Ekstrovertit naiset, kiinnostaako introvertit miehet?

up

Olen todella puhelias, mutta pidän ujoista miehistä. Tosin haluan, että mies minun seurassani ainakin osaa/haluaa puhua. En pidä yksinpuhumisesta ja haluan että mies on älykäs ja kykenee keskustelemaan järkevästi. Sanojen lypsämistä en vaan jaksa. Typeriä juttuja vielä vähemmän.
Sillä miten mies muiden kanssa kommunikoi ei oikeastaan ole minulle merkitystä. Tosin en pidä sellaisista, jotka joka tilanteessa tekevät itsestään sellaisia pellemäisiä keskipisteitä.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:21"]

Voi morjens. Avaus osoittaa, ettei tätä ekstrovertti-introvertti-jakoa ole ymmärretty sitten ollenkaan. Yhtä hyvin introvertilla voi olla loistavat sosiaaliset taidot ja toisin päin. Ekstrovertti voimaantuu viettäessään aikaa seurassa, introvertti lataa akkujaan ensisijaisesti yksin olemalla. Sosiaaliset taidot eivät liity siihen yhtälöön: moni introvertti voi olla todella herkkävaistoinen ja hyvä ihmisten kanssa, ekstrovertti saattaa olla taas liian päällekäyvä ja dominoiva. T. Ekstroverttinainen, joka on nainut introverttimiehen

[/quote]

Jaha. No muotoillaanpa kysymys uusiksi: Puheliaat naiset, kiinnostaako vähemmän puheliaat miehet?

[/quote]

Kyllä mun täytyy rehellisesti sanoa, että ei kauheasti kiinnosta. Olen aina tykännyt ja ihastunut sellaisiin, jotka puhuvat paljon. Aviomiehenikin puhuu paljon ja olisi aika tylsää, jos olisi sellainen hiljainen tyyppi, joka ei saa sanaa suusta. Isossa seurassa hiljaa oleminen on minusta myös hieman epäkohteliasta, hyväkäytöksinen mies osaa rupatella ja huomioida muita. Varsinkin siinä treffailujen alkuvaiheessa asia minusta korostuu - jos treffeillä ei juttu kulje, niin homma latistuu heti. Jos alussa tulisi koko ajan sellaista vaivautunutta hiljaisuutta (siinä vaiheessa ei ehkä vielä yhdessä hiljaa oleminen ole ok, niinkuin tietysti myöhemmin on) treffeillä, niin homma varmaan kaatuisi siihen.

Mä olen vähän levoton ja vilkas. Haluan rauhallisen miehen joka ei kuitenkaan ärsyynny minun ailehtelevaisuudestani ja jolla itselläänkin on sopivasti syntymähulluutta mutta joka osaa tarpeen vaatiessa tukea minua kun maailma heittelee.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 03:18"]

Olen sosiaalinen, mutta introvertti. Tarvitsen myös oman ajan. Olen tapaillut monia hiljaisia miehiä, joilla oli loppujen lopuksi huonot sosiaaliset taidot. Ei kiitos enää. Olen tavannut erittäin puheliaita miehiä ja nautin siitä, kun mies osaa jakaa omia ajatuksiaan. Pidän kuuntelemisesta. Silti en halunnut heitäkään, koska heillä oli myös huonot sosiaaliset taidot, eri tavalla vain. Noista kahdesta tyypistä ottaisin kuitenkin mielummin puheliaan. Minulle on aivan sama, onko puhelias vai hiljainen tai ekstrovertti vai introvertti (vaikka pidän hieman enemmän introverteista), kunhan on sosiaalisia taitoja eli pystyy tapailemaan naista kuten normaalit ihmiset ja on normaali tunne-elämä.

[/quote]Voisin vastata täsmälleen samoin. Joku sanoisi minua ehkä ekstrovertiksi, mutta sellainen en ole, vaan enemmänkin introvertti. Tulen toimeen lähes kaikkien ihmisten kanssa, olen sopivassa seurassa hyvinkin puhelias, mutta ymmärrän hyvin milloin pitää suuni kiinni. Miehestä etsin samankaltaista seuraa ja sellaisia lähes kaikista on kuoriutunutkin hetken tuntemisen jälkeen. Ehkä ne kahden ihmisen väliset kemiat ovat tärkeämpiä kuin tällainen luokittelu ekstroverteiksi ja introverteiksi.

Olen ekstovertti nainen, ja minua on aina kiehtoneet vain ja ainoastaan introvertit miehet. Olen aina kaivannut jonkinlaista itseni vastakohtaa, ja olen nähnyt introverttien sisäänpäinkääntyneisyyden jotenkin mystisenä ja hienona asiana. He vaikuttavat minusta paljon syvällisemmiltä kuin esim. minä itse, ja tarvitsen arjessakin tasapainottavaa voimaa omalle pyörremyrskymäiselle tulisuudelleni ja äkkinäisyydelleni. 

Aviopuolisoni onkin aito syvällinen introvertti. Netissä tehdyn Myers Briggs persoonallisuustestin mukaan INFJ. Itse  olen ENTP. Tällainen kombinaatio toimii erinomaisesti, koska vaikka minä olen ekstrovertti ja mies introvertti, molemmat ovat syvästi intuitiivisia ja siksi ymmärrämme toisiamme hyvin. Kadehdin kyllä miestäni siitä, miten lähes mystiseksi intuitio muuttuu yhdistyessään introversioon - siinä missä minä saan ideoita ulkomaailman asioihin liittyen, miehen intuitio on melkein maagista ja hengellistä. 

Olen introvertti ja "haluaisin" toisen introvertin. Myös sen takia että joskus todella haluan vain olla yksin omien ajatusten kanssa ja jos toinen on samanlainen niin minun on helppo ymmärtää sitä ja antaa tilaa. Inroventit eivät myöskään ole small talk - ihmisiä ja minä mielelläni puhun toisen kanssa syvällisiä ja asiaa -eikä sen vierestä.