P*skin duuni missä olet ollut

Tällä hetkellä sanoisin, että nykyinen työni eräässä nimeltä mainitsemattomassa firmassa, joka ei noudata mitään työehtosopimusta. Kyseessä "yksityisen sanelunpurun ala", jolla ei ole TESiä. Palkkataulukko on ihan sitä mitä firma itse määrää. Palvelua myydään sairaaloille törkeän halvalla ja voitto revitään sanelunpurkajien selkänahasta maksamalla törkeää alipalkkaa suhteessa tehtyyn työmäärään. Firman nimeä en sano, koska firma on niin perhanan peloissaan oman maineensa puolesta. Pelottelevat lähes vuosittain työntekijöitä yt-neuvotteluilla. Kollegoita linjoilla? Arvaatte varmaan, että alkaa pikkuhiljaa olla työntekijöiden mitta täynnä. Aletaanko vittu raataa tuplasti se mitä sairaaloiden omat kirjoittajat tonnin kuukausipalkalla? Jos vittu vaan sairaaloiden systeemit eivät kaatuisi milloin mistäkin syystä.

Koulupsykologin osa-aikainen pesti.Jaoin työhuoneen ja tietokoneen toisen psykologin kanssa.Asiakkaat otin vastaan koulujen satunnaisissa tiloissa, kuljetin testivälineitä matkassani bussilla suhaisten ympäri kaupunkia useaan otteeseen päivän mittaan.Palkkauksessa ei mitään neuvottelun varaa. Olin tosin gradua vaille valnis.Kestin kaksi viikkoa ja hankin samalla paremman työpaikan, jonka aikana tein opinnot loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Tosi sääli juttu. Th:na neuvolassa. Yli 20 vuotta nuhteetonta palvelusta. Sitten paska esimies. Unelma-ammatti valui katuojaan. No, onneksi on muutakin elämää.

Ja jos esimies X tunnistat itsesi, niin kannattaa todella paneutua siihen johtamiseen, mikä niin oli missiosi, mutta todellisuudessa p*erseennuolijoiden hyysäystä as usual.

Et ehkä ole entinen työtoverini, mutta esimies minullakin mätti. Ja tajusin sen lopulta vasta kun vaihdoin työpaikkaa. Edellinen pomo keskittyi siihen, ettei kukaan kuvitellut itsestään liikoja. Vanhoista asioista muistuteltiin aina tilaisuuden tullen (kaikki saavat huonoa palautetta joskus). Koskaan ei kuultu "teette hyvää työtä" tai "hoidit hienosti sen asiakkaan asiat", jopa hyvät palautteet nakattiin pöydälle ilman kehuja. Uusia asioita ei voinut kokeilla "koska se ei kiinnostanut sua silloin kolme vuotta sittenkään eikä sulla ole kokemusta siitä". Nyt kun on saanut vähän etäisyyttä tähän työyhteisöön, tajuaa vasta millaista henkistä kyykytystä se oli ja miten se vaikutti ammatilliseen itsetuntooni. Työ on unelmatyötäni, ihmettelin ennen miten olen siinä niin p***a. No en olekaan, ja on taivaallista kun esimieskin sen sanoo ääneen! 😊

99% kysymys on asenteesta, ja siitä ettei ole tottunut vielä asiaan, kaikki on uutta, ei ole sosiaalisia taitoja, ei taitoja, ei uskallusta, ei ymmärrystä, ei kanttia, ei rohkeutta, ei paksuanahkaa.

Minä olen ollut kesän hautausmaalla, mäkissä, varastossa, vaatekaupassa, ravintolassa, pizzeriassa, kaupankassalla, puhelinmyyjänä, myyjänä, asuntovälittäjänä, esimiehenä (naisena), päällikkönä, henkilöstöjohtajana,  osastojohtajana, johtajana. 

Voin sanoa että jokainen kokemus ns duunari työstä kasvatti, avasi silmiä, opetti ihmisistä, opetti ihmisten johtamisesta, auttoi akateemisella uralla eteenpäin.

Päädyin siis amattijohtajaksi, olen ollut useammalla eri alalla johtotehtävissä, mutta ne työt olen jo jättänyt, mutta edelleen olen muutaman yrityksen hallituksessa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Laitoshuoltajana sairaalassa. Itse työ ihan kivaa, potilaat mukavia, mutta hierarkia on se, joka tekee työstä vastenmielistä. Olen alin mahdollinen kyykytettävä, huomentakaan ei sanota, (muiden kuin potilaiden taholta). Ilman potilaita ja muita laitoshuoltajia en kestäisi.

