Lue keskustelun säännöt.
Tämä nainen elää monien ihanne-elämää Helsingissä
23.10.2021 |
Koti keskustan liepeillä, kallis kuntosali, lounaita ulkona, matkustelua, illanviettoja ystävien kanssa. Lukuunottamatta työpaikkaa kiinteistönvälittäjänä, hänen elämänsä vaikuttaa aika mukavalta.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
En ota muuhun kantaa, mutta ärsyttää kun "duunarit" ja muut tulee aina väheksymään muiden tekemää työtä. Ja olen itsekin duunari ja pidän työtäni sillä tavalla helppona, että vapaa-aikana ei tarvitse miettiä hetkeäkään työasioita, hoitaa työnsä ja lähtee kotiin. Ei tarvitse puhelimeen tai sähköposteihin vastailla. Ainoa mikä ottaa päähän on surkea palkka.
En mä väheksy sitä, sanoin vaan että ei tuo MULLE mitään unelma elämää ole. Miksi oletetaan, että kaikille olisi? Hyvä jos hänelle on. Kyllä minäkin haluaisin rahaa enemmän, mutta en jos se vaatii tuollaista elämäntyyliä. Olen mieluummin sitten köyhä duunari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus ja kommentointi kertoo enemmän ap:sta (ja kommentoijista) kuin Anne Ramseysta.
Anne elää toivottavasti omaa ihanne-elämäänsä ja ap omaansa, ei voi verrata eikä kannata vertailla ja arvottaa valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän luin tuon jutun? Tuli todella paha mieli tuon lukemisesta. Itse en voi elää haluamaani elämää. Olen 37-vuotias pitkäaikaistyötön ja tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki 540 euroa. Olen kyllä suorittanut AMK-tutkinnon, mutta päivääkään koulutustasi vastaavaa palkkatyötä en ole tehnyt. Joudun yhä asumaan sairaan ja vanhan vanhempani kanssa lapsuudenkodissani ja toimimaan tahtomattani vanhemmalleni käytännössä jonkinlaisena hoitajana. En ole päässyt koskaan muuttamaan lapsuudenkodistani. Kärsin itsekin monista ongelmista, mutta useista yrityksestäni huolimatta en ole saanut apua. Tilanne on jatkunut samanlaisena vuosia. Kyllähän itsekin haluaisin olla menestyjä, jolla on rahaa, mutta en ole saanut edes mahdollisuutta yrittää. Inhoan kotitöitä ja mielelläni ulkoistaisin ne jollekin muulle, mutta se ei ole mahdollista. Elämä on vain selviytymistä. Mistään e; ole enää vuosiin haaveillut. Tilanteeni jatkuu samana varmaan niin kauan kunnes aika vanhemmistani jättää. Sitä, minne sitten päädyn en tiedä.
Jutun naiselle tekisi hyvää mennä ”oikeisiin töihin” ja kohdata todellisuus oman kuplansa ulkopuolella. Vielä opettavampi kokemus olisi Kelan tuille joutuminen. Inhoan tällaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet luksuselämän todella helposti tekemättä oikeasti mitään ja sitten vieraantuneet todellisuudesta. En ole valinnut elämääni köyhänä moniongelmaisen. Näin nyt vain on tapahtunut, eikä itselleni edes ole annettu mahdollisuuksia parempaan. Elämäni on ollut vaikea ja paljon ikävää on tapahtunut. Olisin todellakin ansainnut jotakin mukavaa ja vähintäänkin hyväpalkkaisen hyvän työn ja sen, että olisin voinut ulkoistaa ”kaiken likaisen työn” jollekin ja sitten pitää näitä jutun naisen tavoin ”alempiarvoisinani”. Mutta sinällään on täysin väärin, että tuollainen täysin turha ammatti kuin kiinteistönvälittäjä saa lähinnä muita riistämällä korkeat tulot tekemättä itse oikeastaan mitään ja samalla ”oikeita töitä” tekeviä kohdellaan huonosti, arvostusta ei saa, työ on raskasta ja palkka huono.
