Rattaissa istuvat 3+ -vuotiaat
Oikeastaan vanhempansa. Miksi?
Rattaat natisee ja paukkuu liitoksistaan, kun tuupataan vankkureita eteenpäin. Lapsella jalat laahaa maata ja polvet hakkaa leukaa. Tosi hullun näköistä.
Kommentit (506)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä saatte sen 3v. lapsen rattaisiin, joka huutaa ja kiljuu ettei halua sinne enää? Meillä ei yksikään lapsista ole halunnut rattaisiin sen jälkeen, kun on kävellen tai potkupyörällä pysynyt mukana vauhdissa. Eikä me kyllä pakoteta...
Meillä onkin perheessä vanhemmat. Joita lapset tottelee. Lapsilla on turvallinen olo, kun ei tarvitse jokaikistä asiaa itse päättää ja riehua.
Aika paljon kasvatusasioita funtsineena olen tullut siihen tulokseen, että lapsen pakottaminen pitäisi säästää akuutteihin vaaratilanteisiin.
Käytännössä lasta ei voi pakottaa syömään, nukkumaan tai käymään vessassa vastoin tahtoaan. Perusruumiintoiminnoissa pakottaminen saa käytännössä aina aikaan traumoja.
Toisena asiana tulee sitten lapsen liikkuminen ja sen rajoittaminen. Joskus se on välttämätöntä. Autossa lapsi on pakko köyttää paikoilleen. Liikenteessä säntäilijä on pakko ottaa käsipuoleen. Mutta silloin kun se ei ole välttämätöntä, ei sitä pitäisi vanhemman mukavuuden vuoksi tehdä. Näistä asioista lähtee oman kehon arvostus, joka kantaa elämässä pitkälle.
Koskaan ei voi liikaa kehua lasta, joka kävelee itse. Ja itse mieluummin kannan 15-kiloista kuin raahaan rattaita turhan takia.
-eri.
Lähes kaikki ihmisethän ovat sitten traumaantuneita, kun heille on pidetty kuria tilanteissa missä ei ole ollut akuuttia vaaraa vaan pelkkä epämukavuus tai epätarkoituksenmukaisuus.
No miltä sinusta näyttää, kuinka moni aikuinen nykyään näyttää aidosti rakastavan omaa kehoaan ja hyväksyvän sen?
Harvempi kuin aikaisemmin, mutta ei ei johdu kurinpidosta (joka on vähentynyt) vaan enemmänkin ylipainoisuuden lisääntymisestä. Aika moni haluaisi laihtua mutta ei onnistu siinä.
Ja ylipainoisuus ei sinun mielestäsi yhtään mitenkään liity siihen, että lapset, jotka ovat siinä iässä jossa nauttivat eniten juoksemisesta, pistetään rattaisiin vanhempien mukavuudenhalun nimissä?
Ne vanhemmat, jotka istuttavat rattaissa lastaan oman mukavuudenhalunsa vuoksi, ovat hyvin harvassa. Maalaat kuvaa, jossa jokainen lapsi rattaissa on sama kuin huono vanhempi ja onneton, liikkumiseltaan rajoitettu lapsi. Sinulla ei ole mitään käsitystä asiasta, ei niistä lapsista, eikä heidän vanhemmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta itselläni on 1v, 3v ja 5v ja kyllä vielä pidän tuplavaunuja mukana, kun ei ole autoakaan ja olisi ihan kiva sujuvasti ja ajoittain on tarve turvallisestikin päästä perille. Liikun paljon kävellen ja julkisilla ja täällä on vilkas liikenne. Kyllä se vain on tosi kätevää nostaa edes se toinen poukkoilija pois juoksemasta, kun on paljon autoja ja ihmisiä ympärillä. Ja kyllähän ajoittain isommista jompi kumpi väsyy kävelyyn, niin voi hetken rattaissa pienimmän vieressä levähtää. Se on sitten voi voi, jos jota kuta nappaa meidän liikkumistavat. Toinen vaihtoehto kun on varsin hidas etenemistapa, jossa lapst säntäilevät vähän minne sattuu. Jossain metsäretkillä on ihan kiva pitää pienintä kantorepussa ja isommat temmeltävät itse, mutta jossain Helsingin keskustassa pitäisin mielelläni lapset tallella ja vahingoittumattomina. Ehkä sitä yhtä 3-vuotiasta voi kävelyttää ja tarvittaessa hetken kantaa ulkoillessa, mutta kolmea pientä lasta ei oikein, jos meinasi jotain pidempää reissua tehdä. Ihan kodin lähellä tapahtuvat ulkoilut onnistuu ilman rattaita.
Kyllähän niitä keinoja on miten kolmen lapsen säntäilyn saa pidettyä hallinnassa ilmankin rattaita. Esimerkiksi valjaat ja rannehihnat toimivat siinä tarkoituksessa.
