Lue keskustelun säännöt.
Millä tavoin Katja Kettu oikein kirjoittaa (uusi Ismo Alanko -kirja)?
24.10.2021 |
Jo aiemman Ketun kirjan (Rose-kirja) kohdalla jotkut kriitikot sanoivat kirjaa keskeneräiseksi ja epätasaiseksi, ja nyt tämä Ismo Alanko -elämäkerta on arvostelijan mielestä täysin levällään. Tekstiä oli ollut aluksi reilusti yli 1000 sivua ja sitä oli tiivistetty. Nimissä ja yhdyssanoissa on virheitä ym. Tämä on toki myös kustannustoimittamisen heikkoutta mutta samalla ihmetyttää jo alkuunsa Ketun kirjoittamisen tapa. Eikö hän jaksa tai osaa editoida tekstejään? Odotin Ismo Alanko -kirja innokkaasti mutta ei ole kiva tarttua kirjaan, joka on "kesken ja levällään".
Kommentit (141)
Ei liity suoraan Alanko-elämäkertaan, jota en ole vielä lukenut, mutta nykykirjoissa esiintyvät kirjoitusvirheet:
Miten on mahdollista, että lähes kaikissa julkaistuissa kirjoissa on nykyään kirjoitusvirheitä? Eikö tekstejä oikolueta enää ennen julkaisua?
Ovatko muuten samat virheet sekä painetussa kirjassa että e-kirjassa? Luen nykyään melkein kaikki kirjat e-kirjoina (Bookbeat, Storytell) ja niissä systemaattisesti on aina sellaisia kirjoitusvirheitä, että sanoissa liikaa tai liian vähän kirjaimia. Pieniä mutta ärsyttäviä virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulttuuritoimituksen arvio:
https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/katja-ket…
”Kirja on pettymys” ja ”ei lunasta potentiaaliaan ja jättää suttuisen jälkimaun”.
Alan yhä enemmän pohtia myös kustantajaa tässä. Kustantajalla olisi kait jonkinlainen velvollisuus pyrkiä myötävaikuttamaan siihen, että julkaistu kirja olisi mahdollisimman hyvä. Viimeistelemättömyys, huono taitto, jankkaava monologi ovat kaikki asioita, johon kustantaja olisi voinut vaikuttaa. Ennen vanhaan kirjailija ja kustannustoimittaja saattoivat työstää käsistä pitkään, ja romaanien kohdalla näin edelleen onkin…
… mistä pääsemmekin ketjun otsikkoon: missä määrin Ketun onnistuminen romaanikirjailijana on ollut pätevän kustannustoimittajan ansiota, ja nyt kun Knigalta ei samanlaista tukea tullutkaan, tulos on epämääräinen kasa lauseita.
Jännä nähdä, millaista jälkeä Kettu saa aikaan Otavalla, jonne hän siirtyi Knigan isoveljeltä WSOY:ltä.
Blogisteille on ilmoitettu, että saavat vasta toisesta painoksesta kirjoja. Miksi näin?
Vierailija kirjoitti:
Blogisteille on ilmoitettu, että saavat vasta toisesta painoksesta kirjoja. Miksi näin?
No eivät varmaan halua, että blogistit yksi toisensa jälkeen ruotivat niitä noloja kirjoitusvirheitä.
Mielenkiintoinen kysymys tuo kustannustoimittajan osuus.
Lehtitietojen perusteella Kettu vaihtoi kustantamoakin kustannustoimittajansa perässä:
https://www.ess.fi/paikalliset/4120575
Mutta Alanko-elämäkerran kustannustoimittaja on kuitenkin HS-kritiikin mukaan Ernamo eikä tämä edellämainittu pitkäaikainen kustannustoimittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys tuo kustannustoimittajan osuus.
Lehtitietojen perusteella Kettu vaihtoi kustantamoakin kustannustoimittajansa perässä:
https://www.ess.fi/paikalliset/4120575
Mutta Alanko-elämäkerran kustannustoimittaja on kuitenkin HS-kritiikin mukaan Ernamo eikä tämä edellämainittu pitkäaikainen kustannustoimittaja.
No sitä kai tuossa ylempänä tarkoitettiin, että missä määrin Ketun aikaisemmat kirjat eli romaanit on viimeistellyt kaunokirjallisuuden osaston luotto-kustannustoimittaja, kun eri kustannustasolle ja eri kustannustoimittajan kanssa tehty elämäkerta onkin huono. Että missä määrin se on pätevän kustannustoimittajan ansioita, että Kettu ylipäätään onnistuu.
