Lue keskustelun säännöt.
33v eikä aikomustakaan vielä perustaa perhettä
30.12.2014 |
Ura on nousukiidossa, vaurastuminen kesken, miehellä muut kiinnostuksen kohteet, matkustelu kiinnostaa, lapsuudenperheen tilanne ollut rankka jne. Oliko muilla tämän ikäisenä vastaavaa elämäntilannetta. Ymmärrän hyvin ihmisiä jotka haluavat perustaa perheen nuorena, jättävät sitten matkustelut ym kokemukset yleensä rahan puutteessa kokonaan tekemättä ja nauttivat perheestä. Tuntuu vain, että ymmärrystä ei ole toisin päin. Pitääkö tämä paikkansa?
Kommentit (75)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:08"]Ura on nousukiidossa, vaurastuminen kesken, miehellä muut kiinnostuksen kohteet, matkustelu kiinnostaa, lapsuudenperheen tilanne ollut rankka jne. Oliko muilla tämän ikäisenä vastaavaa elämäntilannetta. Ymmärrän hyvin ihmisiä jotka haluavat perustaa perheen nuorena, jättävät sitten matkustelut ym kokemukset yleensä rahan puutteessa kokonaan tekemättä ja nauttivat perheestä. Tuntuu vain, että ymmärrystä ei ole toisin päin. Pitääkö tämä paikkansa?
[/quote]
Itse sain kuopukseni tuossa iässä. Ihanaa, en jaksaisi enää vauvoja 38v iässä!
Mahdollisuudet tulla raskaaksi tuossa iässä on jo huomattavan paljon pienemmät kuin 30 vuotiaana. Pari vuotta lisää ja alkaa down sydrooman riskit
Ei ole mikään pakko. Minä sain lapsen 33-vuotiaana. Ura nousukiidossa tai jo aika korkealla, miehellä myös, harrastuksia on, matkusteltu on.. Lapsuudenperheeni oli tosin ihan normaali. Mä halusin lapsen, koska tuntui, että aika paljon oli jo koettu. Lapsi on kokemus lisää. Mistään en oikeastaan ole joutunut luopumaan. Mitä nyt en after workeihin aina pääse viiniä lipittämään. Ura ei vuoden katkoksesta kärsi. Pitkää päivää en raatanut aiemminkaan. Mutta kukin päättää ihan itse mitä tekee. Lapsi on tosin todella ihana tapaus. :)
Mun ex oli 33 v kun mentiin naimisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:29"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:53"] [quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:15"] 4, ei mennyt montaa minuuttia ennen ensimmäistä ilkeää kommenttia. Parempaa uutta vuotta sulle :) [/quote] Mitä ilkeää on muistuttaa biologisesta faktasta? Tosiasia on, että kun neljäkymmentä alkaa olla lähellä niin ei raskaaksi tuleminen ole enää niin itsestään selvää. Aapeellä ei ole vielä aikomustakaan perustaa perhettä kuten hän itse sanoo. [/quote]VIELÄ........33v eikä aikomustakaan vielä perustaa perhettä [/quote] Kyllä. Jos uraa tahtoo jatkaa niin tuskin vauva on. Vuoden päästä tilauksessa, ehkä kolmen-neljän vuoden uraa pitää tykittää että hyötyy? Vauva ei välttämättä tartu ekan vuoden aikana. Munasolutoiminta n. 37 vuotiaana ei ole sama kuin 27- tai 17- vuotiaalla (biologiaa ei henkilökohtaista).
[/quote]
"Terveellä naisella on korkea hedelmällisyys 20-vuotiaasta aina 35 vuotiaaksi asti. Sen jälkeen hedelmällisyys laskee nopeasti vuosi vuodelta."
17-vuotias on kapealanteinen teini-ikäinen, joka ei ole fyysisesti valmis synnyttämään, ja teiniraskauksissa on suurempia riskejä erilaisiin vammoihin, koska keho ei ole yleensä sen ikäisellä kypsynyt kantamaan lasta. Ja sen ikäisellä korkean hedelmällisyyden aika ei ole vielä edes alkanut.
Miten Suomessa ollaan niin tyhmiä, että kuvitellaan, että joku 15-17-v raakile, jolle ei ole kehittynyt vielä synnyttämiseen sopivaa lantiota, olisi parhaimmassa hedelmällisyysiässä?
