Lue keskustelun säännöt.
Naisystävän anoreksia..?
26.12.2014 |
Ollaan seurusteltu noin puolitoista vuotta. Koko ajan on syöminen vähentynyt eikä se oo missää välissä ollut mitenkään tavallista. nyt sitten tyttö laihtunut tosi paljon,enkä tiedä yhtään miten voisin auttaa. Ruoan tuputtaminen tuskin auttaa ja jos en päästä oksentamaan hän ahdistuu. mitään ei voi tehdä kun kuitenkin toimii väärin... vinkkejä auttamiseen jotka oikeasti auttavat?
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:50"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote]
Voi jeesus kristus. Olen ex-anorektikko ja olen nykyään täysin parantunut. Ystävän tuella pääsin yli sairaudesta ja siihen meni monta vuotta mutta mä paranin. Ja kuule lähipiirilleni ei käynyt mitenkään. Aplle, puhu tyttöystäväsi kanssa. Ja puhu hänen äitinsä/siskonsa kanssa ja kerro että olet huolestunut. Ja pyydä häntä hakemaan apua, aliravitsemustila on oikeasti tosi vaarallinen ja voi vaikuttaa mm. pahoina suolisto-ongelmina lopun ikää.
[/quote]
Niin, monta vuotta leikit muiden mielenterveydellä piittaamatta muista kuin itsestäsi. Anoreksia aiheuttaa muutakin, lapsettomuutta tms.
[/quote]
Miten ihmeessä leikin muiden mielenterveydellä? Yksi ihminen tiesi ongelmistani ja tuki minua ja vastaavasti myöhemmin olen tukenut häntä masennuksessa. Enkä todellakaan ole kokenut että hän olisi leikkinyt kenenkään mielenterveydellä.
[/quote]
Olisihan se nyt liikaa vaadittu, että ajattelis ihan aivoilla. En jaksa inttää, teikäläiset tiedetään. Mutta kiva että sun elämäsi täyttyy mielenterveys ongelmilla, jotkut meistä ihan tykkää tästä ainokaisesta elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote] Tästä alapeukkujen määrästä huomaa ihmisten kaksinaismoralismin. Kun nainen sairastuu koko perheen elämää varjostavaan syömishäiriöön, on mieheltä silmittömän julmaa jättää nainen tai jopa viedä lapset hänen vaikutuspiiristään. Mutta jos mies sairastuu alkoholismiin, hänestä tulee palstamammojen silmissä ihmisarvoton saasta, joka ei ansaitse läheisiä ihmisiä elämäänsä. Omasta mielestäni läheisen sairaus on aina koko perheen yhteinen taistelu - tiettyyn rajaan asti. Jotkut eivät tosiaan koskaan löydä parantumistahtoaan, oli kyse sitten anoreksiasta tai alkoholismista. Silloin puolison on hyvä keskittyä siihen, että saa pelastettua edes oman elämänsä.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:50"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote]
Voi jeesus kristus. Olen ex-anorektikko ja olen nykyään täysin parantunut. Ystävän tuella pääsin yli sairaudesta ja siihen meni monta vuotta mutta mä paranin. Ja kuule lähipiirilleni ei käynyt mitenkään. Aplle, puhu tyttöystäväsi kanssa. Ja puhu hänen äitinsä/siskonsa kanssa ja kerro että olet huolestunut. Ja pyydä häntä hakemaan apua, aliravitsemustila on oikeasti tosi vaarallinen ja voi vaikuttaa mm. pahoina suolisto-ongelmina lopun ikää.
[/quote]
Niin, monta vuotta leikit muiden mielenterveydellä piittaamatta muista kuin itsestäsi. Anoreksia aiheuttaa muutakin, lapsettomuutta tms.
[/quote]
Miten ihmeessä leikin muiden mielenterveydellä? Yksi ihminen tiesi ongelmistani ja tuki minua ja vastaavasti myöhemmin olen tukenut häntä masennuksessa. Enkä todellakaan ole kokenut että hän olisi leikkinyt kenenkään mielenterveydellä.
