Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun mies ei huomioi mua oikein koskaan.
01.01.2015 |
Tai omasta mielestään se huomioi... Laittaa hyllyt seinään, vaihtaa lampun, vie (meidän yhteisen) auton huoltoon. Nämä ovat hänen mielestään minun huomioimista. Laittaa myös joskus ruokaa (meidän koko perheelle, on siis kaksi lastakin), käy kaupssa ja siivoaa.
En ole kotiäiti, joten käyn töissä yhtä lailla kun miehenikin, ja maksetaan kaikki kutakuinkin puoliksi. Siksi minusta on epäreilua, että mies sanoo huomioivansa minua laittamalla tiskit koneeseen. Teen sitä itse kuitenkin itsekin joka päivä, yleensä paljon useammin kuin mieheni.
Mitä mieltä olette? Mä kaipaisin jotain muutakin joskus. Vaikka jotain pieniä lahjoja, edes synttäreinä tai jouluna. Nytkään en jouluna saanut häneltä mitään, ja harmittaa vieläkin, vaikka tiesin etten tulisi saamaan mitään. Kukkia joskus? Hän tietää että pitäisin kukista, mutta ei kertaakaan ole sellaisia meidän lähemmäs kymmenen vuoden suhteen aikana minulle antanut.
Vaadinko liikaa? Oma vikahan se on harmistua. Ei mieheni varmasti tule mihinkään muuttumaan. Ei kai toista voikaan muuttaa.
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 01:47"]
Recaldo tässä hei te huijatut aviovaimot
Aviomiehenne on juntti. Recaldo tulee soittaessa kotiin eikä ole juntti, kun tarvitaan. Recaldo kuuntelee myös pettyneet mielipiteet ja koettaa olla parempi tulevaisuudessa koodatessaan tulevaisuuden aviomiesta Recaldoa.
-Recaldo epiikki
[/quote]
Recaldo`?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää suostuko pitämään tuota harmitusta millään tapaa häpeällisenä. Sillä on tärkeä tehtävä suhteen hengenluomisessa. Mietitään nyt silti aluksi syitä, miksi lahjuksia ei kuulu. Jos elämä on hektistä ja velvollisuuksiin hukkuu jo valmiiksi, on ärsyttävää jos läheiset muodostavat pahimman velvollisuuden vaatimalla kaikenlaista muistamista. Silloin voidaan sopia, että muistamisen ei tarvitse tulla säädettyinä päivinä, jos sellaisten ennakoiminen ei lapsentasoiselta ihmiseltä luontevasti onnistu -olen 46-vuotias masennuskroonikko nainen, ja alan vähitellen oppia lahjojen ostamiseen ennakkoon, jolloin hommasta ei ole vaivaa eikä huolta. En kuitenkaan usko, että keskiverto mies onnistuisi vastaavan taidon hankkimisessa yhden eliniän aikana. Ainoat tavat, joilla mies suoriutuu lahjontatehtävästä, on olla ihastunut, rakastunut tai velvollisuudentuntoinen. Jos mies pitää asiaa kunniatehtävänään, hän on toki valmis satsaamaan aikaan huolta ja vaivaakin, mutta kukapa nykymies näin osaisi suhtautua, jos tavallisista kuolevaisista puhutaan.
Mutta miltä tahansa tollopäältäkin voi edellyttää, että heidän pitää olla valmiita näkemään vaivaa naisensa eteen, jos eivät erota halua. Syy on se, että asioiden miettiminen toisen näkökannalta vaatii harjoittelua, ja treeniin on oltava periaatteessa valmis silloinkin, vaikka olisi kaikenlaista kiukkua varastossa niin paljon, ettei ollenkaan hotsittaisi. Syy: jos ei ole valmiutta edes yrittää, voi yhtä hyvin allekirjoittaa eropaperin saman tien ja säästää molempien aikaa ja sielua.
Voidaan siis sopia, että muistamista ei tarvita määräpäivinä, mutta sitä on sitten ilmaannuttava spontaanisti, riittävän usein. Jos sitä ei kuulu, toisella on oikeus alkaa muistuttaa, kunhan sovitaan, että ensimmäinen muistutus ei ole hevosenpää sängyssä.