Ei kenellekään anneta mahdollisuuksia vaan mahdollisuudet luodaan itse. Olet valinnut pitkäaikaistyöttömäksi jäämisen, vaikka maksuttoman koulutuksen maassa voisit opiskella toisen tutkinnon työllistävältä alalta.
Kuten sanoin aikaisemmin, en ole valinnut pitkäaikaistyöttömyyttä. Se nyt vain on tapahtunut ja mennyt näin. Miten muka vaikeassa tilanteessani pääsisi parempaan? Ei oikein mitenkään. Myönnän toki epäonnistuneeni, mutta olisin tarvinnut silti sitä apua, jota en ole koskaan saanut. Sossu ei halua auttaa. Mutta syyttely siitä, että tämä olisi vain omaa syytäni ei auta mitään. Kaikille ei todellakaan haluta antaa samoja mahdollisuuksia, eikä apua tarvitsevia haluta auttaa. En voi mitään esim. sille, että työmarkkinatuki on vain 540 euroa,sillä ei makseta vuokraa, sille, että vanhempani on sairas ja joudun asumaan vanhempani kanssa. Kyllä näitä,asioita paljon on. Oikeasti olen oikeasti yrittänyt. Jos olisin oikeasti halunnut jättäytyä sossupummiksi niin olisin esim. käynyt vain peruskoulun. Eihän se AMK-tutkintokaan paljoa ole, mutta ainakin jonkinlainen osoitus yrityksestä parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei olis kyllä mun unelmaelämää millään lailla, kokeiltu on ja oma nykyinen paljon parempi. Oikeastaan kaikki tuo mutta työ paljon mielekkäämpi ja lapset <3
Anne on vielä nuori, joten hän ehtii monta kertaa vaihtaa työtä mielekkäämpään ja parempaan, jos siltä tuntuu. Samoin hän ehtii hyvin perheenkin perustaa ja lapsilauman pyöräyttää, jos niin haluaa.
N52
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän luin tuon jutun? Tuli todella paha mieli tuon lukemisesta. Itse en voi elää haluamaani elämää. Olen 37-vuotias pitkäaikaistyötön ja tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki 540 euroa. Olen kyllä suorittanut AMK-tutkinnon, mutta päivääkään koulutustasi vastaavaa palkkatyötä en ole tehnyt. Joudun yhä asumaan sairaan ja vanhan vanhempani kanssa lapsuudenkodissani ja toimimaan tahtomattani vanhemmalleni käytännössä jonkinlaisena hoitajana. En ole päässyt koskaan muuttamaan lapsuudenkodistani. Kärsin itsekin monista ongelmista, mutta useista yrityksestäni huolimatta en ole saanut apua. Tilanne on jatkunut samanlaisena vuosia. Kyllähän itsekin haluaisin olla menestyjä, jolla on rahaa, mutta en ole saanut edes mahdollisuutta yrittää. Inhoan kotitöitä ja mielelläni ulkoistaisin ne jollekin muulle, mutta se ei ole mahdollista. Elämä on vain selviytymistä. Mistään e; ole enää vuosiin haaveillut. Tilanteeni jatkuu samana varmaan niin kauan kunnes aika vanhemmistani jättää. Sitä, minne sitten päädyn en tiedä.
Jutun naiselle tekisi hyvää mennä ”oikeisiin töihin” ja kohdata todellisuus oman kuplansa ulkopuolella. Vielä opettavampi kokemus olisi Kelan tuille joutuminen. Inhoan tällaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet luksuselämän todella helposti tekemättä oikeasti mitään ja sitten vieraantuneet todellisuudesta. En ole valinnut elämääni köyhänä moniongelmaisen. Näin nyt vain on tapahtunut, eikä itselleni edes ole annettu mahdollisuuksia parempaan. Elämäni on ollut vaikea ja paljon ikävää on tapahtunut. Olisin todellakin ansainnut jotakin mukavaa ja vähintäänkin hyväpalkkaisen hyvän työn ja sen, että olisin voinut ulkoistaa ”kaiken likaisen työn” jollekin ja sitten pitää näitä jutun naisen tavoin ”alempiarvoisinani”. Mutta sinällään on täysin väärin, että tuollainen täysin turha ammatti kuin kiinteistönvälittäjä saa lähinnä muita riistämällä korkeat tulot tekemättä itse oikeastaan mitään ja samalla ”oikeita töitä” tekeviä kohdellaan huonosti, arvostusta ei saa, työ on raskasta ja palkka huono.