[/quote]
Ex-anorektikkona säälin jokaista ystävää ja vanhempiani jotka yrittivät auttaa. Olin vihainen ja suutuin kaikesta avun tarjoamisesta. Oli varmasti todella rankkaa kaikille ketkä yrittivät auttaa. Myöhemmin yritin auttaa parasta ystävääni parantumaan syömishäiriöstä ja se oli itselleni, ehkä myös taustani takia, henkisesti todella rankkaa. Ei syömishäiriöinen ole ainoa joka kärsii. Kyllä siinä laitetaan koko lähipiiri läpi helvetin. Ja parantuminen ei ole lyhyt tie.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote] Tästä alapeukkujen määrästä huomaa ihmisten kaksinaismoralismin. Kun nainen sairastuu koko perheen elämää varjostavaan syömishäiriöön, on mieheltä silmittömän julmaa jättää nainen tai jopa viedä lapset hänen vaikutuspiiristään. Mutta jos mies sairastuu alkoholismiin, hänestä tulee palstamammojen silmissä ihmisarvoton saasta, joka ei ansaitse läheisiä ihmisiä elämäänsä. Omasta mielestäni läheisen sairaus on aina koko perheen yhteinen taistelu - tiettyyn rajaan asti. Jotkut eivät tosiaan koskaan löydä parantumistahtoaan, oli kyse sitten anoreksiasta tai alkoholismista. Silloin puolison on hyvä keskittyä siihen, että saa pelastettua edes oman elämänsä.
[/quote]
Anoreksiaa ja alkoholismia ei voi todellakaan verrata keskenään. Anorektikko vaarantaa ainoastaa oman terveytensä kun taas alkoholisti saattaa olla väkivaltainen ja saattaa vielä juoda kaikki rahat. Puhut täyttä paskaa lassukka.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote] Tästä alapeukkujen määrästä huomaa ihmisten kaksinaismoralismin. Kun nainen sairastuu koko perheen elämää varjostavaan syömishäiriöön, on mieheltä silmittömän julmaa jättää nainen tai jopa viedä lapset hänen vaikutuspiiristään. Mutta jos mies sairastuu alkoholismiin, hänestä tulee palstamammojen silmissä ihmisarvoton saasta, joka ei ansaitse läheisiä ihmisiä elämäänsä. Omasta mielestäni läheisen sairaus on aina koko perheen yhteinen taistelu - tiettyyn rajaan asti. Jotkut eivät tosiaan koskaan löydä parantumistahtoaan, oli kyse sitten anoreksiasta tai alkoholismista. Silloin puolison on hyvä keskittyä siihen, että saa pelastettua edes oman elämänsä.
[/quote]
Ensimmäinen joka ymmärtää todellisuuden, kiitos siitä ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:50"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote]
Voi jeesus kristus. Olen ex-anorektikko ja olen nykyään täysin parantunut. Ystävän tuella pääsin yli sairaudesta ja siihen meni monta vuotta mutta mä paranin. Ja kuule lähipiirilleni ei käynyt mitenkään. Aplle, puhu tyttöystäväsi kanssa. Ja puhu hänen äitinsä/siskonsa kanssa ja kerro että olet huolestunut. Ja pyydä häntä hakemaan apua, aliravitsemustila on oikeasti tosi vaarallinen ja voi vaikuttaa mm. pahoina suolisto-ongelmina lopun ikää.
[/quote]
Niin, monta vuotta leikit muiden mielenterveydellä piittaamatta muista kuin itsestäsi. Anoreksia aiheuttaa muutakin, lapsettomuutta tms.
[/quote]
Miten ihmeessä leikin muiden mielenterveydellä? Yksi ihminen tiesi ongelmistani ja tuki minua ja vastaavasti myöhemmin olen tukenut häntä masennuksessa. Enkä todellakaan ole kokenut että hän olisi leikkinyt kenenkään mielenterveydellä.
