Millä tavoin Katja Kettu oikein kirjoittaa (uusi Ismo Alanko -kirja)?
Jo aiemman Ketun kirjan (Rose-kirja) kohdalla jotkut kriitikot sanoivat kirjaa keskeneräiseksi ja epätasaiseksi, ja nyt tämä Ismo Alanko -elämäkerta on arvostelijan mielestä täysin levällään. Tekstiä oli ollut aluksi reilusti yli 1000 sivua ja sitä oli tiivistetty. Nimissä ja yhdyssanoissa on virheitä ym. Tämä on toki myös kustannustoimittamisen heikkoutta mutta samalla ihmetyttää jo alkuunsa Ketun kirjoittamisen tapa. Eikö hän jaksa tai osaa editoida tekstejään? Odotin Ismo Alanko -kirja innokkaasti mutta ei ole kiva tarttua kirjaan, joka on "kesken ja levällään".
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Luen joka tapauksessa. En luota Osari Onnisen asiantuntemukseen. Valitettavasti Jukka Petäjä, kirjallisuustieteilijä ja kriitikko, kuoli ja Hesarin kirjallisuuskritiikkiin jäi hänen poistuttuaan valtava aukko. Olisin toivonut Vesa Sirenin tekevän Alangosta kertovasta kirjasta kritiikin, koska on hyvä musiikkikriitikko.
Luen ekirjana ja paljon on kirjoitusvirheitä. Oikoluku unohtunut täysin. Itse kerronnasta pidän kyllä.
Maaseudun tulevaisuudessa on kirja-arvio mutta siinä ei uskalleta sanoa kirjan rakenteesta tai mistään mitään, ainoastaan tiivistelmää Ismon muusikkourasta ja mainiinta että Ketulla vei kirjan kirjoittamiseen neljä vuotta!
Kirja on oikeasti ihan fiasko, kuten Suomen kuvalehden arvio kuuluu.
Nyt on sekä Hesari että Suomen kuvalehti sanoneet suoraan, että kirja on ihan onneton. Tämä on myös minun oma lukukokemukseni. Hankin kirjan heti, ja olen sen lukenut.
Huonoin lukemani elämäkerta koskaan. En oikeasti keksi yhtään suomalaista elämäkertaa, joka olisi lähelläkään tuon huonoutta.
Ei luulisi itse Alamgon ihan mitä tahansa päästävän ulos omana elämäkertanaan?
Suurena alanko-fanina, kirja poukkoilee kerronnassaan ainakin sielun veljien päästynä vuoden parin sykleissä ees taas ettei meinaa pysyä kärryillä missä nyt mennään. Kaipaisi myös muiden kommentteja, ei pelkästään Ismon.
Mutta siihen nähden miten vähän ismo on itse ikinä valottanut elämäänsä, luen tämän teoksen kyllä suurella mielenkiinnolla. Tuntuu tulevan ainakin suurelta osin suoraan artistin suusta :D
Oon hämmentynyt Katja Ketun FB:ssä olevista kommenteista - tuntuu kuin hän + kaveripiiri eivät itse tajuaisi, että teos on keskeneräinen. Katkerista kriitikoista vain valitetaan.
Koska onhan tuo nyt ihan pöyristyttävän kaukana julkaisukuntoisesta.
Samaa olen ihmetellyt, eli Ketun FB-kavereiden kommentointia. Joku on sinne sentään uskaltanut kirjoittaa Maaseudun tulevaisuuden jutun alle, ettei se ole mikään oikea arvostelu vaan puffijuttu. Jutussahan ei arvioida kirjaa millään lailla.
No, luin kirjan minäkin. Mielenkiintoisia tarinoita, traagisiakin. Mielenkiintoista oli myös kuulla tuttujen biisien taustoista ja synnystä. Pelkäsin, että niistä liikaa lukien taika murtuu, mutta onneksi niin ei käynyt. Pidän hänen musiikistaan nyt kenties entistäkin enemmän ja monet biisit kuulee nyt eri tavalla. Ismosta kuoritui kirjan myötä inhimillinen hahmo vahvuuksineen ja heikkouksineen. Yllättävää ainakin itselleni oli sävellysten taustalla oleva musiikin teorian tuntemus ja hyödyntäminen. Sitä harvoin muistetaan hänen kohdallaan korostaa kun keskustelut yleensä pyörivät sanoituksissa. Ymmärrän nyt paremmin mitä Ismo on aina tarkoittanut korostaessaan sanoitustensa kytkeytymistä musiikkiin ja haluaan olla irroittamatta niitä siitä. Mitä itse kirjaan tulee, hieman keskeneräiseltä tai ainakin huolimattomalta se todellakin vaikutti ja varmaan siihen kiinnitti HS:n arvostelun jälkeen myös normaalia enemmän huomiota. Ei mielestäni kuitenkaan mitään sellaisia puutteita joita ei seuraavaan painokseen saisi helposti korjattua. Propsit siis kummallekin!