Sä olet näköjään ainoa joka kadehtii tuota elämää. Toki sun ajatusmaailma on vahvasti masennuksen ja katkeruuden värittämä. On ymmärrettävää, että sun silmissä hänen elämänsä näyttää ihanteelliselta sinuun verrattuna, mutta tuo ei ole totta etteikö hän olisi tehnyt mitään. Eikä tuo myöskään ole mikään turha ammatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän luin tuon jutun? Tuli todella paha mieli tuon lukemisesta. Itse en voi elää haluamaani elämää. Olen 37-vuotias pitkäaikaistyötön ja tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki 540 euroa. Olen kyllä suorittanut AMK-tutkinnon, mutta päivääkään koulutustasi vastaavaa palkkatyötä en ole tehnyt. Joudun yhä asumaan sairaan ja vanhan vanhempani kanssa lapsuudenkodissani ja toimimaan tahtomattani vanhemmalleni käytännössä jonkinlaisena hoitajana. En ole päässyt koskaan muuttamaan lapsuudenkodistani. Kärsin itsekin monista ongelmista, mutta useista yrityksestäni huolimatta en ole saanut apua. Tilanne on jatkunut samanlaisena vuosia. Kyllähän itsekin haluaisin olla menestyjä, jolla on rahaa, mutta en ole saanut edes mahdollisuutta yrittää. Inhoan kotitöitä ja mielelläni ulkoistaisin ne jollekin muulle, mutta se ei ole mahdollista. Elämä on vain selviytymistä. Mistään e; ole enää vuosiin haaveillut. Tilanteeni jatkuu samana varmaan niin kauan kunnes aika vanhemmistani jättää. Sitä, minne sitten päädyn en tiedä.
Jutun naiselle tekisi hyvää mennä ”oikeisiin töihin” ja kohdata todellisuus oman kuplansa ulkopuolella. Vielä opettavampi kokemus olisi Kelan tuille joutuminen. Inhoan tällaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet luksuselämän todella helposti tekemättä oikeasti mitään ja sitten vieraantuneet todellisuudesta. En ole valinnut elämääni köyhänä moniongelmaisen. Näin nyt vain on tapahtunut, eikä itselleni edes ole annettu mahdollisuuksia parempaan. Elämäni on ollut vaikea ja paljon ikävää on tapahtunut. Olisin todellakin ansainnut jotakin mukavaa ja vähintäänkin hyväpalkkaisen hyvän työn ja sen, että olisin voinut ulkoistaa ”kaiken likaisen työn” jollekin ja sitten pitää näitä jutun naisen tavoin ”alempiarvoisinani”. Mutta sinällään on täysin väärin, että tuollainen täysin turha ammatti kuin kiinteistönvälittäjä saa lähinnä muita riistämällä korkeat tulot tekemättä itse oikeastaan mitään ja samalla ”oikeita töitä” tekeviä kohdellaan huonosti, arvostusta ei saa, työ on raskasta ja palkka huono.
Ei kenellekään anneta mahdollisuuksia vaan mahdollisuudet luodaan itse. Olet valinnut pitkäaikaistyöttömäksi jäämisen, vaikka maksuttoman koulutuksen maassa voisit opiskella toisen tutkinnon työllistävältä alalta.
