Lue keskustelun säännöt.
Miten vanhempiesi parisuhde on vaikuttanut näkemyksiisi miehistä, naisista ja parisuhteista?
29.05.2025 |
Vanhempien parisuhde ja ympärillä nähdyt parisuhteet muodostavat meille näkemyksen siitä mikä on normaalia. Toisille normaali on rakastava, lämmin suhde, toisille taas henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen suhde tai kulissiliitto, jossa vanhemmat ovat kuin kavereita eikä hellyyden ja arvostuksen osoituksia juurikaan näe.
Vanhempien parisuhteesta puhutaan lapsen kotina. Kodin esimerkki vaikuttaa valintoihin, joita nuori aikuinen tekee. Oletko miettinyt vanhempiesi antamaa parisuhdemallia? Mikä siinä oli hyvää? Mitä et ole halunnut jatkaa omassa elämässäsi? Oletko mennyt ääripäästä toiseen paetessasi vanhempien mallia? Kumman vanhemman mallia itse noudatat (tyttö voi omaksua isänsä roolin, poika äitinsä eli ei välttämättä niin, että mallintaisi oman sukupuolensa mallia).
Kommentit (109)
On normaalia että huudetaan ja mies jankkaa jotain omaa juttuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena luulin, että suhteessa pitää nälviä ja riidellä, koska sellainen oli mallini kotoa. Luojan kiitos opin siitä pois. Sellainenhan on aivan sairasta.
Sarjapettäjät antavat todella sairaan mallin lapsilleen hyvästä parisuhteesta ja siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Oksettavaa vanhemmuutta jota vaaraksi lapsen kehitykselle normaaliksi.
Vähän surullista, kun jo eronnut ystäväni sanoi lapsensa parisuhteesta, että se on ihan samanlainen kuin oma suhde oli eli todella riitaisia. Jokaisesta arkipäivän asiastakin tulee riitaa.
Nykypäivänä ,vuonna 2025, hyvän elämän malli on sinkkuus.
Kun tiedostaa että sitä rakastavaa, harmonista ja turvallista parisuhdetta ei ole tarjolla niin seuraavaksi paras vaihtoehto on olla yksin. (Siis ilman parisuhdetta.) Ystävien, lemmikeiden, työn, harrastusten ja lapsuudenperheen parissa.
Huono parisuhde jossa saa olla koko ajan varpaillaan on vihonviimeinen vaihtoehto kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sarjapettäjät antavat todella sairaan mallin lapsilleen hyvästä parisuhteesta ja siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Oksettavaa vanhemmuutta jota vaaraksi lapsen kehitykselle normaaliksi.
Moni sarjapettäjä on vakavasti ja pysyvästi mt-ongelmainen. Siksi sukupolvien ketju pitää katkaista ja vanhemmuus pois sellaiselta.
Vanhempani ovat olleen melkein 60 vuotta naimisissa, äiti on nykyisin omaishoitaja (ei muistisairauden vaan fyysisen sairauden takia), mutta yhä heillä on keskinäistä hellyyttä ja viihtyvät yhdessä niin että sen näkee.
Oma melkein 40 vuotinen parisuhteeni on aika lailla samanlainen. Vietämme lähes kaiken ajan yhdessä ja hellyyttä on paljon, vaikka mieheni sai todella sairaan suhteen mallin kotoaan. Vanhemmat eivät esimerkiksi koskaan nukkuneet yhdessä, vaan eri puolilla taloa ja äiti koetti manipuloida lapsia isää vastaan.
Olemme yhdessä vaiheessa käyneet tästä terapiassakin eli anoppi koetti manipuoloida myös lapsiamme minua vastaan ja he oirehtivat. Perheneuvolasta neuvottiin, ettei anneta lasten tavata isoäitiä ilman valvontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla täytyy todeta, että vanhempani erosivat, koska isäni jäi kiinni salasuhteesta, joka oli jo kestänyt useamman vuoden. Olin tuolloin alle 10 vuotias.
Salasuhteen tädistä tuli myöhemmin äitipuolini, koska isäni kanssa päättivät tehtailla sisarpuolia minulle ja täysiveriselle siskolleni.
Oikea äitini heittätyi elostelemaan kymmenien eri miesten kanssa vuosien mittaan, kasvavasti velkaantuen ja on yhä yksin.
Mitä opin parisuhteista on se, että kaikki on pelkkää teatteria. Vietit vie ihmisistä, syyt ja seuraukset selitetään jälkikäteen.
Itse olen ollut kahdesti suhteessa ja olen kuulemma moraalisesti vaativa.