Itse sanon kolmen lapsen äitinä, että nimenomaan rattaiden kanssa oli hankalaa, koska rattaita piti työntää, oli siellä kyydissä ketään tai ei. Kun vauva oli kantorepussa, jäi kaksi kättä vapaaksi isommille.
Kantorepun kanssa ja kävellen käytiin muun muassa Lontoossa, tosin siellä oli perheen toinenkin aikuinen mukana. Rattailla olisi ollut mahdotonta selvitä sikäläisessä julkisessa liikenteessä.
Joo, se on kiva, kun muut jaksaa kantaa reilu 1-vuotiasta kilometrikaupalla kantorepussa ja vielä kauppakassit. Ja tietenkään se 3v uhmis ei ala koskaan temppuilemaan ja eikä väsy kävelyyn. Ole onnellinen, että sulla sujui noin helposti, että rattaat olisivat olleet vain hidaste. Mulla ei yleensä ole sitä toista aikuista jeesaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä saatte sen 3v. lapsen rattaisiin, joka huutaa ja kiljuu ettei halua sinne enää? Meillä ei yksikään lapsista ole halunnut rattaisiin sen jälkeen, kun on kävellen tai potkupyörällä pysynyt mukana vauhdissa. Eikä me kyllä pakoteta...
Meillä onkin perheessä vanhemmat. Joita lapset tottelee. Lapsilla on turvallinen olo, kun ei tarvitse jokaikistä asiaa itse päättää ja riehua.
Anteeksi nyt, mutta pakko kyseenalaistaa lapsenne turvallisuudentunne, jos hänelle ei sallita ikätasoista kehittymistä, vaan hänet pakotetaan rattaisiin vaikka lapsi pystyisi ja haluaisi potkupyörällä/skuutilla/kävellen kulkea mukana...
Autoritäärinen kasvatus ei takaa sitä, että lapsi kokee olevansa turvassa. Itse asiassa lapsi saattaa pelätä vanhempiaan niin paljon, että tottelee pelon, ei turvallisuuden tunteen vuoksi. Jo kolmevuotias osaa pelätä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä saatte sen 3v. lapsen rattaisiin, joka huutaa ja kiljuu ettei halua sinne enää? Meillä ei yksikään lapsista ole halunnut rattaisiin sen jälkeen, kun on kävellen tai potkupyörällä pysynyt mukana vauhdissa. Eikä me kyllä pakoteta...
Meillä onkin perheessä vanhemmat. Joita lapset tottelee. Lapsilla on turvallinen olo, kun ei tarvitse jokaikistä asiaa itse päättää ja riehua.
Aika paljon kasvatusasioita funtsineena olen tullut siihen tulokseen, että lapsen pakottaminen pitäisi säästää akuutteihin vaaratilanteisiin.
Käytännössä lasta ei voi pakottaa syömään, nukkumaan tai käymään vessassa vastoin tahtoaan. Perusruumiintoiminnoissa pakottaminen saa käytännössä aina aikaan traumoja.
Toisena asiana tulee sitten lapsen liikkuminen ja sen rajoittaminen. Joskus se on välttämätöntä. Autossa lapsi on pakko köyttää paikoilleen. Liikenteessä säntäilijä on pakko ottaa käsipuoleen. Mutta silloin kun se ei ole välttämätöntä, ei sitä pitäisi vanhemman mukavuuden vuoksi tehdä. Näistä asioista lähtee oman kehon arvostus, joka kantaa elämässä pitkälle.
Koskaan ei voi liikaa kehua lasta, joka kävelee itse. Ja itse mieluummin kannan 15-kiloista kuin raahaan rattaita turhan takia.
-eri.
Lähes kaikki ihmisethän ovat sitten traumaantuneita, kun heille on pidetty kuria tilanteissa missä ei ole ollut akuuttia vaaraa vaan pelkkä epämukavuus tai epätarkoituksenmukaisuus.
No miltä sinusta näyttää, kuinka moni aikuinen nykyään näyttää aidosti rakastavan omaa kehoaan ja hyväksyvän sen?
Pakkohan ylipainoisten on vakuutella itseään. Uskon silti että 99% olisi mieluummin normaalipainoinen
Eivät kaikki ole ylipainoisia. On myös alipainoisia, on viiltelijöitä, päihteiden käyttäjiä ja viihdesyöjiä.