Kuten sanoin aikaisemmin, en ole valinnut pitkäaikaistyöttömyyttä. Se nyt vain on tapahtunut ja mennyt näin. Miten muka vaikeassa tilanteessani pääsisi parempaan? Ei oikein mitenkään. Myönnän toki epäonnistuneeni, mutta olisin tarvinnut silti sitä apua, jota en ole koskaan saanut. Sossu ei halua auttaa. Mutta syyttely siitä, että tämä olisi vain omaa syytäni ei auta mitään. Kaikille ei todellakaan haluta antaa samoja mahdollisuuksia, eikä apua tarvitsevia haluta auttaa. En voi mitään esim. sille, että työmarkkinatuki on vain 540 euroa,sillä ei makseta vuokraa, sille, että vanhempani on sairas ja joudun asumaan vanhempani kanssa. Kyllä näitä,asioita paljon on. Oikeasti olen oikeasti yrittänyt. Jos olisin oikeasti halunnut jättäytyä sossupummiksi niin olisin esim. käynyt vain peruskoulun. Eihän se AMK-tutkintokaan paljoa ole, mutta ainakin jonkinlainen osoitus yrityksestä parempaan.
Itse asiassa vuokraan saisit asumistukea, ja itsenäistyminen kannattaa aina. Kenties omaan vuokra-asuntoon muutto voisi auttaa tilanteessasi? Apua on kyllä vaikea saada, mutta suosittelisin silti vielä yrittämään. Olisiko joku ala jota voisit vielä opiskella? Lähihoitajia tarvitaan, mutta kyllä muitakin työllistäviä ammatteja löytyy. Ei kannata jämähtää ja ajatella että AMK:n käyminen riittää, ei se tai yliopistotutkinto itsessään ole mikään tae työpaikasta. 37-vuotiaana on vielä aikaa hyvinkin opiskella ja tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän luin tuon jutun? Tuli todella paha mieli tuon lukemisesta. Itse en voi elää haluamaani elämää. Olen 37-vuotias pitkäaikaistyötön ja tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki 540 euroa. Olen kyllä suorittanut AMK-tutkinnon, mutta päivääkään koulutustasi vastaavaa palkkatyötä en ole tehnyt. Joudun yhä asumaan sairaan ja vanhan vanhempani kanssa lapsuudenkodissani ja toimimaan tahtomattani vanhemmalleni käytännössä jonkinlaisena hoitajana. En ole päässyt koskaan muuttamaan lapsuudenkodistani. Kärsin itsekin monista ongelmista, mutta useista yrityksestäni huolimatta en ole saanut apua. Tilanne on jatkunut samanlaisena vuosia. Kyllähän itsekin haluaisin olla menestyjä, jolla on rahaa, mutta en ole saanut edes mahdollisuutta yrittää. Inhoan kotitöitä ja mielelläni ulkoistaisin ne jollekin muulle, mutta se ei ole mahdollista. Elämä on vain selviytymistä. Mistään e; ole enää vuosiin haaveillut. Tilanteeni jatkuu samana varmaan niin kauan kunnes aika vanhemmistani jättää. Sitä, minne sitten päädyn en tiedä.
Jutun naiselle tekisi hyvää mennä ”oikeisiin töihin” ja kohdata todellisuus oman kuplansa ulkopuolella. Vielä opettavampi kokemus olisi Kelan tuille joutuminen. Inhoan tällaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet luksuselämän todella helposti tekemättä oikeasti mitään ja sitten vieraantuneet todellisuudesta. En ole valinnut elämääni köyhänä moniongelmaisen. Näin nyt vain on tapahtunut, eikä itselleni edes ole annettu mahdollisuuksia parempaan. Elämäni on ollut vaikea ja paljon ikävää on tapahtunut. Olisin todellakin ansainnut jotakin mukavaa ja vähintäänkin hyväpalkkaisen hyvän työn ja sen, että olisin voinut ulkoistaa ”kaiken likaisen työn” jollekin ja sitten pitää näitä jutun naisen tavoin ”alempiarvoisinani”. Mutta sinällään on täysin väärin, että tuollainen täysin turha ammatti kuin kiinteistönvälittäjä saa lähinnä muita riistämällä korkeat tulot tekemättä itse oikeastaan mitään ja samalla ”oikeita töitä” tekeviä kohdellaan huonosti, arvostusta ei saa, työ on raskasta ja palkka huono.
