Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jotain täysin käsittämätöntä tapahtui aamuyön ajelulla
24.10.2021 |
Lähdin matkaan aamuyön viimeisinä tunteina ja tulin kotsaan aamukuudelta. Tiet olivat täysin tyhjiä. Ajelin menemään sellaista ei nyt syrjäistä tietä, mutta sellainen sivutie. Käännyin sinne isolta tieltä ja näin jossain kaukana auton valot.
Ajelin sivutietä mittarin mukaan 10 km/h enemmän kuin rajoitus, eli en ajanut alinopeutta, TAASKAAN.
Näin taustapeilissä kaukana siintävät valot. Tajusin, että se kaukana ollut auto tuli perääni. Tiesin tässä vaiheessa mitä tulee tapahtuman, nimittäin KOKEMUSTA ON.
Olin reippaasti edellä toisesta autosta ja etenin vauhdikkaasti. Kuinkas ollakaan, takana oleva auto lähestyi lähestymistään siitä huolimatta.
En nostanut nopeutta mitenkään huomattavasti, jotta kuski ei luulisi että roikkumisella on jotain vaikutusta minuun. Olin kuin en olisikaan, yritin pysyä tyynenä ja esittää etten huomaa mitään. Toki katselin taustapeiliin.
Kun roikkuminen vain jatkui ja jatkui, menetin hermoni ja näytin keskaria XDDDD Kuski kääntyi sen jälkeen risteyksessä. En tiedä oliko kääntymässä muutenkin, veikkaan, että tarkoitus oli jatkaa seuraamistani kiinni puskurissa ja yrittää saada reaktio.
Keksin kotsassa yhden keinon, jonka aion toteuttaa seuraavan roikkujan kanssa XD harmi kun en sillä hetkellä tajunnut.
Mutta tosiaan nämä roikkujat ovat aivan s a a t a n a n raivostuttavia enkä voi käsittää mikä ihmeen pakkomielle ihmisellä on KAAHATA se tien ainoa auto kiinni, jotta pääsee roikkumaan puskuriin????? Olen kirjoittanut tästä ennenkin ja osasin tosiaan odottaa tätä, kun näin että auto seuraa minua.
Kommentit (25)
Mukavampi seurata takavaloja kuin ajaa puolivaloilla vielä kauempana takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyön jarrut kiinni ja juuri kun meinaa ajaa perään kaasutan. Ei roiku enää peräpäässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se temppu, jonka aiot tehdä seuraavalla kerralla?
Minä ajoin kerran yöllä pitkää matkaa sen talven pahimman lumimyrskyn jälkipuolella pohjoista kohti. Tiellä oli parikymmentä senttiä lunta, eikä autojen jälkiä näkynyt ollenkaan. Ajoin siis maltillisesti eli reilusti rajoituksen alle, koska halusin pysyä tiellä.
Taakseni ilmestyi iso venäläinen citymaasturi. Näytin sille vilkkua ja ajoin aivan tien laitaan, jotta se olisi päässyt helposti ohi. Monta kertaa. Maasturi ajoi metrin päässä takapuskuristani, seurasi minua tien laitaan ja pysähtyi samalla, kun minä pysähdyin. Tätä jatkui toistakymmentä kilometriä. En tiedä, oliko maasturikuskilla tarkoitus vain öykkäröidä, vai halusiko hän, että minä olisin ajanut karkuun ja aukonut hänelle tietä.
Niille, jotka harrastavat takapuskurihäiriköimistä, tiedoksi seuraava: minä sain häiriköimisestä kyllikseni, pysäytin autoni keskelle tietä, panin hätävilkut päälle ja avasin oven sillä mielellä, että nyt jutellaan. Ehdin työntää toisen jalkani ovesta ulos, kun maasturi äkkiä kaasutti, koukkasi pientareen kautta ohitseni ja häipyi horisonttiin. Ei siis ollut kyse siitä, että maasturikuski ei olisi osannut ajaa tuolla kelillä. Hän oli häiriköinyt minut niin vihaiseksi, että täysin luonteeni vastaisesti olin valmis lyömään joko maasturia tai tarpeen mukaan sen kuskia sillä astalolla, joka minulla autossani on. Pelti- tai muovikuoret tuntuvat suojaisilta, mutta tositilanteessa eivät sitä ole.
Olen kokenut samantapaisen jutun. Olin ajanut sivuun ja niin teki takana ajavakin. Silloin laitoin hätävilkut päälle, otin puhelimen esille ja lukitsin auton ovet valmiina soittamaan 112. Muutaman minuutin kuluttua toinen auto jatkoi matkaansa nähtävästi kyllästyneenä siihen, että mitään ei tapahdu. Ulos autosta en todellakaan uskaltanut.
Olen ajanut autoa 80-luvun puolivälistä lähtien, mutta alkuajoilta en tällaisia häiriöitä muista, vaikka ajoinkin autoilla, jotka takuulla herättivät ohittamishaluja. Ennen pystyi luottamaan siihen, että esimerkiksi ammattiautoilijat ajoivat ihmisiksi, mutta enää ei voi. Yksi erikoinen tapaus oli kuorma-auto, joka ajoi takapuskuriani hivellen lähes tyhjällä kehä ykkösellä keskellä päivää. Hidastin vauhtia pikkuhiljaa nähdäkseni, mikä olisi tarpeeksi hidasta ohittamiselle. Alle 20 kilometrin tuntivauhti. Olisi kiva tietää, mikä siellä kuormurin ohjaamossa oli niin kiinnostavaa, että kuski ei viitsinyt vilkaista ikkunasta ulos.
Alue: Aihe vapaa
Ap:n kaltaiset liikenneraivoajat ovat niitä vaarallisimpia liikenteessä.