[/quote]
Ex-anorektikkona säälin jokaista ystävää ja vanhempiani jotka yrittivät auttaa. Olin vihainen ja suutuin kaikesta avun tarjoamisesta. Oli varmasti todella rankkaa kaikille ketkä yrittivät auttaa. Myöhemmin yritin auttaa parasta ystävääni parantumaan syömishäiriöstä ja se oli itselleni, ehkä myös taustani takia, henkisesti todella rankkaa. Ei syömishäiriöinen ole ainoa joka kärsii. Kyllä siinä laitetaan koko lähipiiri läpi helvetin. Ja parantuminen ei ole lyhyt tie.
[/quote]
Okei selkeästi sinä laitoit lähipiirisi menemään läpi helvetin. Onnea kovasti. Minä sen sijaan salasin sairauteni varsin onnistuneesti ja kukaam ei tänäkään päivänä tiedä anoreksiataustastani.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:06"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote] Tästä alapeukkujen määrästä huomaa ihmisten kaksinaismoralismin. Kun nainen sairastuu koko perheen elämää varjostavaan syömishäiriöön, on mieheltä silmittömän julmaa jättää nainen tai jopa viedä lapset hänen vaikutuspiiristään. Mutta jos mies sairastuu alkoholismiin, hänestä tulee palstamammojen silmissä ihmisarvoton saasta, joka ei ansaitse läheisiä ihmisiä elämäänsä. Omasta mielestäni läheisen sairaus on aina koko perheen yhteinen taistelu - tiettyyn rajaan asti. Jotkut eivät tosiaan koskaan löydä parantumistahtoaan, oli kyse sitten anoreksiasta tai alkoholismista. Silloin puolison on hyvä keskittyä siihen, että saa pelastettua edes oman elämänsä.
[/quote]
Anoreksiaa ja alkoholismia ei voi todellakaan verrata keskenään. Anorektikko vaarantaa ainoastaa oman terveytensä kun taas alkoholisti saattaa olla väkivaltainen ja saattaa vielä juoda kaikki rahat. Puhut täyttä paskaa lassukka.
[/quote]
Jos sulla ei tietoa siitä todellisuudesta, niin älä kommentoi. Mites kaappijuoppo, joka juo salaa ja yrittää käyttäytyä niin kuin ei mitään? Ei ole väkivaltainen ja käy töissäkin? Luuletko että mielenterveys ongelmat perheessä koskettaa vain sitä jolla niitä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:50"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote]
Voi jeesus kristus. Olen ex-anorektikko ja olen nykyään täysin parantunut. Ystävän tuella pääsin yli sairaudesta ja siihen meni monta vuotta mutta mä paranin. Ja kuule lähipiirilleni ei käynyt mitenkään. Aplle, puhu tyttöystäväsi kanssa. Ja puhu hänen äitinsä/siskonsa kanssa ja kerro että olet huolestunut. Ja pyydä häntä hakemaan apua, aliravitsemustila on oikeasti tosi vaarallinen ja voi vaikuttaa mm. pahoina suolisto-ongelmina lopun ikää.
[/quote]
Niin, monta vuotta leikit muiden mielenterveydellä piittaamatta muista kuin itsestäsi. Anoreksia aiheuttaa muutakin, lapsettomuutta tms.
[/quote]
Miten ihmeessä leikin muiden mielenterveydellä? Yksi ihminen tiesi ongelmistani ja tuki minua ja vastaavasti myöhemmin olen tukenut häntä masennuksessa. Enkä todellakaan ole kokenut että hän olisi leikkinyt kenenkään mielenterveydellä.
[/quote]
Ex-anorektikkona säälin jokaista ystävää ja vanhempiani jotka yrittivät auttaa. Olin vihainen ja suutuin kaikesta avun tarjoamisesta. Oli varmasti todella rankkaa kaikille ketkä yrittivät auttaa. Myöhemmin yritin auttaa parasta ystävääni parantumaan syömishäiriöstä ja se oli itselleni, ehkä myös taustani takia, henkisesti todella rankkaa. Ei syömishäiriöinen ole ainoa joka kärsii. Kyllä siinä laitetaan koko lähipiiri läpi helvetin. Ja parantuminen ei ole lyhyt tie.