Siitähän se johtuu, että terve fyysisen liikkeen ilo on hukassa. Siksi olisi tärkeää että lapsi saisi juosta pienestä pitäen ja nauttia niistä endorfiineista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta itselläni on 1v, 3v ja 5v ja kyllä vielä pidän tuplavaunuja mukana, kun ei ole autoakaan ja olisi ihan kiva sujuvasti ja ajoittain on tarve turvallisestikin päästä perille. Liikun paljon kävellen ja julkisilla ja täällä on vilkas liikenne. Kyllä se vain on tosi kätevää nostaa edes se toinen poukkoilija pois juoksemasta, kun on paljon autoja ja ihmisiä ympärillä. Ja kyllähän ajoittain isommista jompi kumpi väsyy kävelyyn, niin voi hetken rattaissa pienimmän vieressä levähtää. Se on sitten voi voi, jos jota kuta nappaa meidän liikkumistavat. Toinen vaihtoehto kun on varsin hidas etenemistapa, jossa lapst säntäilevät vähän minne sattuu. Jossain metsäretkillä on ihan kiva pitää pienintä kantorepussa ja isommat temmeltävät itse, mutta jossain Helsingin keskustassa pitäisin mielelläni lapset tallella ja vahingoittumattomina. Ehkä sitä yhtä 3-vuotiasta voi kävelyttää ja tarvittaessa hetken kantaa ulkoillessa, mutta kolmea pientä lasta ei oikein, jos meinasi jotain pidempää reissua tehdä. Ihan kodin lähellä tapahtuvat ulkoilut onnistuu ilman rattaita.
Kyllähän niitä keinoja on miten kolmen lapsen säntäilyn saa pidettyä hallinnassa ilmankin rattaita. Esimerkiksi valjaat ja rannehihnat toimivat siinä tarkoituksessa.
Moni ei lastaan laita valjaisiin ja ihan siitä syystä, että ne ovat lapselle epämukavat ja alistavat. Rattaat ovat paljon paremmat.
Paljon mukavammin lapsi kulkee valjaissa kuin kädestä kiinni pitäen. Eikä pienellä ole tuollaisia alistavuusajatuksia kuin mitä joillain aikuisilla on.
Kyllä kuule on. Lapsi kokee asioita vaikka sä et siitä mitään tiedäkään. Lapsi valjaissa kokee itsensä koiraksi, mutta anna mennä vaan, jos rattaat on susta nolot tai sua kiinnostaa enemmän apn ajatus siitä, että rattaat on saa*anasta kuin sun lapsen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta itselläni on 1v, 3v ja 5v ja kyllä vielä pidän tuplavaunuja mukana, kun ei ole autoakaan ja olisi ihan kiva sujuvasti ja ajoittain on tarve turvallisestikin päästä perille. Liikun paljon kävellen ja julkisilla ja täällä on vilkas liikenne. Kyllä se vain on tosi kätevää nostaa edes se toinen poukkoilija pois juoksemasta, kun on paljon autoja ja ihmisiä ympärillä. Ja kyllähän ajoittain isommista jompi kumpi väsyy kävelyyn, niin voi hetken rattaissa pienimmän vieressä levähtää. Se on sitten voi voi, jos jota kuta nappaa meidän liikkumistavat. Toinen vaihtoehto kun on varsin hidas etenemistapa, jossa lapst säntäilevät vähän minne sattuu. Jossain metsäretkillä on ihan kiva pitää pienintä kantorepussa ja isommat temmeltävät itse, mutta jossain Helsingin keskustassa pitäisin mielelläni lapset tallella ja vahingoittumattomina. Ehkä sitä yhtä 3-vuotiasta voi kävelyttää ja tarvittaessa hetken kantaa ulkoillessa, mutta kolmea pientä lasta ei oikein, jos meinasi jotain pidempää reissua tehdä. Ihan kodin lähellä tapahtuvat ulkoilut onnistuu ilman rattaita.
Kyllähän niitä keinoja on miten kolmen lapsen säntäilyn saa pidettyä hallinnassa ilmankin rattaita. Esimerkiksi valjaat ja rannehihnat toimivat siinä tarkoituksessa.
Taidanpa silti pitäytyä rattaissa, kun maalailen mielikuvaa tuosta tilanteesta, että isommat riekkuvat jossain hihnoissa ja 1v repussa plus kannan vielä jossain kassissa tai selkärepussa muita tavaroita? Joo, ei.
Juurihan kirjoitit että se teidän 1v kävelee, eli miksi sen pitäisi olla kantorepussa?
1v ei taida kävellä ihan 5-vuotiaan tahdissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta itselläni on 1v, 3v ja 5v ja kyllä vielä pidän tuplavaunuja mukana, kun ei ole autoakaan ja olisi ihan kiva sujuvasti ja ajoittain on tarve turvallisestikin päästä perille. Liikun paljon kävellen ja julkisilla ja täällä on vilkas liikenne. Kyllä se vain on tosi kätevää nostaa edes se toinen poukkoilija pois juoksemasta, kun on paljon autoja ja ihmisiä ympärillä. Ja kyllähän ajoittain isommista jompi kumpi väsyy kävelyyn, niin voi hetken rattaissa pienimmän vieressä levähtää. Se on sitten voi voi, jos jota kuta nappaa meidän liikkumistavat. Toinen vaihtoehto kun on varsin hidas etenemistapa, jossa lapst säntäilevät vähän minne sattuu. Jossain metsäretkillä on ihan kiva pitää pienintä kantorepussa ja isommat temmeltävät itse, mutta jossain Helsingin keskustassa pitäisin mielelläni lapset tallella ja vahingoittumattomina. Ehkä sitä yhtä 3-vuotiasta voi kävelyttää ja tarvittaessa hetken kantaa ulkoillessa, mutta kolmea pientä lasta ei oikein, jos meinasi jotain pidempää reissua tehdä. Ihan kodin lähellä tapahtuvat ulkoilut onnistuu ilman rattaita.
