Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kohtukuolema oli helpotus.
28.12.2014 |
Meillä on kaksi lasta, alle kouluikäisiä. Kolmas lapsi oli toivottu, mutta silti plussasta asti raskaus tuntui suurelta virheeltä. Eikä tunne hälventynyt yhtään raskauden edetessä vaan muuttui voimakkaammaksi. Mietin adoptiotakin, mutta puoliso oli innoissaan tulevasta vauvasta eikä varmasti olisi halunnut antaa sitä pois. Minkäänlaista tunnesidettä minulla ei sikiöön kehittynyt enkä pitänyt sitä lapsenani.
Kohtukuolema tuntui ratkaisevan kaikki ongelmat. Tuntui isestäänselvältä, että eihän meillä kuulu kolmea lasta ollakaan. Kertaakaan en itkenyt enkä ollut edes surullinen. Kaikki muut tuntuvat edelleen surkuttelevan tapahtunutta ja surkuttelevan minua (tapahtumasta alle vuosi), vaikka nautin tällä hetkellä elämästäni enemmän kuin koskaan enkä edes tunne syyllisyyttä siitä.
On varmaan turha odottaa saavansa sympatioita, mutta oli helpottavaa sanoa tämä ääneen.
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin. Oma suurin pelkon on olla raskaana ja huomata asia niin myöhään, ettei aborttia enää saa. Jos sikiö kuolisi kohtuun, itkisin varmaan helpotuksesta. En voisi elää itseni kanssa, jos olisin pakottanut jonkun syntymään.
No saahan sitä olla helpottunut, sitä vaan ei uskalla ehkä ääneen sanoa tuossa tilanteessa. omille tunteilleen ei voi mitään.ainahan se on hyvä jos lapsi syntyy toivottuna. toivottvasti mies toipuu lapsen menetyksestä ja jaksat tukea ja ymmärtää häntä vaikket tunne samoin.tiedän naisen joka tunsi raskaana ollessaan jo että kaikki ei ole kunnossa ja ei ollut yhtään pesänrakennusviettiä eikä hän ostanut edes vauvalle sänkyä ja vauva syntyi kuolleena.
Niin sinäpä sen sanoit. Elämässä ei todellakaan kaikki mene kuin stomsössä vaikka kuinka haluaisi ja joskus voi olla parempi että jotkut asiat menevätkin sieltä ikävämmältä puolelta...
Vierailija kirjoitti:
Menithän sitten steriloitavaksi?
Miksi? Operaatioissa on aina riskinsä, ja jos vaihdevuosiin on esimerkiksi vain muutama vuosi, noita riskejä tuskin kannattaa ottaa sterilisaation takia. Ehkäisyä voi käyttää, ja viime kädessä voi turvautua aborttiin. Tuo on turvallisempi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollaisia ajatuksia oli niin varmaankin parempi että kävi noin. Tiedän tytön jota äiti oikeasti ei rakasta. Pikkusiskoa kyllä sylitellään mutta pari vuotta vanhempi tyttö joutuu hakemaan kaiken huomion isältään kun äiti vain ei ole kyennyt luomaan tunnesidettä omaan lapseensa. Tyttö ei ilmeisesti osaa edes olla mustasukkainen pikkusiskolleen kun ei itse ole koskaan saanut äidiltään rakkautta vaan pitää tätä tilannetta ihan normaalina. Surullista :(
Miten joku voi tietää näin paljon toisen perheestä? Siis miten olet päätynyt tuohon tulkintaan?
Entä oletko ajatellut, että mitä jos lapsi on raiskauksen tulos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menithän sitten steriloitavaksi?
Miksi? Operaatioissa on aina riskinsä, ja jos vaihdevuosiin on esimerkiksi vain muutama vuosi, noita riskejä tuskin kannattaa ottaa sterilisaation takia. Ehkäisyä voi käyttää, ja viime kädessä voi turvautua aborttiin. Tuo on turvallisempi vaihtoehto.
Siksi, että et halua lapsia. Miksi sinne muuten mentäisiin? Riski on suurempi, kun olet jalankulkijana kadulla, kuin operaatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menithän sitten steriloitavaksi?
Miksi? Operaatioissa on aina riskinsä, ja jos vaihdevuosiin on esimerkiksi vain muutama vuosi, noita riskejä tuskin kannattaa ottaa sterilisaation takia. Ehkäisyä voi käyttää, ja viime kädessä voi turvautua aborttiin. Tuo on turvallisempi vaihtoehto.
Siksi, että et halua lapsia. Miksi sinne muuten mentäisiin? Riski on suurempi, kun olet jalankulkijana kadulla, kuin operaatio.
