synnytyskertomuksia

Vierailija kirjoitti:

1.5.2015 klo 2 yöllä heräsin kun alaselkää sattu. Kävin pissalla ja jatkoin unia. Klo 5heräsin kun naapurit tappeli, huomasin samalla että perkele kun sattuu. Herätin miehen joka alko keittää aamukahveja. Menin suihkuun helpottaa oloa ja puhelin kaiuttimella koitin saada lastenvahtia paikalle. Monen mutkan kautta sainkin ja mun isä sitä lähti tuomaan. Klo 6 pörisieijän bemari rapun edessä, mä tuskailen kävelen rapun alas ja autoon. Sit katkee muisti matkalta. Mies sano et siinä vaiheessa ku olin sihissy ettei saa kääntyä noin kovaa oli tajunnu et nyt on kiire. Bemarille kenkää ja 6.11 sairaalassa (matkaa sen 15km) odottelin kätilöä joka vihdoin tuli ja sano että nenän päästä näkee ettei tarvi käyrille mennä. Kävelin taas helvetin pitkän matkan huoneeseen. Vaatteen vaihto, tutkimus->10cm auki, puhkas kalvot 6.23 ja 6.30 syntyi luomuna yli 4kg poika.

Eka synnytys oli 10h ja toka 2,5h

Nii joo ja viikot oli 41+2

Supistukset alkoi seitsemältä illalla 41+1. Yhteen asti kärvistelin kotona, sitten lähdimme vastaanotolle. En ollut yhtään auki vaikka kivut oli kaameat. Olin koko yön vastaanotolla ja minulle etsittiin kyllä kaiken näköisiä lääkkeettömiä kivunlievityksiä. Sain kaurapussin, jumppapallon, (nämä toimi parhaiten) ehdotettiin suihkua (ei auttanut) ja TENS-laitteen (se vain pahensi kipua). Sain myös kaksi kipupiikkiä.

Seitsemältä pääsin vihdoin saliin. Aluksi menin pelkällä ilokaasulla, aluksi en osannut oikein ottaa sitä ja oksensin pari kertaa. Sitten kätilö neuvoi paremmin miten se toimii ja se auttoikin. Minulla oli opiskelija koko ajan siellä seurana kun halusin. Noin 10 aikaan otin epiduraalin ja sain torkkua. Klo 13 uusi epiduraali ja torkuin lisää. Kolmen jälkeen havahduin kakkahädän tunteeseen, olin kokonaan auki. Tässä välissä kätilö oli vaihtunut. Vauva ei ollut kuitenkaan laskeutunut, joten en saanut ponnistaa vielä. Tämä oli vaikein osuus, luonto käski ponnistaa mutta kätilö sanoi että ei kannata vielä. Ja taisin kuitenkin aloittaa liian aikaisin, sillä ponnistus kesti tunnin ja oli erittäin raskas. Olin siihen mennessä supistellut 20 tuntia ja supistukset alkoivat heiketä. Sain oksitosiinia. Epiduraali vaikutti vielä onneksi jonkun verran, tunsin supistukset mutta ponnistus ei ollut kivuliasta. Ainut mikä kirveli oli pään syntyminen. Olin jo aivan poikki ja pyysin imukuppia mutta ihana kätilö tsemppasi loppuun asti. Tyttö syntyi vähän puoli 5 jälkeen, 54cm ja melkein 4kg.

Synnytyksen jälkeen oli heikko olo ja en päässyt edes suihkuun kun pyörryin. Menetin normaalin määrän verta, mutta hemoglobiini oli alle 70. Sain sitten pari pussia lisäverta. Sain muutaman nirhauman ja yhden pienen repeämän, joka näin vuoden jälkeen ei vaivaa yhtään. Jostain syystä (henkinen pelko nirhaumien takia?) en pystynyt pissaamaan (kävin kyllä pissalla mutta rakkoon jäi jopa puoli litraa virtsaa) joten minua katetroitiin monta päivää, muuten minusta synnytys sujui erinomaisesti vaikka se olikin pitkä ja raskas. :) ainoa mitä tekisin nyt toisin niin odottaisin pidempään kotona, niin kauan kun olisi ihan pakko lähteä, mielummin sitä kotona on kuin vastaanotolla. Mutta lähtisin vaikka heti uudestaan synnyttämään :)

Ensisynntys. Synnytys alkoi 38+4 vesienmenolla klo. 1:00. Yritin sen jälkeen nukkua, mutta olin niin jännittynyt, että en pystynyt. Viiteen asti kärvistelin kotona suihkussa. Olisin ollut vielä pidempäänkin kotona, mutta mies oli niin hermostunut, että vaati että lähdetään sairaalaan.

Sairaalassa olin käyrillä ja minulle tehtiin sisätutkimus. Oli tosi kiva kätilö, mutta aloin olla niin kipeä, että sisätutkimus oli aika vaikea minulle.

Olin vain 2 senttiä auki, joka oli suorastaan takapakkia, kun olin ollut jo viikkoja kahdelle sormelle auki. Kohdunkaula oli vissiin lyhentynyt kuitenkin entisestään. Jouduin osastolle odottamaan.