Kyllähän niitä keinoja on miten kolmen lapsen säntäilyn saa pidettyä hallinnassa ilmankin rattaita. Esimerkiksi valjaat ja rannehihnat toimivat siinä tarkoituksessa.
Tai sitten eivät toimi. Kokeiltu on. Meillä on valjaita kokeiltu useammallekin ja aina on tulos ollut se, että heittäydytään niitä valjaita vasten, eikä kulkemisesta tule mitään. Rannekeen kanssa ei kehtaa ihmisten ilmoilla olla, kun lapsi ulvoo, että sattuu tms kurkku suorana (ei ole liian tiukalla, eikä ole mitenkään pahan tuntuinen, on kokeiltu ja itsella on samanlainen ranteessa) tai yrittää repiä pois, kun se häiritsee häntä. Aistiyliherkkyys on diagnosoitu.
Sitä valjaissa kulkemista on syytä tarvittaessa opetella ihan niinkuin muutakin kulkemista. Totutella niiden pitämiseen jo etukäteen ja varata alussa aikaa, että heittäytymisen saa loppumaan. Loputtomiin lapsi ei jaksa heittäytyä, koska on hänelläkin tarve päästä jossain vaiheessa eteenpäin. Samassa paikassa on tylsä olla loputtomiin. Ja sitten, kun tämä "taistelu" on käyty, niin asiat sujuvat jatkossa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta itselläni on 1v, 3v ja 5v ja kyllä vielä pidän tuplavaunuja mukana, kun ei ole autoakaan ja olisi ihan kiva sujuvasti ja ajoittain on tarve turvallisestikin päästä perille. Liikun paljon kävellen ja julkisilla ja täällä on vilkas liikenne. Kyllä se vain on tosi kätevää nostaa edes se toinen poukkoilija pois juoksemasta, kun on paljon autoja ja ihmisiä ympärillä. Ja kyllähän ajoittain isommista jompi kumpi väsyy kävelyyn, niin voi hetken rattaissa pienimmän vieressä levähtää. Se on sitten voi voi, jos jota kuta nappaa meidän liikkumistavat. Toinen vaihtoehto kun on varsin hidas etenemistapa, jossa lapst säntäilevät vähän minne sattuu. Jossain metsäretkillä on ihan kiva pitää pienintä kantorepussa ja isommat temmeltävät itse, mutta jossain Helsingin keskustassa pitäisin mielelläni lapset tallella ja vahingoittumattomina. Ehkä sitä yhtä 3-vuotiasta voi kävelyttää ja tarvittaessa hetken kantaa ulkoillessa, mutta kolmea pientä lasta ei oikein, jos meinasi jotain pidempää reissua tehdä. Ihan kodin lähellä tapahtuvat ulkoilut onnistuu ilman rattaita.
Kyllähän niitä keinoja on miten kolmen lapsen säntäilyn saa pidettyä hallinnassa ilmankin rattaita. Esimerkiksi valjaat ja rannehihnat toimivat siinä tarkoituksessa.
Taidanpa silti pitäytyä rattaissa, kun maalailen mielikuvaa tuosta tilanteesta, että isommat riekkuvat jossain hihnoissa ja 1v repussa plus kannan vielä jossain kassissa tai selkärepussa muita tavaroita? Joo, ei.
Juurihan kirjoitit että se teidän 1v kävelee, eli miksi sen pitäisi olla kantorepussa?
1v ei taida kävellä ihan 5-vuotiaan tahdissa?
