Lue keskustelun säännöt.
Käsi sydämellä: kadutko tatuointejasi?
28.12.2014 |
Itse kadun vuosikymmen sitten ottamaani tatuointia, ja poistatan sen heti, kun saan rahat kokoon. Olin 110% varma ottamisen aikoihin, etten tulisi ikinä katumaan sitä jne. Monet ystäväni väittävät, etteivät todellakaan kadu omiaan, mutta muutama on humalassa avautunut oikeasti katuvansa syvästikin. Miten palstalaisilla?
Kommentit (109)
En kadu. On tehty yli 10 v sitten ja pitäisi jossain vaiheessa vähän "kunnostaa" sitä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä otti reilu 10v sitten kädet ja rintakehän täyteen tatuointeja kun oli rock vaihe päällä. Nykyään seurustelee hienostoneidin kanssa ja tatuoinnit ei todellakaan sovi hänen tämänhetkiseen olemukseen yhtään. Avautui yksi päivä aiheesta oikeen kunnolla. Häpeää todella paljon nuoruuden typeryyksiä. On varmaan mukava mennä anopin luokse kyläilemään, kun kaulan kohdalta alkaa järkyttävät tatuoinnit. Niitä ei voi edes peittää millään.
On tässä tuttavapiirissä moni muu myös katunut tatuointejaan. Eniten naurattaa ystäväni, joka otti todella ruman tatuoinnin, jossa oli vieläpä kirjoitusvirhe. Päätti sitten heti tatuoida sen päälle uuden vielä hirveämmän leiman. Nyt katuu sitäkin vielä enemmän. Uusi tatuointi on niin tumma ja iso, ettei sitä hetkessä saada poistettua vaikka haluisikin. Eikö ihmiset harkitse etukäteen ollenkaan millä itsensä maalaavat.
Itse en ole tatuointeja vastaan, mutta minkä takia ihmiset ottavat aivan järkyttävän rumia leimoja vartaloonsa. Eri asia on kauniit taiteelliset teokset, mutta niitä näkee oikeasti todella todella harvoin.
No, kadun kovasti. Olen yli nelikymppinen, ja tatuointien laitostaon yli 20 vuotta. Jotkut kohdat on pelkkää suttua, ja tatuoinnit teki ei niin pätevä tyyppi. Plussaa on se, ettten itse niitä näe :)
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:04"]Ystävä otti reilu 10v sitten kädet ja rintakehän täyteen tatuointeja kun oli rock vaihe päällä. Nykyään seurustelee hienostoneidin kanssa ja tatuoinnit ei todellakaan sovi hänen tämänhetkiseen olemukseen yhtään. Avautui yksi päivä aiheesta oikeen kunnolla. Häpeää todella paljon nuoruuden typeryyksiä. On varmaan mukava mennä anopin luokse kyläilemään, kun kaulan kohdalta alkaa järkyttävät tatuoinnit. Niitä ei voi edes peittää millään.
On tässä tuttavapiirissä moni muu myös katunut tatuointejaan. Eniten naurattaa ystäväni, joka otti todella ruman tatuoinnin, jossa oli vieläpä kirjoitusvirhe. Päätti sitten heti tatuoida sen päälle uuden vielä hirveämmän leiman. Nyt katuu sitäkin vielä enemmän. Uusi tatuointi on niin tumma ja iso, ettei sitä hetkessä saada poistettua vaikka haluisikin. Eikö ihmiset harkitse etukäteen ollenkaan millä itsensä maalaavat.
Itse en ole tatuointeja vastaan, mutta minkä takia ihmiset ottavat aivan järkyttävän rumia leimoja vartaloonsa. Eri asia on kauniit taiteelliset teokset, mutta niitä näkee oikeasti todella todella harvoin.
