Uskotko Jumalaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla niiltä, jotka ovat vastanneet kyllä, että mikä heidät oikein saa uskomaan johonkin, jonka olemassaolosta ei ole mitään todisteita. Vai johtuuko ”uskominen” vain siitä, että niin on lapsena opetettu.

Ei. Jo lapsena olin niin riippumaton henkisesti aikuisten auktoriteetista ja mielipiteistä, ettei uskottelu tehonnut.

Tarkkailemalla luontoa tajusin, että Jumala on olemassa. Se oli sisäinen varma tieto. Näkemykseni ei ole muuttunut.

Jännä, mulle taas oli jo lapsesta saakka selvää, ettei Jumalaa ole, nimenomaan luontoa tarkkailemalla. 

Jumala on virhe kontekstissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla niiltä, jotka ovat vastanneet kyllä, että mikä heidät oikein saa uskomaan johonkin, jonka olemassaolosta ei ole mitään todisteita. Vai johtuuko ”uskominen” vain siitä, että niin on lapsena opetettu.

Ei. Jo lapsena olin niin riippumaton henkisesti aikuisten auktoriteetista ja mielipiteistä, ettei uskottelu tehonnut.

Tarkkailemalla luontoa tajusin, että Jumala on olemassa. Se oli sisäinen varma tieto. Näkemykseni ei ole muuttunut.

Jännä, mulle taas oli jo lapsesta saakka selvää, ettei Jumalaa ole, nimenomaan luontoa tarkkailemalla. 

Kuinka perustelet sen?

Vierailija kirjoitti:

Uskon nykyisin. Olin pitkään ateisti, mutta kun kävin aivan pohjalla terveyden ym. kanssa, koin jonkinlaisen "hengellisen heräämisen" ja aloin pohtia todella paljon kaikkia hengellisiä asioita. Ei se uskominen mitenkään hetkessä kuitenkaan minun kohdalla alkanut, vaan nyt seitsemän vuoden jälkeen voin sanoa, että nyt uskon. Kun kysyttiin, että miksi uskon, niin jos jotain (fyysisiä, tieteellisiä) todisteita Jumalasta olisi, niin silloinhan se olisi tietämistä eikä uskomista. Usko perustuu (mielestäni) kokemukseen ja luottamiseen. Olen edelleen hyvin tiedemielinen myös enkä koe näiden asioiden olevan ristiriidassa.

Todellako olit ateisti ennen uskoontuloa? Vai oliko kuitenkin niin että et ollut juurikaan ajatellut asiaa ennen kuin terveytesi järkkyi ja aloit vasta silloin varsinaisesti miettiä suhdettasi uskoon? 

Minä uskon ja tahdon uskoa.

Vierailija kirjoitti:

No totta kai juuri se teidän jumalanne on oikea ja olemassa ja kaikkien muiden kulttuurien jumalat kautta historian eivät....

Huoh. Te hihhulit olette kyllä säälittäviä.

Aivan samalla tavalla muidenkin uskontojen edustajat uskovat oman uskontonsa jumalan/korkeimman boiman olevan se ainoa oikea.

Kyllähä mie uskon mutt uskot sie?

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla niiltä, jotka ovat vastanneet kyllä, että mikä heidät oikein saa uskomaan johonkin, jonka olemassaolosta ei ole mitään todisteita. Vai johtuuko ”uskominen” vain siitä, että niin on lapsena opetettu.

Itse en usko mihinkään tiettyyn Jumalaan, mutta sen verran mystinen on tämä universumi, että moni asia hämmästyttää ja kummastuttaa. Varmastikaan ei oma aivokapasiteetti riittäisi kaikkea ymmärtämään jos kaikki vastaukset olisivatkin saatavilla.

Se, että jonkun olemassa olosta ei ole täysin selviä tavallisen tallaajan ymmärrettäviä todisteita, ei kumoa sitä, ettei ole myöskään vedenpitäviä todisteita siitä, ettäkö ei olisi olemassa jonkin sortin "jumalaa" .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä on "En ole varma"-vaihtoehto? Jumalaan joko uskoo tai ei. Se on kyllä tai ei kysymys.

Sana agnostikko ymmärretty väärin. Se ei tarkoita epävarmaa vaan ihmistä jonka mukaan jumalan olemassaolosta ei voi saada varmuutta.

Ei. Tuo asia on kolmiportainen. Gnostikko = täysi usko, agnostikko = ei ole varma ja ignostikko = ilman tieteellisiä todisteita asiasta on turha puhua.

