Rankka, surullinen lapsuus...

2

Sori, puhelin ei näköjään ymmärrä kappalejakoa :). -27.

Minulle tulee myös surullinen olo, kun mietin lapsuuttani ja miten yksinäinen olin. Muistan valvoneeni öisin huoneessani kuunnellen isän raivoamista ja miten retuutti ja löi äitiä. Itkin, koska luulin että olin ollut jotenkin tuhma, tehnyt jotain väärin. Oireilin varmasti, mutta kukaan ei huomannut. Muistan, että tykkäsin mennä piiloon, kotona saatoin istua pimeässä vaatehuoneessa. Päiväkodissa piilouduin pihapensaisiin niin, että hoitajat joutuivat etsimään minua. Sitten kun koulu alkoi, niin jouduin itse koulukiusatuksi. Ensimmäisellä luokalla sain jo säännöllisesti turpiin. Muistan, kun yksi kiusaaja pomppasi päälleni ja kysyi sattuuko, sanoin ei, joten alkoi pomppia kylkiluiden päällä niin etten meinannut saada henkeä. Minulla oli silmälasit ja ne menivät usein rikki. Eipä kukaan huomannut. Olen kokenut useita masennusjaksoja elämässäni enkä varmaan koskaan pääse eroon huonosta itsetunnosta, mutta nyt minulla on oma perhe ja ammatti ihmisläheisessä työssä. Nautin kun saan työkseni auttaa ihmisiä.
N30

Mua ahdisti joulun aikaan tosi paljon. Tuli väkisin mieleen, että jossain joku pieni tyttö yrittää järjestää pikku sisaruksilleen joulua, ilman mitään apuja. Isä oli juoppo, vanhemmat olivat eronneet, mutta isä tuli ikkunoista sisään, jos ovea ei aukaistu. Äiti ei ollut juuri koskaan paikalla, kun kiisi miesystäviensä luona.

Muutin pois heti kun täytin 18 v. Enkä ikinä pääse ajatuksesta, että jos olisin jäänyt pitämään huolta pikku sisaruksista, niin olisiko heidän käynyt paremmin. Toinen lähti oman käden kautta ja toinen jäi sairaseläkkeelle hyvin nuorena. :(

Ja mulla sama kuin joku muukin kirjoitti. Puhdas koti ja ruokaa jääkaapissa, että on ihan tunne mennä kotiin. Muille varmaan ihan perusasia.

3

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:05"]

Nooooo...

Sanotaanko nyt niin, etten ole saanut niitä parhaimpia kortteja syntyessäni.

Mistäs sitä aloittaisikaan, hirveästi ei ole muistoja ekalta 16 vuodelta.

-Vanhempien kulissi avioliitto, opin tämän sanan vasta täältä aaveelta joskus. Vanhemmilla oli pahoja riitoja, joita sitten kuuntelin pimeässä (nukuin samassa huoneessa 9 vuotiaaksi, kun ei ollut vapaita makkareita ja teini-ikäiset siskot eivät halunneet pikku siskoa nurkkiinsa).

-Näin kerran kuinka isäni meinasi yhden riidan päätteeksi lyödä äitiäni. Itse makasin sohvalla kattelemassa telkkaa ja vanhemmat riitelivät keittiössä (suora näkymä). Iskä sitten sattui huomaamaan, että katsoin ja laski nyrkin alas.

-Heräsin kerran keskellä yötä, kun iskä uhkasi heittää äitini pihalle ja ottaa eron. Heräsin aamulla ja äitiä ei ollut missään. Muistan vieläkin sen paniikin tunteen + se helpotuksen tunne, kun kävikin ilmi, että äiti oli vaan kaupassa. Olisinko ollut tuolloin n. 4-5v.

-Känninen setä, joka oli täys alkoholisti. 

-Hylätyksi tulemisen tunne, en ole koskaan saanut läheisyttä, toki vauvana ja pienenä pidettiin sylissä ja sain tulla viereen nukkumaan jne. Mutta sellaista kunnon läheisyyttä en ole koskaan kokenut, en haleja enkä pusuja eikä mua ole oikeasti kukaan sanonut rakastavani. 

-En saanut arvostusta perheeltä. Keskimmäinen oli SE, jota kehuttiin maasta taivaisiin, kuinka hän on hyvä maalari ja soittaja ja sitä ja tätä ja tota. Ja hänen esityksissään käytiin ja kuvia esiteltiin kummimkaimannaapureidenmummovainaillekkin. Mun tanssi esityksiin tuli tasan tarkkaan vaan äiti ja sekin sen takia, kun piti kyyditä. Koskaan ei kannustettu missään, ei kehuttu. Olisin halunnut mennä soittotunneille (viulu), mutta en uskaltanut pyytää. Eihän mua olisi ehditty kuskata mihinkään..

