2-vuotiaan puheen kehitys
Ollakko huolissaan vai ei?
2v 2kk poikani ei osaa puhua vielä ”kunnolla”. Neuvolasta ei vielä oltu huolissaan, laittoivat puheenkehityksen arviointi ajan 2,5 vuoden ikään.
Poikani sanoo reilu 40 sanaa, kaikkia ei käytä päivittäin. Iso osa sanoista ei ole ”täydellisiä” ja osa on ”omia” sanoja. Osa sanoista tulee aika täydellisesti. Kaikki sanat ovat substantiivejä ei sano verbejä esim vielä ollenkaan. Sanat mitä osaa hyvin on tosi erilaisia, esim osaa f sanoa ja s täydellisesti kun sanoo isi. Täydellisesti tulee esim isi, auto, pappa, mummi, kakka, kukka, vauva, faffa(farfar), nenä, Muumi, puppe, oho mm.
Ilmaisee itseään sitten erilaisilla eleillä ja äänillä, millä pystyy kertomaan pidempäänkin asiaa. Esim ajaminen on prmmprmm, syöminen nam nam, eläimiä ei usein sano nimeltä vaan pitää eläimen ääntä. Paloauto on piipa-auto. Joo ja ei osaa myös sanoa. Sanoo myös sanoja peräkkäin isi auto, pappa auto mm. Sanoo myös esim mummi ja pappa tai peräkkäin isi, äiti, mummi, pappa jos vaikka kysytään ketä kaikki on tulossa. Ymmärtämisvaikeuksia meillä ei ole. Ulkopuoliset ei häntä niin hyvin ymmärrä, muuta kuin noita sanoja mitkä tulee tosi hyvin. Sanoo myös päivittäin esim. Isi auto prmm prmm jos isi ajaa autolla. Tai äiti ja isi namnamnam jos me syömme. Ei vielä taivuta sanoja.
Poika ymmärtää ihan kaiken ja kuulee hyvin. Kuulee ulkona esim pienemmätkin lentokoneen tai mopon äänet kaukaa. Ymmärryksestä olen myös varma, osaa suorittaa monimutkaisempiakin pyyntöjä.
Hän puhuu itseasiassa paljon, mutta iso osa on vielä omia ilmaisuja. Pölisee paljon äänillä. Jos en ymmärrä, että sanoo esimerkiksi että isin traktorissa ei ole kauhaa hän osaa käydä hakemassa leikkitraktorinsa ja osoittaa kauhaa. Hänen passiivinen sanavarastonsa on todella hyvä, ymmärtää kyllä melkein kaiken mitä puhutaan. Osoittaa kuvista oikeat asiat, kun pyydän.
Hän välillä suostuu matkimaan sanoja, kun pyytää mutta juurikaan ei halua sitä tehdä kun yritetään. Luonnollisesti ollaan koko elämä loruteltu, laulettu ja luettu paljon. Ruutuaikaa ei ole. On vielä kotihoidossa, mutta on 2krt viikossa leikkimässä kerhossa samanikäisten kanssa.
Poika on todella liikunnallinen, osaa potkupyöräillä, juosta kovaa, kiipeillä. On myös todella fiksu ja sosiaalinen. Rakastaa toisten lasten seuraa ja menee rohkeasti leikkimään. Syö erittäin hyvin ja itse. Osaa juoda pillillä, puhaltaa saippuakuplia. Kaikinpuolin siis hyvin normaali iloinen poika, puhetta ei vaan ala tulla paremmin... äiti tietenkin on jo huolestunut eikä malta odottaa alkaako puhe vai ei. Isänsä on ollut tässä iässä melko samassa vaiheessa, hieman hitaampi puheen kanssa mutta puhe on sitten tullut kai yhtäkkiä. Itse olen puhunut paremmin jo 2-vuotiaana.
Mitä mieltä te olette, kuulostaako normaalilta vaiko ei.
Viimeaikoina on alkanut yhdistelemään sanoja enemmän, mutta huolissani olen siitä että uusia sanoja tulee edelleen hitaasti. Välillä suostuu toistamaan jonkun uuden sanan ja osaa sen sanoa mutta ei suostu sitä uudelleen välttämättä sanomaan enää.