Ei mitenkään Olennaisempaa on se, millainen suhde on lapsena ollut vanhempiin. Jos suhde on ollut turvallinen ja vanhempi toiminut johdonmukaisesti, ja jos lasta kohtaan on osoitettu rakkautta, välittämistä, huolenpitoa, jne. se antaa hyvän pohjan myös aikuisiän parisuhteeseen. Kun on saanut rakastavaa ja arvostavaa kohtelua, on oppinut pitämään itseään sellaisen arvoisena ja hakeutuu hyviin parisuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla täytyy todeta, että vanhempani erosivat, koska isäni jäi kiinni salasuhteesta, joka oli jo kestänyt useamman vuoden. Olin tuolloin alle 10 vuotias.
Salasuhteen tädistä tuli myöhemmin äitipuolini, koska isäni kanssa päättivät tehtailla sisarpuolia minulle ja täysiveriselle siskolleni.
Oikea äitini heittätyi elostelemaan kymmenien eri miesten kanssa vuosien mittaan, kasvavasti velkaantuen ja on yhä yksin.
Mitä opin parisuhteista on se, että kaikki on pelkkää teatteria. Vietit vie ihmisistä, syyt ja seuraukset selitetään jälkikäteen.
Itse olen ollut kahdesti suhteessa ja olen kuulemma moraalisesti vaativa.
Tiedostatko, että olet tehnyt päätelmäsi parisuhteista kahden (2) ihmisen käyttäytymisen perusteella?
Opin että parempi ilman parisuhdetta.
Isäni ja äitini riitelivät koko ajan ihan joka asiasta, saivat aikaiseksi riidan sellaisestakin kuin että mitä maitoa kaupasta ostetaan. Isä joi, joskus muksi äitiä kännissä, äiti antoi aina kaiken anteeksi koska oletti että isä muuttuu kun aina lupaili että ei enää ikinä tee niin mutta sama jatkui.
Äiti veti jotain roolia aina kun joku kyseenalaisti perhettämme mitenkään, peitti aina kaikki ongelmat, kai häpesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän surullista, kun jo eronnut ystäväni sanoi lapsensa parisuhteesta, että se on ihan samanlainen kuin oma suhde oli eli todella riitaisia. Jokaisesta arkipäivän asiastakin tulee riitaa.
Tuollaisia suhteita on raskasta seurata ystävienkin.
Meillä isä oli perheen pää. Isä oli itsepäinen ja "omanlaisensa", ei kuitenkaan mitenkään negatiivisella tavalla.
Jotenkin oli täysin selvää, että äiti oli tämän hyväksynyt.
Äiti olemuksellaan ja puheillaan toi sen selväksi, että hän täysin omasta tahdostaan oli hyväksynyt isän laivan kapteeniksi. Se nykypäivän uhriutuminen loisti poissaolollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä ,vuonna 2025, hyvän elämän malli on sinkkuus.
Kun tiedostaa että sitä rakastavaa, harmonista ja turvallista parisuhdetta ei ole tarjolla niin seuraavaksi paras vaihtoehto on olla yksin. (Siis ilman parisuhdetta.) Ystävien, lemmikeiden, työn, harrastusten ja lapsuudenperheen parissa.
Huono parisuhde jossa saa olla koko ajan varpaillaan on vihonviimeinen vaihtoehto kaikista.
Niin, yksinäisiä on Suomessa paljon.
Kun katselin vanhempieni parisuhdetta päätin että pysyn sinkkuna koko elämäni ja en hanki lapsia. Toisin kävi, omasta parisuhteessani tuli onnellinen. Tajusin jossain vaiheessa että samoja virheitä ei ole pakko toistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla täytyy todeta, että vanhempani erosivat, koska isäni jäi kiinni salasuhteesta, joka oli jo kestänyt useamman vuoden. Olin tuolloin alle 10 vuotias.
Salasuhteen tädistä tuli myöhemmin äitipuolini, koska isäni kanssa päättivät tehtailla sisarpuolia minulle ja täysiveriselle siskolleni.
Oikea äitini heittätyi elostelemaan kymmenien eri miesten kanssa vuosien mittaan, kasvavasti velkaantuen ja on yhä yksin.
Mitä opin parisuhteista on se, että kaikki on pelkkää teatteria. Vietit vie ihmisistä, syyt ja seuraukset selitetään jälkikäteen.
Itse olen ollut kahdesti suhteessa ja olen kuulemma moraalisesti vaativa.
Tiedostatko, että olet tehnyt päätelmäsi parisuhteista kahden (2) ihmisen käyttäytymisen perusteella?
Tiedosta itse, että ihmisiä oli kolme (3).
Äidillä oli täysi työ hoitaa neljää lasta ja hän pitkälti vastasi ruuanlaitosta ja kotitöistä. Isä oli etäisempi hahmo, mutta hänellä oli tärkeä tehtävä esim. järjestyksen ylläpitäjänä auktoriteetillaan. Olin se haastavin lapsi ja kovimmille äitini joutui kanssani silloin, kun isä oli poissa työmatkalla.
Heidän keskinäinen suhteensa huononi isäni alkoholisoitumisen seurauksena ja ero tuli ollessani jo aikuinen. Äiti meni seesteisempään avioliittoon ja hän vaikuttaa paljon rauhallisemmalta ihmiseltä, kuin loppuajan riitelyt ja huudot isäni kanssa antoivat olettaa.