Kannattaisi lähestyä siten, että kertoo miehelle avoimesti näistä kaikista tuntemuksista.Mutta: ÄLÄ tee sitä syyllistäen tai nalkuttamalla!! Ei varmasti johda mihinkään muuhun kuin turhautumiseen. Kerro rauhallisesti, että tunnet itsesi "yhdentekeväksi tai itsestäänselvyydeksi" ja se harmittaa sinua, kun et saa kiitosta tai huomiota, ja että haluaisit panostaa suhteeseenne toista huomioivin pienin elein. Että tuntee itsensä tärkeäksi arjen keskellä. Tästähän taisi olla nimenomaan kyse?
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 01:01"]
Miten voi olla jotkut kukat ja lahjat noin suuri ongelma? Osta itse kukkasi ja lahjasi, jos niitä kaipaat!
Eikö se muka ole huomioimista, kun mies osallistuu kodin yhteisiin askareisiin ja tekee jopa ruokaa? Ottaisitko mieluummin miehen, joka ostaa kerran kuussa kukkia, jouluna ja äitienpäivänä lahjan ja loppuvuoden makaisi sohvalla liikuttamatta evääkään? Kukkia ja lahjoja on helppo ostella. Itse arvostan enemmän arjen tekoja kuin turhanpäiväisiä lahjoja.
[/quote]
Siis vau, tekee jopa ruokaa! Kyllä käy kateeksi ap:tä tuon kultakimpaleen vuoksi, siis sehän jopa kokkaa, OMG!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas mun mies on kova ostelemaan lahjoja ja hellimään ja on niiiiin täydellinen puoliso ja isä. Niin, paitsi että sitä meinaa vähän liikaa kiinnostaa vieraat naiset. Joten kyllä jokaisessa on jotain huonoa. Sanoit että miehesi on muuten hyvä mies. Keskity niihin missä on hyvä. Tai sitten kysyt miten olisi yhteinen lahja, vaikka viikonloppu kylpylässä kahdestaan?
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 01:01"]
Miten voi olla jotkut kukat ja lahjat noin suuri ongelma? Osta itse kukkasi ja lahjasi, jos niitä kaipaat!
Eikö se muka ole huomioimista, kun mies osallistuu kodin yhteisiin askareisiin ja tekee jopa ruokaa? Ottaisitko mieluummin miehen, joka ostaa kerran kuussa kukkia, jouluna ja äitienpäivänä lahjan ja loppuvuoden makaisi sohvalla liikuttamatta evääkään? Kukkia ja lahjoja on helppo ostella. Itse arvostan enemmän arjen tekoja kuin turhanpäiväisiä lahjoja.
[/quote]
häh. Eihän ne toisiaan poissulje...
kyllä voi hoitaa kotia ja perhettä ja kyllä oi huomioida puolisoa kukkasin tai lahjalla tai vaikka leffalla.
järjestä sinä ap teidät elokuviin ja syömään ulos tai syömään...puhu yhteisestä ajasta ja puhu puhu puhu siitä, että toivot huomioimista...kiitä niistä mitä jo tekee..ne on tärkeitä...
kerro, että toivot huomioimista...kerro se silloi, kun toivot...kerro se ennen merkkipäiviä kerro se ennen joulu.
muista muistuttaa...ja muista kiittää ..miehesi on hyvä mies. Sinä olet hyvä vaimo. Huomaa ja kerro ne mitä sinä teet.
ja kyllähän perheen eteen tekee mielellään...kyllähän niistä asioista nauttiikin.
muista puhua puhua kertoa kertoa kiittää kiittää...koska ne tukee sieltä pikkuhiljaa...jos ei toisella ne luonnostaan tule, niin kyllä oppii...
älä oleta asioita vaan kerro. Meillä mies on monesti sanonut, että ei voi tietää, jos en kerro. Ja olen opetellut ja mies kyllä reagoi.
minusta kuullostaa, että teillä on hyvä suhde ja kiva perhe, jota yhdessä hoidatte...hoitakaa myös toisianne...uskalla kertoa ja kysy sinäkin, mitä miehesi toivoo.
ne toiveet saattaa teillä olla niin eri asioita, että ei siksi osaa tajuta, että toiselle jokin asia onkin tärkeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 08:30"]
Meillä taas mun mies on kova ostelemaan lahjoja ja hellimään ja on niiiiin täydellinen puoliso ja isä. Niin, paitsi että sitä meinaa vähän liikaa kiinnostaa vieraat naiset. Joten kyllä jokaisessa on jotain huonoa. Sanoit että miehesi on muuten hyvä mies. Keskity niihin missä on hyvä. Tai sitten kysyt miten olisi yhteinen lahja, vaikka viikonloppu kylpylässä kahdestaan?
