Tunnen itseni niin luuseriksi, 35v ja opiskelen taas...
Kävin aikoinaan lukion, mutta sen jälkeen en oikein päässyt edes pääsykokeisiin ja meinasin ihan syrjäytyä. No opiskelinsitten hoitajaksi ja jämähdin hoitoalalle töihin yli kymmeneksi vuodeksi. Töitä on riittänyt, mutta se työei kiinnosta pätkääkään :( täyttä pakkopullaa. Sitten opiskelin toisen amistutkinnon, sieltä ei saanut edes töitä. Sain pari lasta ja nyt opiskelen AMK:ssa. Valmistun vasta lähempänä 40v ja taas ala on vähän arvostettua, sosionomi... mahdanko saada sieltäkään töitä sitten. Jotenkin niin ahdistaa ja olen niin kateellinen niille, jotka ovat jo nuorena löytäneet sen oman alan, tai jotka ovat arvostetussa työssä ja saavat mainetta ja mammonaa. Olisimpa nuorena valinnut toisin tai olisipa enemmän järkeä päässä!
Kommentit (17)
Itse olen nelikymppinen yliopisto-opiskelija opiskelemassa uutta alaa - ja elän elämäni uutta kevättä. Työelämään päästyäni väännän töitä vaikka 70-vuotiaaksi saakka.
Kiitos kommenteista! Välillä olen innoissani opiskelusta ja tunnen saavani jotain aikaan. Sitten taas juttelen facessa tuttujen kanssa... siellä on insinööriä ja lakimiestä jne. Menestyviä ja isopalkkaisia. Kauppiasta ja toimitusjohtajaa... itse toivon, että edes työpaikka löytyisi ja jos yli 2500e joskus tienaisi niin olisin jo urani huipulla, sekään tuskin toteutuu. Mieskin on ihan perus AMK tutkinnolla edennyt urallaan ja tienaa ihan kivasti yli 50 tonnia vuodessa ja bonukset. Itse en ole juuri koskaan edes kiitos sanaa kuullut vaikka olen joustanut aina töissä ja tehnyt kaikki pyhätyöt jne. Jotenkin ahdistaa koko työelämä! Jos voittaisin vaikka edes 100 tonnia lotossa niin en enää koskaan menisi töihin! Kunpa saisi joskus edes sitä arvostusta...
Ap
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:23"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:10"]
Nyt vähän asennetta, ap :) mä tunnen itseni voittajaksi, kolmas tutkinto kohta tehty, ja ikää 40v. Ei nykyään juurikaan selviä ilman jatkuvaa kouluttautumista :)
[/quote]
Valitettavasti sinusta saa kuvan, ettet ole koskaan löytänyt omaa alaasi. Oma alasi olisi varmasti 'ikuinen opiskelija' jos se olisi alana valittavana. Valitettavasti ei ole, eikä siitä saa lisäpisteitä.
[/quote]
Joku besserwisser täällä taas jakelee näkemyksiään. Kaikille aloille ei ole mahdollista työllistyä, vaikka olisi niille koulutettu. Jotkut alat ovat todella suhdanneherkkiä tai ehkä yrittäjyys tai tutkijuu ei sittenkään sovellu henkilölle, kuten tämä oli aiemmin luullut. Jne, jne. Fiksua on vaihtaa alaa eikä jäädä tuleen makaamaan, jos tiukka tilanne tulee.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:29"]
Kiitos kommenteista! Välillä olen innoissani opiskelusta ja tunnen saavani jotain aikaan. Sitten taas juttelen facessa tuttujen kanssa... siellä on insinööriä ja lakimiestä jne. Menestyviä ja isopalkkaisia. Kauppiasta ja toimitusjohtajaa... itse toivon, että edes työpaikka löytyisi ja jos yli 2500e joskus tienaisi niin olisin jo urani huipulla, sekään tuskin toteutuu. Mieskin on ihan perus AMK tutkinnolla edennyt urallaan ja tienaa ihan kivasti yli 50 tonnia vuodessa ja bonukset. Itse en ole juuri koskaan edes kiitos sanaa kuullut vaikka olen joustanut aina töissä ja tehnyt kaikki pyhätyöt jne. Jotenkin ahdistaa koko työelämä! Jos voittaisin vaikka edes 100 tonnia lotossa niin en enää koskaan menisi töihin! Kunpa saisi joskus edes sitä arvostusta... Ap
[/quote]
Olet aika vaatimaton luonteeltasi. 100 000 euroa ei ole raha eikä mikään. Ei sillä loppuelämää pärjää.
Opiskelu on kyllä ihan elämänpituinen rupeama, tekee sitä sitten itsekseen tai oppilaitoksessa. Monelta vaan työelämässä unohtuu tämä asia. Minusta jokainen joka ottaa aseleita uuden oppimiseen on oikealla polulla eikä sillä ole iän kanssa mitään tekemistä.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:32"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:29"]
Kiitos kommenteista! Välillä olen innoissani opiskelusta ja tunnen saavani jotain aikaan. Sitten taas juttelen facessa tuttujen kanssa... siellä on insinööriä ja lakimiestä jne. Menestyviä ja isopalkkaisia. Kauppiasta ja toimitusjohtajaa... itse toivon, että edes työpaikka löytyisi ja jos yli 2500e joskus tienaisi niin olisin jo urani huipulla, sekään tuskin toteutuu. Mieskin on ihan perus AMK tutkinnolla edennyt urallaan ja tienaa ihan kivasti yli 50 tonnia vuodessa ja bonukset. Itse en ole juuri koskaan edes kiitos sanaa kuullut vaikka olen joustanut aina töissä ja tehnyt kaikki pyhätyöt jne. Jotenkin ahdistaa koko työelämä! Jos voittaisin vaikka edes 100 tonnia lotossa niin en enää koskaan menisi töihin! Kunpa saisi joskus edes sitä arvostusta... Ap
[/quote]
Olet aika vaatimaton luonteeltasi. 100 000 euroa ei ole raha eikä mikään. Ei sillä loppuelämää pärjää.