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:33"]
Mitä mieltä te sitten olette Jaana Pelkosesta ym vastaavista hehkeistä, koulutetuista naisista, joilla ei VIELÄ ole lapsia ja ikää on 37? Kun olette noin paniikissa?
[/quote]
En mitään mieltä, se on hänen asiansa. Hehkeä Jaana Pelkonen tehköön miten haluaa, ja kyllä hänkin on samalla tapaa biologisten faktojen edessä kuten kaikki muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jestas :) Mun lantio oli 17-vuotiaana (kuten myös 15-vuotiaanakin) ihan samankokoinen kuin silloinkin kun ekan lapsen sain, 25-vuotiaana. Olen ollut 13-veestä ihan samankokoinen, ai mistä tiedän, samat mitat on edelleen, tosin jos joku on muuttunut niin perseeseen tulee helpommin rasvaa ja tisst roikkuu samoilla kiloilla pienempinä ;) Toi nyt oli sivuhuomautus.
Itse sain lapset kesken opiskelujen. Ekan 25-vuotiaana, tokan 28-vuotiaana. Lasten välissä jatkoin opintoja ja valmistuin yliopistosta kakkosen jälkeen. Töissä olen ollut nyt kolmisen vuotta, vakipaikka on ja palkka ihan ok. Ei ole suunnitelmissa lisää lapsia, eiköhän palkkakin nouse kun saan lisää työkokemusta yms. Mieheni ei ole vieläkään valmistunut, dippatyötä vaille valmis DI. Mutta ei ole vaikuttanut hänen työnsaantiinsa tai palkkaansa. Hän oli 27, kun eka lapsemme syntyi. Eli oltiin nykymittapuulla aika nuoria.
Halusin vaan sanoa, että tosiaan siihen teiniäitiyden ja "uraäitiyden" väliin mahtuu paljon muutakin ja nuo ilmaisut ovat aikamoisia kärjistyksiä. Tsemppiä kaikille, minkä ratkaisun kukin sitten tekeekin!
Mä en tiedä mistä ja millä tapaa ap haluaa asiasta keskustella, tai kysyykö hän kenties mielipidettä tai lupaa saako hän lykätä vielä lapsen tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:14"]Vielä? Muutaman vuoden kun vielä odottelet, niin sun ei tarvii ollenkaan.
[/quote]
No mitä ilkeää siinä nelosen kommentissa oli? Tosiasiat puhuvat sen puolesta että naisen hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä 30 ikävuoden jälkeen. Mutta olet nähtävästi valmis ottamaan riskin ettet mahdollisesti koskaan saa lapsia.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:43"]Mua ihmetyttää myös Pelkonen, samoin Urpilainen, miten ne uskaltaa vielä lykätä vauvan hankintaa? Vai käyvätkö eka seuraavat EK-vaalit ja sitten kuulemme vauva-uutiset???
[/quote]
Siinä ei välttämättä ole asian koko totuus. On myös mahdollista, että lapsia ei vain tule. Ei kaikki halua jakaa elämänsä ehkä syvintä kriisiä julkisuuden kanssa. Emme voi ikinä tietää totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 16:35"]
Jestas :) Mun lantio oli 17-vuotiaana (kuten myös 15-vuotiaanakin) ihan samankokoinen kuin silloinkin kun ekan lapsen sain, 25-vuotiaana. Olen ollut 13-veestä ihan samankokoinen, ai mistä tiedän, samat mitat on edelleen, tosin jos joku on muuttunut niin perseeseen tulee helpommin rasvaa ja tisst roikkuu samoilla kiloilla pienempinä ;) Toi nyt oli sivuhuomautus.
Itse sain lapset kesken opiskelujen. Ekan 25-vuotiaana, tokan 28-vuotiaana. Lasten välissä jatkoin opintoja ja valmistuin yliopistosta kakkosen jälkeen. Töissä olen ollut nyt kolmisen vuotta, vakipaikka on ja palkka ihan ok. Ei ole suunnitelmissa lisää lapsia, eiköhän palkkakin nouse kun saan lisää työkokemusta yms. Mieheni ei ole vieläkään valmistunut, dippatyötä vaille valmis DI. Mutta ei ole vaikuttanut hänen työnsaantiinsa tai palkkaansa. Hän oli 27, kun eka lapsemme syntyi. Eli oltiin nykymittapuulla aika nuoria.