[/quote]
On periaatteessa ihan hyvä mies (huolehtii lapsista, viihtyy kotona, tekee kotitöitäkin jne) , ja tiedän kyllä ettei täydellistä miestä ole olemassakaan, mutta kyllä ihmettelen miten se oman vaimon muistaminen edes jotenkin, edes joskus on niin ylivoimaista tai oikeastaan mahdotonta. Kun en ihan oikeasti kaipaa mitään luksusta, joku pieni lahja olisi riittänyt aivan hyvin.
Se on minusta outoa ettei omalle elämänkumppanilleen keksi mitään koskaan? Miten se on mahdollista? Itse keksin miehelleni miljoona juttua mistä hän voisi ilahtua. Minusta se kertoo vaan siitä, ettei jaksa urhata ainoatakaan ajatusta asialle. Toisaalta hän ei kuitenkaan itse ehdottanut että ei osteta lahjaa toisillemme, kun vasta sitten aaton aattona ilmoitti ettei hänellä sitten ole lahjaa. Olihan se toisaalta arvattavissa, koska en ollut muistuttanut aiheesta, koska joskus aiemmin olen tehnyt niin ja siitä vasta tulee tyhmä olo, kun ruinaa lahjaa itselleen. Voihan sitä toinen kysyäkin samaa asiaa, jos ei itse tosiaan keksi mitään.
Yhteinen lahja esim kylpyläviikoloppu olisi mielestäni ihana ajatus, mutta ei mieheni koskaan minnekään kylpylään lähtisi, ellen pakottaisi hänet sinne (ts. tulisi suuri riita aiheesta, ja tiedän ettei ole sen arvoista), koska hän ei tykkää kylpylöistä. Ja kuten jo aiemmin kerroin, hänellä ei ole tarvetta tehdä mitään erityistä minun kanssani ainakaan kahdestaan. Paitsi ehkä katsoa elokuvaa kotisohvalta.
Yksinkertaisesti jos miestä ei jokin asia kiinnosta, niin hän ei sitä tee. Se on yks ja sama jos se minua kiinnostaa, tai minä ilahtuisin jostain. Ääh tosi turhauttavaa... En vaan jaksa enää riidellä näistä jutuista, vaikka ne minua harmittaakin. Ja ehkä senkin takia nyt tämä lahja-asia edelleen mietityttää, kun tässä joulun jälkeen on vähän ehtinyt kavereiden kanssa jutella ja he ovat kertoneet mitä itse ovat puolisoiltaan saaneet ja tietty kysyneet mitä minä sain mieheltäni. Ja kun en tosiaan mitään saanut, niin tosi säälittävää, mutta kyllä mulle tulee sellainen olo että olen jotenkin huonompi, enkä siten varmaan ansaitsekaan mitään. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei anneta toisillemme lahjoja. Joten siihen en osaa samaistua. Mitä tulee muutoin tärkeänä pitämiseen, niin miten miehesi reagoi, jos lähestyt häntä esim kesken ruoan laiton halaten ja kerrot olevan tärkeä. Osaako vastaanottaa hellyyttä, antaa takaisin? Välinpitämättömyys voi olla lapsuudesta opittu malli. Millainen on miehen vanhempien suhde?
Ap, mun mies on ihan samanlainen. Minä näen aina vaivaa ilahduttaakseni häntä, ostan lahjoja, konserttilippuja, vien leffaan jne. Hän ei tee mitään näistä. Ei myöskään siivoa tai laita ruokaa. Tekee kyllä ulkotyöt, autonhuollot jne. Pesee autoni säännöllisesti, ja käy joskus kaupassa kun erikseen pyydän. Kun kysyn näistä lahja ym asioista, hän ei kuulemma osaa. Ei yhtään keksi mitä voisi ostaa. Jotkut miehet vaan ovat niin mielikuvituksettomia ja avuttomia. Kukkia olen saanut ehkä kerran viidessä vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten moni vaimo liikuttuisi kyyneliin jos mies tosi kukkia tai jopa jonkun korun. Poikani yritän opettaa että naiset tykkää sellaisesta vaikkeivat kotona mallia näekään. Vanhemmat naiset opettaneet poikansa enhän minä mitään tarvii höpinöillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aloin viihtyä miespuolisen ystäväni seurassa, hän huomioi minua oman mieheni laiminlyödessä pahasti mua. Kun oma mies tajusi missä mennään, johan alkoi asiat muuttua.Nyt tietää, että jos mut jättää huomiotta, löytyy muita, joilta huomiota sitte haen.
