Lue keskustelun säännöt.
Naisystävän anoreksia..?
26.12.2014 |
Ollaan seurusteltu noin puolitoista vuotta. Koko ajan on syöminen vähentynyt eikä se oo missää välissä ollut mitenkään tavallista. nyt sitten tyttö laihtunut tosi paljon,enkä tiedä yhtään miten voisin auttaa. Ruoan tuputtaminen tuskin auttaa ja jos en päästä oksentamaan hän ahdistuu. mitään ei voi tehdä kun kuitenkin toimii väärin... vinkkejä auttamiseen jotka oikeasti auttavat?
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:54"]
Sano sitä lihavaxi
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 20:49"]
miks jäät tohon kun omaishoitajaks joudut kuitenkin. Miks ottaa viallista kun on ihan nättejä ja kivoja tyttöjä jotka ei ole sairaita.
[/quote]
Kaikilla ihmisillä on yleensä jotain ongelmaa elämässä vaikka ei sairaus olisikaan. Sitä kutsutaan normaaliksi elämäksi. Et varmaan ole kuullut rakkaudestakaan.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 20:49"]
miks jäät tohon kun omaishoitajaks joudut kuitenkin. Miks ottaa viallista kun on ihan nättejä ja kivoja tyttöjä jotka ei ole sairaita.
[/quote]
helpommalla pääsee kai joo ja saisin kyllä jonkun muunkin, mutta miksei pitää se mikä on hyvää ja ihmistä josta pidän?
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:37"]Ei näettävästi kannata kertoa syömishäiriöstä, alkoholismista tai mistään muustakaan. Minä kun luulin että se on merkki luottamuksesta ja halusta saada apua, mutta se taitaakin olla vain läheisten kiusaamista.
Ihan oikeasti, se kynnys puhua tällaisesta on ihan helvetin korkea. Älkää tehkö sitä vielä korkeammaksi syyllistämällä läheisten kiusaamisella tms.
[/quote]
Se on läheisille rankkaa, ei kiusaamista. Olisiko mukavaa, jos äidilläsi olisi syöpä eikä sinulle kerrottaisi? Ihan vain siksi, että seKIN sairaus laittaa läheiset kulkemaan läpi helvetin. Itse kadun eniten sitä, että oli itseaiheutettu sairaus. Mutta se oli minun häpeäpaaluni kantaa. Jos olisin ollut liian heikko kertomaan häpeästä ja läheisten surusta huolimatta, olisin ollut liian heikko parantumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:37"]Ei näettävästi kannata kertoa syömishäiriöstä, alkoholismista tai mistään muustakaan. Minä kun luulin että se on merkki luottamuksesta ja halusta saada apua, mutta se taitaakin olla vain läheisten kiusaamista.
Ihan oikeasti, se kynnys puhua tällaisesta on ihan helvetin korkea. Älkää tehkö sitä vielä korkeammaksi syyllistämällä läheisten kiusaamisella tms.
[/quote]
Niin ja sillä läheisellä ei tietenkään ole mitään ihmisarvoa! Se läheinen ei saa missään kohtaa sanoa, että nyt riittää, ei jaksa enää, vaan pitää kestää ja olla hiljaa!
Mitä jos hakisit itse apua, etkä kaataisi niitä ongelmiasi muiden niskaan.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:37"]
Ei näettävästi kannata kertoa syömishäiriöstä, alkoholismista tai mistään muustakaan. Minä kun luulin että se on merkki luottamuksesta ja halusta saada apua, mutta se taitaakin olla vain läheisten kiusaamista. Ihan oikeasti, se kynnys puhua tällaisesta on ihan helvetin korkea. Älkää tehkö sitä vielä korkeammaksi syyllistämällä läheisten kiusaamisella tms.
[/quote]
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:46"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:37"]Ei näettävästi kannata kertoa syömishäiriöstä, alkoholismista tai mistään muustakaan. Minä kun luulin että se on merkki luottamuksesta ja halusta saada apua, mutta se taitaakin olla vain läheisten kiusaamista.
Ihan oikeasti, se kynnys puhua tällaisesta on ihan helvetin korkea. Älkää tehkö sitä vielä korkeammaksi syyllistämällä läheisten kiusaamisella tms.
[/quote]
Se on läheisille rankkaa, ei kiusaamista. Olisiko mukavaa, jos äidilläsi olisi syöpä eikä sinulle kerrottaisi? Ihan vain siksi, että seKIN sairaus laittaa läheiset kulkemaan läpi helvetin. Itse kadun eniten sitä, että oli itseaiheutettu sairaus. Mutta se oli minun häpeäpaaluni kantaa. Jos olisin ollut liian heikko kertomaan häpeästä ja läheisten surusta huolimatta, olisin ollut liian heikko parantumaan.
[/quote]
Et nyt ehkä ihan ymmärtänyt tämän viestin ironista sävyä...
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:48"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:37"]Ei näettävästi kannata kertoa syömishäiriöstä, alkoholismista tai mistään muustakaan. Minä kun luulin että se on merkki luottamuksesta ja halusta saada apua, mutta se taitaakin olla vain läheisten kiusaamista.
