Harmittaa kun mies ei huomioi mua oikein koskaan.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:24"]Mulla oli tollanen mies. Ihan samanlainen kuin ap:llä (oletko kenties minun exäni kanssa?), ei huomioinut yhtään, ja jos esim ehdotin kylpylälomaa, miestä ei kiinnostanut, ja lopulta siitä tuli riita. On exä nykyään.

Eron jälkeen tajusin, että mies piti minua itsestäänselvyytenä. Eroaminen tästä henkilöstä oli elämäni parhaita päätöksiä, ja sain oman itseni takaisin. Nyt olen löytänyt ihanan miehen rinnalleni, joka tekee kotitöitä pyytämättä, ostaa minulle välillä suklaata ja kukkia, muistaa kaikki merkkipäivät ja järjestää aina jotain erityistä. Ts. huomioi minua aina pyytämättä ja jos ehdotan kylpylälomaa, on itsekin aivan innoissaan siitä. Hieroo aina hartioita ja suukottelee, hellii ja halailee arkiaskareiden välissä, esim jos keitän kahvia, tulee halaamaan takaapäin. Tekee juuri tällaisia pieniä asioita, jotka saa minut tuntemaan oloni arvokkaaksi.

Vaihtamalla paranee, oikeasti. Jätä se vätys ja etsi itsellesi joku uusi, joka arvostaa sinua ja haluaa oikeasti olla kanssasi. Sellaisia löytyy kyllä.
[/quote]kerrotko mistä?! Tilaan sellaisen heti itselleni! Monet tuntuu löytävän eron jälkern upean kumppanin. Mistä löysitte? Netistä?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:37"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:24"]Mulla oli tollanen mies. Ihan samanlainen kuin ap:llä (oletko kenties minun exäni kanssa?), ei huomioinut yhtään, ja jos esim ehdotin kylpylälomaa, miestä ei kiinnostanut, ja lopulta siitä tuli riita. On exä nykyään.

Eron jälkeen tajusin, että mies piti minua itsestäänselvyytenä. Eroaminen tästä henkilöstä oli elämäni parhaita päätöksiä, ja sain oman itseni takaisin. Nyt olen löytänyt ihanan miehen rinnalleni, joka tekee kotitöitä pyytämättä, ostaa minulle välillä suklaata ja kukkia, muistaa kaikki merkkipäivät ja järjestää aina jotain erityistä. Ts. huomioi minua aina pyytämättä ja jos ehdotan kylpylälomaa, on itsekin aivan innoissaan siitä. Hieroo aina hartioita ja suukottelee, hellii ja halailee arkiaskareiden välissä, esim jos keitän kahvia, tulee halaamaan takaapäin. Tekee juuri tällaisia pieniä asioita, jotka saa minut tuntemaan oloni arvokkaaksi.

Vaihtamalla paranee, oikeasti. Jätä se vätys ja etsi itsellesi joku uusi, joka arvostaa sinua ja haluaa oikeasti olla kanssasi. Sellaisia löytyy kyllä.
[/quote]kerrotko mistä?! Tilaan sellaisen heti itselleni! Monet tuntuu löytävän eron jälkern upean kumppanin. Mistä löysitte? Netistä?
[/quote]

Lenkkipolulla omaani törmäsin sattumalta. ;)

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 12:51"]

Me ei anneta toisillemme lahjoja. Joten siihen en osaa samaistua. Mitä tulee muutoin tärkeänä pitämiseen, niin miten miehesi reagoi, jos lähestyt häntä esim kesken ruoan laiton halaten ja kerrot olevan tärkeä. Osaako vastaanottaa hellyyttä, antaa takaisin? Välinpitämättömyys voi olla lapsuudesta opittu malli. Millainen on miehen vanhempien suhde? 

[/quote]

Vähän huonosti osaa ottaa vastaan hellyyttä, ja harvoin enää nykyään häntä spontaanisti halaan, koska on monet kerrat osoittanut että se on jotenkin kiusallista, ehkä jopa vastenmielistä? Saattaa kyllä itse (joskus harvoin) halata spontaanisti. Ainakin jos meillä on juuri ollut puhetta tästä aiheesta. Eli tavallaan itse osaa koskettaa ja halata, kun yrittää, mutta se ei tule luonnostaan, eikä itse oikein osaa ottaa vastaan sellaista ja on sanonut ettei kaipaa edes sellaista.