[/quote]
Okei selkeästi sinä laitoit lähipiirisi menemään läpi helvetin. Onnea kovasti. Minä sen sijaan salasin sairauteni varsin onnistuneesti ja kukaam ei tänäkään päivänä tiedä anoreksiataustastani.
[/quote]
Olin 16 vuotias ja painoin 40 kiloa, oli vaikea salata. Ruoka ei lopuksi enää fyysisesti mennyt alas kurkusta vaan sai minut kakomaan. Juoksin silti yli tunnin lenkin joka ikinen päivä. Yritin parhaani mutta en saanut sairautta pidettyä salassa. Jos olisin, en olisi saanut apua ja olisin varmaankin kuollut. Kaikki kävivät läpi helvetin mutta se pelasti henkeni. En silti haluaisi kenenkään joutuvan käymään sitä läpi.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:06"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote] Tästä alapeukkujen määrästä huomaa ihmisten kaksinaismoralismin. Kun nainen sairastuu koko perheen elämää varjostavaan syömishäiriöön, on mieheltä silmittömän julmaa jättää nainen tai jopa viedä lapset hänen vaikutuspiiristään. Mutta jos mies sairastuu alkoholismiin, hänestä tulee palstamammojen silmissä ihmisarvoton saasta, joka ei ansaitse läheisiä ihmisiä elämäänsä. Omasta mielestäni läheisen sairaus on aina koko perheen yhteinen taistelu - tiettyyn rajaan asti. Jotkut eivät tosiaan koskaan löydä parantumistahtoaan, oli kyse sitten anoreksiasta tai alkoholismista. Silloin puolison on hyvä keskittyä siihen, että saa pelastettua edes oman elämänsä.
[/quote]
Anoreksiaa ja alkoholismia ei voi todellakaan verrata keskenään. Anorektikko vaarantaa ainoastaa oman terveytensä kun taas alkoholisti saattaa olla väkivaltainen ja saattaa vielä juoda kaikki rahat. Puhut täyttä paskaa lassukka.
[/quote] Alkoholisti SAATTAA olla väkivaltainen. Moni ei ole, ja vaarantaa ainoastaan oman terveytensä, tuottaen läheisilleen vain pahaa oloa. Samalla tavalla anorektikko aiheuttaa pahaa oloa läheisilleen, sen tietää jokainen anorektikon kanssa elänyt. Suuri osa alkoholisteista on työelämässä vielä roikkuvia tissuttelijoita, jotka peittelevät juomistaan. On kauheaa katsella joulupöydässä sammaltavaa ja kuset housuissa sammuvaa äitiä. Mutta yhtä lailla on kauheaa katsella lommoposkista, luurankomaista äitiä, joka on liian väsynyt kiinnostuakseen mistään, ja joka vetäytyy syrjään oksentamaan. Joulumieli ja hyvä roolimalli on molemmista kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:13"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:50"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote]
Voi jeesus kristus. Olen ex-anorektikko ja olen nykyään täysin parantunut. Ystävän tuella pääsin yli sairaudesta ja siihen meni monta vuotta mutta mä paranin. Ja kuule lähipiirilleni ei käynyt mitenkään. Aplle, puhu tyttöystäväsi kanssa. Ja puhu hänen äitinsä/siskonsa kanssa ja kerro että olet huolestunut. Ja pyydä häntä hakemaan apua, aliravitsemustila on oikeasti tosi vaarallinen ja voi vaikuttaa mm. pahoina suolisto-ongelmina lopun ikää.
[/quote]
Niin, monta vuotta leikit muiden mielenterveydellä piittaamatta muista kuin itsestäsi. Anoreksia aiheuttaa muutakin, lapsettomuutta tms.
[/quote]
Miten ihmeessä leikin muiden mielenterveydellä? Yksi ihminen tiesi ongelmistani ja tuki minua ja vastaavasti myöhemmin olen tukenut häntä masennuksessa. Enkä todellakaan ole kokenut että hän olisi leikkinyt kenenkään mielenterveydellä.