Minä olen ignostikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon nykyisin. Olin pitkään ateisti, mutta kun kävin aivan pohjalla terveyden ym. kanssa, koin jonkinlaisen "hengellisen heräämisen" ja aloin pohtia todella paljon kaikkia hengellisiä asioita. Ei se uskominen mitenkään hetkessä kuitenkaan minun kohdalla alkanut, vaan nyt seitsemän vuoden jälkeen voin sanoa, että nyt uskon. Kun kysyttiin, että miksi uskon, niin jos jotain (fyysisiä, tieteellisiä) todisteita Jumalasta olisi, niin silloinhan se olisi tietämistä eikä uskomista. Usko perustuu (mielestäni) kokemukseen ja luottamiseen. Olen edelleen hyvin tiedemielinen myös enkä koe näiden asioiden olevan ristiriidassa.

Todellako olit ateisti ennen uskoontuloa? Vai oliko kuitenkin niin että et ollut juurikaan ajatellut asiaa ennen kuin terveytesi järkkyi ja aloit vasta silloin varsinaisesti miettiä suhdettasi uskoon? 

Hukkuva tarttuu oljenkorteen.

Golgata kirjoitti:

Ai jos Jumala antoi ainoan synnittömän poikansa meidän puolesta , lähetti Messiaan maan päälle Jeesuksen niin onko sun mielestä Jumala olemassa ?? Jeesus nousi kuolleista onko Jumala olemassa ?? Miten voitte olla noin helvetin tyhmiä ???

Jahve rakastaa meitä yhtä paljon kuin omaa lastaan siksi koitti herätellä meitä muita ja koitti neuvoa  millä lailla voit  nousta kuolleista eli olemalla synnitön kuten Jeesus.Tyhmä olet itse jos et tuota ymmärrä.Kaiken tietävä Herrahan on raamatun kautta koittanut selittää mitä tulee tapahtumaan.Kovin on asiat menneet siihen suuntaan mitä raamattu kertoo.Itsehän en ole pystynyt synnitön olemaan .Toivon vain armahdusta sitten kun se aika tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä on "En ole varma"-vaihtoehto? Jumalaan joko uskoo tai ei. Se on kyllä tai ei kysymys.

Sana agnostikko ymmärretty väärin. Se ei tarkoita epävarmaa vaan ihmistä jonka mukaan jumalan olemassaolosta ei voi saada varmuutta.

Ei. Tuo asia on kolmiportainen. Gnostikko = täysi usko, agnostikko = ei ole varma ja ignostikko = ilman tieteellisiä todisteita asiasta on turha puhua.

Minä olen ignostikko.

Mees ny roskiin. Gnostismi ei ylipäätään ole kanta uskoon, vaan tietoon.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä huolestuttavaa, että ihmiset uskovat yliluonnollisiin asioihin vielä vuonna 2021. Mistä ihmeestä edes tiedätte, että juuri kristinuskon Jumala on ainoa oikea jumala? Ehkä Egyptiin tai viikinkien jumalat ovat olemassa tai sitten Allah.

Kumpiahan on enemmän ja kuinka vanhat ovat Raamatut?Mieti sitä.Jokainenhan voi uskoa vaikka pihakiveensä jos haluaa.Mutta Raamatussa sanotaan jotain älä uskomisesta epäjumaliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla niiltä, jotka ovat vastanneet kyllä, että mikä heidät oikein saa uskomaan johonkin, jonka olemassaolosta ei ole mitään todisteita. Vai johtuuko ”uskominen” vain siitä, että niin on lapsena opetettu.

On henkilökohtaisia "todisteita", hengellisiä kokemuksia =) Mutta tietenkin ne voi selittää psykologisilla sun muilla tekijöillä, eli aivan turha edes yrittää todistella mitään kenellekään. Toisaalta varmasti jokainen ateistitkin uskoo johonkin, mitä ei varsinaisesti pystytä todistamaan.

Mutta elän uskoani todeksi. Joka hetki Jeesus on läsnä sydämessäni, mm. pyydän apua ja kiitän jatkuvasti asioista. Se on siis täyttä totta minulle, asia jota hengitän <3  Mutta ymmärrän, että tätä ei voi ymmärtää, jos ei ole kokenut samaa. 