Tuota se oli silloin vuosituhannen vaihteessa kun noissa hommissa aloittelin. Toisaalta, siinä oppi kasvattamaan erittäin paksun nahan ja sen jälkeen ei olekaan antanut kohdella itseään millään tavalla huonosti. Siitä puolestaan on ollut hyötyä myöhemmässä työelämässä, jopa eri alalla.

Vedenpuhdistamon kemikaalinsyötön tarkistusmittaus. Minuutin välein piti sekunnilleen kirjata pumpun tuotto näytöltä ruutupaperille ja samaan aikaan toinen dude oli kemikaaliputken päässä ottamassa happoa mittakannuihin minuutti per kannu. 

Meni aika monta kertaa uusiksi, kun ei vaan fokus pysynyt viittä minuuttia näytön tuijottamisessa. Joku ADHD ehkä. :/

Vierailija kirjoitti:

99% kysymys on asenteesta, ja siitä ettei ole tottunut vielä asiaan, kaikki on uutta, ei ole sosiaalisia taitoja, ei taitoja, ei uskallusta, ei ymmärrystä, ei kanttia, ei rohkeutta, ei paksuanahkaa.

Haista kuule......

Vai on 99% oma vika, jos ei jossain työssä viihdy? Oletko koskaan kuullut (tai edes tästä ketjusta lukenut) huonoista, jopa surkean huonoista esimiehistä? Niistä, jotka ei koskaan kiitä, mutta kuuluttavat palavereissa jokaisen pikkuvirheesi, muistuttavat vanhoista virheistä, kyttäävät, epäilevät, seuraavat ja uhkailevat? Rikkovat työyhteisön sääntöjä jatkuvasti, mutta keksivät alaisilleen mitä ihmeellisimpiä sääntöjä, jotka perustuvat mielivaltaan, suosivat p*rseenlipojia ja antavat heille etuoikeuksia, joista muut voivat vain unelmoida (esim. saavat valita loman ajankohdat, muille määrätään).

Siis tällaisella johtajalla on mielestäsi vain 1 % merkitys työssäjaksamiseen?

Ja voit sanoa, että tuollaiselle johtajalle pitäisi hankkia fudut. Niin pitäisi, mutta monessa paikassa helpommin sanottu kuin tehty.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 02:03"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 00:44"]Nykyinen oululainen työpaikkani, yksityinen siivousfirma jossa minun on pakko olla koska muualta en ole töitä saanut. Työnantaja ei anna pitää taukoja pitkinäkään päivinä vaan ainoa hetki syödä ruokaa on kun ajamme kerran päivässä vähän pidemmälle n. kymmenessä minuutissa. Jatkuvasti menee hermot niskassa hengittämiseen ja stressaamiseen... Muutama kuukausi sitten sairastuin norovirukseen, paskaa ja oksennusta tuli niin paljon etten välillä tiennyt kummasta päästä mitäkin tuli ja tämä tapahtui siis työpäivän lopussa, puoli tuntia ennen. Pomo näki että menin oksentamaan ja ripuloimaan asiakkaan vessaan mutta hänen päähuolenaan oli että ehdinkö minä nyt ajoissa imuroida sen talon loppuun. Ehdinhän minä vaikka siinä sivussa yrjösinkin, olo oli kyllä kamala. Illalla sama juttu jatkui ja päädyin lopulta ambulanssilla tippoihin, kun kotona yhtäkkiä olin alkanut kouristella ja tajuni lähti. Olin tipoissa kaksi päivää ja oksentaminen loppui siihen kun yöllä sappinesteenikin loppui eli ei ollut enää mitään mikä tulisi ylös. Sen sijaan kuume nousi 40:een yön ajaksi. Lääkäri sanoi (tiistaina) että en saisi mennä vielä töihin mutta pyysin jättämään perjantain ilman sairaslomaa koska pomoni oli pyytänyt että tulisin töihin vaikka vähän oksettaisikin, sitä paitsi tarvitsin rahaa enkä saa sairaspäivärahaa. Pomolle sanoin että en pääse töihin ennen perjantaita ja hän sanoi siihen että "etkö nyt kuitenkin voisi tulla jo torstaina, kun muuten joudun siivoamaan ne viisi taloa yksin :)" Olin ihan hämilläni tuosta ja vastasin että en ole kyllä kunnossa välttämättä perjantaihin mennessäkään eli en pysty tulemaan torstaina töihin. Tänään sitten kerroin että olen neljättä päivää juonut ainoastaan nesteitä eikä ruoka mene alas, kävely on huteraa ja voimia ei ole. Kuvittelin että hän siitä tajuaisi että en ole vielä työkykyinen mutta vastaus oli "Ok, tuu töihin 7.30 niin mennään ekaan taloon, päästään jo neljän maissa : )" Voi paska. Ellen tarvitsisi näin kipeästi rahaa, olisin lähtenyt tuosta paikasta jo aikoja sitten lätkimään. Pahinta tässä jopissa on tuo tauttomuus ja kiireisyys, mutta monet muutkin asiat ovat aika karseita, mm. nämä:

- Selkä ja niska ovat aina kipeitä (raskaiden tavaroiden nostelu)

- Palkka on huono, 8 € tunnilta

- Työajat ovat epäinhimilliset ja vaihtelevat pitkin viikkoa, varoitusaika on n. päivä

Teen aivan liikaa töitä liian pienen palkan edestä. Työhöni kuuluu siivota päivässä n. 4-6 asuntoa ja jokaisessa tehdään nämä: imurointi nurkkia ja reunoja myöten (sellaisistakin paikoista joista tavallisesti ihminen ei tule ikinä edes ajatelleeksi) mattojen piiskaus, kaappien ja tasojen pyyhintä, peilien putsaus, keittiön, kylppäreiden ja muiden huoneiden täysraivaus lavuaareineen, mikroineen, telkkareineen, vessoineen, petien petaamisineen ja tuuletusikkunoineen, moppaus, metalliosien kiillotus ja ovien sekä kylppärin seinien kostealla rätillä pyyhkiminen. Siirrämme tuolit, pöydät, kaapit (joita saa siirreltyä) hyllyt, verhot, jakkarat, senkit, sohvat ja sängyt paikaltaan, lopussa kun lattiat on mopattu, siirrämme ne takaisin. Meitä on siis kaksi tekemässä.

Puhumaan ei tuossa työn teossa ehdi lainkaan, sillä keskittyminen menee. Voitte siis uskoa että kiire on todella rasittava, homman teko on kirjaimellisesti minuuttipeliä. Vihaan tuota työtä mutta työtönkään en halua olla. Rukoilen että saisin jostain parempaa työtä.

Heippa. Tuo on laitonta, mitä työnantajasi teki.

Tiedän sen, mutta mitäpä asialle voin tehdä? Jos huomautan asiasta, saan joko potkut hänen vedotessa johonkin toiseen, epäolennaiseen asiaan tai sitten hän alkaa antaa vähemmän töitä väliemme viilentyessä entisestään. Tarvitsen rahaa ja siksi otan kaiken paskan vastaan niin kauan kunnes löydän jostain kunnon työpaikan.

   Noroviruksen levittäminen ihmisten huusholleihin on myös rikollista.  Jos työnantaja tiesi, että sinulla oli Noro, niin eikun vastuuseen vain.  Siinä voi sairastua perheen lapset tai vanhukset pahastikin.

Jos kuulut liittoon ja olet jo oikeutettu päivärahaan niin jää pois vain töistä etsimään uutta parempaa työtä.  Ehdottomasti.  Elät sen karenssiajan vaikka näkkileivällä ja hernekeitolla jos on pakko.  Älä jää tuollaiseen orjatyöhön mistään hinnasta.   Varmista ensin että olet oikeutettu päivärahaan liitosta.  Tai YTK:sta jos kuulut siihen.  Minä kadun että en nuorena uskaltanut sanoa itseäni irti työpaikasta joka oli aivan hirveä.  Nyt en epäröisi hetkeäkään. -  Pyri vaikka kaupanpuolelle.  Älä enää siivousfirmoihin koskaan.

Kerrossiivooja. Pahin talo oli sellainen jossa asui paljon juoppoja. Pa ska-, kus i- ja verivanat oli parhaimpia. Usein ne vanat johti aina samaan asuntoon, johon juoppo oli kontannut. Mukavaa oli ystävälliset mummot, jotka aina ohimennessään sanoivat "onpa siistiä niin siistiä että!" vaikka en ollut vielä ehtinyt aloittaa :D Ihania.