Kannattaa hyväksyä miehesi ihan sellaisenaan. Vaikuttaa tosi hyvältä mieheltä muttei vaan ole romanttinen, harvat ovat, paitsi tietty alussa kun pitää tehdä vaikutus. Eli anna hänen olla sellainen kuin on ja nauti huomionosoituksista joita saat.
Tiedän kyllä aika hyvin miltä sinusta tuntuu, ole itse mies ja meillä vastaava tilanne. Eli vaimo ei ikinä huomioi eikä osta lahjoja. Mutta olen oppinut nauttimaan siitä, millainen itse olen eli siitä että haluan antaa huomiota. Ja siitä että vaimo saa olla oma itsensä ja antaa huomiota omalla tavallaan, vaikkei se ehkä "tarpeeksi" olekaan. Maailmassa on paljon muitakin ihmisiä joita voit huomioida ja jotka huomioivat sinua, ystäviä, sukulaisia ym.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 00:25"]
Nää on näitä tällaisia miehiä, jotka sitten kokevat elämänsä yllätyksen kun vaimo löytääkin toisen...
[/quote]
Mies elää siis kokoajan ns. "veitsen terällä". Miesten hommat (asennukset, auton huolto, lainojen hoito, korjaukset jne...) ei riitä alkuunkaan ja jos ei tajua esim. ostella hemmottelulahjoja, matkoja ym. niin on miehen oma vika, jos nainen lähtee vierasiiin.
Olette läpeensä mätiä kuvottavia horoperseitä te naiset...
Mulla oli tollanen mies. Ihan samanlainen kuin ap:llä (oletko kenties minun exäni kanssa?), ei huomioinut yhtään, ja jos esim ehdotin kylpylälomaa, miestä ei kiinnostanut, ja lopulta siitä tuli riita. On exä nykyään.
Eron jälkeen tajusin, että mies piti minua itsestäänselvyytenä. Eroaminen tästä henkilöstä oli elämäni parhaita päätöksiä, ja sain oman itseni takaisin. Nyt olen löytänyt ihanan miehen rinnalleni, joka tekee kotitöitä pyytämättä, ostaa minulle välillä suklaata ja kukkia, muistaa kaikki merkkipäivät ja järjestää aina jotain erityistä. Ts. huomioi minua aina pyytämättä ja jos ehdotan kylpylälomaa, on itsekin aivan innoissaan siitä. Hieroo aina hartioita ja suukottelee, hellii ja halailee arkiaskareiden välissä, esim jos keitän kahvia, tulee halaamaan takaapäin. Tekee juuri tällaisia pieniä asioita, jotka saa minut tuntemaan oloni arvokkaaksi.
Vaihtamalla paranee, oikeasti. Jätä se vätys ja etsi itsellesi joku uusi, joka arvostaa sinua ja haluaa oikeasti olla kanssasi. Sellaisia löytyy kyllä.
Mihin hävisi viestini? Apn mies kuten omani ovat kaiketi niiden äitien poikia jotka hokeneet rn minä mitään tarvii ja mitä sinä nyt rahojasi tuhlaat... oma äitini myös vaikka mielissään muistamisista ovat.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 00:41"]Huh, kauheeta. Itse saan sinkkuna huomattavasti enemmän huomionosoituksia esim fuckbuddeilta ja kaverimiehiltäkin...
[/quote]Niin, kun leikit saavuttamatonta. Entä sitten kun haluat sitoutua? Onko näistä miehistä siihen?
Recaldo tässä hei te huijatut aviovaimot
Aviomiehenne on juntti. Recaldo tulee soittaessa kotiin eikä ole juntti, kun tarvitaan. Recaldo kuuntelee myös pettyneet mielipiteet ja koettaa olla parempi tulevaisuudessa koodatessaan tulevaisuuden aviomiesta Recaldoa.
-Recaldo epiikki