[/quote]
Ex-anorektikkona säälin jokaista ystävää ja vanhempiani jotka yrittivät auttaa. Olin vihainen ja suutuin kaikesta avun tarjoamisesta. Oli varmasti todella rankkaa kaikille ketkä yrittivät auttaa. Myöhemmin yritin auttaa parasta ystävääni parantumaan syömishäiriöstä ja se oli itselleni, ehkä myös taustani takia, henkisesti todella rankkaa. Ei syömishäiriöinen ole ainoa joka kärsii. Kyllä siinä laitetaan koko lähipiiri läpi helvetin. Ja parantuminen ei ole lyhyt tie.
[/quote]
Okei selkeästi sinä laitoit lähipiirisi menemään läpi helvetin. Onnea kovasti. Minä sen sijaan salasin sairauteni varsin onnistuneesti ja kukaam ei tänäkään päivänä tiedä anoreksiataustastani.
[/quote]
Olin 16 vuotias ja painoin 40 kiloa, oli vaikea salata. Ruoka ei lopuksi enää fyysisesti mennyt alas kurkusta vaan sai minut kakomaan. Juoksin silti yli tunnin lenkin joka ikinen päivä. Yritin parhaani mutta en saanut sairautta pidettyä salassa. Jos olisin, en olisi saanut apua ja olisin varmaankin kuollut. Kaikki kävivät läpi helvetin mutta se pelasti henkeni. En silti haluaisi kenenkään joutuvan käymään sitä läpi.
[/quote]
Ja minä oin taas 14 ja painoin 32 kiloa. En tiedä miten se liittyy mitenkään tähän asiaan.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:57"]Bulimia?
[/quote
Miksi alapeukkuja? Anorexiassa ei oksennella
Onko hänelle milloin asetettu diagnoosi? Minkä alan lääkärin toimesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:15"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:13"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:50"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote]
Voi jeesus kristus. Olen ex-anorektikko ja olen nykyään täysin parantunut. Ystävän tuella pääsin yli sairaudesta ja siihen meni monta vuotta mutta mä paranin. Ja kuule lähipiirilleni ei käynyt mitenkään. Aplle, puhu tyttöystäväsi kanssa. Ja puhu hänen äitinsä/siskonsa kanssa ja kerro että olet huolestunut. Ja pyydä häntä hakemaan apua, aliravitsemustila on oikeasti tosi vaarallinen ja voi vaikuttaa mm. pahoina suolisto-ongelmina lopun ikää.
[/quote]
Niin, monta vuotta leikit muiden mielenterveydellä piittaamatta muista kuin itsestäsi. Anoreksia aiheuttaa muutakin, lapsettomuutta tms.
[/quote]
Miten ihmeessä leikin muiden mielenterveydellä? Yksi ihminen tiesi ongelmistani ja tuki minua ja vastaavasti myöhemmin olen tukenut häntä masennuksessa. Enkä todellakaan ole kokenut että hän olisi leikkinyt kenenkään mielenterveydellä.
[/quote]
Ex-anorektikkona säälin jokaista ystävää ja vanhempiani jotka yrittivät auttaa. Olin vihainen ja suutuin kaikesta avun tarjoamisesta. Oli varmasti todella rankkaa kaikille ketkä yrittivät auttaa. Myöhemmin yritin auttaa parasta ystävääni parantumaan syömishäiriöstä ja se oli itselleni, ehkä myös taustani takia, henkisesti todella rankkaa. Ei syömishäiriöinen ole ainoa joka kärsii. Kyllä siinä laitetaan koko lähipiiri läpi helvetin. Ja parantuminen ei ole lyhyt tie.
[/quote]
Okei selkeästi sinä laitoit lähipiirisi menemään läpi helvetin. Onnea kovasti. Minä sen sijaan salasin sairauteni varsin onnistuneesti ja kukaam ei tänäkään päivänä tiedä anoreksiataustastani.