Ihan oikeasti, se kynnys puhua tällaisesta on ihan helvetin korkea. Älkää tehkö sitä vielä korkeammaksi syyllistämällä läheisten kiusaamisella tms.
[/quote]
Niin ja sillä läheisellä ei tietenkään ole mitään ihmisarvoa! Se läheinen ei saa missään kohtaa sanoa, että nyt riittää, ei jaksa enää, vaan pitää kestää ja olla hiljaa!
Mitä jos hakisit itse apua, etkä kaataisi niitä ongelmiasi muiden niskaan.
[/quote]
Olen ollut hoidossa jo vuoden. Yllättävää kyllä, terapeuttini sanoo, että minun täytyy pystyä "kaatamaan ongelmani muiden niskaan" jotta pystyn parantumaan. Ennen olen puhumisen sijaan ahminut ja oksentanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 19:02"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:46"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:37"]Ei näettävästi kannata kertoa syömishäiriöstä, alkoholismista tai mistään muustakaan. Minä kun luulin että se on merkki luottamuksesta ja halusta saada apua, mutta se taitaakin olla vain läheisten kiusaamista.
Ihan oikeasti, se kynnys puhua tällaisesta on ihan helvetin korkea. Älkää tehkö sitä vielä korkeammaksi syyllistämällä läheisten kiusaamisella tms.
[/quote]
Se on läheisille rankkaa, ei kiusaamista. Olisiko mukavaa, jos äidilläsi olisi syöpä eikä sinulle kerrottaisi? Ihan vain siksi, että seKIN sairaus laittaa läheiset kulkemaan läpi helvetin. Itse kadun eniten sitä, että oli itseaiheutettu sairaus. Mutta se oli minun häpeäpaaluni kantaa. Jos olisin ollut liian heikko kertomaan häpeästä ja läheisten surusta huolimatta, olisin ollut liian heikko parantumaan.
[/quote]
Et nyt ehkä ihan ymmärtänyt tämän viestin ironista sävyä...
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:48"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:37"]Ei näettävästi kannata kertoa syömishäiriöstä, alkoholismista tai mistään muustakaan. Minä kun luulin että se on merkki luottamuksesta ja halusta saada apua, mutta se taitaakin olla vain läheisten kiusaamista.
Ihan oikeasti, se kynnys puhua tällaisesta on ihan helvetin korkea. Älkää tehkö sitä vielä korkeammaksi syyllistämällä läheisten kiusaamisella tms.
[/quote]
Niin ja sillä läheisellä ei tietenkään ole mitään ihmisarvoa! Se läheinen ei saa missään kohtaa sanoa, että nyt riittää, ei jaksa enää, vaan pitää kestää ja olla hiljaa!
Mitä jos hakisit itse apua, etkä kaataisi niitä ongelmiasi muiden niskaan.
[/quote]
Olen ollut hoidossa jo vuoden. Yllättävää kyllä, terapeuttini sanoo, että minun täytyy pystyä "kaatamaan ongelmani muiden niskaan" jotta pystyn parantumaan. Ennen olen puhumisen sijaan ahminut ja oksentanut.
[/quote]
Joo kyllä ne sairaat ajatukset ahdistaa enemmän jos niistä ei saa puhua. Myös jos yrittää puhua niistä mutta läheiset ei "suostu" kuuntelemaan tai ei halua ymmärtää niin se ahdistaa myös. Haluaisin vain puhua ajatuksistani ennen kuin ne valtaavat minut kokonaan mutta läheisten on vaikea kuulla näistä.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:59"]
Onnea, olet löytänyt itsellesi oikean draamakuningattaren, sitä palvoessa se elämä vierähtää kivasti ohi.
[/quote]
Ei tosiaankaan ole draamakuningatar, aivan päin vastoin. Liian kiltti ja tunnollinen sellainen stereotyyppinen kiiltokuva anorektikko, mielikuva jota viljellään ympäriinsä aivan liikaa, mutta joskus se on osuva. olen yrittänyt kysellä ja tukea mutta kertoo ettei halua rasittaa ja ettei minun tarvitse huolehtia. Kun mainitsin avun hakemisesta sanoi että voi harkita mutta pelkää vievänsä joltain muulta apua tarvitsevalta paikan jos lääkäri sattuu ylireagoimaan.
Joskus tekisi mieli vaan ottaa syliin , iskeä levy suklaata eteen ja sanoe etten päästä pois ennen kuin tuon olet syönyt. eipä siitä tosin olisi hyötyä millekkään muulle kuin minun teennäiselle mielenrauhalle ja voisi valheellisesti kokea auttaneensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miks jäät tohon kun omaishoitajaks joudut kuitenkin. Miks ottaa viallista kun on ihan nättejä ja kivoja tyttöjä jotka ei ole sairaita.
Ei näettävästi kannata kertoa syömishäiriöstä, alkoholismista tai mistään muustakaan. Minä kun luulin että se on merkki luottamuksesta ja halusta saada apua, mutta se taitaakin olla vain läheisten kiusaamista.
Ihan oikeasti, se kynnys puhua tällaisesta on ihan helvetin korkea. Älkää tehkö sitä vielä korkeammaksi syyllistämällä läheisten kiusaamisella tms.