Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa paniikkihäiriöstä. Onko se siis niin, että muuten elää normaalia elämää, mutta milloin tahansa voi tulla joku kohtaus
Kommentit (12)
No on se niin. Koskaan ei voi tietää koska sympaattinen hermosto villiintyy. Aiheuttaa sykkeen nousua, äänen värisemistä, käsien tärinää ja kasvojen punehtumista. Aina voi ottaa tosin beetasalpaajaa. Se toimii mulla. toimii mutta estää oireet vain jossain odotettavissa olevassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko se kohtaus vain jotain jännittämistä, että kädet tärisevät jne, vai onko se jotain vakavampaa? Tarvitseeko siinä apua?
Mä haluan kohtauksen aikana pois. Pois jonnekin, mutta en tiedä minne, koska missään ei ole hyvä. Paniikki iskee päällä, ei pysty ajattelemaan järjevästi, ei hengittämään normaalisti, on vain päästävä pois.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se kohtaus vain jotain jännittämistä, että kädet tärisevät jne, vai onko se jotain vakavampaa? Tarvitseeko siinä apua?
Ei vaarallista kunhan ei vahingoita itseään. Voi alkaa pyörryttämään, koska happi ei kulje kunnolla tiheän hengityksen ja hengenhaukkomisen takia. Hysteerinen itku myös tavallista.
Kohtaus voi tulla koska vain, vaikka keskellä yötä. Kädet puutuu ja tärisee, pumppu hakkaa, tuntuu ettei saa happea, pyörryttää, ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se kohtaus vain jotain jännittämistä, että kädet tärisevät jne, vai onko se jotain vakavampaa? Tarvitseeko siinä apua?
Ei vaarallista kunhan ei vahingoita itseään. Voi alkaa pyörryttämään, koska happi ei kulje kunnolla tiheän hengityksen ja hengenhaukkomisen takia. Hysteerinen itku myös tavallista.
Voiko sellaisen kohtauksen aikana alkaa hysteerisesti huutamaan jollekin vieraalle ihmiselle? Näin kerran tällaisen kadulla. Nainen itki ja huusi kovaan ääneen ja syytti ohikulkijaa kaikenlaisesta, vaikka ei ollut koskaan tavannut tätä. Vai oliko tämä nainen vain seonnut muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se kohtaus vain jotain jännittämistä, että kädet tärisevät jne, vai onko se jotain vakavampaa? Tarvitseeko siinä apua?
Ei vaarallista kunhan ei vahingoita itseään. Voi alkaa pyörryttämään, koska happi ei kulje kunnolla tiheän hengityksen ja hengenhaukkomisen takia. Hysteerinen itku myös tavallista.
Voiko sellaisen kohtauksen aikana alkaa hysteerisesti huutamaan jollekin vieraalle ihmiselle? Näin kerran tällaisen kadulla. Nainen itki ja huusi kovaan ääneen ja syytti ohikulkijaa kaikenlaisesta, vaikka ei ollut koskaan tavannut tätä. Vai oliko tämä nainen vain seonnut muuten.
Voi kyllä. Olet niin paniikissa ettet pysty ajattelemaan tai toimimaan järkevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa kofeiinia kohtaus eli sydän jyskyttää . Niin kun se lyö liian kovaa tulee se oli kun sanotaan olla sydän kurkussa. Se hyppää kurkkuun . YLE areenassa TV sarja ohuella langalla yksi poliisi saa sellaisen kohtauksen naispoliisi . Masennus taas miettii ja murehtii niin paljon suree esim .kuollutta tai eroa tai jotain ettei pysty toimimaan . Lamaantuu. Krapula taas on morkkis .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se kohtaus vain jotain jännittämistä, että kädet tärisevät jne, vai onko se jotain vakavampaa? Tarvitseeko siinä apua?
Ei vaarallista kunhan ei vahingoita itseään. Voi alkaa pyörryttämään, koska happi ei kulje kunnolla tiheän hengityksen ja hengenhaukkomisen takia. Hysteerinen itku myös tavallista.
