33v eikä aikomustakaan vielä perustaa perhettä

Minä ja mieheni olemme perhe. Ikää 40v ja 42v, eikä ikinä ole ollut pienintäkään halua tehdä lapsia perheeseemme.

Juu, ei mitään, ap:lle onnea ja menestystä uralla ja ehkä myöhemmin perheen perustamiseesa.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:45"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:08"]

Ura on nousukiidossa, vaurastuminen kesken, miehellä muut kiinnostuksen kohteet, matkustelu kiinnostaa, lapsuudenperheen tilanne ollut rankka jne. Oliko muilla tämän ikäisenä vastaavaa elämäntilannetta. Ymmärrän hyvin ihmisiä jotka haluavat perustaa perheen nuorena, jättävät sitten matkustelut ym kokemukset yleensä rahan puutteessa kokonaan tekemättä ja nauttivat perheestä. Tuntuu vain, että ymmärrystä ei ole toisin päin. Pitääkö tämä paikkansa?

[/quote]

Olemme myös kolmikymppisiä, ja meilläkin keskitytään nauttimaan siitä elämästä, jonka olemme rakentaneet. Miksi ihmeessä nyt, kun kaikki on loistavalla mallilla, heittäisimme äkkiä kaiken pois ja alkaisimme elää lapsiperhe-elämää stressaantuneempina, tiukemmalla budjetilla ja vähäisemmällä vapaa-ajalla? DINK-elämäntapa on loistava.
[/quote]

Se on teidän valinta, ei siinä mitään. Mutta JOS haluatte lapsen joskus, niin varmaan tiedätte sen että mitä myöhemmin alatte hankkia lapsia, niin todennäköisyys lapsettomuuteen tai lapsen vammaisuuteen kasvaa kokoajan.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 17:29"]En nyt ymmärrä mikä ap:n valinnoissa nyppii. Se, ettei halua lapsia vielä, tarkoittaa, ettei ole mielestään valmis vanhemmaksi eikä välttämättä ole sitä ikinä. Siihenkö pitäisi nyt äkkiä lapsi hankkia, tehdä elämä onnettomaksi ja altistaa hyvä suhde kriisille? Lasten hankkiminen on iso päätös, ja jos tuntuu, ettei ole valmis, on äärimmmäisen naurettavaa yrittää painostaa tällaista ihmistä pelottelemalla sillä, että yli 35-vuotias ei enää saa niin helposti lapsia. Ei saakaan, keskiarvon mukaan mutta elämässä mikään ei mene keskiarvon mukaan. Sen takia ei kannata riskeerata omaa mielenterveyttään, parisuhdettaan ja pienen ihmisealun oikeutta tasapainoisiin vanhempiin.

Omassa tuttavapiirissäni on kymmeniä nelikymppisinä äideiksi tulleita. En tiedä, kuinka takkuinen tie se heille on ollut, mutta onnellisuuden voi saavuttaa keskiarvosta poikkeamallakin. Työkaverini on saanut yllätyslapset 45v ja 47v eli mitä vain voi tapahtua.

Pääkaupunkiseudun ensisynnyttäjien ikä lähenee 35-vuotiasta. 32-vuotiasta pidetään nuorena äitinä (näin sanottiin suoraan minulle). Vaikka joku on ennen kolmeakymppiä opiskellut, rakentanut omakotitalon ja hankkinut loistavan uran, on se aika harvinainen tie eikä mielestäni lainkaan järkevä kehuskelulnaihe tässä ketjussa. Tilastollisesti alle 30-vuotiaat erovat melkein kaksi kertaa enemmän kuin 30-40-vuotiaat. Ei se parisuhde nopeasti kasattuna taida kestää niin hyvin sitä opiskelu-työ-lapset-talonrakennus-projektia. Kiva, että joillakin se kestää, mutta keskiarvoja katsomalla ja ap:n iän huomioon ottaen on aivan naurettavaa tulla tänne tilastollista poikkeavuutta hehkuttamaan.

Lapset kannattaa tehdä silloin, kun omassa parisuhteessa ja elämäntilanteessa tuntuu olevan tilaa lapselle. Siinä ei kannata miettiä ikää tai todennäköisyyksiä tai naapureiden tapaa vaan keskittyä vain siihen, että itse pystyy olemaan nyt se hyvä vanhempi, jota lapsi tarvitsee.