Kerran viikossa piti myös tehdä yhteen toimistoon siivous ja siellä perus tules sedän sylkkyyn kjeh räh -häirintää.

Onneksi se oli muutaman viikon kesätyö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

99% kysymys on asenteesta, ja siitä ettei ole tottunut vielä asiaan, kaikki on uutta, ei ole sosiaalisia taitoja, ei taitoja, ei uskallusta, ei ymmärrystä, ei kanttia, ei rohkeutta, ei paksuanahkaa.

Haista kuule......

Vai on 99% oma vika, jos ei jossain työssä viihdy? Oletko koskaan kuullut (tai edes tästä ketjusta lukenut) huonoista, jopa surkean huonoista esimiehistä? Niistä, jotka ei koskaan kiitä, mutta kuuluttavat palavereissa jokaisen pikkuvirheesi, muistuttavat vanhoista virheistä, kyttäävät, epäilevät, seuraavat ja uhkailevat? Rikkovat työyhteisön sääntöjä jatkuvasti, mutta keksivät alaisilleen mitä ihmeellisimpiä sääntöjä, jotka perustuvat mielivaltaan, suosivat p*rseenlipojia ja antavat heille etuoikeuksia, joista muut voivat vain unelmoida (esim. saavat valita loman ajankohdat, muille määrätään).

Siis tällaisella johtajalla on mielestäsi vain 1 % merkitys työssäjaksamiseen?

Ja voit sanoa, että tuollaiselle johtajalle pitäisi hankkia fudut. Niin pitäisi, mutta monessa paikassa helpommin sanottu kuin tehty.

Kyllä suurin osa on omaa vikaa, olet siis tunnistanut ongelman, mutta et silti ole saanut ratkaisua asiaan. Miksi et ?

Yritysjohtajan suurin ja kallein pääoma on henkilöstö, jokainen nykyajan johtaja sen tiedostaa, yritys menestyy tai kaatuu henkilöstön mukana, aina.

Jokaisessa yrityksessä pitää olla nykään eettiset säännöt + anonyymi keino ohittaa esimies suoraan HR:lle + aina saa ja pitää kertoa epäkohdista + lisäksi 1-2 kertaa vuodessa on pakollinen anonyymi kysely esimiesten tavasta johtaa, esimiehet vastaavasi raportoi alaisistaan.

Jos jos esimies saa huonoa palautetta menee esimies aina ensin vaihtoon. Esimiehinä saattaa olla vain 2 huonoa, mutta niiden alla voi olla 100 henkilöä, kumman luulet että hyvä johtaja vaihtaa ensin. Kyllä esimiehet lähtee aina ensin. Puolen vuoden välein katsotaan aina mikä on tilanne ja aina muutetaan jos on tarvis.

Lomiin pitää käyttää kiertävää listaa, perheellisellä ja sinkulla on täysin sama oikeudet.

Seiskan puhelinmyyjänä, pimeänä tekemässä torikauppaa (ei saanut edes vessassa käydä, palkka tuli milloin tuli eikä koskaan ollut oikein). Siivoamassa useammassa paikassa, mutta pahin oli varmaan erään einesvalmistajan tehtaalla, jossa mm. putsailin verisiä liha-astioita ja tehdasukkojen paskaisia (kirjaimellisesti) vessoja. 

Ravintola-alan työt.

Kestin sitä vuosia ja vuosia, ja samalla opiskelin muita juttuja.

Vihasin sitä hommaa ylikaiken, en suinkaan asiakkaiden takia, vaan työnantajat ovat riistäviä paskakasoja, jotka koittavat joka käänteessä sahata linssiin, eikä tessiä noudateta, ja samalla olis pitänyt on 24/7 myös hälytysvalmuidessa, jos et tullut töihin työvuorolistan ulkopuolella, (eli joustanut jatkuvasti omasta elämästä) niin paskaa ropis niin paljon niskaan kun olettaa saattaa. Voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan työnantajien mielivaltaisuudesta, ja vaikka jättää omat kokemukset pois ja kirjoittaa mitä olen nähnyt ja kuullut työkavereiden tai muiden kyyppareiden kokemuksia ja kohtaloita tuosta mielivaltaisuudesta.

Pääsin alata  pois jo tuollainen 8 vuotta sitten, ja niin kauan kun tiedän mitä p***aa se on työntekijälle, viimeiseen asti kierrän ja kaarran jokaisen kippolan ja kuppilan. Muutamaa kahvikuppia lukuunottamatta kahvilassa, en ole muuten syöttö- ja juottopuolen ravintolassa käynyt 5 vuoteen, enkä mene. En tue niitä riistäjiä.