[/quote]
Olin 16 vuotias ja painoin 40 kiloa, oli vaikea salata. Ruoka ei lopuksi enää fyysisesti mennyt alas kurkusta vaan sai minut kakomaan. Juoksin silti yli tunnin lenkin joka ikinen päivä. Yritin parhaani mutta en saanut sairautta pidettyä salassa. Jos olisin, en olisi saanut apua ja olisin varmaankin kuollut. Kaikki kävivät läpi helvetin mutta se pelasti henkeni. En silti haluaisi kenenkään joutuvan käymään sitä läpi.
[/quote]
Ja minä oin taas 14 ja painoin 32 kiloa. En tiedä miten se liittyy mitenkään tähän asiaan.
[/quote]
Olisin hyvin huolissani kotioloistasi jos kukaan ei huomannut sairauttasi. Olen pahoillani että jouduit käymään sen kaiken läpi eikä vanhempiasi näköjään kiinnostanut tai he uskottelivat itselleen kaiken olevan hyvin vaikka todellakaan ei näköjään ollut.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:14"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:06"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote] Tästä alapeukkujen määrästä huomaa ihmisten kaksinaismoralismin. Kun nainen sairastuu koko perheen elämää varjostavaan syömishäiriöön, on mieheltä silmittömän julmaa jättää nainen tai jopa viedä lapset hänen vaikutuspiiristään. Mutta jos mies sairastuu alkoholismiin, hänestä tulee palstamammojen silmissä ihmisarvoton saasta, joka ei ansaitse läheisiä ihmisiä elämäänsä. Omasta mielestäni läheisen sairaus on aina koko perheen yhteinen taistelu - tiettyyn rajaan asti. Jotkut eivät tosiaan koskaan löydä parantumistahtoaan, oli kyse sitten anoreksiasta tai alkoholismista. Silloin puolison on hyvä keskittyä siihen, että saa pelastettua edes oman elämänsä.
[/quote]
Anoreksiaa ja alkoholismia ei voi todellakaan verrata keskenään. Anorektikko vaarantaa ainoastaa oman terveytensä kun taas alkoholisti saattaa olla väkivaltainen ja saattaa vielä juoda kaikki rahat. Puhut täyttä paskaa lassukka.
[/quote] Alkoholisti SAATTAA olla väkivaltainen. Moni ei ole, ja vaarantaa ainoastaan oman terveytensä, tuottaen läheisilleen vain pahaa oloa. Samalla tavalla anorektikko aiheuttaa pahaa oloa läheisilleen, sen tietää jokainen anorektikon kanssa elänyt. Suuri osa alkoholisteista on työelämässä vielä roikkuvia tissuttelijoita, jotka peittelevät juomistaan. On kauheaa katsella joulupöydässä sammaltavaa ja kuset housuissa sammuvaa äitiä. Mutta yhtä lailla on kauheaa katsella lommoposkista, luurankomaista äitiä, joka on liian väsynyt kiinnostuakseen mistään, ja joka vetäytyy syrjään oksentamaan. Joulumieli ja hyvä roolimalli on molemmista kaukana.
[/quote]
Totta, kaikki alkoholistit eivät ole väkivaltaisia. He saattavat olla itseasiassa ihan työssäkäyviä ihmisiä jotka vaikuttavat ihan normaaleilta. Poimttini on se, silloin kun toisen sairaus aiheuttaa sinulle tai lapsillesi fyysistä vaaraa niin on täysin oikeutettua jättää puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote]
Samaa mieltä. Itse sairastanut kaksi kertaa bulimian ja se loppuelämä on sellaista, ettei ruokaan ole terve suhtautuminen. Itse paranin vasta, kun otin miehen, joka pitää xl naisista ja sanoi suoraan, että rakastaa ja haluaa olla kanssani, mutta olen todella ruma luikku. Pelkäsin, että menetän elämäni rakkauden sairauteni vuoksi ja päätin parantua. Myös ihan kaikille kertominen avoimesti siitä, että taistelen bulimiaa vastaan poisti ns. suojaverhon. Se oli julkista ja noloa, oli paineet parantua.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:17"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:15"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:13"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:50"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote]
Voi jeesus kristus. Olen ex-anorektikko ja olen nykyään täysin parantunut. Ystävän tuella pääsin yli sairaudesta ja siihen meni monta vuotta mutta mä paranin. Ja kuule lähipiirilleni ei käynyt mitenkään. Aplle, puhu tyttöystäväsi kanssa. Ja puhu hänen äitinsä/siskonsa kanssa ja kerro että olet huolestunut. Ja pyydä häntä hakemaan apua, aliravitsemustila on oikeasti tosi vaarallinen ja voi vaikuttaa mm. pahoina suolisto-ongelmina lopun ikää.
