni ja setäni olivat Kallen elämänpiirin ihmisiä.

Olen lukenut koko Päätalon tuotannon kahteen - kolmeen kertaan. Iijoki-sarja on minusta erittäin mielenkiintoinen ja tykkään pikkutarkoista sekä elävistä kuvauksista. Onhan siinä jonkin verran toistoa esimerkiksi monien kotimökissä vierailujen kohdalla, mutta ne ovat silti mielenkiintoista luettavaa. Kirjat tuovat jossain määrin mieleen oman köyhän lapsuuteni, olenhan syntynyt 1954 köyhään js runsaslapsiseen pienviljelijäperheeseen. Aivan vastaavaa äärimmäistä köyhyyttä en tosin ole kokenut.

Hieman petyin Päätalon kuvauksiin ensimmäisestä avioliitosta ja sen eron syistä, joissa on paljon kaunistelua ja puolison aiheetonta syyttelyä. Olen muista lähteistä saanut hieman toisenlaista tietoa tapahtumista.

Kahdesti olen lukenut Iijoki-sarjan läpi, ensimmäisen kerran lukioikäisenä 1990-luvun alussa. Päätalo on samaa sukupolvea kuin isovanhempani, joten aihe kiinnosti ja kiinnostaa edelleenkin. Taidanpa ottaa sarjan kolmannen kerran luettavaksi.

Olen lukenut Iijoki-sarjan neljästi ja tulen sen vielä lukemaan. Parasta ikinä.

Aikas uskomatonta. Tein avauksen ihan läpällä ja ajattelin ettei tähän tule yhtään kommenttia. No hyvä, että joku on kirjoja lukenut vaikkei ihan tätä päivää enää kuvaakaan. Antaa kuitenkin hieman taustaa mistä tämän maan ihmiset ovat ponnistaneet.

ap