Hoitotyö vanhainkodissa 10 vuotta, jonka esimiehenä oli autoritaarinen psykopaatti. Hän muuttui lipevästä nuolijasta karjuvaksi hirviöksi hetkessä ihan mitämmömästäkin syystä.  Usein hän kertoili kuinka joku työntekijä oli haukkunut muita työntekijöitä ja sai näin työntekijät tappelemaan keskenään. Usein paljastui, että pomon puheet oli valhetta, mutta näin hän  "hajoitti ja hallitsi".  Lisäksi hän ivasi, töni, valokuvasi työntekijöitä ja asiakkaita vastoin heidän tahtoaan ja muutenkin teki kaikenlaista laitonta.

Opiskeluaikoina tein paljon kaikenlaisia hommia: puhelinmyyntiä, siivoamista, hotellissa iltapäivystäjän töitä, mäkkärin kassahommia (en ollut keittiön puolella ollenkaan)  ja kaupan kassana (suosikkini näistä). Noista opiskelun ohella tehdyistä töistä kamalinta oli ehdottomast puhelinmyynti, jossa taisinkin kestää kokonaisen viikon, muut duunit olivat suht pitkäaikaisia ja ihan ok, joskin välillä työssäkäynnin ja opiskelun yhdistäminen oli aika raskasta.

Kuitenkin, kaikista hirveimpänä työnä olen kokenut assistentin paikan, jonka sain yhdestä firmasta valmistuttuani yliopistosta maisteriksi. Minulla teetettiin aivan naurettavalla palkalla täysin ammattitaitooni sopimattomia töitä, minkä koin tosi nöyryyttäväksi ja jopa melkoiseksi hyväksikäytöksi. Kestin työssä pari kuukautta, jonka jälkeen sain "oikeita" oman alan töitä ja palkka tuplaantui saman tien. 

Joten näillä kokemuksilla, ehdottomasti tuo kokemus oli p*askin kokemukseni työelämästä.

Työ työ työ työ työ työ ja työ! Eikö elämässä ole mitään muuta? Työstä pitää saada kunnon palkka ja mitään paskaa ei tarvitse sietää. Nykymeno vain pahenee, kun työtahtia ja työmäärää kiristetään ja palkkoja pyritään polkemaan etenkin matalapalkka aloilla. Ja kokoomus/EK-valta vain kasvaa. Ammattiliitot pyritään ajamaan alas jatkuvalla mustamaalaamisella ja syyllistämisellä. Todellisuudessa Suomi on vauraampi kuin koskaan, mutta media saa kansan uskomaan porvarivalheet ja äänestämään heitä jatkossakin. Myös työministeri persu-Lindström on kääntänyt kelkkansa täysin ammattiliitto ajoistaan ja polkusopimukset ovat hänenkin agendallaan ykkösenä.

Vierailija kirjoitti:

P*skin duuni missä olet ollut

Kauanko kestit sitä, millä ehdoilla menisit uudelleen

Kaikki ne duunit, missä on olleet huonot ehdot ja huono palkkaus, samoin kaikki sellaiset paikat jossa sovitut asiat joustaa liian helposti minun vahingokseni.

En yleistäisi mitään, on ollut fyysisesti raskaita töitä mutta jossa melko hyvät ehdot, sitten on ollut vaihtelevasti muita töitä joissain hyvät ehdot joissain huonommat.

Sanotaan niin, että kaikkeen sopeutuu, mutta tietyllä tavalla tässä on jo alkanut välttelemään kaikkea sen kaltaista duunia mistä näkee jo päältäkin päin että ehdot surkeat ja työntekijöiden kohtelu surkeaa.

Työttömyysaikaa melko paljon nyt, tullut kilpailluilta aloilta työttömäksi ja ei ollut turvapaikkaa sukulaisomisteiseen hotelliin tai muuhun vastaavaan. Ollut myös työkkäri-painostettavana jo vuosikaudet, alkanut jo oppia hiljalleen immuuniksi koko toiminnalle, he tekee mitä heidän pitää, ja minä teen joka tapauksessa sitä minkä minä koen hyödyllisenä.