-Mummille olin myös näkymätön. Hänellä oli 7 lastenlasta, itse olin pahnan pohjimmainen, ikäeroa mulla ja nuoremmalla isolla siskolla on 9 vuotta, vanhin sisko on 13 vuotta mua vanhempi ja serkut sitten 15-25 vuotta mua vanhempia. Mummi myös tykkäsi nälviä ja haukkua ("ei noin läski tyttö ketään saa" jne.). Painoin yläasteella sellaset 100 kiloa.. Pahin oli se, että yhtenä jouluna hän unohti mut kokonaan. Saatiin joka joulu joululahjarahaa ja odotin koko päivän keittiössä, että koska on mun vuoro mennä.. Lapsenlapset saivat sinä jouluna myös lahjat. Turhaan odotin. Mitään en saanut. Rippilahjaksi sain liian pitkän "kultaisen" ranneketjun, muut serkukset saivat kultaiset kellot.

-Ja kaiken kruunaa koulukiusaus helvetti, joka alkoi tarhassa, jatkui läpi alakoulun enempi ja vähempi pahempana ja homma räjähti käsiin yläasteella. Opettajat tasan tarkkaan tiesi mikä on homman nimi, mutta KUKAAN EI puuttunut tilanteeseen. EI KUKAAN. Kiusaus oli sekä fyysistä että henkistä. Yläasteella olin täysin yksin, luokan ylimäääräinen, joka teki kaikki esitelmät yksin ja joka pakotettiin ryhmiin mukaan (meitä oli yksi tyttö "liikaa"). Lukiossa oli hyvä luokka henki, kun tuo yläasteen pahin kiusaaja narttu meni muualle kouluun. Amiksessa kiusaaminen taas jatkui ja sainkin tappouhkauksen (opettaja kuuli, mutta ylläri, ylläri.. Ei tehnyt asialle mitään..) ja lopetin koulun sitten kesken. Ei se köksä puoli muutenkaan olisi ollut se mun juttu..

Kiitos lapsuuden.. En luota kehenkään, olen rakentanut paksun muurin ympärilleni ja lasken ainoastaan tietyt ihmiset lähelle. 

[/quote]

Hyi mikä sika olet. Laihduta nyt jumalauta sentään.

[/quote]

Oikeesti? Piti päästä vähä potkimaan jo potkittua? =O

2

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 14:21"]

Mua ahdisti joulun aikaan tosi paljon. Tuli väkisin mieleen, että jossain joku pieni tyttö yrittää järjestää pikku sisaruksilleen joulua, ilman mitään apuja. Isä oli juoppo, vanhemmat olivat eronneet, mutta isä tuli ikkunoista sisään, jos ovea ei aukaistu. Äiti ei ollut juuri koskaan paikalla, kun kiisi miesystäviensä luona.

Muutin pois heti kun täytin 18 v. Enkä ikinä pääse ajatuksesta, että jos olisin jäänyt pitämään huolta pikku sisaruksista, niin olisiko heidän käynyt paremmin. Toinen lähti oman käden kautta ja toinen jäi sairaseläkkeelle hyvin nuorena. :(

Ja mulla sama kuin joku muukin kirjoitti. Puhdas koti ja ruokaa jääkaapissa, että on ihan tunne mennä kotiin. Muille varmaan ihan perusasia.

[/quote]

Minusta on kyllä inhottavaa kun tutut kyselevät josko lähdemme jouluna/pääsisäisenä/juhannuksena jne vanhempieni luokse kylään. He eivät tiedä mitään minkälaisesta helvetistä olen päässyt eroon ja ovat kummissaan koska haluan viettää juhlapyhät kotonani oman perheen parissa. 

Ajatuskin kännisestä isästä tähtäilemässä pyssyllä vuoronperään milloin ketäkin ahdistaa. Mikään mahti maailmassa ei saa minua altistamaan perhettäni moiselle kauheudelle olkoonpa kyseessä kuinka paljon oma isäni. 

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 16:04"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:05"]

Nooooo...

Sanotaanko nyt niin, etten ole saanut niitä parhaimpia kortteja syntyessäni.

Mistäs sitä aloittaisikaan, hirveästi ei ole muistoja ekalta 16 vuodelta.

-Vanhempien kulissi avioliitto, opin tämän sanan vasta täältä aaveelta joskus. Vanhemmilla oli pahoja riitoja, joita sitten kuuntelin pimeässä (nukuin samassa huoneessa 9 vuotiaaksi, kun ei ollut vapaita makkareita ja teini-ikäiset siskot eivät halunneet pikku siskoa nurkkiinsa).