[/quote]
En voi ymmärtää miten ihminen voi yhtäkkiä muuttua noin radikaalisti. Teeskentelyn makua ollut joko silloin kun tatuoinnit hankkinut tai nyt nykyisyydessä. Jos tatuoi kehon täyteen niin miten voi yhtäkkiä muuttaa mielensä? Anopille kuulu ne tatuoinnit kyllä yhtään...
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 19:56"]
En kadu. Tatuoinnit ovat jo osa minua, enkä mistään hinnasta niitä poistattaisi. Jokainen kuva on tarkkaan mietitty ja tatuointitaiteilijan kanssa yhteistyössä suunniteltu. Mielestäni tatuointeja ei pitäisi ottaa vain siksi, että ne ovat cool. Yleensä silloin tatuointia katuu, kun kuva on otettu hetken mielijohteesta tai vain siksi että se on trendikäs.
[/quote]
Luulen, että 50 000 euroa riittäisi sulle aivan hyvin, suuremmista summista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika koomisiahan nää on. Kaverit usein mun tatuoinneille naureskelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhana tatuointi on ainoa asia, joka elämässä kaduttaa, on elänyt todella oikein.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:33"]
Jos vanhana tatuointi on ainoa asia, joka elämässä kaduttaa, on elänyt todella oikein.
[/quote]
Ei ole edes tatuointia kaduttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa tatuointini on lavassa, joten aika harvoin tulen sitä katselleeksi. Silloin kun satun sen peilistä näkemään, nousee hymy huulille, kun ajattelen missä ja miksi sen otin 14 vuotta sitten.
Jo vuosia sitten olen halunnut ottaa toisenkin tatuoinnin, mutta en vaan ole saanut päätöstä tehtyä. Jotenkin olen ollut tähän ensimmäiseen niin tyytyväinen, että rima on korkealla. Toisen pitäisi olla yhtä mieluisa kuin ensimmäinen. Ehkä vielä jonain päivänä.
Hei, tämä on erittäin kiinnostava ketju. En kauheasti tatuointeja mieti eikä minulla niitä ole. Jotenkin olen ajatellut jossain kylpylässä, että naiset ovat vilpittömän onnellisia mustista levinneistä sutuista iholla. Tämä valottaa asiaa. Usein toki olen itse ilman silmälaseja kylpylässä joten näen ne ehkä todellisuutta enemmän vielä mustina suttuina. Usein keväällä hiukan 'pelästyn' jossain kassajonossa kuinka paljon tatuointeja näkee. Juu siis jotenkin kai olen kuvitellut että tatuiunti on ollut niin harkittu juttu ettei se ala kaduttaa, lähinnä kai olen luullut että kuvan suttuisuus voi hiukan tympiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:04"]Ystävä otti reilu 10v sitten kädet ja rintakehän täyteen tatuointeja kun oli rock vaihe päällä. Nykyään seurustelee hienostoneidin kanssa ja tatuoinnit ei todellakaan sovi hänen tämänhetkiseen olemukseen yhtään. Avautui yksi päivä aiheesta oikeen kunnolla. Häpeää todella paljon nuoruuden typeryyksiä. On varmaan mukava mennä anopin luokse kyläilemään, kun kaulan kohdalta alkaa järkyttävät tatuoinnit. Niitä ei voi edes peittää millään. On tässä tuttavapiirissä moni muu myös katunut tatuointejaan. Eniten naurattaa ystäväni, joka otti todella ruman tatuoinnin, jossa oli vieläpä kirjoitusvirhe. Päätti sitten heti tatuoida sen päälle uuden vielä hirveämmän leiman. Nyt katuu sitäkin vielä enemmän. Uusi tatuointi on niin tumma ja iso, ettei sitä hetkessä saada poistettua vaikka haluisikin. Eikö ihmiset harkitse etukäteen ollenkaan millä itsensä maalaavat. Itse en ole tatuointeja vastaan, mutta minkä takia ihmiset ottavat aivan järkyttävän rumia leimoja vartaloonsa. Eri asia on kauniit taiteelliset teokset, mutta niitä näkee oikeasti todella todella harvoin. [/quote] En voi ymmärtää miten ihminen voi yhtäkkiä muuttua noin radikaalisti. Teeskentelyn makua ollut joko silloin kun tatuoinnit hankkinut tai nyt nykyisyydessä. Jos tatuoi kehon täyteen niin miten voi yhtäkkiä muuttaa mielensä? Anopille kuulu ne tatuoinnit kyllä yhtään...
