Näen joskus ohimennen erästä henkilöä, joka näyttää siltä kuin syvästi häpeäisi itseään

Siis millaista se sitten on? 

Erikoinen alotus. Tulee mieleen, että uskovainen on jostain syystä eksynyt paikalliseen räkälään tai vegaani teurastamoon.

Vierailija kirjoitti:

Siis millaista se sitten on? 

Mikä?

Saattaa juoda salaa/liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millaista se sitten on? 

Mikä?

Että millä tavalla ei "mikään ole normaalia"? Missä näet häntä?

Voi olla myös paniikkihäiriö.

Oletko ap kaupassa töissä? Mua stalkkaa joku, ilmeisesti on kaupassa töissä, jossa usein käyn. Mä kyllä kassojakin tervehdin, mutta olen sellainen vähän erakko eli ujo eli en pahemmin ihmisille puhu. En kyllä häpeä elämääni tai itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Saattaa juoda salaa/liikaa.

Bingo, tuota en ole tullut ajatelleeksi.

Mä häpeän kaikkea itsessäni ja se juontuu lapsuudesta, jossa ilkuttiin ja vitsailtiin vähän kaikesta mitä olin. Yritän pyristellä irti häpeästä ja joten kuten se onnistuukin.

Oisko sama juttu tutullasi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kaupassa töissä? Mua stalkkaa joku, ilmeisesti on kaupassa töissä, jossa usein käyn. Mä kyllä kassojakin tervehdin, mutta olen sellainen vähän erakko eli ujo eli en pahemmin ihmisille puhu. En kyllä häpeä elämääni tai itseäni.

En ole kaupassa töissä.

Eiköhän lopeteta keittiöpsykologin hommat. Ja ap menee päiväunille, huomenna uusi päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millaista se sitten on? 

Mikä?

Että millä tavalla ei "mikään ole normaalia"? Missä näet häntä?

Menee lukkoon jo kaukaa, vaikka tietää, että tilanteessa tulee näkemään ihmisiä. Ei tiedä miten päin olisi, ei pysty tervehtimään normaalisti. Katse on tuskastunut. Vaikuttaa melkein vammaiselta, vaikka ei ole vammainen. Ja niin edelleen. Mutta ilmeisesti hän nyt sitten on vain sairaalloisen ujo ja ehkä juo salaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa juoda salaa/liikaa.

Bingo, tuota en ole tullut ajatelleeksi.

Hoh hoijaa! Et kyllä miltään välkyltä vaikuta itsekään, anteeksi vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millaista se sitten on? 

Mikä?

Että millä tavalla ei "mikään ole normaalia"? Missä näet häntä?

Menee lukkoon jo kaukaa, vaikka tietää, että tilanteessa tulee näkemään ihmisiä. Ei tiedä miten päin olisi, ei pysty tervehtimään normaalisti. Katse on tuskastunut. Vaikuttaa melkein vammaiselta, vaikka ei ole vammainen. Ja niin edelleen. Mutta ilmeisesti hän nyt sitten on vain sairaalloisen ujo ja ehkä juo salaa.

Onko nuori? Minkä ikäinen?

Tuskinpa häpeää mitään. Tulkinta itsehäpeästä on tulkitsijan oma luomus. Ongelma on tulkitsijan omassa päässä.

Sanoisin että raskaasti masentunut tai paniikkihäiriö.

Voi olla luonteen herkkyys,  tai että häntä on aliarvostettu ja vähätelty, ja on heikko itsetunto. Jos on omasta mielestään laiha, lihava tai ruma ja varsinkin jos häntä on nälvitty, niin sekin voi aiheuttaa itsehäpeää ja syylliisyyttä, kuin se olisi oma vika.. Toiseksi kaikki ei ole seurallisia luonteeltaan ja noloissa tilanteissa jotkut punastelevat. Lisäksi on mahdollista että tulkitset henkilön olemusta väärin.

On se ikävää ap että sulla on niin vaikeaa kun ihminen jota joskus joudut näkemään on erilainen kuin sinä. Otan osaa. Mutta muista että sillä toisella ihmisellä on todennäköisesti vielä vaikeampaa kuin sinulla. Tsemppiä näihin vaikeisiin aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millaista se sitten on? 

Mikä?

Että millä tavalla ei "mikään ole normaalia"? Missä näet häntä?

Menee lukkoon jo kaukaa, vaikka tietää, että tilanteessa tulee näkemään ihmisiä. Ei tiedä miten päin olisi, ei pysty tervehtimään normaalisti. Katse on tuskastunut. Vaikuttaa melkein vammaiselta, vaikka ei ole vammainen. Ja niin edelleen. Mutta ilmeisesti hän nyt sitten on vain sairaalloisen ujo ja ehkä juo salaa.

Voi olla paha sosiaalisten tilanteiden kammo. Itse olen juuri tuollainen kuin kuvailit, koska menen juurikin ihan lukkoon muiden ihmisten seurassa. Pelkkä tervehtiminenkin tosiaan vaikeaa. Ja sanomattakin selvää, että sellainen saa kyllä häpeämään itseään, kun ei suoriudu normaalin ihmisen tavoin tilanteista ja tiedostaa sen itsekin.

Onko tämä kyseinen ihminen työkaverisi?

Ketjua lukematta itsellä häpeä juontaa koulukiusaamiseen. Se aiheutti niin paljon pahaa etten ole toipunut vieläkään. Minusta tavallaan "tehtiin" kaikinpuolin kamala ihminen. Arvosteltiin päästä varpaisiin ihan kirjaimellisesti. Samalla koko persoonani käytiin läpi. Se kaikki on jättänyt jälkiä. Asiaa ei paranna se jos varsinkin toinen vanhempani on ollut aika kriittinen minua kohtaan. Olin hänestä liian ujo ja herkkä lapsi. Silti jos en olisi kokenut kiusaamista en varmasti häpeäisi näin paljon itseäni. Se on kaikista pahin asia minulle ollut. Muuten olisin varmaan ujo ja melko herkkä, mutta kuitenkin ilman häpeää. Olen kuullut vuosia oikeastaan pelkää pahaa muilta ja ollut välillä ihan mielipuolista se kaikki. Samalla jäin ihan yksin ja kukaan ei ollut puolellani.

Nykyään itseluottamus oikeastaan ihmisten kanssa ihan nolla. Yksin ollessa saatan pystyä näkemään itsessäni hyvääkin, mutta kun joudun muiden keskelle niin se luottamus tippuu  taas alas. En koe oloani monestikaan hyväksi tai pysty olemaan rento. Samalla en luota muihinkaan vaan epäilen heitä monesti. Se vuoksi en halua kertoa itsestäni paljonkaan. Minusta tämä kaikki näkyy liiankin helposti ja vaikka kuinka yritin stempata esim jossain koulujutussa nini opettajatkin saattavat sanoa, että taidat olla ujo tai näytät jännittyneeltä yms. Tämä silloinkin vaikka omasta mielestäni olen yrittänyt todella olla rohkeampi. Nykyisin en paljon jaksa välittää. Tietysti se arvostus pitäisi lähteä itsestä, mutta  samalla kyllä ne kokemukset ainakin joillekin vaikuttavat ja kuulun itse niihin.