Ap, sinulla on hyvin aikaa. Ystäväni erosi 15 vuotta kestäneestä parisuhteesta 34-vuotiaana, kun mies jäi kiinni pettämisestä. Uusi mies löytyi vasta 37-vuotiaana. 39-vuotiaana menivät naimisiin ja 41-vuotiaana saivat vauvan. Ystäväni sanoi uuden miehen löydettyään, että hän ei halua pilata kaikkea kiirehtimällä tai tekemällä lapsia vain, koska ikä tulee vastaan. Jos ei saa lapsia iän takia, sitten ei saa. Tärkeintä on olla parisuhteessaan onnellinen.
[/quote]

Ei kannata miettiä todennäköisyyksiä? Ihan hyvin voi jättää lapsen hankinnan 45 vuotiaaksi koska joku tuttu sai sillon lapsen? Toki siinä tapauksessa ettei se ole iso asia jos lasta ei tule, mutta jos tuntuu että on suuri suru jos jäädä lapsettomaksi,niin on hölmö jos ei ota biologiaa huomioon. Oishan se ihan kiva jos vielä 50 v tulis helposti raskaaksi, mutta niin se ei vaan ole.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 09:50"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 18:07"]

Käsittääkseni potentiaalisten munasolujen lukumäärässä on enemmän vaihtelua yli 30 v naisilla, ts elämäntapojen ja naiskohtaisten perinnöllisten tekijöiden vaikutus alkaa korostua. Normaalipaino, liikunta, ok ruokavalio, tupakoimattomuus, alkoholittomuus, stressittömyys edistävät hedelmöittymistä. Miten tämä sopii yhteen uran luomisen kanssa onkin toinen juttu... Vaikka lapsettomuushoidot kehittyvät, nykyisillä hoidoilla n. kolmannes synnyttää lopulta lapsen? Imho asiasta pitäisi puhua, sillä vaikka joku tuttu nelikymppinen on raskautunut, se ei kerro mitään ap:n mahdollisuudesta raskautua kymmenen vuoden kuluttua. Mutta ei kaikkien tarvitse haluta lapsia, siitäkin pitää olla avoin ja asia hyväksyä...

[/quote]

Mitä huuhaata oikein suollat? Mistä keksit, että kolmannes saa hoitojen jälkeen lapsen? Väestöliiton sivuilla lukee, että 80% hoitoihin hakeutuneista saa lapsen, joten aika hyvät onnistumismahdollisuudet tuossa on. Ei niin, että suosittelisin ap:lle tai kenellekään hoitoja, ne kun ovat todella rankkoja, mutta edelleen on aivan turha pelotella asioilla, joista ei ole mitään tietoa. Hoitoihinkin ja onnistumisprosenttiin vaikuttaa ikä. Mitä nuorempi, sitä parempi onnistumisprosentti. Se on myös ihan fakta.

Silti on turha orjallisesti tuijotella keskiarvoja. Voihan ap kuulua niihin 20 %:iin, jotka eivät lasta kaikesta huolimatta saa, jos lykkää lapsentekoa 40 paremmalle puolelle. Tai sitten hän tosiaan saa lapsen ihan luomusti niin kuin moni nelikymppinen saa. Oma tuttuni, joka sai jopa kaksi vahinkolasta reilusti yli nelikymppisenä, eli suunnilleen tupakalla ja kahvilla, joten tällaisiakin tapauksia löytyy. Minä taas sain lapsettomuustuomion 25-vuotiaana ja vieläpä selittämättömän sellaisen. Nallekarkit eivät mene tasan ja niitä tilastoja on turha tuijottaa. Esim. tilastojen mukaan alle 20-vuotiaiden synnytys on keskimääräistä vaikeampaa ja silti tänne kohta pelmahtaa lukemattomia tuon ikäisiä vakuuttamaan, että vauva vain pulahti ulos yskäisyllä.

Tärkein asia lapsen hankkimiseen on se, että on selvä halu vanhemmuuteen. Ilman sitä on parempi jäädä lapsettomaksi. Ja vaikka se halukin olisi eikä lasta kuulu, ei se ole mikään katastrofi, ihan omakohtaista kokemusta on. Kun olen seurannut vuosikymmenen ystäväpiirini lasten hankkimista ja nyt sitten avioeroja, olen aika tyytyväinen siihen, että meillä on keskitytty parisuhteeseen. Voihan sitä tilastojen valossa miettiä sitäkin, että haluaako olla 10 vuoden päästä yh-äiti vai kenties hyvässä parisuhteessa ilman lapsia. Jokaisella meistä on tuohonkin oma yksilöllinen vastauksensa.
[/quote]

Susta se ei ole katastrofi ja hyvä että ei ole. Mutta monesti lapsettomuus on todella suuri suru ja katastrofi. Itselläni on siitä kokemusta, todella suuri kriisi, aiheutti paljon surua ja pettymystä. Onneksi sain hoidoilla kaksi lasta. Hoidot oli kyllä rankkoja ja kalliita.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:00"]

Vapaaehtoinen lapsettomuus = nykyajan luonnonvalintaa. Mua ei haittaa, jos velat ei lisäänny, mun suku jatkuu 3 lapsella.