Miehen vanhemmat ovat olleet pitkään yhdessä, ja ovat miehen mukaan ihan onnellisiakin. Omasta mielestäni eivät edusta mitään ihanne suhdetta. Riitelevät paljon, ja muutenkin suhtautuvat toisiinsa epäkunnioittavasti. Eivät myöskään ole mitään kovin tunteellisia ihmisiä, nyt kun mietin, eivät esim koskaan ole halanneet minua, vaikka ollaan oltu jo pitkään yhdessä ja ollaan melko paljon tekemisissä. -ap-

Minullakin on tuollainen mies. Ollut 20 vuotta. Tuntuu että pahenee vaan. Yleensä ei jaksa edes jutella mun kanssa. Telkkari ja työ. Siinä elämän sisältö. Myös lapset on mun projekti ollut täysin, mutta se taas on ollut mun elämäni rakkain sisältö. Viimeksi kun ehdotin että mentäiskö kaksin jonnekin, oli vastaus että se on sama kun maksaisi huoralle, että maksaisi mun viihdytyksen. Kylläpä tämä kirjoitettuna kuulostaakin järkyttävälle, ei tuntunut noin pahalta luonnossa. Mutta kyllä huumorikin on tuollaista katkeraa, puolin ja toisin. Hän tietysti ärsyyntyy kun mä nokin tuosta välinpitämättömyydestä. Mutta näillä mennään.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:24"]

Mulla oli tollanen mies. Ihan samanlainen kuin ap:llä (oletko kenties minun exäni kanssa?), ei huomioinut yhtään, ja jos esim ehdotin kylpylälomaa, miestä ei kiinnostanut, ja lopulta siitä tuli riita. On exä nykyään. Eron jälkeen tajusin, että mies piti minua itsestäänselvyytenä. Eroaminen tästä henkilöstä oli elämäni parhaita päätöksiä, ja sain oman itseni takaisin. Nyt olen löytänyt ihanan miehen rinnalleni, joka tekee kotitöitä pyytämättä, ostaa minulle välillä suklaata ja kukkia, muistaa kaikki merkkipäivät ja järjestää aina jotain erityistä. Ts. huomioi minua aina pyytämättä ja jos ehdotan kylpylälomaa, on itsekin aivan innoissaan siitä. Hieroo aina hartioita ja suukottelee, hellii ja halailee arkiaskareiden välissä, esim jos keitän kahvia, tulee halaamaan takaapäin. Tekee juuri tällaisia pieniä asioita, jotka saa minut tuntemaan oloni arvokkaaksi. Vaihtamalla paranee, oikeasti. Jätä se vätys ja etsi itsellesi joku uusi, joka arvostaa sinua ja haluaa oikeasti olla kanssasi. Sellaisia löytyy kyllä.

[/quote]

Niin en tiedä, voihan se ollakin sun exä? :D Ollaan kyllä oltu jo vuosia yhdessä, mutta kyllä miehellä on parikin exää kenen kanss oli pitkässä suhteessa ennen minua. Ja on eronnut heistä naisen aloitteesta...

Olen onnellinen sinun puolestasi, miehesi kuulostaa tosi ihanalta. Oma mieheni on sitä mieltä, ettei tuollaisia miehiä ole olemassakaan ja on osittain saanut minutkin uskomaan niin... Hän kyllä sanoo haluavansa olla minun kanssani, mutta ei osoita sitä oikein mitenkään. Eikä jaksa innostua mistään ajatuksistani,että mentäisiin ihan yksinkertaisesti vaikka yhdessä syömään ja ikävä kyllä en oikein jaksa enää edes ehdottaa mitään, olen vähän niinkun tyytynyt osaani. Emme ole koskaan juhlistaneet mitenkään hääpäivääkään koska miestäni ei vain kiinnosta. Ei taida edes muistaa koko päivää.

Koitan keskittyä äitinä olemiseen ja minulla saa onneksi olla omakin elämä, ja etsinkin niitä ilon aiheita muualta, koska parisuhteestani en saa irti sitä mitä oikeasti haluaisin. Tuntuu siltä, että jotain puuttuu.-ap-

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 13:24"]