Niin, kuolemanriski, mutta leikkauksessa on muitakin riskejä. Miksi ottaa niitä, vaikka ne olisivat kuinka vähäiset, kun samaan tavoitteeseen (ei lapsia) pääsee myös sellaisella ehkäisyllä, joka ei edellytä kirurgiaa? Ei leikkauksia kannata turhan päiten tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Niin sinäpä sen sanoit. Elämässä ei todellakaan kaikki mene kuin stomsössä vaikka kuinka haluaisi ja joskus voi olla parempi että jotkut asiat menevätkin sieltä ikävämmältä puolelta...
Ikävä puolihan olisi ollut, jos aloittajalle olisi syntynyt ei-toivottu lapsi. Nythän kävi todella hyvä tuuri. Paitsi tietysti kärsimyskulttilaisten mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oiva pointti tuo että pakotit jonkun syntymään. . . Minä en sille itse enää mitään voi, lapsi on nyt vain tulossa vaikka en halua. Pelkään että häntä en opi koskaan rakastamaan, nytkään en tunne mitään positiivista tätä kohtaan ja potkut ja liikkeet mahassa vain ällöttävät ja muistuttavat koko ajan että tämä on totta..aamuisin kun herään toivon että potkut olisivat loppuneet mutta sitten todellisuus iskee taad kun ne tuntuvat. Kamalia ajatuksia eikä näistä voi puhua kenllekään ja kai näistä jonkun rangaistuksen saan ..kumpa oisin ollut viisas ajoissa ja hankkinut sterin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enhän olekaan vähätellyt kenenkään surua. Kertonut vain omista tuntemuksistani ja tämä asia on minulle ahdistava ja surullinenkin asia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et AP tehnyt aborttia? Jos heti alusta tiesit ettet halua lasta.
Nuo tunteesi eivät ole väärin ja on hyvä että olet sinut asian kanssa.
Juuri tällaisia tapauksia varten abortti on olemassa. Miksi pitää olla raskaana hammasta purren jos heti tietää että ei halua lasta? En vain tajua...
Vierailija kirjoitti:
Oiva pointti tuo että pakotit jonkun syntymään. . . Minä en sille itse enää mitään voi, lapsi on nyt vain tulossa vaikka en halua. Pelkään että häntä en opi koskaan rakastamaan, nytkään en tunne mitään positiivista tätä kohtaan ja potkut ja liikkeet mahassa vain ällöttävät ja muistuttavat koko ajan että tämä on totta..aamuisin kun herään toivon että potkut olisivat loppuneet mutta sitten todellisuus iskee taad kun ne tuntuvat. Kamalia ajatuksia eikä näistä voi puhua kenllekään ja kai näistä jonkun rangaistuksen saan ..kumpa oisin ollut viisas ajoissa ja hankkinut sterin..
A. Ehkäisy
B. Abortti
Miksi et tehnyt aborttia?
Hanki apua, jos raskaus on jo pitkällä. Pyydä keskusteluapua.
Lapsen voi antaa adoptioon kun se syntyy.
Siis millä tavalla lapsi oli toivottu ja sitten olit helpottunut, kun se kuoli? Ehkäisy petti ja päätit pitää -toivottu (en käyttäisi termiä toivottu lapsi, vaan sanoisin, että halusimme pitää lapsen tjsp) vai suunniteltu kolmas lapsi, josta päätitkin kesken raskauden haluta pyörtää päätöksesi?
En tajua, mitä "hienoa" jälkimmäisessä on. Edellisen ymmärrän täysin, itse olisin alun alkaenkin tehnyt abortin, jos raskaus siis vahinko. Itseasiassa olen tehnytkin (kolmatta lasta meilläkään ei ole).
Suru voi tulla myöhemmin, vaikka juuri nyt olo olisikin helpottunut.
Vierailija kirjoitti:
Oiva pointti tuo että pakotit jonkun syntymään. . . Minä en sille itse enää mitään voi, lapsi on nyt vain tulossa vaikka en halua. Pelkään että häntä en opi koskaan rakastamaan, nytkään en tunne mitään positiivista tätä kohtaan ja potkut ja liikkeet mahassa vain ällöttävät ja muistuttavat koko ajan että tämä on totta..aamuisin kun herään toivon että potkut olisivat loppuneet mutta sitten todellisuus iskee taad kun ne tuntuvat. Kamalia ajatuksia eikä näistä voi puhua kenllekään ja kai näistä jonkun rangaistuksen saan ..kumpa oisin ollut viisas ajoissa ja hankkinut sterin..
Hyi, kuka voi edes toivoa tuollaista. Anna edes lapsi pois jo heti synnärillä, ettei viattoman tarvitse kärsiä myöhemmin luonasi
Alue: Aihe vapaa
Ei elämässä kaikki ole aina niin vaaleanpunaista ,söpöä ja selvää. Tunteet ja jaksaminen voi vaihdella ja muuttua.Joskus onni voi olla onnettomuudessakin.