Halusin vaan sanoa, että tosiaan siihen teiniäitiyden ja "uraäitiyden" väliin mahtuu paljon muutakin ja nuo ilmaisut ovat aikamoisia kärjistyksiä. Tsemppiä kaikille, minkä ratkaisun kukin sitten tekeekin!
[/quote]
Mitä vitun väliä on YKSITTÄISTAPAUKSELLA, kun puhutaan keskiarvoista? Jos sä olet ollut lihava lehmä 17-vuotiaana, se tarkoita, että suurin osa olisi! Sä tarvit sitä insinöörimiestä ihan oikeasti, kun et selvästikään tajua mistään mitään.
En nyt ymmärrä mikä ap:n valinnoissa nyppii. Se, ettei halua lapsia vielä, tarkoittaa, ettei ole mielestään valmis vanhemmaksi eikä välttämättä ole sitä ikinä. Siihenkö pitäisi nyt äkkiä lapsi hankkia, tehdä elämä onnettomaksi ja altistaa hyvä suhde kriisille? Lasten hankkiminen on iso päätös, ja jos tuntuu, ettei ole valmis, on äärimmmäisen naurettavaa yrittää painostaa tällaista ihmistä pelottelemalla sillä, että yli 35-vuotias ei enää saa niin helposti lapsia. Ei saakaan, keskiarvon mukaan mutta elämässä mikään ei mene keskiarvon mukaan. Sen takia ei kannata riskeerata omaa mielenterveyttään, parisuhdettaan ja pienen ihmisealun oikeutta tasapainoisiin vanhempiin.
Omassa tuttavapiirissäni on kymmeniä nelikymppisinä äideiksi tulleita. En tiedä, kuinka takkuinen tie se heille on ollut, mutta onnellisuuden voi saavuttaa keskiarvosta poikkeamallakin. Työkaverini on saanut yllätyslapset 45v ja 47v eli mitä vain voi tapahtua.
Pääkaupunkiseudun ensisynnyttäjien ikä lähenee 35-vuotiasta. 32-vuotiasta pidetään nuorena äitinä (näin sanottiin suoraan minulle). Vaikka joku on ennen kolmeakymppiä opiskellut, rakentanut omakotitalon ja hankkinut loistavan uran, on se aika harvinainen tie eikä mielestäni lainkaan järkevä kehuskelulnaihe tässä ketjussa. Tilastollisesti alle 30-vuotiaat erovat melkein kaksi kertaa enemmän kuin 30-40-vuotiaat. Ei se parisuhde nopeasti kasattuna taida kestää niin hyvin sitä opiskelu-työ-lapset-talonrakennus-projektia. Kiva, että joillakin se kestää, mutta keskiarvoja katsomalla ja ap:n iän huomioon ottaen on aivan naurettavaa tulla tänne tilastollista poikkeavuutta hehkuttamaan.
Lapset kannattaa tehdä silloin, kun omassa parisuhteessa ja elämäntilanteessa tuntuu olevan tilaa lapselle. Siinä ei kannata miettiä ikää tai todennäköisyyksiä tai naapureiden tapaa vaan keskittyä vain siihen, että itse pystyy olemaan nyt se hyvä vanhempi, jota lapsi tarvitsee.
Ap, sinulla on hyvin aikaa. Ystäväni erosi 15 vuotta kestäneestä parisuhteesta 34-vuotiaana, kun mies jäi kiinni pettämisestä. Uusi mies löytyi vasta 37-vuotiaana. 39-vuotiaana menivät naimisiin ja 41-vuotiaana saivat vauvan. Ystäväni sanoi uuden miehen löydettyään, että hän ei halua pilata kaikkea kiirehtimällä tai tekemällä lapsia vain, koska ikä tulee vastaan. Jos ei saa lapsia iän takia, sitten ei saa. Tärkeintä on olla parisuhteessaan onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni potentiaalisten munasolujen lukumäärässä on enemmän vaihtelua yli 30 v naisilla, ts elämäntapojen ja naiskohtaisten perinnöllisten tekijöiden vaikutus alkaa korostua. Normaalipaino, liikunta, ok ruokavalio, tupakoimattomuus, alkoholittomuus, stressittömyys edistävät hedelmöittymistä. Miten tämä sopii yhteen uran luomisen kanssa onkin toinen juttu... Vaikka lapsettomuushoidot kehittyvät, nykyisillä hoidoilla n. kolmannes synnyttää lopulta lapsen? Imho asiasta pitäisi puhua, sillä vaikka joku tuttu nelikymppinen on raskautunut, se ei kerro mitään ap:n mahdollisuudesta raskautua kymmenen vuoden kuluttua. Mutta ei kaikkien tarvitse haluta lapsia, siitäkin pitää olla avoin ja asia hyväksyä...