Voiko sellaisen kohtauksen aikana alkaa hysteerisesti huutamaan jollekin vieraalle ihmiselle? Näin kerran tällaisen kadulla. Nainen itki ja huusi kovaan ääneen ja syytti ohikulkijaa kaikenlaisesta, vaikka ei ollut koskaan tavannut tätä. Vai oliko tämä nainen vain seonnut muuten.
Voi kyllä. Olet niin paniikissa ettet pysty ajattelemaan tai toimimaan järkevästi.
No ei todellakaan kuulu paniikkihäiriöön mikään sivullisten sättiminen!
Muutenhan oireet ovat moninaiset ja voivat sisältää mitä uskomattomimpia fyysisiä tuntemuksia henkisten lisäksi, mutta kyllä siinä ns. järki päässä pysyy, vaikka ei itseään rauhoitella osaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapian avulla voi myös päästä eroon. Kun tavallaan hyväksyy itsensä ja muut sellaisina kuin on. Opettelee rauhoittamaan kehon ja mielen. Alkuun voi vaikkapa käyttää beeta salpaajaa. Ei vie jännitystä pois, mutta estää adrenaliinin virtauksen kehoon (sen joka aiheuttaa vapinaa yms. stressireaktiota).
Minusta jännitys on ihan eri asia kuin paniikkikohtaus. Itselläni kohtaus vaatii aina jonkin triggerin, mutta tietenkään muut ihmiset eivät voi tietää mitä nämä minun triggerit ovat. Esim. autolla ajaminen on minulle mahdotonta, koska saan paniikkikohtauksen jos vastaan tulee rekka. Joten enpä sitten ajele autolla. Pyörällä ajaessa voin sentään aina pysäyttää pyörän mihin tahansa (paitsi tietenkään tietä ylittäessä), ja yrittää rauhoittua.
Minulla paniikkihäiriö liittyy vahvasti traumataustaan, joten minulla on paljon muitakin haasteita. Moni varmaan pitäisi minun elämääni ihan kamalan surkeana ja epätavallisena. Itse en ajattele lainkaan niin. Ahdistukseni on vähentynyt huomattavasti kun olen katkonut välini toksisiin ihmisiin. Myös opiskelujen lopetus oli pelkästään helpotus, vaikka moni oli oikein raivoissaan minulle. Helppohan se on neuvoa opiskelemaan, jos ei ole kouluun liittyviä traumoja jotka triggeröivät jo siinä vaiheessa kun edes ajattelet koulunkäyntiä.
Introverttinä olen ihan tyytyvänen omaan elämääni ilman läheisiä ihmissuhteita. Läheiset ihmissuhteet koen hyvin ahdistavina, joudun aina lopettamaan ihmissuhteen kun huomaan että se on jälleen kerran mennyt siihen että toinen yrittää saada minusta jatkuvasti apua ja tukea ja minä taas yritän ahdistuneena ja lopen uupuneena työntää toista kauemmaksi että saisin levättyä ja kerättyä voimia. Jollekin ekstrovertille minun elämä olisi paljon vaikeampaa ja tuhoavampaa.
En käytä lääkkeitä, koska ei niitäkään voi vetää aamusta iltaan koko elämän ajan. Minulla on näitä triggereitä ihan aina ja kaikkialla, eikä ne tule maailmasta häviämään. Minun pitää vain rajata itseni johonkin maailman laidalle, mahdollisimman kauaksi kaikesta ja kaikista.
sosiaalisten tilanteiden pelko. itselläni se johtui liiasta juomisesta, alkoholi kun on hermomyrkky. en edes hyvien kavereiden kanssa pystynyt olemaan normaalisti. lopetin väkevien juomisen ja siirryin olueen, mutta se kesti n. 10 vuoden ajan ennenkuin olin normaali itseni.lääkärissä en käynyt kun en kyennyt. en siis käyttänyt mitään lääkitystä.