[/quote]
Kaveripiirissä tyhmyys tiivistyy. Otti tatuointeja kun parhaat kaveritkin leimasivat ihoa. Tuntui hyvältä idealta n. 12v sitten. Myöhemmin ystäväpiiri vaihtunut ja tatuoinnit hävettävät entistä enemmän ja tuo huonoja muistoja esiin. Ehkä tuo anopin tapaaminen on ihan aiheellinen murhenaihe, kun seurustelee todella varakkaan sukuun kuuluvan neidin kanssa. Ei katsottu kovinkaan hyvällä hänen ulkoista olemusta. Säälittää hänen puolesta, kun itse vihaa tatuointejaan ja joutuu niitä loppuelämänsä kantamaan (melkein puoli vartaloa tatuointien peitossa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:58"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:04"]Ystävä otti reilu 10v sitten kädet ja rintakehän täyteen tatuointeja kun oli rock vaihe päällä. Nykyään seurustelee hienostoneidin kanssa ja tatuoinnit ei todellakaan sovi hänen tämänhetkiseen olemukseen yhtään. Avautui yksi päivä aiheesta oikeen kunnolla. Häpeää todella paljon nuoruuden typeryyksiä. On varmaan mukava mennä anopin luokse kyläilemään, kun kaulan kohdalta alkaa järkyttävät tatuoinnit. Niitä ei voi edes peittää millään. On tässä tuttavapiirissä moni muu myös katunut tatuointejaan. Eniten naurattaa ystäväni, joka otti todella ruman tatuoinnin, jossa oli vieläpä kirjoitusvirhe. Päätti sitten heti tatuoida sen päälle uuden vielä hirveämmän leiman. Nyt katuu sitäkin vielä enemmän. Uusi tatuointi on niin tumma ja iso, ettei sitä hetkessä saada poistettua vaikka haluisikin. Eikö ihmiset harkitse etukäteen ollenkaan millä itsensä maalaavat. Itse en ole tatuointeja vastaan, mutta minkä takia ihmiset ottavat aivan järkyttävän rumia leimoja vartaloonsa. Eri asia on kauniit taiteelliset teokset, mutta niitä näkee oikeasti todella todella harvoin. [/quote] En voi ymmärtää miten ihminen voi yhtäkkiä muuttua noin radikaalisti. Teeskentelyn makua ollut joko silloin kun tatuoinnit hankkinut tai nyt nykyisyydessä. Jos tatuoi kehon täyteen niin miten voi yhtäkkiä muuttaa mielensä? Anopille kuulu ne tatuoinnit kyllä yhtään...
[/quote]
Kaveripiirissä tyhmyys tiivistyy. Otti tatuointeja kun parhaat kaveritkin leimasivat ihoa. Tuntui hyvältä idealta n. 12v sitten. Myöhemmin ystäväpiiri vaihtunut ja tatuoinnit hävettävät entistä enemmän ja tuo huonoja muistoja esiin. Ehkä tuo anopin tapaaminen on ihan aiheellinen murhenaihe, kun seurustelee todella varakkaan sukuun kuuluvan neidin kanssa. Ei katsottu kovinkaan hyvällä hänen ulkoista olemusta. Säälittää hänen puolesta, kun itse vihaa tatuointejaan ja joutuu niitä loppuelämänsä kantamaan (melkein puoli vartaloa tatuointien peitossa).
