Te jotka olette jättäneet miehenne uuden takia.

Seurustelin 2vuotta exän kanssa. Vuoden kohdilla kuitenkin petin tätä (en halunnut erota, mutta en saanut omalta mieheltä sellaisia kehuja joita kaipasin ja mies puhui paljon muiden naisten kanssa, jopa sellaisen joka häntä oli yrittänyt iskeä). Ex luki asiasta päiväkirjastani, muille en ollut kertonut.

Erosimme muutamaksi kuukaudeksi mutta palasimme yhteen muutimme myös yhteen, mutta selvisi asioita joita ex oli tehnyt eromme aikana.

Ex oli saanut toiselta naiselta sukupuolitaudin joka oli myös tarttunut minulle. Lisäksi tämä nainen oli sellainen, joka oli seurassamme joka viikonloppu. Ex myös alkoi valehdella hirveästi kaikesta ja minulta salaa käytti huumeita välillä. Pikkuhiljaa minua alkoi ahdistaa niin paljon, että kun viikonloppu lähestyi niin stressasin vain sitä että taas joudun tuon naisen seuraan.

Lopulta ahdistukseni oli niin paha, että seksi exän kanssa jopa ahdisti. Sitten tapasin ekaa kertaa pariin vuoteen miehen, josta olin kiinnostunut jo teininä ja välillämme on aina ollut jotain. Uskalsimme molemmat kertoa tunteistamme ja tajusin, että tätä minä haluan, miksi jäisin onnettomaan suhteeseen. Erosin exästä ja muutin tämän toisen kanssa yhteen. En olisi ikinä uskonut että näin ihanaa miestä on edes olemassa, ja olen onnellinen päätöksestäni erota siitä exästä. Tämä mies on hellä ja huolehtiva, hän auttaa siivouksessa ja tykkää tehdä ruokaa, hänelle pystyn puhua ja ikinä kenenkään kanssa seksi ei ole tuntunut paljoa miltään, ennenkuin nyt tämän miehen kanssa.

Et sinä täältä löydä omaan tilanteeseesi ratkaisua. Ja nämä jutut täällä voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, keksittyjä päiväunia, kaunisteltuja, lainattuja, väärin ymmärrettyjä, jopa tottakin.

Oikeassa elämässä teidän kahden täytyy ottaa vastuu elämästänne. Oikeastaan jokainen on yksin pojimmiltaan vastuussa elämästään ja parhaassa tapauksessa hieman sen kumppaninkin elämästä. Tämä viimeinen siis siinä tapauksessa, että todella pystyy rakastamaan ja välittämään toisesta ehdoitta.

Minä jätin, exmies laiminlöi ja kohteli kaltoin vuosia, eräs ystäväni lämmitti välejä minuun, oli kohtelias, kiltti, kuunteli ja auttoi. Komeakin, sellainen ihana paha poika kun kehui haukuttua romutettua itsetuntoa oli se hunajaa. Se oli menoa sitten, rakastuin palavasti ja rakastan vieläkin. 1 lapsi ja 20 v yhteistä taivalta takana

17 jatkaa. tiedän sen, että olisi ex kanssa pitänyt vaan puhua että asiat ovat niin huonosti. Tai kai minä yritinkin, mutta hän oli myös sellainen, että suuttui aina kun halusin puhua jostain tai kerroin asioista mitkä vaivasivat. Tästä syystä en myöskään uskaltanut puhua. Nykyisen kanssa on ollut opettelemista sen kanssa että sanon kun asiat vaivaavat, mutta nykyiselle on oikeasti helppo puhua asioista kun hän kuuntelee eikä suutu.

Joistain asioista voisi vaikka kirjoittaa kirjeen mies/nais ystävälle.. Että hän voisi oikeasti ajatella niitä asioita, toiset vaan ovat niin herkkiä, että panikoivat tilanteessa jotka saattavat järkyttää. Toinen voi oikeasti haluta muuttaa itsessään asioita, juuri niitä jotka sinua saattavat häiritä.

Keskustella syvemmin niistä ja ymmärtää ettei toinen välttämättä juuri sillä hetkellä saata olla vastaanottavaisimmillaan. 

Varsinkin pidemmässä suhteessa kannattaa keskustella reilusti ja kunnolla asioista.

Yhdessä 5vuotta ja saman katon alla asuttiin 4 vuotta. Tuli ero mutta asuimme vielä pakon edessä yhdessä 3 viikkoa.

Päivä eropäätöksen jälkeen olin yksin kotona ja yhteinen tuttu soitti ja menimme syömään ja nyt olemme olleet naimisissa 20 vuotta :) Kannatti "vaihtaa lennossa". Vaihtamalla parani :)

Olin kyllä jo ennen eroa ollut ihastunut tähän yhteiseen ystävään...