Missä kaikki kiltit ja herkät hyväsydämiset naiset ovat?

Mulla ei oo miestä enkä ole paritellut kolmeen vuoteen.

N29

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo miestä enkä ole paritellut kolmeen vuoteen.

N29

Herkkää.

Vierailija kirjoitti:

Kotona neulon villasukkia, kohta menen nukkumaan, kun olen herännyt tänäänkin aikaisin. Toivon, että näen taas unta työkaverimiehestä.

Muista katsoa F1:sten aika-ajot ensin.

Seuraavilla kirjamessuilla. Kirjastossa. Pienen korin kanssa harvoin ja nopeasti kaupassa. Yksin kävelyllä äänikirjan kanssa. Goodreads netissä. Eipä muualla. Töissä toki. Minä.

Myös kiltit ja herkät joutuu sanomaan ei-kiinnostaville miehille että ei kiinnosta. Toki sen voi yrittää sanoa kiltisti, mutta enivei. Ei ole mitään sellaista naistyyppiä minkä kanssa sydän ei varmasti saa kolhuja. Itse yritän olla kiltti kanssaihmisille, mutta pelin henki nyt on se että molempien pitää ihastua että se etenee siitä. Säälistä en voi kenellekkään naiseksi alkaa.

Aika moni täällä lypsätyttää lettuansa säännöllisesti, ehkä jo tänäkin vuonna kertaalleen.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni täällä lypsätyttää lettuansa säännöllisesti, ehkä jo tänäkin vuonna kertaalleen.

Oot kehittänyt tosi kivan oman kielen. Ongelma on vaan siinä että muut ei ymmärrä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskotko myös joulupukkiin?

En usko joulupukkiin, mutta uskon kyllä, että tällaisia naisia on olemassa, mutta he ovat vain liian arkoja aloittamaan nettideittailua. Mikä on harmi, koska arkielämässä kohtaaminen on äärimmäisen epätodennäköistä.

Minulle kilttinä ja hyväsydämisenä naisena tuo koko "nettideittailu" esittäytyy todella kylmänä, ihmisiä esineellistävänä karjamarkkinana. Miksi haluaisin siis olla osa sitä? Enhän muutenkaan käy sellaisissa paikoissa fyysisesti tai internetissä, jollaisia en halua kannattaa, vaan äänestän jaloillani/sormillani.

Joo, oon myös aika arka, mutta en sitten kun tutustun johonkin mukavaan mieheen oikeassa elämässä ja saan kerätä rauhassa rohkeuttani ja luottamustani. Tämä ei ole naisille mikään harvinainen piirre, vaan osa naiseutta että miesten kanssa joutuu olemaan tarkkaavainen. Ei voi olla ihan hetkeen heittäytyjä, koska nainen on kuitenkin se, joka tulee raskaaksi. 

En voi kuvitellakaan tapailevani miehiä jonain "deittaluna", se vaikuttaa vähän liian kovalta elämäntavalta, vähän kuin työnhakumaiselta, että "etsitään sopivaa" joku vaatimuslista kädessä. Ei se vaan sovi minulle. Minä näen ja koen ihmiset niin paljon laajemmin kuin jonain kuvina katalogissa. Ja minusta tuollaisten sovellusten tekeminen vain lisää pariutumisongelmia, kuten koko internetin tuleminen arkielämään ylipäätään. 

Itse olen vieläkin aika herkkä ja pääsääntöisesti hyväsydäminen, mutta vähän kyynistynyt olen minäkin jo tähän maailmaan ja olen saanut ikävää kohtelua ihmisiltä hyvin monesti. Vaikeaa on uskoa hyvään, kun ei niitä kokemuksia useinkaan saa. En silti muuttaisi itseäni, mutta vaikeaa välillä luottaa siihen, että joku muu tahtoo hyvää ja on hyvän puolella jos se on niin harvivaista.