[/quote]
Niin, monta vuotta leikit muiden mielenterveydellä piittaamatta muista kuin itsestäsi. Anoreksia aiheuttaa muutakin, lapsettomuutta tms.
[/quote]
Miten ihmeessä leikin muiden mielenterveydellä? Yksi ihminen tiesi ongelmistani ja tuki minua ja vastaavasti myöhemmin olen tukenut häntä masennuksessa. Enkä todellakaan ole kokenut että hän olisi leikkinyt kenenkään mielenterveydellä.
[/quote]
Ex-anorektikkona säälin jokaista ystävää ja vanhempiani jotka yrittivät auttaa. Olin vihainen ja suutuin kaikesta avun tarjoamisesta. Oli varmasti todella rankkaa kaikille ketkä yrittivät auttaa. Myöhemmin yritin auttaa parasta ystävääni parantumaan syömishäiriöstä ja se oli itselleni, ehkä myös taustani takia, henkisesti todella rankkaa. Ei syömishäiriöinen ole ainoa joka kärsii. Kyllä siinä laitetaan koko lähipiiri läpi helvetin. Ja parantuminen ei ole lyhyt tie.
[/quote]
Okei selkeästi sinä laitoit lähipiirisi menemään läpi helvetin. Onnea kovasti. Minä sen sijaan salasin sairauteni varsin onnistuneesti ja kukaam ei tänäkään päivänä tiedä anoreksiataustastani.
[/quote]
Olin 16 vuotias ja painoin 40 kiloa, oli vaikea salata. Ruoka ei lopuksi enää fyysisesti mennyt alas kurkusta vaan sai minut kakomaan. Juoksin silti yli tunnin lenkin joka ikinen päivä. Yritin parhaani mutta en saanut sairautta pidettyä salassa. Jos olisin, en olisi saanut apua ja olisin varmaankin kuollut. Kaikki kävivät läpi helvetin mutta se pelasti henkeni. En silti haluaisi kenenkään joutuvan käymään sitä läpi.
[/quote]
Ja minä oin taas 14 ja painoin 32 kiloa. En tiedä miten se liittyy mitenkään tähän asiaan.
[/quote]
Olisin hyvin huolissani kotioloistasi jos kukaan ei huomannut sairauttasi. Olen pahoillani että jouduit käymään sen kaiken läpi eikä vanhempiasi näköjään kiinnostanut tai he uskottelivat itselleen kaiken olevan hyvin vaikka todellakaan ei näköjään ollut.
[/quote]
Kotioloni olivat täysin normaalit. Koska kasvoin samaanaikaan reilusti pituutta kaikki uskoivat laihuuteni johtuvan siitä. Kyllä laihuuteni huomattiin, terveydenhoitaja lähetti minut keliakiatesteihin. Valehtelin olleeni flunssassa ja painonpudotukseni johtui siitä.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:20"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:17"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:15"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:13"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:50"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:58"]Juokse ja lujaa! Tosta ei ole kuin yksi tie ja se on alaspäin!! Jos et halua tuhlata elämääsi toiaen holhoojana ja psykiatrina, niin etsi itsellesi terve kumppani.
Anorektikon läheisenä tiedän ettei siitä koskaan parane ja se sairastunut tuhoaa koko lähipiirin.