Kommentit (36)
Meillä oli ihan sama juttu. Käytiin puheterapiassakin, kun sanoja ei tullut parivuotiaana lähes lainkaan. Lopulta lapsesta kehittyi todella verbaalinen tyyppi. Meillä suurin murhe olivat aikuiset, jotka joko tahallaan tai tahattomasi halusivat sivaltaa (tyyliin meidän lapsi puhui puolitoistavuotiaana jo neljän sanan lauseita, juu ei lohduta tuo tieto, mutta kiitos). Yhtä läheistä muistan lämmöllä, kun totesi vain että ahaa, puhe ei ole vielä pulpahtanut.
Tsempit!
Tosi yksilöllistä. Se puheterapeutti osaa arvioida tilanteen paremmin ja tapaa lasta useammin kuin terveydenhoitaja, joten siks näitä lähetteitä laitetaan tosi herkästi, se että ei todellakaan tarkoita että lapsen kehityksessä olisi aina vikaa.
Mä oon kieltäytynyt noin nuorena viemästä, toinen lapsista puhuu paljon ja oppinut päälle 2v vasta puhumaan, toinen on todella arka, minkä vuoksi ollut puhetarapisssa 4-6v...
Ei vielä tarvitse huolehtia.
Tekee parhaansa ja on huolissaan sitten, jos siihen myöhemmin on aihetta.
Etukäteen on turha murehtia.
T: 5 lasta, 2 x kv, 1 x add+asperger+luki, 3 x epilepsia.
Yritän olla huolestumatta vielä. Ystävillä ympärillä paljon suunnilleen samanikäisiä lapsia, ja tietenkin jo nuoremmatkin puhuvat paremmin kuin omani. Omaani rakastan tietenkin sellaisena kuin on, enkä häntä häpeä. Hän on niin monessa taitava ja sosiaalisesti erittäin lahjakas.
Paljon on kyselyitä ja ihmettelyitä tullut sellaisilta ketkä eivät meitä usein nää.
Vanhemmat ihmiset, omat vanhemmat ja sukulaiset ovat vain todenneet että kyllä se sieltä tulee.
Olen myös siitä tyytyväinen, että sanoja on kuitenkin jo näin paljon ja poika osaa niin hienosti silti ilmaista itseään. Ruokapöydässäkin ihan keskustelemme päivän tapahtumista ja hän muistaa asioita pidemmänkin ajan takaa.
Puheen ”spurtti” vaihetta meille ei ole vielä tullut. Puhe on kehittynyt kokoajan pikkuhiljaa ”tasaisesti”. Tässä kuussa tuli ehkä kaksi uutta sanaa, ei välttämättä kuitenkaan ole sanonut kuin kerran ne. Muutosta on tässä kuussa tapahtunut selvästi sanojen yhdistelemisessä. Sitä tekee paljon enemmän kuin 2kk sitten. Ekat sanat oli jo 10kk iässä. Kävelemään lähti 11kk.
Onko muilla kokemusta lievästi dysfaattisista lapsista tuosta sanavaraston laajuudesta. Onko näinkin suurella sanamäärällä mahdollista olla dysfaattinen vai puuttuuko sanat silloin 2-vuotiaana lähes täysin?
En huolestuisi. Meillä yhtä kehotettiin käymään 2½ vuotiaana puhekontrollissa, mutta sille ei ollut tarvetta, kun tuo kyseinen lapsi puhui silloin jo vaikka kuinka.
Yhdellä meidän lapsista on taas verbaalinen dyspraksia ja hän ei puhunut oikeastaan mitään vielä kolmivuotiaanakaan. Puhe on opeteltu vuosien puheterapiassa, miljoonien toistojen kautta.
Tuo puheenkehitys ja muukin kehitys on niin yksilökohtaista. Kolmas puhui jo alle vuoden vanhana ja oli ensimmäisenä liikkeelle lähtenyt
Käyttäjä5719 kirjoitti:
Kiitoksia kaikille vastanneille. Täytyy siis odotella vaan ja jatkaa samalla tavalla.
Varmasti sekin ”hidastaa”, kun hän tulee ymmärretyksi hyvin.