Siteerattu henkilö ei puhunut kävelynopeuksista. Hän puhui säntäilystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta itselläni on 1v, 3v ja 5v ja kyllä vielä pidän tuplavaunuja mukana, kun ei ole autoakaan ja olisi ihan kiva sujuvasti ja ajoittain on tarve turvallisestikin päästä perille. Liikun paljon kävellen ja julkisilla ja täällä on vilkas liikenne. Kyllä se vain on tosi kätevää nostaa edes se toinen poukkoilija pois juoksemasta, kun on paljon autoja ja ihmisiä ympärillä. Ja kyllähän ajoittain isommista jompi kumpi väsyy kävelyyn, niin voi hetken rattaissa pienimmän vieressä levähtää. Se on sitten voi voi, jos jota kuta nappaa meidän liikkumistavat. Toinen vaihtoehto kun on varsin hidas etenemistapa, jossa lapst säntäilevät vähän minne sattuu. Jossain metsäretkillä on ihan kiva pitää pienintä kantorepussa ja isommat temmeltävät itse, mutta jossain Helsingin keskustassa pitäisin mielelläni lapset tallella ja vahingoittumattomina. Ehkä sitä yhtä 3-vuotiasta voi kävelyttää ja tarvittaessa hetken kantaa ulkoillessa, mutta kolmea pientä lasta ei oikein, jos meinasi jotain pidempää reissua tehdä. Ihan kodin lähellä tapahtuvat ulkoilut onnistuu ilman rattaita.
Kyllähän niitä keinoja on miten kolmen lapsen säntäilyn saa pidettyä hallinnassa ilmankin rattaita. Esimerkiksi valjaat ja rannehihnat toimivat siinä tarkoituksessa.
Itse sanon kolmen lapsen äitinä, että nimenomaan rattaiden kanssa oli hankalaa, koska rattaita piti työntää, oli siellä kyydissä ketään tai ei. Kun vauva oli kantorepussa, jäi kaksi kättä vapaaksi isommille.
Kantorepun kanssa ja kävellen käytiin muun muassa Lontoossa, tosin siellä oli perheen toinenkin aikuinen mukana. Rattailla olisi ollut mahdotonta selvitä sikäläisessä julkisessa liikenteessä.
Joo, se on kiva, kun muut jaksaa kantaa reilu 1-vuotiasta kilometrikaupalla kantorepussa ja vielä kauppakassit. Ja tietenkään se 3v uhmis ei ala koskaan temppuilemaan ja eikä väsy kävelyyn. Ole onnellinen, että sulla sujui noin helposti, että rattaat olisivat olleet vain hidaste. Mulla ei yleensä ole sitä toista aikuista jeesaamassa.
Oletko se kirjoittaja jolla on viikon ruokaostokset kannossa joka päivä aamuin illoin? Ja kävelymatka on 10 km?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tämmöinen on jo lopetettu kirjoitti:
Eihän tämä kuulu sinulle pätkääkään jos ei ole omista lapsistasi kyse. Mitä ihmettä rupeat toisten kasvatusta arvostelemaan kun et tietenkään tiedä mitään tilanteiden taustoista. Voisiko olla, että niillä perheillä on joku ihan sopiva syy siihen miten lapsiaan kuljettavat ja se ei ole sinun asiasi mitenkään. Keksi muuta valitettavaa jos elämä on liian tylsää.
Ja jos haluat osallistua muiden perheiden kasvatusvastuuseen tai tukea heitä vanhemmuudessa, voit alkaa tukiperheeksi tai -vanhemmaksi. Sitten pääset luvan kanssa puuttumaan ja neuvomaan.
Tosi usein niitä "sopivia syitä" vaan tuntuu olevan. Epäilisin syyksi sen, että monikaan ei tiedosta, että asiat voisi tehdä myös toisilla tavoilla.
Mutta tämähän se onkin: Miksi se syiden sopivuus tai sopivuuden arviointi kuuluu sinulle tai kenellekään muulle? Todella asiatonta. Mitähän kaikkia muita vanhemmuuden ratkaisuja ja perusteluja voit ulkopuolelta pätevästi arvioida yhdellä silmäyksellä? Mahdollisuudet ovat ihan loputtomat!
Tuntemattoman henkilön syiden arviointi yksilötasolla on täysin eri asia kuin massojen ratkaisujen arviointi tilastotasolla. Sinä et tunnu tiedostavan tätä eroa.
Esimerkiksi kukaan ei ihmettele, jos joku ihminen kulkee pyörätuolilla, mutta jos yhtäkkiä vaikka 30% kaikista ihmisistä alkaisi kulkea pyörätuolilla, niin kyllähän se herättäisi ihmetystä ja kyseenalaistamista yleisellä tasolla.
Mitäs tilastotasoa tässä nyt arvioitiin? Se tarkoittaisi sellaisen tiedon käytettävissä oloa, kuten "Kuinka monta % yli kolmevuotiaasta kuljetetaan rattaissa". Eihän tässä ole mitään tilastoja käytettävissä, vain yksilöiden mutua. Että mitä tässä pitikään tiedostaa? "Tilastotasolla". Naurattaa ihan ääneen. Mene keräämään niitä tilastoja ja tule sitten pohtimaan tilastotasoa, täällä palstalla jatkuu sillä aikaa tämä "näin muuten kadulla kun mielestäni liian vanha lapsi istui rattaissa" tyyppinen sheimaus ja päteminen.
