33v eikä aikomustakaan vielä perustaa perhettä
Ura on nousukiidossa, vaurastuminen kesken, miehellä muut kiinnostuksen kohteet, matkustelu kiinnostaa, lapsuudenperheen tilanne ollut rankka jne. Oliko muilla tämän ikäisenä vastaavaa elämäntilannetta. Ymmärrän hyvin ihmisiä jotka haluavat perustaa perheen nuorena, jättävät sitten matkustelut ym kokemukset yleensä rahan puutteessa kokonaan tekemättä ja nauttivat perheestä. Tuntuu vain, että ymmärrystä ei ole toisin päin. Pitääkö tämä paikkansa?
Kommentit (75)
Mitä mieltä te sitten olette Jaana Pelkosesta ym vastaavista hehkeistä, koulutetuista naisista, joilla ei VIELÄ ole lapsia ja ikää on 37? Kun olette noin paniikissa?
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:29"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:15"]
4, ei mennyt montaa minuuttia ennen ensimmäistä ilkeää kommenttia. Parempaa uutta vuotta sulle :)
[/quote]
Mitä ilkeää on muistuttaa biologisesta faktasta? Tosiasia on, että kun neljäkymmentä alkaa olla lähellä niin ei raskaaksi tuleminen ole enää niin itsestään selvää. Aapeellä ei ole vielä aikomustakaan perustaa perhettä kuten hän itse sanoo.
[/quote]VIELÄ........33v eikä aikomustakaan vielä perustaa perhettä
[/quote]
Kyllä. Jos uraa tahtoo jatkaa niin tuskin vauva on. Vuoden päästä tilauksessa, ehkä kolmen-neljän vuoden uraa pitää tykittää että hyötyy?
Vauva ei välttämättä tartu ekan vuoden aikana. Munasolutoiminta n. 37 vuotiaana ei ole sama kuin 27- tai 17- vuotiaalla (biologiaa ei henkilökohtaista).
Kuten siskoni jonka kohtalona lapsia saaneena oli myöntää ettei onnistu ilman hormoneja ja puhutaan neljästä vuodesta ja siitä ettei ap ole valmis vielä vauvaa koittaa.
Se muutama vuosi, erityisesti kun on hyvä syy, se vaan menee äkkiä. Ap varmasti on jo huomannut miten nopeaan tämä vuosi vilahti ohi!
Voi olla yhtä aikaa sekä kouluttautunut että nuorena äidiksi tullut. On totta että vanhoissa äideissä on ehkä enemmän akateemisia kuin nuorissa äideissä, mutta tämä on vain keskiarvo. Oikeasti on hyvin paljon äitejä, joilla on kolmikymppisinä sekä hyvä koulutus/ura että lapset. Tätähän ei saa tietenkään sanoa, kun pitää valita joko tai, ettei kenellekään tule paha mieli. Eikä voi ainakaan kertoa että on silti ehtinyt matkustella ja elää "villiä nuoruutta".
Mua ihmetyttää myös Pelkonen, samoin Urpilainen, miten ne uskaltaa vielä lykätä vauvan hankintaa? Vai käyvätkö eka seuraavat EK-vaalit ja sitten kuulemme vauva-uutiset???
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:33"]Mitä mieltä te sitten olette Jaana Pelkosesta ym vastaavista hehkeistä, koulutetuista naisista, joilla ei VIELÄ ole lapsia ja ikää on 37? Kun olette noin paniikissa?
[/quote]
Ei ole mielipidettä. Tykkäsin Jaanasta Euroviisujen juontajana ja ihan näpsäkkä kansanedustaja.
Ehkä hänestä ei tule äitiä? Hänen valinta! Lapsen saaminen ei ole välttämättömyys mutta on kansanedustajia ja juontajia joilla on perhe.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:08"]
Ura on nousukiidossa, vaurastuminen kesken, miehellä muut kiinnostuksen kohteet, matkustelu kiinnostaa, lapsuudenperheen tilanne ollut rankka jne. Oliko muilla tämän ikäisenä vastaavaa elämäntilannetta. Ymmärrän hyvin ihmisiä jotka haluavat perustaa perheen nuorena, jättävät sitten matkustelut ym kokemukset yleensä rahan puutteessa kokonaan tekemättä ja nauttivat perheestä. Tuntuu vain, että ymmärrystä ei ole toisin päin. Pitääkö tämä paikkansa?
[/quote]
Olemme myös kolmikymppisiä, ja meilläkin keskitytään nauttimaan siitä elämästä, jonka olemme rakentaneet. Miksi ihmeessä nyt, kun kaikki on loistavalla mallilla, heittäisimme äkkiä kaiken pois ja alkaisimme elää lapsiperhe-elämää stressaantuneempina, tiukemmalla budjetilla ja vähäisemmällä vapaa-ajalla? DINK-elämäntapa on loistava.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:42"]
Voi olla yhtä aikaa sekä kouluttautunut että nuorena äidiksi tullut. On totta että vanhoissa äideissä on ehkä enemmän akateemisia kuin nuorissa äideissä, mutta tämä on vain keskiarvo. Oikeasti on hyvin paljon äitejä, joilla on kolmikymppisinä sekä hyvä koulutus/ura että lapset. Tätähän ei saa tietenkään sanoa, kun pitää valita joko tai, ettei kenellekään tule paha mieli. Eikä voi ainakaan kertoa että on silti ehtinyt matkustella ja elää "villiä nuoruutta".