Minä olen kiltti, siis hyväkäytöksinen, ystävällinen ja rehellinen muille ihmisille. Olen siinä mielessä herkkä, että koen helposti empatiaa ja myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan. Olen myös hyväsydäminen, autan mielelläni aina kun voin, ja on mukava tuottaa iloa kanssaihmisille, erityisesti läheisimmilleni. En ole mielestäni millään tavalla epätavallinen nainen, päinvastoin. Ehkäpä ap:lla on vain sitten hyvin erilainen käsitys kiltteydestä, herkkyydestä ja hyväsydämisyydestä, tai sitten hakusessa on joku lähinnä pyhimystä vastaava ylimaallinen naisolento.

Vierailija kirjoitti:

Jostakin syystä miehiä kiinnostaa aina nainen jolla on hirvein luonne.

Mutta paras ulkonäkö. Selittää paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne muutamat jotka olen keski-ikään mennessä tavannut ovat naimisissa ja uskollisia. Niitä ei toiselta kierrokselta tapaa jos ei ex ole kuollut tai ollut ihan mulkku ja väkivaltainen. Harvinaisia ovat, kultaakin kalliimpia.Oman kokemukseni mukaan ehkä noin 1/500 on tavata sellainen.

Siis yksi viidestä sadasta? Mitä ne muut on? Olen tuollainen ja eksä jätti koska olin "liian ujo" ja liian erilainen, sillä en esimerkiksi ole matkustellut ja siksi emme hänen mielestään ymmärrä toisiamme.

Toi oli tekosyy. Olit hänelle liian tylsä ja kunnollinen. Hän kaipasi vähän jänskämpää tyttöä.

Minutkin on jätetty jo ennen kuin suhde ehti alkaakaan, olin liian kunnollinen sen miehen makuun. Nyt se mies sitten pettää vaimoaan. En ole koskaan seurustellut tähän ikään mennessä, tosin ei mulla ole kyllä ollut mitään virityksiäkään missään tinderissä tai deittisivustoilla. Olen myös niin herkkä että jäisin vatvomaan pettymyksiä kohtuuttoman pitkiksi ajoiksi. Ehkä vielä joku tulee vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona neulon villasukkia, kohta menen nukkumaan, kun olen herännyt tänäänkin aikaisin. Toivon, että näen taas unta työkaverimiehestä.

Muista katsoa F1:sten aika-ajot ensin.

Moottoriurheilu ei kiinnosta. Jalkapalloa katson, kun se on paljon viihdyttävämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskotko myös joulupukkiin?

En usko joulupukkiin, mutta uskon kyllä, että tällaisia naisia on olemassa, mutta he ovat vain liian arkoja aloittamaan nettideittailua. Mikä on harmi, koska arkielämässä kohtaaminen on äärimmäisen epätodennäköistä.

Totta. Itse olen juuri kuvailemasi kaltainen, enkä ikinä aloittaisi nettideittailua. Tosin en paljon sinkkuna ole ollutkaan.

Joko parisuhteessa (pitkässä - ei harrasta lyhyitä...) tai romantikkona haaveilemassa ihanasta lämminhenkisestä ja sydämellisestä miehestä, johon voi luottaa 100%, ja jonka kanssa on syvä yhteys, voiden jakaa sielun saloja ja arjen iloja&suruja ja pohtia elämän mysteerejä, sekä nauttia elämän&luonnon ihmeellisyydestä ja kauneudesta.

Yleensä aikalailla kotikissoja eli kotoa löytyy, teekupin äärestä. Mieluummin menee esim. viikonloppuna metsään vaikka sieneen ja saunaan, kuin baariin tai kotibileisiin tmv hulinoihin sekoilemaan. Viihtyy paljon myös mökillä... Silloin tällöin hyvässä hengessä vietetyt juhlat kivoja, kerran pari vuodessa - usein puolison kanssa osallistuu. Joskus voi olla hyvän luottoystävän kanssa myös kahvilassa. Mutta useimmiten enempi kotona koiran kanssa sohvalla päikkäreillä tai metsässä, tai hevostallilla - eläinten kanssa kun on helpompaa ja mukavempaa olla. :) Eläinystävät "korvaa" ihmisystäviä.

Ja sitten samalla jonotellaan terapiaan.

Ps. Pelkkä Tinderin kuuleminen saa vääntämään vatsasta...