Turun sanomat otsikoi arvionsa ”Ismo Alangon elämäkerta on omanlaisensa tapaus - se täyttää tehtävänsä mutta kärsii tukkoisuudesta ja epätasapainosta”.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys tuo kustannustoimittajan osuus.
Lehtitietojen perusteella Kettu vaihtoi kustantamoakin kustannustoimittajansa perässä:
https://www.ess.fi/paikalliset/4120575
Mutta Alanko-elämäkerran kustannustoimittaja on kuitenkin HS-kritiikin mukaan Ernamo eikä tämä edellämainittu pitkäaikainen kustannustoimittaja.
Siis kirjalla on oikeasti kustannustoimittaja? Se on sitten mokannut pahasti. Entä taitto, miksei sitä tarkistettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kustannustoimittaja ota kirjaa julkaistavaksi, jonka joutuisi itse kirjoittamaan uusiksi. Kettu on varmaan teettänyt haastattelunauhojen litteroinnin toisella, ihan ymmärrettävästi, ja sitä tauhkaa on ollut sitten 1000 sivua.
Ehkä tässä meni pieleen se, että Kettu antoi Ismon hölistä vapaasti ilman punaista lankaa? Ensinnäkin selkeä kronologinen jaottelu alkuun ja homman työstö siltä pohjalta. Taustatyöt ja muiden haastattelut ensin, sitten vasta Ismon näkökulmaa kuulemaan. Tuntuu että Kettu joutui kuuntelemaan Ismon yksinpuhelua eikä pystynyt kommentoimaan tai kysymään mitään, koska taustoitusta ei oltu tehty ensin?
Näin se on voinut hyvinkin mennä. Kirjan tekijältä loppuivat voimat varmaan jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jossain sitten joku erityisen ansioitunut elämäkerran kirjoittaja? Ainakin Samuli Edelmanista kirjoittanut oli hävettävän huono sanankäyttäjä.
Kari Hotakaisen kirja Räikkösestä on hyvä ja ammattimaisesti kirjoitettu. Alangon kirjasta tulee myötähäpeä lukiessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko siellä kustantamossa mennyt sitten sukset ristiin?
Miksi kirja piti väkisin painaa, vaikka varmasti tiesivät, ettei se ole hyvä?
Yksi spekulaatio voisi olla, että Kettu on haastatellut Ismoa tuntitolkulla ja litteroija litteroinut äänitallenteet. Sitten Ketun olisi pitänyt tehdä se kirjoitustyö mutta jokin mennyt mönkään ja käytännössä kirjan ilmestymisen lähestyessä ei ole ollut kirjaa.
Sitten hätäpäissä on otettu ne litteraatiot ja lykätty jokin pikkulause sinne väleihin. Eli onko se teos oikeastaan painettuja litteraatteja?
Toivoin kirjaa joululahjaksi (tietämättä mitään sen ongelmista) ja olen vasta nyt ehtinyt lukea sitä. Taittovirheen määrä on raivostuttava.
Itseäni miellytti se, miten paljon kirjassa on Ismon biisikommentteja (joka kappaleesta, siis ilmeisesti!) mutta tosiaan se esim. ihmetytti, että kirjassa ei mainita mitään siitä, millä levyillä kappaleet Rakkaudesta ja Kevät ovat. Itse kuvittelin (Siekkari-diggailustani on jo aikaa), että Kevät oli sitten L’amourha-albumilla ja Rakkaudesta Suomi-Finlandilla. Mutta ei, eivät olleet. Ne julkaistiin Myytävänä-nimisellä kokoelmalla ilmeisesti uusina kappaleina(?). Muun orjallisenkin tarkan luettelun huomioiden outo poikkeama (puute) kerronnassa.
Muutoin minua ärsytti suuresti se, että kirjan kannessa on kuva Ismosta ja Katjasta, miten Katja siis on liittynyt Ismon uraan ja elämään? En ensin edes tunnistanut, kuka se on, vaan ihmettelin, että olisiko joku Ismon nainen, että oho, onpas jollain muusalla iso rooli tarinassa, kun on ihan kanteenkin nostettu (eikä vaikkapa Ormaa, jos joku uran osallinen täytyisi olla). Mutta mitä, se on kirjoittaja? Tasaveroisena kannen kuvitus-tyylittely -kuvassa päähenkilön kanssa. Pikkuisen tuli sellaiset itsekeskeisyys-vibat Ketusta.
Hän siirtyi henkilökohtaiseen inhokit-kansiooni silloin, kun Hesari sai hänet kiinni lähes varmasta huomioh…ausvalheesta, jossa joku mies oli mukamas hyökännyt hänen päälleen seksuaaliset aikeet mielessään. Hei Katja, ehkä se oli vain toiveunta…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää oli kyllä kummallisin elämäkerta, jonka olen koskaan lukenut. Tulee kuitenkin kuva, että Kettu on tehnyt parhaansa, mutta kiire on tullut. Siis jotkut jutut toistetaan jo samalla sivulla ja osa jopa kahdesti. Kuka ihme tässä on ollut kustannustoimittajana ja mikä hänen roolinsa on ollut?
