Mikä on sellainen näky, minkä muistat ikuisesti?

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 05:58"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 00:17"]Kun paras ystäväni oli tekemässä aborttia viikoilla 20. Olin hänen vieressään alusta loppuun. Ja ei, ei ollut hänen omasta valinnastaan vaan sikiö oli vaikeasti vammainen. [/quote] Tietysti oli hänen oma valinta. Ei vauvan abortoimiseen ketään pakoteta. Ei vaikka olisi minkälainen arvio vauvan terveydestä.

[/quote]

Huoh, älä aloita...

Olin viennyt pikkusiskoni TET-haastatteluun ja ajoimme kotiin moottoritietä pitkin. Katsoin häntä ja kyselin haastattelusta, ja kun käänsin katseeni takaisin tiehen, huomasin liikenteen seisovan edessämme. Ajoin satasta ja pistin liinat kii... auto lähti pyörimään sivulle 720 astetta. Muistan ikuisesti kauhistuneen ilmeen siskoni kasvoilla hänen lyyhistyessään penkkiä vasten ja pelkoni siitä, että kohta joku ajaa pelkääjänpaikan ovea päin. Taistelin ratin kanssa auton hallinnasta ja mantrasin siskolleni "Anteeksi!". Kun auto lopetti pyörimisen, olimme liikkuneet kaksi kaistaa oikealle. Ajoin auton läheisen liittymän kohdalla olevalle bussipysäkille, puhkesimme itkuun ja halasimme toisiamme. Työmatkoillani voin vieläkin nähdä renkaan jäljet asfaltissa siinä kohtaa, jossa onnettomuutemme sattui. Onneksi oli suojelusenkeli matkassa!

Aviomieheni t ajuttomana Autossa. Oli kaantymassa kotiportille kun hullu 18 pyoraista rekkaa ajava mies puski hanet 200m omalle tontille....ajoin ruohoa pihalla ja juoksin molempia ajoneuvoja karkuun minka kerkesin! Puolitoista vuotta myohemmin nyt mies alkaa olla normaalissa kunnossa. 

2min. Ennen onnettomuutta 2v. Tyttareni oli pihalla mihin rekka ajoi...isoveli oli juuri tullut hakemaan leikkimaan....en koskaan unohda...

Kun tapasin suuren rakkauteni vuosien jälkeen uudelleen

Pakkasilta joulukuussa, puut huurteessa, jääkiteet kimalteli hänen harmaantuneilla hiuksillaan katulampun valossa .... Ja silti tunnistin hänet heti.

Isoäitini kärsivänä saattohoitokodissa.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 02:49"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 03:51"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 03:13"]Tämä 

[/quote]

älä katsokkaan,ellet ole jo ehtinyt.Kyseessä on ilmeisesti jokin uusi huume,jonka sivuvaikutuksena huumeen käyttäjältä sulaa lihat luiden ympäriltä pikkuhiljaa.Huumetta kutsutaan krokodils nimellä tai black salts nimellä,cannibals nimikin taidettiin mainita.Videon näyttäjä ilmeisesti laittoi meille katsottavaksi siedettävimmän videon,kiitos siitä.Jos olet heikkohermoinen en suosittele sinulle että tongit asiaa pintaa syvemmältä usko minua.

[/quote]Näitähän juuri pitäisi katsoa ja näyttää nuorille! Tämäkin oli ihan lässy video!

Eilen ku kurkkasin perseeseeni käsipeilin avulla ja siellä luikerteli kihomato.

Sitä en unohda koskaan, kun kehitysvammaisille jaettiin lyömäsoittimia.

Eräänä aamuyönä ajoin kylän läpi. näin virastotalon katon reunalla naisen seisovan kädet levällään ja siitä loisti valo ylöspäin. Hetkeä aiemmin olimme käyneet herättämässä tämän naisen torin penkiltä.

Kuollut ex-poikaystäväni :-P

Isäni kuoli tapaturmaisesti silmieni edessä, kun olin 14. Ei unohdu, ei.

Olin noin 10-vuotias kun meidän lähellä olevalla suojatiellä jäi ikäiseni tyttö ylinopeutta ja päin punaisia ajavan auton alle. Isäni oli ajanut onnettomuuspaikan ohi matkalla töistä kotiin ja nähnyt vain vaaleatukkaisen, noin ikäiseni tytön makaavan monta metriä suojatien jälkeen. En ikinä unohda sitä helpotuksen ilmettä mikä levisi hermostuneille kasvoille kun isäni tuli vauhdilla ovesta sisään ja näki minut istumassa huoneeni lattialla kaverin kanssa. Oli varmaan jo ehtinyt kuvitella minut ruumisarkkuun. Onnettomuudessa ollut tyttö kuoli heti tai ainakin aika nopeasti.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 05:58"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 00:17"]Kun paras ystäväni oli tekemässä aborttia viikoilla 20. Olin hänen vieressään alusta loppuun. Ja ei, ei ollut hänen omasta valinnastaan vaan sikiö oli vaikeasti vammainen.
[/quote]

Tietysti oli hänen oma valinta. Ei vauvan abortoimiseen ketään pakoteta. Ei vaikka olisi minkälainen arvio vauvan terveydestä.
[/quote]

Kyllä "pakotetaan" jos se uhkaa äidin henkeä.
[/quote]

Ei todellakaan pakoteta. Ei edes "pakoteta". Mutta nyt menee ihan ohi aiheen.