[/quote]
No tässäpä siis opetus: Ota tatuointi vain itsesi vuoksi. Jos motivaatio ottamiseen on joku "cooleus" tms niin kannattaa unohtaa :D
Kuinkakohan moni nuori mies ottaa nykyään tatuoinnin pelkästään sen takia, kun tytöt ovat netissä klubeissa "tatuoidut miehet ovat kuumia" yms. Otetaan kädet täyteen tatuointeja vain statuksen takia. Voi olla tulevaisuudessa reilusti lisää, jotka katuvat nuorena otettuja todella massiivisen kokoisia tatuointeja.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:50"]
Hei, tämä on erittäin kiinnostava ketju. En kauheasti tatuointeja mieti eikä minulla niitä ole. Jotenkin olen ajatellut jossain kylpylässä, että naiset ovat vilpittömän onnellisia mustista levinneistä sutuista iholla. Tämä valottaa asiaa. Usein toki olen itse ilman silmälaseja kylpylässä joten näen ne ehkä todellisuutta enemmän vielä mustina suttuina. Usein keväällä hiukan 'pelästyn' jossain kassajonossa kuinka paljon tatuointeja näkee. Juu siis jotenkin kai olen kuvitellut että tatuiunti on ollut niin harkittu juttu ettei se ala kaduttaa, lähinnä kai olen luullut että kuvan suttuisuus voi hiukan tympiä.
[/quote]
Luulen, että katujat ovat niitä jotka eivät ole suunnitelleet tatuointejaan tarkkaan, ottaneet huonolla tatuoijalla tai elivät jotakin rebel-vaihetta elämässään, tai vaihtoehtoisesti kaikki edellä mainitut. Ihmiset jotka ovat kiinnostuneet tatuoinneista taiteenmuotona tai kuuluvat muuten siihen "kulttuuriin" harvemmin katuvat tatuointejaan, kun on ollut tietoa, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä siitä, millainen kannattaa ottaa ja missä.
En kadu. Tein itse tatuointini alaikäisenä ja kävin modernisoimassa niitä. Tatuointini ovat ajattomat ja osa minua. Halyaisin enemmänkin, mutta en ole siihen vielä valmis.
Minulla on harmillinen tatuointi ranteessa. Se ei ole mielestäni ruma, mutta sen ottamisen aikoihin olin erilainen ihminen. Harrastin alakulttuureja, seurustelin maahanmuuttajamiesten kanssa, kokeilin kaikenlaista "jännää". Kaikki muuttui, kun lähdin opiskelemaan ja sain lapsen. Nykyisessä työssäni tatointi haittaa hirveästi, koska se näkyy ja sitä on vaikeaa peittää vaatteilla. Asemani vuoksi sitä myös ihmetellään paljon.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:11"]Minulla on harmillinen tatuointi ranteessa. Se ei ole mielestäni ruma, mutta sen ottamisen aikoihin olin erilainen ihminen. Harrastin alakulttuureja, seurustelin maahanmuuttajamiesten kanssa, kokeilin kaikenlaista "jännää". Kaikki muuttui, kun lähdin opiskelemaan ja sain lapsen. Nykyisessä työssäni tatointi haittaa hirveästi, koska se näkyy ja sitä on vaikeaa peittää vaatteilla. Asemani vuoksi sitä myös ihmetellään paljon.
[/quote]
Mikset ole poistattanut?
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:19"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:25"]
13 tässä vielä: otin kuvan muistuttamaan masennuksesta parantumiselle ja sille, etten enää koskaan tee päätöksiä miellyttääkseni muita. Kuva löytyi kirjasta jonka olin saanut ystävältä. Paikka todellakin sellainen että kuvan voi peittää helposti töissä, tosin ne konservatiivisimmatkin työkavereista ovat todenneet kuvan olevan kauniin.
[/quote]
Mitään tatuointia ei kyllä voi sanoa kauniiksi.
[/quote]
Arvon runkkari, poistu näyttöpäätteen ääreltä.
[/quote]
Eips, jään tänne runkkaamaan. Teidän jutut kiihottaa mua. *fäp fäp fäp*