Osastolla olin samassa huoneessa neljän käynnistettävän kanssa ja tuntui, että olin ainoa kipeä... Sain petidiiniä piikin ja pystyin sen avulla torkkumaan, mutta tunsin jokaisen supistuksen ja siis heräsin myös niihin. Lopulta olin niin kipeä, että minut määrättiin saliin, kun osastolla ei ollut mitään keinoja lievittää kipuja.

Salissa istuin pallon päällä(siinä sai parhaan asennon ottaa supistuksia vastaan) ja kieltäydyin sisätutkimuksesta, kun e pystynyt makaamaan paikallani selällään. Sitten menin suihkuun kontilleni niin, että lämmin vesisuihku osui just alaselkään. Olin suihkussa aika pitkään, koska joka kerta kun yritin poistua sain jäätävän supistuksen, johon auttoi vain lämmin vesi. Lopulta toisen synnyttäjän kätilö tuli häätämään minut suihkusta, koska toinen synnyttäjä halusi vessaan. Tässä kohtaa mulle tuli vähän lonkalta, että Naistenklinikalla ei siis ole joka synnytyssalin yhteydessä omaa suihkua tai edes vessaa...

Tää oli myös kököin homma, koska vesi ehdottomasti auttoi minun supistuskipuun parhaiten.

Sitten romahdin alasti märkänä pallon päälle synnytyssaliin. Annoin lopulta kätilön tehdä sen tutkimuksen ja mulle tarjottiin ilokaasua, josta en päässyt nauttimaan, koska kivuissani koin maskin ahdistavaksi enkä pystynyt ottamaan kaasua.

Mies taisi tulla tällöin mukaan saliin. Kätilö ehdotti epiduraalia, johon suostuin vähän pitkin hampain, koska mulle on lapsena laitettu epiduraali ja sain siitä epiduraalipäänsäryn(ja oksennukset). Anestesialääkäri tuli hetken päästä ja epiduraalin laitto oli ehdottomasti synnytykseni hirvein kohta(jos ei lueta ihan farssia ponnistusvaihetta) sillä toki supistelin siinä kissaköyryasennossa ja lisäksi mua ponnistutti! Siinä sitten hiljaa taistelin ponnistuksen tunnetta vastaan, kun tiesin ettei kohdunsuu oo vielä niin auki että saisin ponnistaa. Lisäksi anelääkäri ei voinut mun pyynnöistä huolimatta kertoa mitä tekee. Olisin halunnut tietää. Tämän jälkeen kätilö käski mut portatiiville ja miehen vahtimaan. En tajunnut sanoa, että haluan hoitaa wc-asiani synnytyksestä huolimatta ilman miestäni.

Sitten nukuin ilta kahdeksaan asti täysin kivuttomana. Sen jälkeen sain alkaa ponnistamaan sokkona, kun en tuntenut epiduraalin takia supistuksia. 45 minuutin säädön jälkeen tyttö syntyi. Menetin 800ml verta ja sain aika helvetin monta tikkiä. Pystyin kuiteskin istumaan ihan normaalisti synnytyksen jälkeen. Imetys käynnistyi salissa ja itkihan siinä syntymän hetkellä pääsi.

Hui kun jännittää!

Rv 38+5

minut yllätti se, että supistukset tuntuivat SELÄSSä ja vain selässä. koska pikkutytöstä asti kova kakkahätä on tuntunut jomotuksena alaselässä, luulin kärsiväni vain ummetuksesta..  totuus paljastui kun hoitaja totesi minun olevan 7cm auki ja eikun synnytyssaliin !

olin siis valmiiksi sairaalassa, onneksi :D

24 jatkaa että ei ole mitään käryä, monta annosta puudutetta ja kipulääkettä sain epiduraaliin, mutta viimeinen annos siis oli huonosti ajoitettu. Jälkikäteen sain kaksi yksikköä punasoluja ja kohtutulehduksen. En saanut antibioottia synnytyksessä vaikka vedet oli menneet yli 12 tuntia aiemmin. Onneksi lapsi säästyi vakavilta komplikaatioilta.

rv 37+1 heräsin neljän aikaan aamuyöllä napakoihin mutta kivuttomiin supistuksiin. Nousin ylös n. klo 6 ja aloin kellottelemaan supistuksia. Niitä tuli tasaisesti 5min välein. Kävin suihkussa ja pyöriskelin kotona, koitin katsella jotain telkkari ohjelmaa.

Klo 17 supistukset muuttuivat kivuliaimmiksi (olin koko ajan supistellut sen 5min välein). Menin uudelleen suihkuun ja niin hölmöltä kuin kuulostakaakin niin laittelin hiukseni nätisti, valkkailin vaatteita (ne olivat muutenkin valmiina) ja muuta hömppää.

klo 19 en pystynyt enään liikkumaan tai oikein olemaan kipujen takia. Lähdettiin synnärille. Ensin sisätutkimus 8cm auki ja siitä suoraan saliin. Sain ilokaasua jota osasin ottaa oikein. Kalvot puhkaistiin ja vauva syntyi "rytinällä".

Ponnistus ajaksi on merkattu 5min. Tuli repeämiä ja niiden tikkaus sattui. Eniten ärsytti salissa ollut opiskelija joka vaan toisteli "tämä on minun eka synnytys". Joo. Hän näki ekan synnytyksen mutta minä synnytin ekaa kertaa. Opiskelija pyörtyi lattialle siinä vaiheessa kun pää tuli ulos...