Lue keskustelun säännöt.
Lapset graduvaiheessa?
26.12.2014 |
Ollaan miehen kanssa siis mietitty lasten kanssa seuraavanlaista järjestelyä: hankin kandin ja mies valmistuu maisteriksi tällä välin (alalta jolla löytyy kyllä työtä) ja menee töihin. Minä suorittelen kaikessa rauhassa maisteria, ja hankitaan lapset tässä välissä kun mies on työelämässä ja minä hankkimassa maisteria. Nitkuteltais miehen palkalla ja tuilla ja valmistuisin kun lapset on päiväkoti-ikäisiä ja tämän jälkeen alkaisi työnhaku. Onko käytännön kokemusta? Mitä kapuloita voi tulla rattaisiin? Tutkinto olisi siis uunituore siinä vaiheessa kun haen töitä, odottelen valmistumisen kanssa pari vuotta lasten takia ja miehen tulot olisi koko ajan siinä turvaamassa toimeentuloa. Ja toki odottaisimme siihen asti, että miehellä oikeasti on työpaikka ennen edes yrittämistä.
Olen nyt 21, mies 25, aloitin siis tänä vuonna yliopistossa ja kandi olisi plakkarissa kun olen 24, miehellä maisteri samassa ajassa, eli ideaalisti ensimmäisen lapsen saadessa olisin 24-25 ja mies 28-29. Omaan korvaan kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta, mutta kritisoikaa toki niin saadaan vähän uusia aspekteja. Lapsiluku olisi ideaalisti siis kaksi.
Kommentit (75)
Minä tein kandin ja gradun niin että neljäs syntyi kun olin juuri aloittanut gradun. Lapset olivat kotihoidossa, eivät siis päiväkodissa opiskeluaikana ollenkaan. Viimeisenä tein harjoittelut ja silloin lapset menivät hoitoon. Tein gradua lähinnä öisin ja joskus viikonloppuisin. Itsekuria se kyllä vaatii, enemmän mielestäni kuin varsinaisesti jaksamista rankkuuden puolesta. Joskus olisi kiva levätä ja nukkuakin. En katsonut moneen vuoteen esimerkiksi televisiota tämän päätökseni takia, mutta toki opiskelu nyt lopulta sitten antaa takaisinpäin. Palkka on noussut ja työmahdollisuudet parantuneet. Minulla oli siis ammatti/tutkinto/työpaikka ennestään, mutta halusin opiskella lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis aloitin kandin enkä gradun silloin kun neljäs oli juuri syntynyt. Korjaus.
Haha, kuka toi miehen kuolemasta jankkaava hullu on :D naurattaa tollaset keskenkasvuiset jalanpolkijat
Meillä oli vähän sama suunnitelma, mutta kestikin sitten pari vuotta ennen kuin tulin raskaaksi. Kun lopulta raskauduin, mulla oli enää gradu ja pari kurssia jäljellä, jotka tein raskausaikana. Töihinkin ehdin pariksi kuukaudeksi, ja valmistuin samoihin aikoihin kuin poika syntyi. Nyt tietty täytyy sitten lähteä työnhakuun vanhoilla papereilla, eli en ehkä uskalla olla kotona ihan niin pitkään kuin muuten haluaisin, mutta hyvin menee näinkin. Liian tarkkaan ei kannata aikatauluttaa, kun ei se lapsi välttämättä tule silloin kuin toivoisi.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 19:13"]
Haha, kuka toi miehen kuolemasta jankkaava hullu on :D naurattaa tollaset keskenkasvuiset jalanpolkijat
[/quote]
Sinä et ainakaan taida olla kovin "sivistynyt tai kypsä ihminen" :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:23"]Miten paljon opintoihin on mahdollista saada nykyään lykkäystä, kun ei enää ole rajatonta opinto-oikeutta? Miten vaikea sen 7 vuoden opinto-oikeuden päälle on saada lisäaikaa?
[/quote]
Helppoa on saada ainakin perhesyistä. Itse sain kolme kertaa, aina myönnettiin vain vuodeksi kerrallaan. Valmistumiseni venähti siis oletettua enemmän, mutta mitään en kadu, sillä lapset ovat parasta elämässäni. Töihin pääsin, kun lapset oli 5 ja 3 ja avioliittokin on kestänyt. :)
Miksi ei lapsia heti? Sain kaksoset opiskelujen samassa vaiheessa kuin missä sinä olet nyt. Kävin luennoilla niin, että mies hoiti lapsia (piti vuosilomansa lyhyissä pätkissä) ja ison osan tentin kirjatentteinä. Kolmas lapsi syntyi gradunteon aikaan ja olin valmis maisteri samaan aikaan kuin kanssani aloittaneet ilman, että lapset oli päivääkään päivähoidossa. Harjoittelun tein kesällä pääosin "iltavuorossa" eli menin harjoittelupaikkaan vasta klo 12 ja olin siellä klo 20 asti. Sitähän kesti vain muutaman kuukauden, joten miehen työaikoja järjestelemällä ja isoäitien avulla onnistui.Sitten saatoin lähteä työelämään samantien lapset tehtynä ja tuore maisterintutkinto CV:n somisteena.