-Näin kerran kuinka isäni meinasi yhden riidan päätteeksi lyödä äitiäni. Itse makasin sohvalla kattelemassa telkkaa ja vanhemmat riitelivät keittiössä (suora näkymä). Iskä sitten sattui huomaamaan, että katsoin ja laski nyrkin alas.

-Heräsin kerran keskellä yötä, kun iskä uhkasi heittää äitini pihalle ja ottaa eron. Heräsin aamulla ja äitiä ei ollut missään. Muistan vieläkin sen paniikin tunteen + se helpotuksen tunne, kun kävikin ilmi, että äiti oli vaan kaupassa. Olisinko ollut tuolloin n. 4-5v.

-Känninen setä, joka oli täys alkoholisti. 

-Hylätyksi tulemisen tunne, en ole koskaan saanut läheisyttä, toki vauvana ja pienenä pidettiin sylissä ja sain tulla viereen nukkumaan jne. Mutta sellaista kunnon läheisyyttä en ole koskaan kokenut, en haleja enkä pusuja eikä mua ole oikeasti kukaan sanonut rakastavani. 

-En saanut arvostusta perheeltä. Keskimmäinen oli SE, jota kehuttiin maasta taivaisiin, kuinka hän on hyvä maalari ja soittaja ja sitä ja tätä ja tota. Ja hänen esityksissään käytiin ja kuvia esiteltiin kummimkaimannaapureidenmummovainaillekkin. Mun tanssi esityksiin tuli tasan tarkkaan vaan äiti ja sekin sen takia, kun piti kyyditä. Koskaan ei kannustettu missään, ei kehuttu. Olisin halunnut mennä soittotunneille (viulu), mutta en uskaltanut pyytää. Eihän mua olisi ehditty kuskata mihinkään..

-Mummille olin myös näkymätön. Hänellä oli 7 lastenlasta, itse olin pahnan pohjimmainen, ikäeroa mulla ja nuoremmalla isolla siskolla on 9 vuotta, vanhin sisko on 13 vuotta mua vanhempi ja serkut sitten 15-25 vuotta mua vanhempia. Mummi myös tykkäsi nälviä ja haukkua ("ei noin läski tyttö ketään saa" jne.). Painoin yläasteella sellaset 100 kiloa.. Pahin oli se, että yhtenä jouluna hän unohti mut kokonaan. Saatiin joka joulu joululahjarahaa ja odotin koko päivän keittiössä, että koska on mun vuoro mennä.. Lapsenlapset saivat sinä jouluna myös lahjat. Turhaan odotin. Mitään en saanut. Rippilahjaksi sain liian pitkän "kultaisen" ranneketjun, muut serkukset saivat kultaiset kellot.

-Ja kaiken kruunaa koulukiusaus helvetti, joka alkoi tarhassa, jatkui läpi alakoulun enempi ja vähempi pahempana ja homma räjähti käsiin yläasteella. Opettajat tasan tarkkaan tiesi mikä on homman nimi, mutta KUKAAN EI puuttunut tilanteeseen. EI KUKAAN. Kiusaus oli sekä fyysistä että henkistä. Yläasteella olin täysin yksin, luokan ylimäääräinen, joka teki kaikki esitelmät yksin ja joka pakotettiin ryhmiin mukaan (meitä oli yksi tyttö "liikaa"). Lukiossa oli hyvä luokka henki, kun tuo yläasteen pahin kiusaaja narttu meni muualle kouluun. Amiksessa kiusaaminen taas jatkui ja sainkin tappouhkauksen (opettaja kuuli, mutta ylläri, ylläri.. Ei tehnyt asialle mitään..) ja lopetin koulun sitten kesken. Ei se köksä puoli muutenkaan olisi ollut se mun juttu..

Kiitos lapsuuden.. En luota kehenkään, olen rakentanut paksun muurin ympärilleni ja lasken ainoastaan tietyt ihmiset lähelle. 

[/quote]

Hyi mikä sika olet. Laihduta nyt jumalauta sentään.

[/quote]

Oikeesti? Piti päästä vähä potkimaan jo potkittua? =O

[/quote]

Tervetuloa internettiin. Lyötyjen lyöminen on lempilajini.
[/quote]

Musta huumori?

Toivoisin että järkyttävän lapsuuden kokeneet saisivat jostain vahvuutta tuoda julki sitä että heidän vanhempansa ovat pahoja ja kelvottomia ihmisiä ja he lapset ovat kärsineet ja selvinneet. On ihan ok myös se jos ei olekaan selvinnyt vaan on masentunut tai ahdistunut. Lapset ovat viattomia ja juopot/narkkkarit/väkivaltaiset/vastuuttomat vanhemmat ovat syyllisiä kaikkeen. Vanhempia pitäisi voida syyttää ja syyllistää enemmän ja todeta että he eivät todellakaan ansaitse kunnioitusta tai vanhuksena itse hoivaa. 

up

Luunapit, tukkapöllyt jne. En kehtaa kertoa kellekään.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 23:55"]

Alkoholismia, rankkaa väkivaltaa, kiusaamista, masennus, paniikkikohtaukset, syömishäiriö, raiskaus. Siinähän ne.