Tuo itsesääli ei auta mitään. On muillakin ihmisillä rajoitteita kuten vaikka mt-ongelmia ja traumoja, toimimattomat jalat, muita sairauksia ja elämää hankaloittavia asioita, mutta ei auta yhtään heittäytyä raukaksi.
Kuulostat ihan sellaiselta uuuu lilta jonka mielestä muiden pitäisi antaa hänelle asioita (naisten) tai hän katkeroituu. Tai se yksi BMI 36 jaksaa aina viikon laihduttaa ja sen jälkeen valittaa kun on lihava muttei vaan voi tehdä asialle mitään.
Minäkin olin juuri 1,5 vuotta työtön, mutta sitten hain keikkaa ja nyt pääsin yhteen mukavan oloiseen paikkaan tekemään melko pienellä palkalla töitä ja matkaakin on töihin reippaasti. Saa silti ainakin vaihtelua entiseen.
Tuskinpa elämä on kenellekään täydellistä ja minusta ihannetila on se kun on toivoa ja päämääriä sinänsä ennemmin kuin jotain tavaraa ympärillä.
Sinulta puuttuu nyt kokonaan toivo paremmasta. Miksi muuten passaat läheistäsi? Tee huoli-ilmoitus josko hänelle löytyisi tukimuotoja asumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompi olla kullankaivaja. Kysy beatriz grimaldilta, joka metsästää suomalaisia miehiä ja sitten elää heidän rahoillaan. Helppoa työtä työssäsi. Ja kaikki näyttävät hyväksyvän kullankaivajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän luin tuon jutun? Tuli todella paha mieli tuon lukemisesta. Itse en voi elää haluamaani elämää. Olen 37-vuotias pitkäaikaistyötön ja tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki 540 euroa. Olen kyllä suorittanut AMK-tutkinnon, mutta päivääkään koulutustasi vastaavaa palkkatyötä en ole tehnyt. Joudun yhä asumaan sairaan ja vanhan vanhempani kanssa lapsuudenkodissani ja toimimaan tahtomattani vanhemmalleni käytännössä jonkinlaisena hoitajana. En ole päässyt koskaan muuttamaan lapsuudenkodistani. Kärsin itsekin monista ongelmista, mutta useista yrityksestäni huolimatta en ole saanut apua. Tilanne on jatkunut samanlaisena vuosia. Kyllähän itsekin haluaisin olla menestyjä, jolla on rahaa, mutta en ole saanut edes mahdollisuutta yrittää. Inhoan kotitöitä ja mielelläni ulkoistaisin ne jollekin muulle, mutta se ei ole mahdollista. Elämä on vain selviytymistä. Mistään e; ole enää vuosiin haaveillut. Tilanteeni jatkuu samana varmaan niin kauan kunnes aika vanhemmistani jättää. Sitä, minne sitten päädyn en tiedä.
Jutun naiselle tekisi hyvää mennä ”oikeisiin töihin” ja kohdata todellisuus oman kuplansa ulkopuolella. Vielä opettavampi kokemus olisi Kelan tuille joutuminen. Inhoan tällaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet luksuselämän todella helposti tekemättä oikeasti mitään ja sitten vieraantuneet todellisuudesta. En ole valinnut elämääni köyhänä moniongelmaisen. Näin nyt vain on tapahtunut, eikä itselleni edes ole annettu mahdollisuuksia parempaan. Elämäni on ollut vaikea ja paljon ikävää on tapahtunut. Olisin todellakin ansainnut jotakin mukavaa ja vähintäänkin hyväpalkkaisen hyvän työn ja sen, että olisin voinut ulkoistaa ”kaiken likaisen työn” jollekin ja sitten pitää näitä jutun naisen tavoin ”alempiarvoisinani”. Mutta sinällään on täysin väärin, että tuollainen täysin turha ammatti kuin kiinteistönvälittäjä saa lähinnä muita riistämällä korkeat tulot tekemättä itse oikeastaan mitään ja samalla ”oikeita töitä” tekeviä kohdellaan huonosti, arvostusta ei saa, työ on raskasta ja palkka huono.