Aito tappovideo josa tsetseenit viilsivät kurkut auki nuorilta venäläissotilailta (?) vuorotellen. Yksi lähti karkuun ja juoksi henkensä edestä, toinen rukoili ja yritti konttia karkuun kurkunleikkaajaa.., huusi äitiään monta kertaa tuskaisena ennen kuolemaansa. Se video ei poistu koskaan mun mielestä.

Muistan monta ikävää näkyä, mutta laitan vaihteeksi jotain luonnonnäkymiä:

Vihreinä ja punaisina nauhoina kiemurtelevat revontulet pohjoisella taivaalla kun olin aivan pieni.

Päiväntasaajalla sain seurata auringonlaskua vuorenrinteeltä käsin. Ensin kaikki ne värit ja sitten sininen taivas joka täyttyi tähdistä <3.

Miltä taivas näytti juuri ennen hirmumyrskyä kesällä 2010.

Siskoni. Kuoli viereeni yöllä. Olimme yläasteikäisiä ja nukuimme siskonpedissä. Mutta sisko ei aamulla herännytkään. Kun tajusin hänen kuolleen, hän piirtyi verkkokalvoilleni. Vieläkin muistan miten sotkussa otsatukka oli, miten toinen korvakoru oli tippunut yöllä. Haluaisin muistaa hänet vain elävänä.

Mansikka jonka poimin 5vuotiaana, se oli hevosen muotoinen.
6-9vuotiaana menin herättämään äitiäni joka makasi omassa oksennuksessaan. (Heräsi onneksi)
10v syöpäsairas mummoni osastolla. Siis miten voikaan syöpä olla niin hirveä tauti. En ollut tunnistaa mummoa. Kalman kalpea, riutunut, tukkaa muutama hassu tuppo päässä, ilo sammunut silmistä. Se kauhu mikä paistoi silmistä, ei koskaan unohdu...

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 23:48"]

Siskoni. Kuoli viereeni yöllä. Olimme yläasteikäisiä ja nukuimme siskonpedissä. Mutta sisko ei aamulla herännytkään. Kun tajusin hänen kuolleen, hän piirtyi verkkokalvoilleni. Vieläkin muistan miten sotkussa otsatukka oli, miten toinen korvakoru oli tippunut yöllä. Haluaisin muistaa hänet vain elävänä.

[/quote] Miksi kuoli?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 23:59"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 23:48"]

Siskoni. Kuoli viereeni yöllä. Olimme yläasteikäisiä ja nukuimme siskonpedissä. Mutta sisko ei aamulla herännytkään. Kun tajusin hänen kuolleen, hän piirtyi verkkokalvoilleni. Vieläkin muistan miten sotkussa otsatukka oli, miten toinen korvakoru oli tippunut yöllä. Haluaisin muistaa hänet vain elävänä.

[/quote] Miksi kuoli?
[/quote]

Virallinen kuolinsyy aneurysma, sydämessä.

Olin parikymppisenä vanhempieni kanssa lomamatkalla Roomassa. Olimme käyneet syömässä ja kiertelimme kävellen Rooman mukulaisia katuja loistokkaine rakennuksineen ja suihkulähteineen. Juuri kun olimme palaamassa takaisin turisti bussiin, päätimme kävellä hieman rähjäisemmän näköisen mutta hieman pittoreskin ja hyvin kapean kujan lävitse. Vanhemmat kulkivat edellä ja minä perässä. Kujalla istui hyvin köyhännäkoinen vanhempi mies, jonka vanhempani ohittivat huomaamatta. Mies vain istui siinä, ei yrittänyt kerjätä ei edes katsonut meihin, vaan katuun. Mitä lähemmäs miestä kävelin sitä tiheämmin alkoi sydämeni hakata ja tuli palava tunne että on annettava hänelle rahaa. Olin ohittanut aiemmin useita kerhänneitä tai muuten köyhiä Suomessa ja ulkomailla mutta tässä oli jotain erilaista. Käsi täristen ja jopa huonolla omalla tunnolla kaivoin 20€ lompakostani (yleensä annan max 2 e kerjäävälle. Olin hetki sitten ostanut kalliin laukun ja mieleeni tulvi: mitä turhuutta. Hetkeä kun mies nosti katseensa kadusta kun ojensin hänelle setelin en ikinä unohda. Se loiste mikä syttyi silmiin ja hymy. Ja sanaton kiitos, pitkä katse ja italialainen "siunaus" hetkessä vain oli jotain maagista, kapealla roomalaisella kujalla. Esitin samalla toiveen tai se vain kumpusi sisältäni. Pienen hetken käveltyäni katsahdin taakseni ja mies oli kadonnut vaikka kuja oli pitkä. Roomasta kotiin tullessani plussasin raskaustestin. Tästä tuloksena kaksospojat. Nyt 3v.