[/quote]Sehän ihan riippuu siitä, mikä on mielestäsi villinuoruus..kaksi yhdenyönsuhdetta?
kyllä mutta olen vapaaehtosesti ikisinkku. tv 33-v mies.
Jos ajattelee lapsen saamista noin negatiivisesti niin tuskin hommaa koskaan lasta pilaamaan elämäänsä?
Mutta miksi ihmeessä vastata keskusteluun?
Ap käsittääkseni tahtoo "joskus"..
Ensisynnyttäjien ikä nousee koko ajan, oisko ollu 28?
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:20"]
7, en kysele vaan haluan keskustella asiasta, onko ns nuori/teiniäitiys ainoa järkevä vaihtoehto.
Ap
[/quote]
Ensisynnyttäjien keski-ikä lähentelee (jos ei ole jo) 30 ikävuotta, itse tein ensimmäisen kun olin 33. Mistä sinä revit tuon ajatuksen, että nuorena ne lapset pitäis tehdä? Kuka hullu sitä nyt nuorena niitä haluaa.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:48"]
Jos ajattelee lapsen saamista noin negatiivisesti niin tuskin hommaa koskaan lasta pilaamaan elämäänsä? Mutta miksi ihmeessä vastata keskusteluun? Ap käsittääkseni tahtoo "joskus"..
[/quote]
Viittaatko minun viestiini? Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa negatiivisesti, enkä tosiaankaan käyttänyt pilata-verbiä. Se nyt vain on tosiasia, että lapsen hankkiminen on valtavan iso muutos tilanteessa, jossa kaksi kolmikymppistä aikuista on jo rakentanut itselleen sopivan elämän. Ei meillä ole mitään ruusuisia kuvitelmia siitä, mitä lapsen hankkimisesta seuraisi. -31
Ei tuossa mitään ap. Jokainen tyylillään ja oman näköistä elämäänsä eläen. Itse loin sitä uraa hieman yli 5 vuotta, kunnes huomasin ettei se ollutkaan sitä mitä elämältäni halusin. Myös matkustelu alkoi kyllästyttää siinä vaiheessa kun loma- ja työmatkojen puitteissa kävi 5-7 eri maassa per vuosi. Nyt 33v ja koen olevani valmis äidiksi. En kuitenkaan koe että olisin jotenkin vanha ensisynnyttäjä, vaan ihan normaali.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 15:09"]
Ei tuossa mitään ap. Jokainen tyylillään ja oman näköistä elämäänsä eläen. Itse loin sitä uraa hieman yli 5 vuotta, kunnes huomasin ettei se ollutkaan sitä mitä elämältäni halusin. Myös matkustelu alkoi kyllästyttää siinä vaiheessa kun loma- ja työmatkojen puitteissa kävi 5-7 eri maassa per vuosi. Nyt 33v ja koen olevani valmis äidiksi. En kuitenkaan koe että olisin jotenkin vanha ensisynnyttäjä, vaan ihan normaali.
[/quote]
Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Minulla ei varmasti ole koskaan niin tylsää, että viitsisin lapsia hankkia.
Ois kyllä hauska tietää mitä te ap:n viestiä kauhistelevat ajattelette 33-vuotiaasta sinkusta :D Onko se sitten kaiken itsekkyyden huippu, kun ei oo edes miestä itselleen kelpuuttanut saati mieti lasten hankkimista ja ole jatkuvasti huolissaan hedelmällisyytensä hiipumisesta?
Asioilla on aina kaksi puolta eikä nää aina ole omia valintoja. Lapsettomuus voi olla tosi kipeä asia, jos ei löydä itselleen edes miestä. Siihen ei hirveästi kaipaa lasten äideiltä hehkutusta siitä, miten ihanaa äitiys on.
En jaksa kummastella neljääkymppiä lähestyviä lapsettomia naisia. Jos se lisäänminen olisi heille prioriteetti, he olisivat kyllä hankkineet tai yrittäneet hankkia niitä jo tuohon ikään mennessä. Kaikille ei lasten hankinta ole mikään elämän ja kuoleman kysymys.
Olen reilu 30 v. ja 1 taaperon äiti. Minua kiinnostaisi ap, kovasti kuulla, miten olet valmis ottamaan riskin ikuisesta lapsettomuudesta lykkäämällä lapsen hankintaa tuossa iässä? Vai eikö oma lapsi ole tärkeä haave sulle? Mulla myös monia lapsettomia 30-45 ystäviä, ja ihmettelen, miksi eivät jo (ainakaan ääneen) panikoi asiasta? Itse en moista riskiä ottaisi uran tms takia. Pelkäisin myös kehitysvammaista lasta, jos 40 v. tai sen jälkeen lisääntyisin!