Sinulle ja muille: antakaa toisten vanhempien kuljettaa lapsiaan ihan miten hyvänsä parhaaksi katsovat. EI OLE TEIDÄN ASIANNE YKSILÖ- EINÄ TILASTOTASOLLA.
Hyvin sanottu!
Itsekin olen huomannut, että monesti rattaiden käyttäjille naureskelevat ne, joilla on oma auto jatkuvassa käytössä.
Ei ymmärretä, ettei tosi villiä lasta viedä päiväkotiin kohtuullisessa ajassa julkisilla jos ei ole rattaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä saatte sen 3v. lapsen rattaisiin, joka huutaa ja kiljuu ettei halua sinne enää? Meillä ei yksikään lapsista ole halunnut rattaisiin sen jälkeen, kun on kävellen tai potkupyörällä pysynyt mukana vauhdissa. Eikä me kyllä pakoteta...
Meillä onkin perheessä vanhemmat. Joita lapset tottelee. Lapsilla on turvallinen olo, kun ei tarvitse jokaikistä asiaa itse päättää ja riehua.
Aika paljon kasvatusasioita funtsineena olen tullut siihen tulokseen, että lapsen pakottaminen pitäisi säästää akuutteihin vaaratilanteisiin.
Käytännössä lasta ei voi pakottaa syömään, nukkumaan tai käymään vessassa vastoin tahtoaan. Perusruumiintoiminnoissa pakottaminen saa käytännössä aina aikaan traumoja.
Toisena asiana tulee sitten lapsen liikkuminen ja sen rajoittaminen. Joskus se on välttämätöntä. Autossa lapsi on pakko köyttää paikoilleen. Liikenteessä säntäilijä on pakko ottaa käsipuoleen. Mutta silloin kun se ei ole välttämätöntä, ei sitä pitäisi vanhemman mukavuuden vuoksi tehdä. Näistä asioista lähtee oman kehon arvostus, joka kantaa elämässä pitkälle.
Koskaan ei voi liikaa kehua lasta, joka kävelee itse. Ja itse mieluummin kannan 15-kiloista kuin raahaan rattaita turhan takia.
-eri.
Lähes kaikki ihmisethän ovat sitten traumaantuneita, kun heille on pidetty kuria tilanteissa missä ei ole ollut akuuttia vaaraa vaan pelkkä epämukavuus tai epätarkoituksenmukaisuus.
No miltä sinusta näyttää, kuinka moni aikuinen nykyään näyttää aidosti rakastavan omaa kehoaan ja hyväksyvän sen?
Harvempi kuin aikaisemmin, mutta ei ei johdu kurinpidosta (joka on vähentynyt) vaan enemmänkin ylipainoisuuden lisääntymisestä. Aika moni haluaisi laihtua mutta ei onnistu siinä.
Ja ylipainoisuus ei sinun mielestäsi yhtään mitenkään liity siihen, että lapset, jotka ovat siinä iässä jossa nauttivat eniten juoksemisesta, pistetään rattaisiin vanhempien mukavuudenhalun nimissä?
Ne vanhemmat, jotka istuttavat rattaissa lastaan oman mukavuudenhalunsa vuoksi, ovat hyvin harvassa. Maalaat kuvaa, jossa jokainen lapsi rattaissa on sama kuin huono vanhempi ja onneton, liikkumiseltaan rajoitettu lapsi. Sinulla ei ole mitään käsitystä asiasta, ei niistä lapsista, eikä heidän vanhemmistaan.
Ja taas päästiin tähän samaan kehäpäätelmään. Vaikka olisi miten monta omaa lasta, on lapseton jos ei käytä pyhää lehmää eli rattaita.
Kaakaa kirjoitti:
Hyvin sanottu!
Itsekin olen huomannut, että monesti rattaiden käyttäjille naureskelevat ne, joilla on oma auto jatkuvassa käytössä.
Ei ymmärretä, ettei tosi villiä lasta viedä päiväkotiin kohtuullisessa ajassa julkisilla jos ei ole rattaita.
Ei ymmärretä myöskään, että ”tosi villi” lapsi ei edes suostu istumaan rattaissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuttava tää lapseton länkyttäjå reppunsa kanssa.
Se reppu ei pljon auta ruokakaupassa kun ostaa öapsiperheelle. Maitoja 6 litraa jne.
Selkäreppuja on monen kokoisia. 30-litraisia, 50-litraisia, 80-litraisia yms.
Ok. Eli neljä kauppakassia ja yksi 3-vuotias selkäreppuun ja kävelemään 8 km. Selvä homma!
Tai sitten ostat polkupyörän niin ei tarvitse kävellä 8 kilometriä. Todella harva ihminen kävelee noin pitkiä matkoja arjessa.
Ymmärrän kyllä, että kaikilla ei ole varaa autoon, eikä busseja kulje kaikkialle. Mutta pyörä olisi tosiaan kaikkien saatavilla.