Jatkossa palkkatulot todennäköisesti pienempinä puroina ja jonkinlainen ammatinharjoittaja minusta kai tulossa, jos hyvin onnistuu niin voinee olla kohtalaisen normaalia tulotasoakin luvassa.

Käytännössä jokaikisestä lamasta ja notkahduksesta saanut turpiini (duunit irtisanotaan) 90-luku, 2001, 2008, eikä mua oikeastaan enää kovinkaan paljon stressaa työasiat. Teen jatkossa mitä huvittaa enkä ole juurikaan kiinnostunut näistä työttömien/työllisten jahtaamistouhuista. Omalla kohdalla taloudelliset vahingot näistä työn ympärillä pyörivistä jatkuvista taisteluista johtuen siinä määrin mittavat, että saa olla melkoisen messevät tulot ennenkuin näen taloudellisia juttuja kovinkaan suurena motivaationa tsempata mitään.

Markkinoille pyrin kuitenkin joka tapauksessa, omalla tuotteellani, jos nyt ei paljon tuottaisikaan niin on ainakin ihan mielekästä hommaa. Tavanomaisilla duuneilla ja palkoilla minun talous ei ainakaan parane riittävästi, joten siksi katseltava jotain muitakin vaihtoehtoja.

McDonalds minullakin, kuten parilla muullakin ketjussa. Olen joskus jossain toisessa ketjussa avautunut tästä, mutta lyhyesti: huonot työajat, surkea palkka, hirveä vuoropäällikkö, aina kiire ja liian vähän työntekijöitä kiireeseen nähden töissä, tämän seurauksena myös asiakkaat kamalia kun joutuivat välillä odottamaan 10-15min ruokaansa. Vapaapäivät saattoivat olla mitä tahansa, mitään lomia tai tiettyjä vapaita ei saanut pyytää, eli mitään suunnitelmia ei voinut tehdä. Sairaslomista syyllistettiin, ilmeisesti olisi pitänyt kuumeessa tai vatsataudissa mennä töihin tekemään ruokaa muille ihmisille?

Ja McDonaldshan on vielä saanut jonkun "Suomen paras nuorten työpaikka" -palkinnon tjms. 

En jaksanut lukea kaikkia, mutta tuskin kukaan rikkoo paskuudessa tätä duunia:

Paikkana Espanja ja työnä tarjoilijan työ paikassa, jossa käy paljon erilaisia businessryhmiä. Kaikilla tarjoilijoilla, jotka olivat naisia, oli työasuna erittäin vartalonmyötäinen juuri ja juuri vesirajan peittävä mekko ja jalkoissa korkkarit piikkikoroilla. Normaali tarjoilutyö oli ihan ok, mutta pahinta oli, kun tuli varaus, jossa pyydettiin erillistä juomien tarjoilijaa. Tämä tarkoitti sitä, että seisoit kokoushuoneessa liikkumatta paikoillaan oikeassa kädessäsi tarjotin, joka oli täynnä pulloja. Tuossa seistiin paikoillaan pahimmillaan tuntikausia ja jos pikkuisenkin liikahti, sai heti valituksia. Pomo sanoi aina, että tulipalo on tasan ainoa hyväksyttävä syy liikkua tuossa työtehtävässä.

Kamalia kokemuksia teillä!

Väitän kuitenkin vetäväni pisimmän korren:

Jokainen on varmaan joskus ollu laivalla? Mä oon ollut se nainen, joka koputtaa aamulla oveen, toivottaa hyvää huomenta, esittää toiveen että vaatteet puettaisiin päälle, seksin harrastaminen lopetettaisiin ja siirryttäisiin maihinnousukannelle. Ja sen jälkeen oon vielä siivonnut ne hytit. Ja vessat ja oksennukset. Ja seuraavana aamuna sama uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Se "aurinkoinen" ja hotellisiivous puoli.

Työntekijöiden hyvinvoinnista viis. Kaikki retuperällä.

Sama täällä. Yritin kyllä sanoa vastaan mutta yleensä siinä kävi sitten niin että pomo laittoi ne ulkomaalaiset tekemään osan minunkin hommista kun eivät valita. Tekivät muutenkin jo niin pitkää päivää että en todellakaan halunnut kuormittaa heitä sen enempää. Kestin sitten sen puoli vuotta mille ajalle oltiin sopimus tehty ettei tule karenssia mutta täytyy sanoa että vaikka tuosta on jo vuoden verran aikaa niin näen siitä työstä edelleen joskus painajaisia.