[/quote]

Miksi sitren suurlapsiset perheet usein ovat yhteiskunnan alinta saastaa ja usein myös näyttävät siltä? 

http://img.avatv.fi/mn_kuvat/ava/ohjelmat/erilaiset_aidit/perhe_etelaniemi/1520902.jpg

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 09:09"]

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:00"]

Vapaaehtoinen lapsettomuus = nykyajan luonnonvalintaa. Mua ei haittaa, jos velat ei lisäänny, mun suku jatkuu 3 lapsella.

[/quote]

Miksi sitren suurlapsiset perheet usein ovat yhteiskunnan alinta saastaa ja usein myös näyttävät siltä? 

http://img.avatv.fi/mn_kuvat/ava/ohjelmat/erilaiset_aidit/perhe_etelaniemi/1520902.jpg

[/quote]

...siksi että ihminen peukaloi luonnonvalintaa sosiaalihuollon yms merkeissä.

Eli nykyaikana toteutuu vain se "siistimpi"  haara, vanhemmuuteen kyvyttömien vapaaehtoinen lapsettomuus koska vanhemmat eivät pystyisi emotionaaliseti sitoutumaan jälkeläisten Sitten vielä erehdytään luulemaan olevansa jotain spesiaalia, vaikka kyseessä ei ole mitään muuta kuin darwinistinen suutari.

Toisessa ("julmemmassa") haarassa jälkeläisistä kuolisi merkittävä osuus, koska vanhemmat eivät pystyisi vajavaisista kyvyistä johtuen huolehtimaan jälkeläisistään vaikka sitoutumista muuten olisikin. Tässä vaiheessa astuu kuvaan nykyaikainen hyvinvointiyhteiskunta, äärimmäisessä tapauksessa huostaanoton muodossa mutta ilmenee enimmäkseen sosiaalisina tulonsiirtoina. Tämä mahdollistaa sen että myös heikompi aines lisääntyy, sen sijaan että epäkelpo haara katkeaisi heti alkuunsa.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:43"]

Mua ihmetyttää myös Pelkonen, samoin Urpilainen, miten ne uskaltaa vielä lykätä vauvan hankintaa? Vai käyvätkö eka seuraavat EK-vaalit ja sitten kuulemme vauva-uutiset???

[/quote]

No eihän Angela Merkelilläkään ole lapsia. Eivät kaikki kaipaa lapsia, eikä nykyään niitä ole pakko hankkiakaan jos haluaa panostaa vaikka uraan. Ei pitäis olla muilta pois.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 17:29"]

En nyt ymmärrä mikä ap:n valinnoissa nyppii. Se, ettei halua lapsia vielä, tarkoittaa, ettei ole mielestään valmis vanhemmaksi eikä välttämättä ole sitä ikinä. 

[/quote]

Onko kukaan todella oikeasti valmis vanhemmaksi ekan lapsen kohdalla? Minkään ikäisenä? Se on aika hyppy uskon ja toivon varassa.

Ihan ookoo,mut varaudu myös siihen et et välttämättä saa lasta ollenkaan.Minusta lapsettomuus hoitoihin ei tarttis yleisellä puolella päästä jos ikä on yli 35v eikä oo viittiny lapsia aikaisemmin hankkimaan.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 09:33"]

Ihan ookoo,mut varaudu myös siihen et et välttämättä saa lasta ollenkaan.Minusta lapsettomuus hoitoihin ei tarttis yleisellä puolella päästä jos ikä on yli 35v eikä oo viittiny lapsia aikaisemmin hankkimaan.

[/quote]ite sain kolmannen 33v,nyt 36v eikä neljättä oo yrityksistä huolimatta tullu.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 09:24"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 17:29"]

En nyt ymmärrä mikä ap:n valinnoissa nyppii. Se, ettei halua lapsia vielä, tarkoittaa, ettei ole mielestään valmis vanhemmaksi eikä välttämättä ole sitä ikinä. 

[/quote]

Onko kukaan todella oikeasti valmis vanhemmaksi ekan lapsen kohdalla? Minkään ikäisenä? Se on aika hyppy uskon ja toivon varassa.