On vaikea sanoa, miten lapsuudenkodin mallit ovat vaikuttaneet omaan avioliittooni. Ainakin olen raitis. Parisuhteemme on seesteinen, mutta läheisyyttä voisi olla enemmän. Toisaalta vaimonikaan vanhempien parisuhdemalli ei ollut läheisyyden kyllästämä. Suhteessa lapsiimme olen isäni tavoin osittain "ulkokehällä". Toisaalta taloudellisesti tuen heitä avokätisemmin. Minulla on myös myönteistä auktoriteettia, jota on tarvittu esikoispoikamme kanssa. Vaimoni joskus sanoikin, ettei olisi pärjännyt hänen kanssaan ilman minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla täytyy todeta, että vanhempani erosivat, koska isäni jäi kiinni salasuhteesta, joka oli jo kestänyt useamman vuoden. Olin tuolloin alle 10 vuotias.
Salasuhteen tädistä tuli myöhemmin äitipuolini, koska isäni kanssa päättivät tehtailla sisarpuolia minulle ja täysiveriselle siskolleni.
Oikea äitini heittätyi elostelemaan kymmenien eri miesten kanssa vuosien mittaan, kasvavasti velkaantuen ja on yhä yksin.
Mitä opin parisuhteista on se, että kaikki on pelkkää teatteria. Vietit vie ihmisistä, syyt ja seuraukset selitetään jälkikäteen.
Itse olen ollut kahdesti suhteessa ja olen kuulemma moraalisesti vaativa.
Tiedostatko, että olet tehnyt päätelmäsi parisuhteista kahden (2) ihmisen käyttäytymisen perusteella?
Tiedosta itse, että ihmisiä oli kolme (3
Pointti varmaan oli, että se lapsuudenperhe ei edusta koko maailmaa ja kaikkia parisuhteita. Ei tarvitse jäädä sen lapsuudenperheen mallien vangiksi.
Vanhemmat väkivaltaisista taustoista, muttei mitään päihdeongelmia. Ilmeisen normaalia kun katsoo, millaista touhu oli ympäröivillä perheillä. Ei toki kaikilla, mutta huonoja suhteita näkyi naapureilla ja luokkakavereillakin.
Ero kun olin 5v.
Äiti pariutui miehen kanssa, joka oli erittäin omistautuva, läsnäoleva, romanttinen. Rakkaussuhde. Erosivat n. 10v jälkeen ja äiti yritti sitten taas uutta 10v suhdetta, ilmeisesti tuo oli hänelle se kriittinen raja.
Isä pariutui naisen kanssa joka oli täysi psyko. Saivat myöhemmin 2 lasta ja psykoilu sen kun jatkuu vaan.
Veli meni naimisiin ja on samassa liitossa edelleen. Narsissi vaimona.
Minulla oli seurustelusuhteita ja vanhemmiten lopettanut niitä, ehkä n. 25v jälkeen aloin kyseenalaistaa koko hommaa. Suostuin vielä yhteen suhteeseen miehen kanssa joka halusi lapsia ja avioliittokin sopi hänelle. No petti ja veti maton jalkojen alta raskauden aikana, paljastui että koko juttu perustui valheille. Kaikenlaista paskaa oli siinä. Lapsi on miehellä, minä jatkan sinkkuna.
Eli vanhempien suhteet eivät määrittäneet minun suhteitani ainakaan, tein eri ratkaisut. En oikeastaan usko miehen ja naisen välisiin sopimuksiin enää.
Teoriassa voisin kasvattaa ehkä tyttölasta, poikaa en halua. Tuo polygamisuus on niin oksettavaa että olen ihan kurkkuani myöten täynnä sitä. Kuuntelen lähinnä selibaattimunkkien juttuja, sillä siitoskeskeisyys ja muut maskuliiniset öyhöjutut ovat alhaisinta vammaisuutta maan päällä. Oletettavasti vielä joku 60 vuotta vähintään elämää jäljellä, mitähän sitä keksisi?
Olen aina nähnyt vanhempani vähän niinkuin yinina ja yangina he ovat saman pallon kaksi puoliskoa.
Yhteisymmärrys ja kemia 100000%.
Olen oppinut sen että haluan samanlaisen yhteyden omaan kumppaniini vähempi ei käy.
Rakkautta ja hellyyttä täytyy olla paljon, joka päivä.
Riidellään myöskin reilusti eikä ikinä isketä vyön alle, ei yhtäkään kertaa.
Miehen täytyy kunnioittaa naista sekä sitä että nainen tietää useimmat asiat parhaiten.
Kun tämä kunnioitus näkyy jokapäiväisessä elämässä, kaikki ongelmat parisuhteesta katoavat.
Nainen ei ole vastahankaan juuri missään asiassa = happy wife happy life = onnellinen parisuhde.