Sitä kutsutaan harhassa elämiseksi. Ihmismieli on sen verran jännä, että ihminen pystyy luomaan itselleen sopivan utopian, kun vain päättää uskoa johonkin asiaan kunnolla ja ruokkii tätä omaa uskoansa, niin siitä tulee sitten ihan tosi asia. Eikä tässä ole oikeastaan mitään vikaa. Voit elää onnellisesti oman elämäsi harhassa :)

Itsellä on ollut vaikka millä mitalla ns. yliluonnollisia kokemuksia. Toki voi tietysti miettiä mikä on harhaa ja mikä ei, mutta minulla on noissa kokemuksissa ollut aina todella paljon logiikkaa mukana. Olen esim. pyytänyt Jumalalta jotain tiettyä merkkiä ja olen saanut sen muutaman päivän sisällä. Eli pyydä esim. näkeväni koiran, joka on pukeutunut sinivalkoraidalliseen villapaitaan ja sitten sellainen tulee vastaan ja sellainen kävelee vastaan seuraavana päivänä. Nuo merkit, jota pyydän ovat aina olleet sellaisia mitä ei kuitenkaan ihan joka päivä näe.  Universumi lähettää sinulle merkkejä ihan joka päivä, mutta niitä pitää vaan oppia tulkitsemaan. Samoin olen meditoidessa ja unien kautta saanut neuvoa ja konkreettista opastusta elämän vaikeisiin tilanteisiin enkeleiltä ja henki-oppailtani. Yksi henkiopas esiintyy minulle aina eräänä tiettynä eläimenä. 

On helppoa uskoa Jumalaan, koska Jeesus on historian hahmona niin totaalisesti yli kaikkien. Oikeasti, eihän kukaan muu pääse edes lähelle sitä mitä Jeesuksesta on kerrottu! Jeesus itse sanoi itsestään: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän." - siis Jumalan, ja: "Minä ja Isä olemme yhtä."

Kuka on maailman eniten lauluissa ylistetty henkilö? - Jeesus tietysti! Mistä se johtuu? Siitä että Jeesuksen rakkauden omakohtainen kokeminen sisimmässä synnyttää armahdetussa kapinallisessa rakkauden häntä kohtaan. Elämän mielekkyys ja tarkoitus tulee Jumalan omana olemisesta. Sitä usko on.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla niiltä, jotka ovat vastanneet kyllä, että mikä heidät oikein saa uskomaan johonkin, jonka olemassaolosta ei ole mitään todisteita. Vai johtuuko ”uskominen” vain siitä, että niin on lapsena opetettu.

Se on loogista. Lähes kaikki havaitsemamme asiat ovat olleet tähänkin asti olemassa ennen kuin niitä on voitu todistaa. Jos ymmärtää vähänkään loogisesta ajattelust ja todennäköisyyksistä, käsittää että vaatii paljon pienemmän todennäköisyyden maailmankaikkeuden ja elollisen olemassa olololle, jos aina on ollut ainetta, energiaa ja informaatiota (äly ja tieto), kuin että kaikki olisi syntynyt pelkästään aineesta ja energiasta.

Toinen selkeä asia on tietoisuuden olemassa olo. Vaikka tietoisuudesta on olemassa teorioita, ne ovat suorastaan huvittavan hataria ja tyhmiä tekniikkaa ymmärtävälle. Esitetään väitteitä, että kun neuronien tai jopa ihmisen rakentamien mikroprosessoreiden ja tietoverkkojen määrä ohjelmistoineen kasvaa tarpeeksi suureksi "syntyy" tietoisuus niiden välisen vuorovaikutuksen seurauksena. Ajatus on aivan älytön ja epälooginen. Vaikka järjestelmään olisi kytketty millaisia antureita ja takaisinkytkentöjä, mitään tietoisuutta ei synny sen enempää kuin valokatkaisijalla on. Kukaan ei pysty esittämään edes teoreettista tietoisuuden toimintaperiaatetta. Olemme siis jo itsessämme, tietoisina olemassa olostamme, osoitus Jumalan olemassa olosta, muuta kuin pelkkää materiaa ja biologinen kone. Ennen kuin joku ryhtyy selittämään sitä, ettei hän ole ollut nukkuessa tai tajuttomana tietoinen, todettakoon ettei muistamattomuus ole todiste siitä. Ihminen voi menettää onnettomuudessa tai sairastuessaan muististaan vaikka viisi vuotta tai koko elämänsä, mutta silti hän on ollut tietoinen aikana, jota ei nyt muista. 

Elän nykyajassa, joten vastaus on ei, en usko jumalaan.

Tottakai.

Jos et ole varma, niin pyydä Jumalaa ilmaisemaan itsensä sinulle

En usko mihinkään niistä tuhansista jumalista. Btw jumala kirjoitetaan pienellä.