[/quote]
Kyllä 100 tonnilla saisi jo sijoitusasunnon tai ainakin osan siitä eikä tarvitsisi niin paljoa töitä tehdä.
Ole mieluummin ylpeä itsestäsi! Olen 32 v. aineenopettaja ja opiskelisin tosi mielelläni vielä yhden opetettavan aineen, mutta ei ole varaa lähteä työelämästä tai vähentää tunteja, sillä olen perheeni pääelättäjä (mies tienaa vähemmän). Toivon, että pääsen taas joskus koulunpenkille, opettajanpöydän toiselle puolelle.
Tunen myös aikuisopiskelijoita. Nykyään ei ole mikään häpeä vaihtaa alaa aikuisiässä tai opiskelka lisää.
Älä tunne itseäsi luuseriksi, ehdit työskennellä yli 20 vuotta! Onnea opiskelupaikasta, itse amiksessa kun en päässyt edes pääsykokeisiin AMK:n.
T N37
Mä oon sua pari vuotta vanhempi ja kanssa opiskelija. Olin 10 vuotta töissä tässä välissä, mutta nyt siis palasin koulunpenkille, kun työkuviot olivat surkeassa jamassa (osa-aikaista pätkää). Toivottavasti olen 18kk:n päästä opiskeluni opiskellut. Tohtoriksi pitäisi silloin valmistua.
Opiskelu on kaikkea muuta kuin luuserimaista. Opiskelitpa sitten mihin ammattiin tahansa.
Minä ajattelen aikuisopiskelijoista että ovat yrittelijäitä, tekeviä ja kaikkea muuta kuin laiskoja. Jaksavat opiskella kaiken muun ohessa vielä uutta. Kadehdittavaa minusta.
Täällä 30v. kahden alle 3-vuotiaan lapsen äiti joka juuri aloitti opinnot yliopistossa. Taskussa jo AMK-paperit ja ihan jees vakkarityö, mutta nuoruuden haaveammatti jäi kummittelemaan ja äitiyslomalla sitten päätin ottaa härkää sarvista ja alkaa opiskelemaan. Varmaan tässä menee 10v. että saan paperit ulos työn ja perheen ohella, mutta ainakaan ei jää harmittamaan kun ei tullut opiskeltua ja pysyy ainakin mieli vireänä kun on opiskeltavaa :) Tsemppiä sulle opintoihin!
Nyt vähän asennetta, ap :) mä tunnen itseni voittajaksi, kolmas tutkinto kohta tehty, ja ikää 40v. Ei nykyään juurikaan selviä ilman jatkuvaa kouluttautumista :)
Ap, opiskelu on todella hyväksi aivoille. Ainakin siitä voit olla iloinen.
No joo, mulla vähän samoja fiiliksiä.. siis opiskelin nuorena ammattiin, josta en sitten löytänyt töitä. Tein pätkätöitä eri aloilla ja sain lapset. Sitten opiskelin toisen ammatin, josta kyllä töitä löytyy, eikä valmistumisestani ole edes kauaa, mutta olen ruvennut kauhulla miettimään, että en mä tätä halua kyllä sittenkään tehdä loppuelämääni, hyvä jos edes tämä enempää! :O Että nyt sitten pohdin taas, pitäisikö vaihtaa alaa. Toisaalta ei kyllä jaksais enää opiskella enempää, enkä edes tiedä mitä opiskelisin. Pohdin myös vakavasti, jäänkö vaan kotirouvaksi. Voi olla että piakkoin ainakin kokeillaan hetki, olisiko se mahdollista, pärjättäiskö miehen tuloilla...
Täällä 37v. meinaa hakea keväällä opiskelemaan ylempää AMK-tutkintoa. Olen jumissa työssä johon olen ylikoulutettu, mutta toisaalta olen tyytyväinen että yleensä on työpaikka. Toivon että lisäopiskelu auttaisi uralla etenemisessä ja turvaisi samalla tämän yksinhuoltajan taloutta.
Taidat olla luuseri, jos kuvittelet, että nykymaailmassa opiskellaan 16-20 jotain ja sitten se on siinä. Elät silloin vanhassa maailmassa, jossa tuo oli vielä mahdollista. Se ei enää nykyään ole mahdollista.
Nykymaailman vaatimukset ovat sitä luokkaa, että nyt pitää opiskella jatkuvasti työn ohessakin.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 22:10"]
Nyt vähän asennetta, ap :) mä tunnen itseni voittajaksi, kolmas tutkinto kohta tehty, ja ikää 40v. Ei nykyään juurikaan selviä ilman jatkuvaa kouluttautumista :)
[/quote]
Valitettavasti sinusta saa kuvan, ettet ole koskaan löytänyt omaa alaasi. Oma alasi olisi varmasti 'ikuinen opiskelija' jos se olisi alana valittavana. Valitettavasti ei ole, eikä siitä saa lisäpisteitä.