Ei kenellekään anneta mahdollisuuksia vaan mahdollisuudet luodaan itse. Olet valinnut pitkäaikaistyöttömäksi jäämisen, vaikka maksuttoman koulutuksen maassa voisit opiskella toisen tutkinnon työllistävältä alalta.
Kuten sanoin aikaisemmin, en ole valinnut pitkäaikaistyöttömyyttä. Se nyt vain on tapahtunut ja mennyt näin. Miten muka vaikeassa tilanteessani pääsisi parempaan? Ei oikein mitenkään. Myönnän toki epäonnistuneeni, mutta olisin tarvinnut silti sitä apua, jota en ole koskaan saanut. Sossu ei halua auttaa. Mutta syyttely siitä, että tämä olisi vain omaa syytäni ei auta mitään. Kaikille ei todellakaan haluta antaa samoja mahdollisuuksia, eikä apua tarvitsevia haluta auttaa. En voi mitään esim. sille, että työmarkkinatuki on vain 540 euroa,sillä ei makseta vuokraa, sille, että vanhempani on sairas ja joudun asumaan vanhempani kanssa. Kyllä näitä,asioita paljon on. Oikeasti olen oikeasti yrittänyt. Jos olisin oikeasti halunnut jättäytyä sossupummiksi niin olisin esim. käynyt vain peruskoulun. Eihän se AMK-tutkintokaan paljoa ole, mutta ainakin jonkinlainen osoitus yrityksestä parempaan.
Kaikilla 2. asteen suorittaneilla on mahdollisuus hakea yhteishaussa AMKiin ja yliopistoon. Sama mahdollisuus on sinulla. Voit muuttaa omaan vuokra-asuntoon, jolloin saat myös asumistukea. Jos opiskelet, voit saada halvemman vuokra-asunnot opiskelijasäätiöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas aika vääristellen kirjoitettu juttu, viikkomenoihin laskettiin kaksi kuukausimaksua, auton tankkaus (ehkä tämä on viikkomeno, riippuu ajamisen määrästä kuinka usein pitää tankata) ja 400e talletus huvittelutilille. Muilta osin henkilön ostokset olivat aika tavallisia hyvätuloisen ihmisen ostoksia.
Vierailija kirjoitti:
En ota muuhun kantaa, mutta ärsyttää kun "duunarit" ja muut tulee aina väheksymään muiden tekemää työtä. Ja olen itsekin duunari ja pidän työtäni sillä tavalla helppona, että vapaa-aikana ei tarvitse miettiä hetkeäkään työasioita, hoitaa työnsä ja lähtee kotiin. Ei tarvitse puhelimeen tai sähköposteihin vastailla. Ainoa mikä ottaa päähän on surkea palkka.
Onko se jotenkin hienompaa jos halveksuja on joku akateemikko tai toimistotyöntekijä? 😂 Kai tässä nyt sentään mielipiteitä saa vielä sanoa, vaikka tekeekin duunarihommia. Joista itse en edes valita, kun olen tehnyt niitä toimistohommiakin ja tykkään näistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika samantyylistä elämää tuli itsekin sinkkuna elettyä Helsingissä asuessa. Paljon reissaamista, asunto keskustassa, ulkona syömistä, ystäviä, harrastuksia. Varmasti ulospäin näytti tosi hienolta elämäntyyliltä, mutta kun ikä läheni 30v, ainut asia mitä oikeasti halusin, oli perustaa perhe. Koin vahvasti eläväni jotain välivaihetta ja pelkäsin, että elämä jäisi ikuisesti tuollaiseksi. Vaikka tuohon elämänvaiheeseen liittyy paljon hyviäkin muistoja ja tunne vapaudesta tehdä mitä vain, lopulta ehkä päällimmäisenä muistan ahdistuksen. Sittemmin tapasin mieheni, perustimme perheen ja muutimme omakotitaloon pois Helsingistä. Lopulta koen nyt eläväni "oikeaa elämää", enkä enää mitään välivaihetta, mistä pitäisi päästä eteenpäin. Toki ymmärrän, että on ihmisiä, jotka haluavat elää lapsettomina ja keskittyä muihin asioihin, mutta luulen että aika monen tavoite on itseni tavoin se perinteinen perhe, omakotitalo, mökki ja farmariauto -tyylinen elämä. Mutta elämänpolkuja on monia.