Mulla oli tollanen mies. Ihan samanlainen kuin ap:llä (oletko kenties minun exäni kanssa?), ei huomioinut yhtään, ja jos esim ehdotin kylpylälomaa, miestä ei kiinnostanut, ja lopulta siitä tuli riita. On exä nykyään. Eron jälkeen tajusin, että mies piti minua itsestäänselvyytenä. Eroaminen tästä henkilöstä oli elämäni parhaita päätöksiä, ja sain oman itseni takaisin. Nyt olen löytänyt ihanan miehen rinnalleni, joka tekee kotitöitä pyytämättä, ostaa minulle välillä suklaata ja kukkia, muistaa kaikki merkkipäivät ja järjestää aina jotain erityistä. Ts. huomioi minua aina pyytämättä ja jos ehdotan kylpylälomaa, on itsekin aivan innoissaan siitä. Hieroo aina hartioita ja suukottelee, hellii ja halailee arkiaskareiden välissä, esim jos keitän kahvia, tulee halaamaan takaapäin. Tekee juuri tällaisia pieniä asioita, jotka saa minut tuntemaan oloni arvokkaaksi. Vaihtamalla paranee, oikeasti. Jätä se vätys ja etsi itsellesi joku uusi, joka arvostaa sinua ja haluaa oikeasti olla kanssasi. Sellaisia löytyy kyllä.

[/quote]

Niin en tiedä, voihan se ollakin sun exä? :D Ollaan kyllä oltu jo vuosia yhdessä, mutta kyllä miehellä on parikin exää kenen kanss oli pitkässä suhteessa ennen minua. Ja on eronnut heistä naisen aloitteesta...

Olen onnellinen sinun puolestasi, miehesi kuulostaa tosi ihanalta. Oma mieheni on sitä mieltä, ettei tuollaisia miehiä ole olemassakaan ja on osittain saanut minutkin uskomaan niin... Hän kyllä sanoo haluavansa olla minun kanssani, mutta ei osoita sitä oikein mitenkään. Eikä jaksa innostua mistään ajatuksistani,että mentäisiin ihan yksinkertaisesti vaikka yhdessä syömään ja ikävä kyllä en oikein jaksa enää edes ehdottaa mitään, olen vähän niinkun tyytynyt osaani. Emme ole koskaan juhlistaneet mitenkään hääpäivääkään koska miestäni ei vain kiinnosta. Ei taida edes muistaa koko päivää.

Koitan keskittyä äitinä olemiseen ja minulla saa onneksi olla omakin elämä, ja etsinkin niitä ilon aiheita muualta, koska parisuhteestani en saa irti sitä mitä oikeasti haluaisin. Tuntuu siltä, että jotain puuttuu.-ap-

[/quote]

Voi, ap, aivan kun minun elämästäni! Juuri samanlaista! Parikymmentä vuotta on mennyt tässä tahkoessa ja nyt tuntuu vahvasti siltä, että liitto vetelee viimeisiään. Aika aikaansa kutakin ja nyt on tullut mitta täyteen. Onneksi lapset ovat jo melkein täysi-ikäisiä, joten ei tarvitse siitäkään syystä enää kitua huonossa liitossa. Tästä ketjusta sain viimeisen kimmokkeen alkaa puuhata eroa tosissani.

Sinulle hyvää jatkoa, mikä sitten oma päätöksesi onkin. Muista, että olet arvokas ja ansaitset rinnallesi ihmisen, joka myös osoittaa sen.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 01:01"]Miten voi olla jotkut kukat ja lahjat noin suuri ongelma? Osta itse kukkasi ja lahjasi, jos niitä kaipaat!

Eikö se muka ole huomioimista, kun mies osallistuu kodin yhteisiin askareisiin ja tekee jopa ruokaa? Ottaisitko mieluummin miehen, joka ostaa kerran kuussa kukkia, jouluna ja äitienpäivänä
lahjan ja loppuvuoden makaisi sohvalla liikuttamatta evääkään? Kukkia ja lahjoja on helppo ostella. Itse arvostan enemmän arjen tekoja kuin turhanpäiväisiä lahjoja.
[/quote]

normaalia arkea on väärin kutsua jollakn tavalla erityiseksi huomioimiseksi. Jos kaksi ihmistä asuu saman katon alla ja molemmat käyvät töissä, ei voida olettaa että kodin kunnossapito kuuluu vaan toiselle, näin ollen miehelle, eikä naiselle kuulu mitalia huomioimisesta kun kyse on oman elinympäristön pitämisestä sellaisessa kunnossa että kotona on hyvä olla. Toiselle huomion osoittaminen, esim ne kukat tai läheisyys ei myöskään sulje pois sitä että yhteisen kodin eteen tehdään molemmat töitä

Suomalainen ilmiö... suomalaiset miehet eivät osaa näyttää helliä tunteita. Jos siis vertaa vaikka brittimiehiin.

