Vanhempien ja sisarusten reaktiot liikenneonnettomuuden jälkeen

Jos ei ap kaipaa sääliä, niin ainakin hän osaa ruikuttaa kyllä. On ollut vaikea synnytys, kukaan ei välitä. Nyt on melkein kuollut eikä kukaan välitä.

Onneksi av menee aina halpaan.

Ap jos oot kovin kipeä, pääset varmaan osastollekin

Olisin kyllä olettanut että jos tulee pikku tekstari liikenneonnettomuudesta niin se onnettomuuskin on pieni. Isommasta olisin olettanut soittoa. Toisaalta jos onnettomuudesta ilmoitetaan tekstarilla niin miksi pitäisi heti soittaa takaisin. Olisihan sitä voinut soittaakin jos haluaa puhua siitä. 

Tämän siitä saa kun kumpikin osapuoli olettaa kaikenlaista. Siemen monen kymmenen vuoden kaunalle ja vittuilulle sukujuhlissa on kylvetty :)

Aivan kuin minun vanhemmat! Siksi uskon, että ap:n kertomus on totta.

2

Minä taas olisin laittanut tekstarin. On monia asioita, joista en pysty puhumaan, kun ääni särkyy ja alkaa itkettää. Onnettomuudet, kuolemat ym. ovat juuri noita. Ei pikku tekstari tarkoita pikku onnettomuutta.

Mulla on tismalleen samanlaiset vanhemmat. Häihinikään eivät ehtineet, koska " on töitä ". Hassua, että minä kyllä sain samasta työpaikasta hääpäivänäni vapaata, mutta morsiamen äiti ei muka saanut. Esimieskin oli päätellyt, että ehdottomasti morsiamen äitikin osallistuu häihin, ja laittanut työvuorolistaan sen päivän hänelle vapaaksi. Mutta silti " on töitä, ei sieltä niin vain olla pois ".

Koita jaksaa kipujesi kanssa, toivottavasti toipuminen sujuu hyvää vauhtia. Vanhempasi vaikuttavat tavattoman kylmiltä ja epäempaattisilta, harmi että noin lämpimänä ihmisenä satuit syntymään moiseen tunneilmastoon. Muista, että se kylmyys ei johdu sinusta tai ole sinun vikasi tai ansaittua.

2

3

No jos huutelee susi susi -turhaan niin aidon hädän tullen ei ihmiset enää usko huutelijaa.

Perheenjäsen kuoli onnettomuudessa ja kyllä teholle joutunut perheenjäsen otettiin vakavasti. Jos et teholle päätynyt niin miksi liioittelet tapahtunutta? Vai oikein kuolemaa lähellä olit? :(

Jos olisi muuten välittävät vanhemmat niin tuon voisi laittaa shokin piikkiin. Mä ajoin joku aika sitten auton romuksi, ihmisille ei käynyt paljon mitään, siinä oli tosi hyvä onni. Mutta kun soitin miehelle heti kolarin jälkeen niin se alkoi huutamaan AUTON TAKIA. Ja ei ollut mikään rakas harrasteauto vaan ihan normi mitä saa kaupasta uusia. Jonkun ajan päästä mies laittoi viestiä että on pahoillaan huutamisesta ja pääasia ettei ihmisille käynyt pahasti.

Sitä saattaa reagoida oudosti johonkin pelottavaan uutiseen. Mut niin, toivottavasti sulla on normaalejakin ihmisiä ympärilläs, älä välitä vanhempiesi tyhmyydestä.

2

3

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 10:52"]

Jouduin taannoin liikenneonnettomuuteen. Käsi, selkä ja niska ruhjoutuivat jotakuinkin, selkä veriruhjeita täynnä ja hirvittävän kipeä, käsi käyttökelvoton ja turvonnut kaksinkertaiseksi ja niskat eivät liiku. Laitettiin tekstari vanhemmilleni, että mitä on tapahtunut, arveltiin että hyvä ilmoittaa kun odottivat kylään. Sain tekstarilla vastauksen": No jo on." Siinä kaikki. Olen myös äiti ja kyllä tuo tuntui pahalta, ettei heitä kiinnostanut edes soittaa. Mikäli oma lapseni olisi ollut onnettomuudessa, jossa onnen kantamoisen kautta selvisi vammoilla, niin kyllä huolestuisin. Mutta sisaruksenikaan, jotka siis kyläilemässä vanhemmillani, eivät ole ottaneet yhteyttä. Sääliä en kaipaa, vammat ovat sen verran kuitenkin ikäviä että töihin en pysty vähään aikaan mutta en murehdi niitä. Olisin vain kaivannut hivenen välittämistä. Olisivat edes kysyneet jotain tai sanoneet, että onneksi ei käynyt pahemmin.

[/quote]

Kuulostaa hyvin kurjalta tuo.

Tällä palstalla oli viime vuonna enemmänkin keskustelua tunnevammaisista ja tunnekylmistä suomalaisista. Ap:lle tekisi ehkä hyvää lukea näitä muidenkin kokemuksia - huomaat ettet ole yksin... :(  

http://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_aidit_onko_teilla_muilla_samanlaista

Välinpitämättömiä ihmisiä.

Ap tässä. Kirjoitin tämän koska jotenkin koetan saada itseni tajuamaan, että on aivan turhaa yrittää toivoa lämpimiä välejä. En ole "huutanut sutta", eli hätyyttänyt turhaan, he eivät vain ole kiinnostuneita. Emme ole jehoviakaan. Minulle soitetaan vain pakon edessä, emme keskustele mistään muusta kuin työelämästä kun joutuvat jostain syystä meillä käymään tai me heillä. Olen ihan normaali ihminen, töissäkäyvä, kiltti ja avulias. Silti sain jo lapsena kuulla, että kunpa en olisi syntynyt.

En jäänyt sairaalaan koska tunsin pärjääväni kotona mieheni avulla. Toivotan parempaa uutta vuotta myös itselleni:)

4

Miten jos heille käy jotain, odottavatko he saavansa myötätuntoa osakseen?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:43"]

ap. sanoi aloituksessaan, ettei kaipaa sääliä. mitä tämä sitten on, ellei säälin hakua? ap. itse on vanhemmilleen ja sisarilleen niin hyvä, kuin vain olla voi... vanhemmat ja sisaret on vaan ap.ta kohtaan niin julmia ja kamalia. kaikki palaset ei nyt kloksahda paikoilleen, ap ei kerro kaikkea ja meillähän ei vanhempien ja sisarten versiota heidän väleistään ole.

[/quote]

Kalibrointitarve. Hänen täytyy saada muilta näkemystä tilanteeseen, kun on itselleen vaikea jääkaappiperheen kansalaisena ymmärtää, miten kylmää siellä oikeasti onkaan. Jos et tunne oikein häiriintyneitä perheitä, et tiedä mistä puhut tasapuolisuushaaveinesi. Vaikuttaa paremminkin siltä, että ap on perheen syntipukki ollut alusta alkaen. Kyllä sitäkin tapahtuu, lapselle kostetaan jopa hänen syntymänsä, ikään kuin hän olisi pyytänyt tänne päästä.