Blogimerkintöjäkin alkaa tulla.
Katastrofi ja fiasko samassa paketissa, sanoo tämä blogi:
https://kirjallisia.blogspot.com/2021/10/katastrofi-ja-fiasko-samassa-p…
Kävin katsomassa Alangon ja Ketun esiintymisen Kirjamessuilla. Kettu kuvaili kirjaprosessia jotenkin niin, että kun kaksi isoa taiteilijapersoonaa kohtaa, niin ei sitä aina mennä ihan käsikynkkää. Ismo sanoi vaan että ainahan projektit viivästyy.
Mun mielestäni nuo ”taiteilijoiden räiskyvät kohtaamiset” eivät ole mikään selitys sille, että kirja on huonosti kirjoitettu. Räiskyvä kohtaaminen voisi näkyä siinä, että alanko olisi halunnut esim feidata asioita kirjasta viime hetkellä, jolloin esim jokin luku voisi olla vähän outo ja loppua kuin seinään. Mutta mikään ei selitä kirjan huonoa kirjallista antia.
Tämä harmittaa minua ihan henkkoht koska olen todella pitkään fanittanut Alankoa, ja olisin halunnut lukea hyvin kirjoitetun elämäkerran
Kyllä minusta Rose on poissa oli hieno kirja, en itse nähnyt siinä keskeneräisyyttä. Se ei sinänsä täysin iskenyt omaan kirjallisuusmakuuni, mutta pystyin silti näkemään sen ansiot. Esim. luontokuvaus oli hyvin kaunista, mutta omaan makuuni vähän liiankin runsasta, ylipäänsä Ketun kirjoitustyyli ei ehkä ollut niin mieleeni.
Kätilöä on kehuttu todella paljon, joten fiktiota Kettu kyllä osaa kirjoittaa. Arvostelun perusteella tuo Alanko-kirja vaikuttaa kyllä surkealta enkä usko, että sitä tulen lukemaan. Ei tuo taida olla ensimmäinen Ketun kirjoittama tietokirja, hänhän kirjoitti fintiaaneista myös tietokirjan muistaakseni yhdessä jonkun kanssa. Mutta elämäkerta on tietysti aivan oma tekstilajinsa. Kirjoitus- ja asiavirheet tuollaisessa kirjassa on kyllä raivostuttavia ja niistä tulee amatöörimäinen kuva. Olisi pitänyt vähintäänkin ottaa aikalisä tuolle projektille, myös kustannustoimittamisessa selvästi parantamisen varaa. Itseäni harmittaisi tosi paljon, jos tulisi noin keskeneräisen oloinen kirja ulos minun nimissäni.
Vierailija kirjoitti:
Hesarin raaka arvostelu ei tainnut sitten olla väärässä. Kuulostaa aivan uskomattomalta! Miten tuohon voi olla kirjailija Kettu tai kohde Ismo Alanko millään lailla tyytyväinen?
Onko Kettu kirjailija lainkaan? Joku haamukirjoittaja kirjoittanut sen Kätilön??
Minun mielestäni se "Kätilö" kin oli täyttä P....a
Itse kiinnitin messuesiintymisessä Katjan ja Ismon vuorovaikutukseen. He istuivat siten, että ensin Katja, sitten Ismo ja sitten haastattelija. Ismo istui koko ajan vähän haastattelijaan päin kallellaan ja jalka toisen päällä niin että jalka kohti haastattelijaa. Kettu taas istui koko ajan suoraan yleisöön tai jopa poispäin Ismosta ja haastattelijasta. Joskus kun Ismolta kysyttiin jotain, Katja käänsi mielenosoituksellisesti pään ihan eri suuntaan ja nojasi ylimielisesti nokka pystyssä taakse. Hän myös teki ilmeitä ja pyöritteli silmiään. Kaikesta näki, että häntä vtutti suuresti se esiintyminen, eikä välit Alankomaiden olleet lämpimät. Kummankin vastaukset olivat ihan sanahelinää. Katja oli kummallisen ylimielinen, elehti oudosti ja haroi hirveällä vimmalla sitä paksua tukkaansa kuin niskojaan nakkeleva teinityttö. Jäi epämiellyttävä kuva.