2

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:18"]

Suomalainen ilmiö... suomalaiset miehet eivät osaa näyttää helliä tunteita. Jos siis vertaa vaikka brittimiehiin.

[/quote]

Kyllä nuorempi ikäpolvi osaa.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 00:36"].

Ostelen miehelle vaatteita, leivon ja laitan ruokaa, hän saa aina minulta lahjan merkkipäivinä ja jouluna. Huolehdin myös että hän saa omaa aikaa, lepoa jne.. Kyllä voisin huomioida paljon enemmänkin, mutta tuntuuhan se vähän tyhmältä ja turhaltakin jos ei oikeasti saa itse juuri mitään koskaan takaisin. Ei sitä lahjojakaan anneta siksi, että itse saisi jotain, mutta silti.. -ap-

[/quote]Vaatteiden ostelua en miehenä oikein osaa pitää huomioimisena, yleensä nainen ostaa jotain mistä en pidä ja sitten voin pitää kyseisiä vaatteita joskus hänen mielikseen. Ehkä miehen on vaikea osoittaa naiselle tuon tyyppisiä huomionosoituksia jos ne eivät tunnu miehestä itsestään, hänelle tehtynä, oikein miltään. Vaikea kuvitella arjen kiireessä, että joku muu lahjoja tms. oikeasti arvostaisi jossei niistä itse perusta. Sen sijaan hyölyn kiinnittäminen seinään tai jokin muu kodin kohentaminen (matot ja ikkunaverhot ha koriste-esineet poislukien, ne eivät ole kiinnostavia) ovat asioita, joista mues tykkää ja joita hän arvostaa. Esim. uusi valaisin huusholliin voi olla asia tai lahja, jota mueskin arvostaa.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 00:36"].

Ostelen miehelle vaatteita, leivon ja laitan ruokaa, hän saa aina minulta lahjan merkkipäivinä ja jouluna. Huolehdin myös että hän saa omaa aikaa, lepoa jne.. Kyllä voisin huomioida paljon enemmänkin, mutta tuntuuhan se vähän tyhmältä ja turhaltakin jos ei oikeasti saa itse juuri mitään koskaan takaisin. Ei sitä lahjojakaan anneta siksi, että itse saisi jotain, mutta silti.. -ap-

[/quote]Vaatteiden ostelua en miehenä oikein osaa pitää huomioimisena, yleensä nainen ostaa jotain mistä en pidä ja sitten voin pitää kyseisiä vaatteita joskus hänen mielikseen. Ehkä miehen on vaikea osoittaa naiselle tuon tyyppisiä huomionosoituksia jos ne eivät tunnu miehestä itsestään, hänelle tehtynä, oikein miltään. Vaikea kuvitella arjen kiireessä, että joku muu lahjoja tms. oikeasti arvostaisi jossei niistä itse perusta. Sen sijaan hyölyn kiinnittäminen seinään tai jokin muu kodin kohentaminen (matot ja ikkunaverhot ha koriste-esineet poislukien, ne eivät ole kiinnostavia) ovat asioita, joista mues tykkää ja joita hän arvostaa. Esim. uusi valaisin huusholliin voi olla asia tai lahja, jota mueskin arvostaa.

[/quote]

Osaan kyllä ostaa vaatteita, joista mieheni pitää. Hänellä ei ole niin tarkkaa makua, on vaan tiettyjä merkkejä, joita tykkää käyttää. Ja myös käyttää niitä ostamiani vaatteita jatkuvasti. Esim melkein kaikki hänen housunsa ja kenkänsä ovat minun ostamia.

Minulla ei ole tarvetta pukea häntä, hän saa pukeutua niin kuin haluaa, mutta kun tiedän ettei hän jaksa käydä vaateostoksilla, niin voin hyvin tehdä sen hänen puolestaan, koska mielestäni shoppailu on ihan kivaa. Mutta olet oikeassa, ehkä hän ei arvosta tätä kuitenkaan. Välillä tuntuu siltä, ettei hän arvosta mitään mitä teen. -ap-

Munkin mies on huono ostamaan lahjoja ja kukkia, ja tokihan se harmittaa, mutta pystyn sen hyväksymään. Kuitenkin, jos mieheni ei haluaisi tehdä mitään kanssani, esim. käydä teatterissa ja syömässä kahdestaan, niin siinä menisi raja. Minusta ei olisi järkeä olla yhdessä jos ei haluta koskaan tehdä mitään kahdestaan.