No hei, olen 33v. nainen ja olen harkinnut lasta, miksi tänne sivulle eksyinkin. Tilanteeni on sillä tavalla erilainen että minulla on yksi lapsi joka aloitti yläasteen tässä syksyllä. Olen koko ajan ollut tekemässä hänelle sisarusta "ihan kohta". Ihan niin kuin joku sanoi tuossa aiemmin, tämäkin vuosi on mennyt hujauksessa ohi... Herranjumala mihin tää aika menee... Onneksi on tuo yksi vahingonlaukaus nuoruudesta, vähän alkaa tuntua sille että tässä iässä kaikki muut asiat menee edelle.. Tuskin saan enää aikaiseksi. Aina on joku tärkeä juttu ensin, esim. nyt mennään kesällä pitkälle lomamatkalle. Ei tuollaisia tehtäisi vauvan kanssa. Ja jaksaisko oikeasti muka valvoa enää? Tuntuu että kellään ikäiselläni ei enää vauvoja ole, suurimmalla osalla lapset lähentelee kouluikää. Miehenikin on jo 42v. En osaa ottaa kantaa ap:n lisääntymisasioihin.
38- vuotiaana ensisynnyttäjänä tuli luettua kaikenlaista silloin yritysaikana mm. Vinkkikirja miten raskautua. Sen kirjoittaja oli epätoivoisesti yrittänyt löytää Pubmedistä (maailman laajin tieteellisten julkaisujen tietokanta) edes yhtä tutkimusta, jossa tuo väitetty naisen hedelmällisyyden lasku kolmekymppisenä olisi todistettu. Ei löytynyt. Se mihin yleensä viitataan on ranskalaiset 1800 luvun syntyvyystilastot. Aika monet lääkäritkin ovat jo sitä mieltä, että todellinen lasku alkaa vasta neljästäkympistä. Se on kyllä tutkimuksissa havaittu, että tärppipäivien määrä vähenee kun ikää tulee lisää eli varttuneemman ei kannata mennä "tulee jos on tullakseen" periaatteella vaan ottaa asiasta ihan projekti :). Omasta lähipiiristä löytyy monta (myös minä) vanhempaa ihan luomusti raskautunutta.
Aivan! Perustuu 1800-luvun tutkimuksiin nuo höpinät. Ja miksi täällä palstalla on ketjuja, että äitiys ei ollutkaan sitä mitä piti tai ei ollutkaan ihanaa. Järkevät kirjoitukset 68 ja 66!
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:08"]Ura on nousukiidossa, vaurastuminen kesken, miehellä muut kiinnostuksen kohteet, matkustelu kiinnostaa, lapsuudenperheen tilanne ollut rankka jne. Oliko muilla tämän ikäisenä vastaavaa elämäntilannetta. Ymmärrän hyvin ihmisiä jotka haluavat perustaa perheen nuorena, jättävät sitten matkustelut ym kokemukset yleensä rahan puutteessa kokonaan tekemättä ja nauttivat perheestä. Tuntuu vain, että ymmärrystä ei ole toisin päin. Pitääkö tämä paikkansa?
[/quote]
Ei mitään ongelmaa. Kukin taplaa tyylillään. Pääasia, että olet onnellinen etkä vahingoita muita ihmisiä.
Minulla oli juuri noin ja sitten tulin "yllättäen" raskaaksi 34v......ja olen edelleen onnellinen!
Onko Jaana Pelkonen ja Urpilainen sanoneet jossain haluavansa lapsia? Voihan se olla, että Jaanakin on jo vuosikausia yrittänyt raskautua mutta ei puhu asiasta julkisuudessa.
...Monella 32-38v sinkkuystävälläni tuntuu olevan käsitys että "kyllä sitä nelikymppisenä vielä voi lapsia hommata"... Jotkut voi, toiset ei.... totuus on, että 35-38 välillä alkaa hedelmällisyys heikentyä jo kunnolla ja keskenmenot lisääntymään päin. n.30-34v hedelmällisyys on vielä aika hyvä. Toisaalta kaikille se lapsi ei ole itseisarvo elämässä ja pakko saada. Mutta ei kannata tosiaan pelata sen varaan että 39-vuotiaana tärppää heti kun haluaa....