Vaadin kyllä usein sanomaan jotain, jos osoittaa jotain mitä haluaa. Esimerkkinä: Hän osoittaa vesihanaa ja äännähtää niinkuin haluaisi vettä. Mistä kyllä jo ymmärrän mitä on vailla. Kysyn kuitenkin mitä haluat? Sitten poika yleensä vastaa ttä, tai tätä eli vettä. Siihen vastaan sitten esimerkiksi, vettä, haluat siis vettä. Ole hyvä.
Oikeasti pahinta on olla "ymmärtämättä". Lapsen kehitykselle on tärkeää, että hän pystyy kommunikoimaan, tavalla tai toisella, oli se sitten sanoja, kuvia, viittomia tai eleitä ja ilmeitä. Aina voi sanoittaa sen lapsen "sanoman", että saa oikean puheenmallin.
En olisi vielä huolissani. Lapsi kuitenkin käyttää oman ikään kuuluvan oman kielensä lisäksi kokonaisia sanoja ja ymmärtää puhetta. Jos kaikki verbaliikka olisi pelkkiä sekalaisia äänteitä tai puheen ymmärtäminen heikkoa niin olisin huolissani. Olen dysfasialuokan erityisluokanopettaja ja olen nähnyt tapauksia, joissa lapsi on alkanut puhua vasta 5-vuotiaana ja sellaisia, joilla on ollut todella paha dyspraksia ja puhe on ollut "puuroa" vielä 10-vuotiaana.
Käyttäjä5719 kirjoitti:
Aloittaja tässä jälleen.
Selvennyksenä muillekkin, meillä ei siis ruutuaikaa ole kotona. Ehkä kerran viikossa katsoo jotain traktori ohjelmaa hetken telkkarista. Enkä itse roiku älypuhelimella. Ulkoilemme, käymme kerhossa, leikimme monipuolisesti.
Meillä ei nyt kiinni voi olla siitä, että ei luettaisi tai oltaisi vuorovaikutuksessa. Luemme monta kirjaa päivässä, illalla usein kaksi pitkää iltasatua. Poika osaa leikkiä mielikuvituksellisia leikkejä, esim autokorjaamoa leikimme usein sekä hevostallia.
Ehkä sen kerran viikossa katsottavan ohjelman voisi vaihtaa sellaiseen, jossa käytetään selkeää ja helppoa kieltä, jota lapsi voi matkia. Jos siis tuo traktoriohjelma on sellainen, jossa katsellaan vain traktorin päristelyä? Mietin myös, että jos lasta ei teidän kanssanne kiinnosta opetella sanoja toistamalla, niin innostuisiko jonkun sovelluksen/pelin kautta? En tarkoita, että 2-vuotiaalle pitäisi vielä tuputtaa älylaitteita pelattavaksi, mutta esim. silloin tällöin antaisi pelata vaikka PikkuKakkosen sovelluksesta jotain yksinkertaista peliä, jossa mallinnetaan sanoja?
Kiitoksia vinkeistä, menee kokeiluun :)
Me katsotaan yleensä pikkukakkosen ”isoja koneita” . Siinä on selostus selkeällä kielellä. Muutama lyhyt jakso sitä, kun poikaa kiinnostaa työkoneet ym.
Kuulostaa normaalilta. Ap tosin voisi opetella tiivistämään ja selkeyttämään kirjallista ilmaisuaan. Toki jos ap on yhtä vuolas puhuja kuin kirjoittaja, niin ei ihme, jos lapsi tuntuu jälkeen jääneeltä.
Kiitoksia kaikille vastanneille. Täytyy siis odotella vaan ja jatkaa samalla tavalla.
Varmasti sekin ”hidastaa”, kun hän tulee ymmärretyksi hyvin.
Vaadin kyllä usein sanomaan jotain, jos osoittaa jotain mitä haluaa. Esimerkkinä: Hän osoittaa vesihanaa ja äännähtää niinkuin haluaisi vettä. Mistä kyllä jo ymmärrän mitä on vailla. Kysyn kuitenkin mitä haluat? Sitten poika yleensä vastaa ttä, tai tätä eli vettä. Siihen vastaan sitten esimerkiksi, vettä, haluat siis vettä. Ole hyvä.