Koko kirjan rakenne on todella omituinen, ja tollanen välittyvä fanityttö-shamaani-asetelma on kyllä aika oksettavaa. Se näkyy pahiten kun ryyppäämistä jopa romantisoidaan, kun ”sankarimme” on niin kännissä että syöttää keittämättämiä perunoita lapselleen. Kritiikkiä, please!
Missä kunnon haastaminen? Miksi Ismon annetaan puhua paskaa biiseistään? Äijä on TOP3-suosikkirokkareitani ikinä, mutta sävelkynä tylsyi pahasti 1990-luvun lopussa, oikeasti, 2000-luvulla niitä hyviä biisejä Hallanvaaran jälkeen on tullut maksimissaan viisi.
En epäile yhtään etteikö Kettu olisi hyvä kirjailija, mutta tämä ei vaan toimi. Ehkä joku Jari Tervon kaltainen klovni olisi pystynyt laittamaan hanttiin, nyt tuotos on kuin ysiluokan tet-harjoittelijan tekemä.
Minua ärsyttää, että Harsoinen teräs ja Taiteilijaelämää lauluissa on sama kertosäe! Muuten hyvä artisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas, ei enää asuta Taivaskallion taloa! Enpä olisi uskonut, että sieltä kerrostaloon Krunikaan.
On varmasti kylmäävää kirjailijalle, kun tajuaa jossain vaiheessa, että tää on ihan levällään ja deadlainia pukkaa päälle. Kunnianhimoinen yritys, joka leviää ja paisuus, ja sitten siitä tulee ihan pannukakku.
Mutta ei se mitään. On noita sattunut ennenkin. Olen lukenut unettavan puuduttavan elämäkerran - tädää Peter Sellersistä. Se on saatana kyllä jo saavutus, että yhdestä maailman omituisimmista, kummallisimmasta ja ristiriitaisimmasta koomikosta joku onnistuu saamaan tylsä kirjan. Eikä kysymys ollut siitä, että olisi vuosilukuja tai pikkutarkkoja yksityiskohtia, ei vaan kirjoittaja oli kirjoittanut kaiken puuduttavan tylsästi.
Mutta hauskin on varmaan Marlene Dietrichin omaelämäkerta. Sen perusteella Marlene olisi ollut uskollinen ja hillitty Hausfrau. Jawohl, Frau und ab und zu Herr Dietrich.
On kyl tosi mielenkiintoinen kirja, kun oon seurannut pitkään Ismon uraa ja diggaillu musaa. Mut ihan hirveästi kirjoitus- ja painovirheitä, todella raivostuttavaa. Jotenkin todella hutiloiden tehdyn oloinen, viimeistely ja editointi puuttuu. Ei se riitä elämäkerraksi, että (joku toinen) litteroi haastattelunauhoja. Onneksi en maksanut kirjasta, vaan sain sen ilmaiseksi. Mut Ismoa en tästä syytä. Tosi paljon muuten häiritsi se, että Rauha Kyyröön viitattiin useassa kohdassa jäbänä, vaikka hän on itse avoimesti kertonut olevansa (trans-)nainen.
Vierailija kirjoitti:
Kas, ei enää asuta Taivaskallion taloa! Enpä olisi uskonut, että sieltä kerrostaloon Krunikaan.
Eivät asu enää Krunukassa. Ostivat keväällä 2021 ison järvenrantatontin useine rakennuksineen landelta, kymmenien kilometrien päästä Helsingistä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää, että Harsoinen teräs ja Taiteilijaelämää lauluissa on sama kertosäe! Muuten hyvä artisti.
No nyt!!
Veikkaan, että sävelkorvasi ei ole siinä tarkimman maineessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas, ei enää asuta Taivaskallion taloa! Enpä olisi uskonut, että sieltä kerrostaloon Krunikaan.
Eivät asu enää Krunukassa. Ostivat keväällä 2021 ison järvenrantatontin useine rakennuksineen landelta, kymmenien kilometrien päästä Helsingistä.
Asuu Espoossa, kuten veljensä Ilkka.
https://www.kaleva.fi/kriitikko-on-vain-kateellinen-katja-kettua-tukene…
Maksumuurin takana. Kritiikkiin suhtautuminen puhuttaa. Ketun kommennti kriitikosta fb-sivullaan: "Pikkupojan itkupotkuraivari" mainittu.