Ei kannata ajatella, että lasten kanssa on aikaa vuosia. Parempi tehdä asiat kerralla kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että noin monen vuoden päähän on mahdotonta tehdä mitään suunnitelmia, tietty ajatuksia voi olla. Jos vaikka vaan ottaisi päivän kerrallaan :)
Se "lapsen teko" kesti meillä viisi vuotta, että tosiaan, suunnitelmat ehtivät siinä muuttua jo muutamaan kertaan. Elämä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en olisi kyennyt. Ensinnäkin pitää olla työkokemusta alalta, pelkkä todistus ei työllistä. Eli oman alan kokemusta jo opiskeluajalta. Toisekseen en olisi kyennyt äitiyslomalla opiskella, hyvä että hömppäromaania jaksoi lukea. Työn ohella taas tein gradun helposti. Eli mä valmistuin, olin töissä 6 vuotta ja tein lapset 33 ja 35 -vuotiaana. Oli jo niin hyvä palkkakin, että sain äitiysloman ajan normipalkkaa ja vanhempainvapaallakin 2600 ekäteen. Ei rahaongelmia eikä muutenkaan kaduista, etteikö olisi tullut elettyä nuoruutta oman pään mukaan. Nyt on aikaa lapsille.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 19:42"]
Miksi ei lapsia heti? Sain kaksoset opiskelujen samassa vaiheessa kuin missä sinä olet nyt. Kävin luennoilla niin, että mies hoiti lapsia (piti vuosilomansa lyhyissä pätkissä) ja ison osan tentin kirjatentteinä. Kolmas lapsi syntyi gradunteon aikaan ja olin valmis maisteri samaan aikaan kuin kanssani aloittaneet ilman, että lapset oli päivääkään päivähoidossa. Harjoittelun tein kesällä pääosin "iltavuorossa" eli menin harjoittelupaikkaan vasta klo 12 ja olin siellä klo 20 asti. Sitähän kesti vain muutaman kuukauden, joten miehen työaikoja järjestelemällä ja isoäitien avulla onnistui.Sitten saatoin lähteä työelämään samantien lapset tehtynä ja tuore maisterintutkinto CV:n somisteena.
Ei kannata ajatella, että lasten kanssa on aikaa vuosia. Parempi tehdä asiat kerralla kuntoon.
[/quote]
Nostan sulle hattua. Itse en pystyisi tuohon, kun jo nyt opiskelu aiheuttaa järkyttävää stressiä eikä aikaa muuhun tunnu jäävän. Tähän vielä lapset lisäksi niin valmistuisin varmaan kymmenen vuoden päästä, jos silloinkaan. Taidan vaan suosiolla opiskella tutkinnon valmiiksi ensin tai ainakin lykätä näitä haaveita sinne graduvaiheeseen ja katsoa missä silloin mennään. T: viestin 20 kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri noin me teimme, nyt nippanappa 30, kaksi ihanaa lasta ja ns. unelmien tyo. Toli taustalla oli jo ennen lapsia tyokokemusta omalta alalta seka lasten ollessa pienia tein harjoitteluita ja lyhyita freelancer-tyyppisia toita varsinaisten loppuopintojen ohella. Nykyinen tyonantaja vakuuttui organisointikyvyistani pikkulapsiaikana, ja varmaan olim heidan silmissaan suht. varma palkattava (kaksi lasta jo tehtyna). Epatavallinen valinta alallani, mutta itse en voisi olla tyytyvaisempi ratkaisuun. Toki se todettava etta miehella oli hyva palkka ja meille sattui syntymaan vahan sairastelevat lapset. Ja oma aktiivisuus lapi pikkulapsiajan oli tarkeaa: ei oikeasti voi olla "vain" kotona esim. sita kolmea vuotta. Mutta nuorena sita venyy ja jaksaa. ;)
Ja pahoittelut, puhelimessa ei toimi kaikki kirjaimet. T. 62
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon tehnyt kandin opinnot kahden lapsen kotiäitinä. Tai kandi on menossa. Menen töihin tammikuussa ja loppu kandi tulee töiden ja lasten ohella. Syksyllä aloitan maisteriopinnot. Kesällä syntyy kolmas lapsi, eli maisteriopinnot teen sitten äitiyslomalla ja loput töiden ja lasten ohella. Meinaan pärjätä hyvin :) ei ole ollut ongelmia tähän mennessä. Suurin osa opintopisteistä on kuitenkin tehty. Opiskelu on helppoa eikä vaadi juuri ponnisteluja. Ja hei, mä en oo käyny edes lukiota :D
2