Hmm… niin ehkä, mutta puhut omasta elämästäsi kuin se olisi joku päätepiste. Tuokin on vain vaihe. Lapset kasvaa, muuttavat pois, työt vaihtuu, saattaa tulla ero. Nauti elämästäsi nyt, mutta älä suhtaudu siihen siten kuin sekään olisi pysyvää. Mikään ei ole pysyvää. Ja tuonkin elämänvaiheen jälkeen on taas mietittävänä mistä elämän mielekkyys syntyy, mitä haluaa, missä ja kenen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olipas aika vääristellen kirjoitettu juttu, viikkomenoihin laskettiin kaksi kuukausimaksua, auton tankkaus (ehkä tämä on viikkomeno, riippuu ajamisen määrästä kuinka usein pitää tankata) ja 400e talletus huvittelutilille. Muilta osin henkilön ostokset olivat aika tavallisia hyvätuloisen ihmisen ostoksia.
Olisi ihanaa tallettaa 400 euroa huvittelutilille! :)
Pieni palkka ja korkea vuokra, joten talletan vähintään 100 euroa kuukaudessa ja heti on hieman parempi mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohjelmaa en seuraa, mutta olen joskus pätkän nähnyt. Luulin häntä noin 40-vuotiaaksi, mutta hän onkin vasta 28-vuotias. Ups. Itse olen n. 50-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap kuvittelee moisen olevan monen muun ihanne-elämää? Itse olen aina ihan pelännyt noita blondeja pankkineidin näköisiä ns. aikuispissiksiä tuossa pinkit huulet, kamelinvärinen takki univormussaan.
Ja että joku kehtaa edes julkisesti enää tunnustaa olevansa kuluttajaluonne. Aikana jolloin maapallo räjähtää lennellään Dubaihin jne.
Noi haaveet liittyy usein nuoruuteen. Kuvitellaan, että on jotain hienoa siemailla viiniä kattohuoneiston terassilla. Kun ihminen vanhenee, haluaa hän löytää oman paikkansa. Silloin usein muutetaan kauemmaksi keskustasta.
Harvapa haluaa siemailla eläkeiässä viiniä päivittäin kattoterassilla ystäviensä kanssa.En usko, että kovin miten tavoite elämässä on viettää mitään villiä ja vapaata sinkkuelämää loppuelämänsä. Nuorena on ihan coolia siemailla drinkkejä ystävien kanssa, reissata, harrastaa ja juhlia, mutta tuo elämä alkaa tuntua kovin tyhjältä sitten kun keski-ikä alkaa lähestyä, kaverit ympärillä lisääntyy ja viettävät perhejouluja ja itseä reissusta palatessa kotona odottaa tyhjä asunto. Puhun ihan täysin kokemuksesta. Varmasti on niitäkin ihmisiä, joille tuollainen elämä sopii, mutta uskon suurimman osan ihmisistä tavoitteena edelleen olevan oma perhe.
Tyhjyys johtuu vain siitä, että yleensä ihmiset (kaverit) menevät lisääntymään ja poteroituvat. Jos löytää piiriinsä veloja, tuollainen elämä on varmasti keski-ikäisenäkin hauskaa.