Joku tässä aiemmin kertoi menevänsä lapsi rattaissa neuvolaan 10 km päähän. Siinähän menee lapsellakin puoli päivää rattaisiin köytettynä.
Pyörä toimii kesäkeleillä, mutta talvella ei. Oma lapseni kulki talvella uimahallireissuja rattaissa vielä 5-vuotiaana. Päiväkotipäivän päälle kävelyä 2 km suuntaansa ja 1,5 h uintia oli vaan liikaa. Kesällä toki mentiin pyörällä molemmat.
Kyllä pyörä toimii talvellakin. Jos pakkasta on noin 20 astetta tai enemmän niin pyörän laakerit toki jäykistyvät, mutta siltikin pyörällä pääsee paljon kovempaa kuin kävellen.
Voin kuule kertoa, että ei todellakaan kolmevuotias pääse sillä pyörällään nopeammin paukkupakkasessa pöhryssä kuin rattailla, joissa on kunnon pyörät.
Puhumattakaan siitä, ettei pientä lasta voi päästää liukkailla pyöräilemään, kun ei ymmärrä yhtään varoa. Kaikkialla Suomessa ei ole kunnon talvea vaan vuorotellen liukasta ja loskaista.
Kaakaa kirjoitti:
Hyvin sanottu!
Itsekin olen huomannut, että monesti rattaiden käyttäjille naureskelevat ne, joilla on oma auto jatkuvassa käytössä.
Ei ymmärretä, ettei tosi villiä lasta viedä päiväkotiin kohtuullisessa ajassa julkisilla jos ei ole rattaita.
Julkisilla? Hidastuuko siis bussin, junan, raitiovaunun, metron tai laivan kulku siitä, että lapsi on villi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuttava tää lapseton länkyttäjå reppunsa kanssa.
Se reppu ei pljon auta ruokakaupassa kun ostaa öapsiperheelle. Maitoja 6 litraa jne.
Selkäreppuja on monen kokoisia. 30-litraisia, 50-litraisia, 80-litraisia yms.
Ok. Eli neljä kauppakassia ja yksi 3-vuotias selkäreppuun ja kävelemään 8 km. Selvä homma!
Tai sitten ostat polkupyörän niin ei tarvitse kävellä 8 kilometriä. Todella harva ihminen kävelee noin pitkiä matkoja arjessa.
Ymmärrän kyllä, että kaikilla ei ole varaa autoon, eikä busseja kulje kaikkialle. Mutta pyörä olisi tosiaan kaikkien saatavilla.
Joku tässä aiemmin kertoi menevänsä lapsi rattaissa neuvolaan 10 km päähän. Siinähän menee lapsellakin puoli päivää rattaisiin köytettynä.
Pyörä toimii kesäkeleillä, mutta talvella ei. Oma lapseni kulki talvella uimahallireissuja rattaissa vielä 5-vuotiaana. Päiväkotipäivän päälle kävelyä 2 km suuntaansa ja 1,5 h uintia oli vaan liikaa. Kesällä toki mentiin pyörällä molemmat.
Kyllä pyörä toimii talvellakin. Jos pakkasta on noin 20 astetta tai enemmän niin pyörän laakerit toki jäykistyvät, mutta siltikin pyörällä pääsee paljon kovempaa kuin kävellen.
Voin kuule kertoa, että ei todellakaan kolmevuotias pääse sillä pyörällään nopeammin paukkupakkasessa pöhryssä kuin rattailla, joissa on kunnon pyörät.
Puhumattakaan siitä, ettei pientä lasta voi päästää liukkailla pyöräilemään, kun ei ymmärrä yhtään varoa. Kaikkialla Suomessa ei ole kunnon talvea vaan vuorotellen liukasta ja loskaista.
Lastenkin pyöriin on saatavilla nastarenkaita.