[/quote]
Voi jeesus kristus. Olen ex-anorektikko ja olen nykyään täysin parantunut. Ystävän tuella pääsin yli sairaudesta ja siihen meni monta vuotta mutta mä paranin. Ja kuule lähipiirilleni ei käynyt mitenkään. Aplle, puhu tyttöystäväsi kanssa. Ja puhu hänen äitinsä/siskonsa kanssa ja kerro että olet huolestunut. Ja pyydä häntä hakemaan apua, aliravitsemustila on oikeasti tosi vaarallinen ja voi vaikuttaa mm. pahoina suolisto-ongelmina lopun ikää.
[/quote]
Niin, monta vuotta leikit muiden mielenterveydellä piittaamatta muista kuin itsestäsi. Anoreksia aiheuttaa muutakin, lapsettomuutta tms.
[/quote]
Miten ihmeessä leikin muiden mielenterveydellä? Yksi ihminen tiesi ongelmistani ja tuki minua ja vastaavasti myöhemmin olen tukenut häntä masennuksessa. Enkä todellakaan ole kokenut että hän olisi leikkinyt kenenkään mielenterveydellä.
[/quote]
Ex-anorektikkona säälin jokaista ystävää ja vanhempiani jotka yrittivät auttaa. Olin vihainen ja suutuin kaikesta avun tarjoamisesta. Oli varmasti todella rankkaa kaikille ketkä yrittivät auttaa. Myöhemmin yritin auttaa parasta ystävääni parantumaan syömishäiriöstä ja se oli itselleni, ehkä myös taustani takia, henkisesti todella rankkaa. Ei syömishäiriöinen ole ainoa joka kärsii. Kyllä siinä laitetaan koko lähipiiri läpi helvetin. Ja parantuminen ei ole lyhyt tie.
[/quote]
Okei selkeästi sinä laitoit lähipiirisi menemään läpi helvetin. Onnea kovasti. Minä sen sijaan salasin sairauteni varsin onnistuneesti ja kukaam ei tänäkään päivänä tiedä anoreksiataustastani.
[/quote]
Olin 16 vuotias ja painoin 40 kiloa, oli vaikea salata. Ruoka ei lopuksi enää fyysisesti mennyt alas kurkusta vaan sai minut kakomaan. Juoksin silti yli tunnin lenkin joka ikinen päivä. Yritin parhaani mutta en saanut sairautta pidettyä salassa. Jos olisin, en olisi saanut apua ja olisin varmaankin kuollut. Kaikki kävivät läpi helvetin mutta se pelasti henkeni. En silti haluaisi kenenkään joutuvan käymään sitä läpi.
[/quote]
Ja minä oin taas 14 ja painoin 32 kiloa. En tiedä miten se liittyy mitenkään tähän asiaan.
[/quote]
Olisin hyvin huolissani kotioloistasi jos kukaan ei huomannut sairauttasi. Olen pahoillani että jouduit käymään sen kaiken läpi eikä vanhempiasi näköjään kiinnostanut tai he uskottelivat itselleen kaiken olevan hyvin vaikka todellakaan ei näköjään ollut.
[/quote]
Kotioloni olivat täysin normaalit. Koska kasvoin samaanaikaan reilusti pituutta kaikki uskoivat laihuuteni johtuvan siitä. Kyllä laihuuteni huomattiin, terveydenhoitaja lähetti minut keliakiatesteihin. Valehtelin olleeni flunssassa ja painonpudotukseni johtui siitä.
[/quote]
Saat olla kyllä aika lyhyt jotta 32 kiloa menee kasvupyrähdyksen piikkiin. Jos paino ei flunssasta paranemisen jälkeen nouse niin asiaan pitäisi puuttua uudelleen. Ainoa minkä takia voin olla "kiitollinen" sairaudestani on se että tyttäreni ei varmasti koskaan pysty salaamaan syömishäiriötä minulta. Liian moni sulkee silmänsä tältä eikä auta vaikka apua selkeästi tarvitsee.
Onnea, olet löytänyt itsellesi oikean draamakuningattaren, sitä palvoessa se elämä vierähtää kivasti ohi.