TÄMÄ. Kaverit tippuvat kyydistä sitä mukaa kuin lisääntyvät. Onneksi minulla on takuuvarmasti yksi ystävä, joka ei aio lisääntyä. Samoin miehellä takuuvarmasti ystävänsä, joka ei aio lisääntyä. Tietysti jotain muuta voi käydä ja ainakin oman ystäväni kohdalla esimerkiksi ulkomaille muutto on hyvin mahdollinen, sitten ei nähtäisi niin usein, mutta saisinapahan hyvän syyn reissata itsekin. No, toki siis olen myös parisuhteessa itsekin että sikäli ei tarvitse "tyhjää" elämää viettää, kun seuraa on kotonakin. Mutta ihanaa oli sinkkuaikakin ja jos ero tulisi, niin tuskinpa siitä katkeroituisin. Niin ja olemme yli kolmekymppisiä. Ei ole tullut kaipuuta maalle, kaupunkilaiselämä tuntuu omalta, vaikka itse olemmekin kausittain köyhiä pätkätyöläisiä.
Perus-Pirkot vaan eivät ymmärrä, että kaikkien ihanne-elämä ei todellakaan ole sitä perhe-elämää...
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa en seuraa, mutta olen joskus pätkän nähnyt. Luulin häntä noin 40-vuotiaaksi, mutta hän onkin vasta 28-vuotias. Ups. Itse olen n. 50-vuotias.
Johtunee nimestä, Anne ei ole kovin tyypillinen nimi alle kolmekymppisillä. Ihan nuoren/ikäisensä näköinen on kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa en seuraa, mutta olen joskus pätkän nähnyt. Luulin häntä noin 40-vuotiaaksi, mutta hän onkin vasta 28-vuotias. Ups. Itse olen n. 50-vuotias.
Nuori, tyylikäs ja kaunis nainen.
Onkohan ikä jo heikentänyt näkemistäsi?
N
Kyllä nuorena jaksaa tuommosta hektistä elämää ja jos on fiksu kuten Anne niin siinä vaurastuukin samalla. Itsekin nuorena tein hurjasti ylitöitä ja on talot, mökit, autot ja sijoitusasunnot. Mutta vanhemmiten kun on perhe ja lapsia niin prioriteetit muuttuu. Nyt se perhe ja oma terveys on tärkein, enkä ihan helpolla ota ylitöitä vastaan. Aikaansa kutakin.
Kun sukunimi on Ramsay niin elintaso tuskin on ihan pelkkien provikkatulojen varassa.
Työtäkin tekee silloin paljon rennommin kun ei ole laskujen maksu siitä kiinni tuleeko tulosta vai ei.
Jutussa kerrotaan, että Anne on käynyt kauppakorkean, jossa opiskelu vie normaalisti lukion päälle sen viisi vuotta. Hän on myös työskennellyt aiemmin mm. stockan myyjänä ja vakuutusyhtiössä. Nyt provisiopalkalla välittää asuntoja. Kiireestä ja työnteon tahdista kertoo se, että hän esimerkiksi syö autossa ja hänellä ei ole vapaa-aikaa - kokoajan tulee olla tavoitettavissa poislukien jutussa mainitut lomamatkat. Hän kertoo persoonansa piirteistä mm. olevansa työnarkomaani - erilaisella luonteella varustettuna hän varmasti eläisi eri tavalla eikä hänestä olisi nykyiseen kompetenssiinsa.
Näkisin, että hän on jonkinlaista vaivaa nähnyt elämässään päästäkseen asemassaan jossa hän on nyt. Toki eri keskustelun aihe on se, löytyykö taustalta esimerkiksi perittyä rahaa, mutta se ei käsittääkseni ollut jutun pointti.
Ymmärrän myös sen, että jokaisella meillä on erilaiset lähtökohdat ponnistaa elämässä eteenpäin - jollain parhaat mahdolliset ja jollain huonot. En silti lähtisi argumentoimaan sillä, että ihminen saa kaiken tekemättä mitään - sellaiset ovat hyvin harvassa.