Onko jossain ilmestynyt positiivinen arvostelu?
Minäkin olin messuilla ja alanko sanoi että hän on nähnyt kolme arvostelua joista 2 on positiivista. Minä olen nähnyt kaksi arviota: HS JA Suomen kuvalehti, eikä kumpikaan ollut positiivinen.
Sen lisäksi olen nähnyt kirjasta juttuja ip-lehdissä ja Maaseudun tulevaisuudessa, ne EIVÄT ole arvosteluja vaan niissä referoidaan kirjan sisältöä ja Alangon vaiheita.
Toivottavasti kirja kuitenkin myy. Sääli olisi Ismolle jos myös myynti floppaisi. Eihän se hänen vika ole jos arvostelut huonot. Jos tekee huonohkon levyn, aina voi parantaa seuraavassa ja saada taas kriitikot tahi kuulijat puolelleen. Samoin kirjoittajakin voi saada seuraavasta kirjastaan kehuja eli peli ei ole hänenkään osalta mitenkään menetetty (leuka pystyyn siis vaan). Elämäkertoja ei samasta henkilöstä sen sijaan voi hevillä uusia, varsinkin kun tarina noin kattavasti jo tässä kerrottu. Toivottavasti kustantaja korjailee virheitä seuraavaan painokseen, materiaalihan itsessään on jo kasassa ja ilmeisesti ylikin jäi.
Jyrki Lehtola kirjoittaa IS:ssä Ketun ja seuraajiensa some-käytöksestä tosi piikikkäästi. Onkohan Ketun puolustustapa kieltäminen ja ylimielisyys? Kettu myös itse jakanut iltapäivälehtien nostoja kirjasta "arvosteluina" ??
Koko Suomen kustannusmaailma on kohissut tästä kirjasta, ja kun messuilla kaksi kirjailijaa tai kustantajan edustajaa kohtasivat, ennemmin tai myöhemmin toinen kysyi: ”Siitä Alanko-kirjasta. Ootko kuullut, mitä siinä olis voinu taustalla tapahtua, kun se on niin kauhea?” Itse olen kuullut Bonnierin kovimmasta ytimestä tulevilta ihmisiltä viinipäissään lausuttuja totuuksia kirjantekoprosessista ja viimeistelyvaiheesta, ja siinä on tapahtunut niin uskomattomia mokia kaikkien osapuolten tekemänä, etten ole aikoihin kuullut moista.
T. Alalla oleva
Vierailija kirjoitti:
Koko Suomen kustannusmaailma on kohissut tästä kirjasta, ja kun messuilla kaksi kirjailijaa tai kustantajan edustajaa kohtasivat, ennemmin tai myöhemmin toinen kysyi: ”Siitä Alanko-kirjasta. Ootko kuullut, mitä siinä olis voinu taustalla tapahtua, kun se on niin kauhea?” Itse olen kuullut Bonnierin kovimmasta ytimestä tulevilta ihmisiltä viinipäissään lausuttuja totuuksia kirjantekoprosessista ja viimeistelyvaiheesta, ja siinä on tapahtunut niin uskomattomia mokia kaikkien osapuolten tekemänä, etten ole aikoihin kuullut moista.
T. Alalla oleva
No kerro nyt lisää kun aloitit.
Suomen kuvalehdessä on juttua kirjasta, maksumuurin takana ikävä kyllä. Tässä kopsattuna lopun 147lyhyt kommentti:
"Kommentti: Kirja on fiasko
"Elämäkerta on kohteensa näköinen fresko se tavoittaa suvereenisti niin taiteilijuuden ytimen kuin soittajan arjen", sisällepeessä maalataan.
Oikeasti kirja on fiasko, Ismo Alanko on loysa yksinpuhelu täynnä nimi- ja asiavirheitä. Se on editoitu ja taitettu kuin kirveellä iskemällä.
Odotetun ja näyttävästi markkinoidun kirjan
julkaiseminen tällaisena ei palvele ketään.
Kustantajan mukaan toinen painos on parempi. Miksei tehty kerralla kunnollista? Ajateltinko, että aiheesta kiinnostuneet ostavat kirjan joka tapauksessa?"
(Tero Alanko)