[/quote]

Komps + puukkohippaa kotona, poliiseja, löysin pari ruumista ja lukuisia itsemurhayrityksiä ja vapaudenriistoa lukittuna tunneiksi pimeään komeroon. Terkkuja ysäriltä.

Milloin kerrot ap?

Itsellänikin lapsuudesta jäänyt ikäviä muistoja, onneksi on niitä kultaisiakin muistoja..
Isä ja äiti riiteli, raskaana oleva äiti tönäistiin sänkyyn kun isää ärsytti.
Vuosia myöhemmin isä tuli töistä kotiin, kukkakimpun kanssa.. Äiti heitti ne ikkunasta ulos ja samalla isän tavaroita, isä lähti perheen ainoalla autolla pois. Ei näkynyt aikoihin..

Niin haikeaa kun aikuiset ihmiset ei osanneet sopia :( edelleen ovat yhdessä, mutta pelottavia muistoja on lapsuudesta.

Olen päättänyt etten omien lapsieni nähden juo ikinä, jos niitä minulle joskus suodaan..

Isä oli juoppo,rankkaa koulukiusaamista,vakava masennus diagnosoitiin 2009,syömishäiriö puhkesi lapsena,seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena..

Seksismi, alkoholismi, nöyryyttäminen, insestinen ilmapiiri, narsistin vallan alla eläminen, masennus, itsemurhan hautominen, väkivalta, loputon yksinäisyys ja perusturvallisuuden puute, lasinen lapsuus, näkymätön lapsi, hylkääminen, omasta lapsesta valehtelu ja panettelu, lopulta lapsen kieltäminen, rajatilapersoona. Mutta hei, melkein kaikesta voi selvitä jos on korvaavia ihmissuhteita ja osaa hakea apua itselleen (ja myös saa sitä), eikä uhriudu. 35 and still going...

Vanhempani laiminlöivät perheen täysin, isä ei ollut paikalla juuri koskaan, ja jos oli, olihan hän alkoholisti. Äiti oli kai sairastunut masennukseen tai johonkin, nukkui suurimman osan päivästä. Suku ei silloin vielä puuttunut. Sitten kai puuttui viranomaisetkin kun isäni oli yrittänyt tappaa minut nelivuotiaana, koska olin kuulemma Saatanan lapsi. Lastenkoti. Minua ei käytetty siellä hyväksi, mutta 14-vuotiasta veljeäni kyllä. Hän suostui tädin maanitteluun, koska halusi varmaan hormonaalisestikin sitä, mutta ajatteli myös, että voisi suojella minua paremmin niin, tätihän oli esimerkiksi yrittänyt tunkea minut kiehuvaan kylpyyn (veli löi tätiä, ja vain veli sai syytteen). Niinhän siinä kävi paremmat ajat koitti, täti (n. 25 v.) sai "miestä" ja minä sain rauhan. Onneksi pääsin seuraavana vuonna sijaiskotiin.

Vanhempani laiminlöivät perheen täysin, isä ei ollut paikalla juuri koskaan, ja jos oli, olihan hän alkoholisti. Äiti oli kai sairastunut masennukseen tai johonkin, nukkui suurimman osan päivästä. Suku ei silloin vielä puuttunut. Sitten kai puuttui viranomaisetkin kun isäni oli yrittänyt tappaa minut nelivuotiaana, koska olin kuulemma Saatanan lapsi. Lastenkoti. Minua ei käytetty siellä hyväksi, mutta 14-vuotiasta veljeäni kyllä. Hän suostui tädin maanitteluun, koska halusi varmaan hormonaalisestikin sitä, mutta ajatteli myös, että voisi suojella minua paremmin niin, tätihän oli esimerkiksi yrittänyt tunkea minut kiehuvaan kylpyyn (veli löi tätiä, ja vain veli sai syytteen). Niinhän siinä kävi paremmat ajat koitti, täti (n. 25 v.) sai "miestä" ja minä sain rauhan. Onneksi pääsin seuraavana vuonna sijaiskotiin.

isä oli alkoholisti, käytti huumeita ja väkivaltainen äitiä kohtaan.. Asuttiin eri turvakodeissa.

Koulussa kiusaamista..

Nykyään isä on ollut raittiina jo useamman vuoden ja näillä näkymin asiat hyvin. Mutta kyllähän se kaikki jäljet jätti...