[/quote]

Jokaisella meistä on omasta mielestään ollut rahkeita vanhemmaksi kun sitä lasta on alettu hankkia. Jopa ne vahinkolaukauksen tehneet ovat olleet sitä mieltä kun ei aborttia ole tehneeet tai antaneet lasta adoptioon. Se, että realistisesti ei välttämättä ole valmis vanhemmaksi, ei tähän kuulu. Huonot rahkeet hyvään vanhemmuuteen tulee tasan siitä, että hankkii lapsen, kun muutkin niin tekevät. Sellaiseen ei kenenkään pitäisi ryhtyä ja mielestäni sinä olet vastuuton, kun yrität väittää ettei omia tuntemuksia kannata kuunnella vaan hankkia vaan lapsi kenen tahansa kanssa ihan siksi, kun ikä tulee vastaan. Aivan älytöntä toimintaa!

Totuus on monesti se, että iältään 35 v. ja siitä ylöspäin ovat ne jotka ovat koko ajan yrittäneet hankkia lapsia, eivät vaan tule raskaaksi. Kun kysyy suoraan asiaa niin aina saa tän vastauksen.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 18:07"]

Käsittääkseni potentiaalisten munasolujen lukumäärässä on enemmän vaihtelua yli 30 v naisilla, ts elämäntapojen ja naiskohtaisten perinnöllisten tekijöiden vaikutus alkaa korostua. Normaalipaino, liikunta, ok ruokavalio, tupakoimattomuus, alkoholittomuus, stressittömyys edistävät hedelmöittymistä. Miten tämä sopii yhteen uran luomisen kanssa onkin toinen juttu... Vaikka lapsettomuushoidot kehittyvät, nykyisillä hoidoilla n. kolmannes synnyttää lopulta lapsen? Imho asiasta pitäisi puhua, sillä vaikka joku tuttu nelikymppinen on raskautunut, se ei kerro mitään ap:n mahdollisuudesta raskautua kymmenen vuoden kuluttua. Mutta ei kaikkien tarvitse haluta lapsia, siitäkin pitää olla avoin ja asia hyväksyä...

[/quote]

Mitä huuhaata oikein suollat? Mistä keksit, että kolmannes saa hoitojen jälkeen lapsen? Väestöliiton sivuilla lukee, että 80% hoitoihin hakeutuneista saa lapsen, joten aika hyvät onnistumismahdollisuudet tuossa on. Ei niin, että suosittelisin ap:lle tai kenellekään hoitoja, ne kun ovat todella rankkoja, mutta edelleen on aivan turha pelotella asioilla, joista ei ole mitään tietoa. Hoitoihinkin ja onnistumisprosenttiin vaikuttaa ikä. Mitä nuorempi, sitä parempi onnistumisprosentti. Se on myös ihan fakta.

Silti on turha orjallisesti tuijotella keskiarvoja. Voihan ap kuulua niihin 20 %:iin, jotka eivät lasta kaikesta huolimatta saa, jos lykkää lapsentekoa 40 paremmalle puolelle. Tai sitten hän tosiaan saa lapsen ihan luomusti niin kuin moni nelikymppinen saa. Oma tuttuni, joka sai jopa kaksi vahinkolasta reilusti yli nelikymppisenä, eli suunnilleen tupakalla ja kahvilla, joten tällaisiakin tapauksia löytyy. Minä taas sain lapsettomuustuomion 25-vuotiaana ja vieläpä selittämättömän sellaisen. Nallekarkit eivät mene tasan ja niitä tilastoja on turha tuijottaa. Esim. tilastojen mukaan alle 20-vuotiaiden synnytys on keskimääräistä vaikeampaa ja silti tänne kohta pelmahtaa lukemattomia tuon ikäisiä vakuuttamaan, että vauva vain pulahti ulos yskäisyllä.

Tärkein asia lapsen hankkimiseen on se, että on selvä halu vanhemmuuteen. Ilman sitä on parempi jäädä lapsettomaksi. Ja vaikka se halukin olisi eikä lasta kuulu, ei se ole mikään katastrofi, ihan omakohtaista kokemusta on. Kun olen seurannut vuosikymmenen ystäväpiirini lasten hankkimista ja nyt sitten avioeroja, olen aika tyytyväinen siihen, että meillä on keskitytty parisuhteeseen. Voihan sitä tilastojen valossa miettiä sitäkin, että haluaako olla 10 vuoden päästä yh-äiti vai kenties hyvässä parisuhteessa ilman lapsia. Jokaisella meistä on tuohonkin oma yksilöllinen vastauksensa.

Vapaaehtoinen lapsettomuus = nykyajan luonnonvalintaa. Mua ei haittaa, jos velat ei lisäänny, mun suku jatkuu 3 lapsella.