Meidän lapsemme kuuluvat varmaan siihen 80-90% joukkoon lapsia, jotka eivät liiku tarpeeksi. Päiväkoti on noin 100 metrin päässä ja kouluun on matkaa alle 1/2 kilometriä. Leikkivät kyllä paljon pihalla ja isommat menee aika vauhdikkaastikin, 7 v on tehnyt jo yli 30 km tauotettuja pyörälenkkejä vanhemman kanssa. Isommilla myös liikuntaharrastukset tietty. Monien kilometrien kävelyillä meillä on kyllä rattaat mukana, nuorin kohta 3 v. Pisin matka ilman rattaita on ollut jotain päälle 5 km luonnossa, mutta siitä varmaan pari kilometriä kannettu sylissä. Ja jonkun kerran päädytty päiväksi korkeasaareen ja lintsille ilman rattaita, mutta lapset oli varmaan yhtä paljon sylissä kuin olisivat olleet rattaissa eli lähinnä vanhemman liikuntaa lisäsi. Ei tuon 4-5 kilsaa pidempiä matkoja voida ilman rattaita kulkea jalan kun sitten haluaa jo keskimmäisetkin syliin. Pyöräillä toki osaavat tasaista tietä, mutta metsäpolut ei oikein taitu siten... veikkaan, että liikkuvat kyllä jonkin verran liian vähän. Eivät nyt hirveän vähän tai inhoa mitään liikuntaa vaan tykkäävät kaikesta liikkumisesta, mutta vähän liian helppoa on tämä arki. Ei se kuitenkaan rattaista johdu ja tuntuisi hullulta pistää vaikka nuorin kävelemään nuo 5 km matkat ja siitä yli vain koska rattaissa ei saa istua. Liikuntaa saisi varmaan lisättyä muutenkin. Helpoiten varmaan jos asuisimme maalla, missä leikkiä saisi paljon isommalla alueella eivätkä leikkikaveritkaan asuisi oven takana ja pk-, koulu- ja kauppamatkat olisivat pidempiä. Meillä haaveillun uuden asunnon osto ajankohtaista 2023, joten siihen asti näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta itselläni on 1v, 3v ja 5v ja kyllä vielä pidän tuplavaunuja mukana, kun ei ole autoakaan ja olisi ihan kiva sujuvasti ja ajoittain on tarve turvallisestikin päästä perille. Liikun paljon kävellen ja julkisilla ja täällä on vilkas liikenne. Kyllä se vain on tosi kätevää nostaa edes se toinen poukkoilija pois juoksemasta, kun on paljon autoja ja ihmisiä ympärillä. Ja kyllähän ajoittain isommista jompi kumpi väsyy kävelyyn, niin voi hetken rattaissa pienimmän vieressä levähtää. Se on sitten voi voi, jos jota kuta nappaa meidän liikkumistavat. Toinen vaihtoehto kun on varsin hidas etenemistapa, jossa lapst säntäilevät vähän minne sattuu. Jossain metsäretkillä on ihan kiva pitää pienintä kantorepussa ja isommat temmeltävät itse, mutta jossain Helsingin keskustassa pitäisin mielelläni lapset tallella ja vahingoittumattomina. Ehkä sitä yhtä 3-vuotiasta voi kävelyttää ja tarvittaessa hetken kantaa ulkoillessa, mutta kolmea pientä lasta ei oikein, jos meinasi jotain pidempää reissua tehdä. Ihan kodin lähellä tapahtuvat ulkoilut onnistuu ilman rattaita.
Kyllähän niitä keinoja on miten kolmen lapsen säntäilyn saa pidettyä hallinnassa ilmankin rattaita. Esimerkiksi valjaat ja rannehihnat toimivat siinä tarkoituksessa.
Itse sanon kolmen lapsen äitinä, että nimenomaan rattaiden kanssa oli hankalaa, koska rattaita piti työntää, oli siellä kyydissä ketään tai ei. Kun vauva oli kantorepussa, jäi kaksi kättä vapaaksi isommille.
Kantorepun kanssa ja kävellen käytiin muun muassa Lontoossa, tosin siellä oli perheen toinenkin aikuinen mukana. Rattailla olisi ollut mahdotonta selvitä sikäläisessä julkisessa liikenteessä.
Joo, se on kiva, kun muut jaksaa kantaa reilu 1-vuotiasta kilometrikaupalla kantorepussa ja vielä kauppakassit. Ja tietenkään se 3v uhmis ei ala koskaan temppuilemaan ja eikä väsy kävelyyn. Ole onnellinen, että sulla sujui noin helposti, että rattaat olisivat olleet vain hidaste. Mulla ei yleensä ole sitä toista aikuista jeesaamassa.
Oletko se kirjoittaja jolla on viikon ruokaostokset kannossa joka päivä aamuin illoin? Ja kävelymatka on 10 km?
Eikun se, jonka sinä olet bongannut sillä viikottaisella kauppareissulla, mistä olet vetänyt päätelmän, että hän aina kulkee rattaiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kaakaa kirjoitti:
Hyvin sanottu!
Itsekin olen huomannut, että monesti rattaiden käyttäjille naureskelevat ne, joilla on oma auto jatkuvassa käytössä.
Ei ymmärretä, ettei tosi villiä lasta viedä päiväkotiin kohtuullisessa ajassa julkisilla jos ei ole rattaita.
Ei ymmärretä myöskään, että ”tosi villi” lapsi ei edes suostu istumaan rattaissa.
Kaupoissa myydään valjaita mm. sitä varten, että "tosi villinkin" lapsen saa istumaan rattaissa.
Paljon mukavammin lapsi kulkee valjaissa kuin kädestä kiinni pitäen. Eikä pienellä ole tuollaisia alistavuusajatuksia kuin mitä joillain aikuisilla on.