Lapset graduvaiheessa?

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 19:48"]

Yksi eukko on taas laittamassa itsensä loukkuun. Hankkikaa ensin koulutus ja työpaikka ja sen jälkeen lisääntymiset. Maailma pärjää hyvin ilman teidän lapsitehtailua. Järki käteen! Mikä vimma siihen lisääntymiseen oikein on??? Pitääkö asiat tehdä  vaikeiksi vapaaehtoisesti?

[/quote]

Hedelmällisyys alkaa laskea jo aika aikasin naisella. Nuorten, vastavalmistuneiden naisten vaikea saada töitä, koska työnantaja pelkää, että alkaa heti tehdä muksuja. Jos lapset olis jo tehtynä ei tätä pelkoa olisi.

En jaksa lukea koko ketjua, mut persoonallisuudestahan se on kiinni. Ja mielestäni opiskelu lapsen kanssa on paljon helpompaa kuin työnteko. Pienet lapset eivät vielä kuluta, joten hyvin voi elää köyhästikin pikkulasten kanssa.

Itselläni oli noin 1,5 v opinnoista jäljellä, kun sain ensimmäisen lapseni 24-vuotiaana. Olin ensin vuoden täysipäiväisesti kotona, ja sen jälkeen opiskelin vuoden hyvin kevyesti äitini hoitaessa lasta välillä. Lapsi meni täysipäiväisesti päiväkotiin kaksivuotiaana, jolloin tein harjoittelut, aloitin gradun ja tulin uudelleen raskaaksi. Gradun viimeistelin toisen lapsen äitiyslomavuotena. Toine lapsi oli kahden ja esikoinen viiden, kun sain vakituisen työpaikan ja lapset menivät päiväkotiin.

Jälkeenpäin olen ollut ratkaisumme tyytyväinen, vaikka muutaman kerran usko oli kovilla. Esikoisen ollessa kahden, kun luin tenttiin lukitussa makuuhuoneessa korvatulppien kera, ja lapsi itki äitiä. Juuri ennen työpaikan saantia, kun aloin pelätä, huoliiko kukaan minua töihin, työkokemustakaan ei ollut juuri lainkaan.

Plussaa oli se, että opiskelut kuitenkin joustavat huomattavasti helpommin kuin moni työ. Lisäksi oli helppoa olla kotona rahallisesti, kun isoa asuntolainaa ei vielä ollut ja oli tottunut matalaan elintasoon. Mieheni oli koko ajan vakituisessa työssä, hieman keskitasoa pienemmällä palkalla. Halusin  myös lapset suht nuorena. 

Päättäväisyyttä tämä on toki vaatinut, mutta opiskelujen jättäminen kesken ei olisi ollut minulle mikään vaihtoehto.

Itse olen suorittanut AMK-tutkinnon ja tämän jälkeen sain vakipaikan. Sitten saimme lapsen. Lapsen oltua 1 kk ikäinen aloitin pääsykokeisiin luvun alalle, jonne on todella vaikea päästä. Päösin sisään ja opinnot aloitin lapsen ollessa n.9kk. Suoritin kandinpaperit vuodessa ja maisterin tutkinnon kahdessa vuodessa. Hoidin samalla lasta kotona 3-vuotiaaksi saakka. Viimeisin kevään aikana hain ja pääsin jatko-opiskelijaksi ja nyt on väikkäri hyvässä vauhdissa. Mutta tämä minusta. Pari pointtia sinun tilanteeseesi:

- Kaksi keskenmenoa kokeneena vierastan tällaista "aikataulutusta" lapsenteon suhteen. Elämä opetti karulla tavalla, miten se ei ole meidän omissa käsissämme ja meidän suunniteltavissa.

- Opiskeluni onnistui, sillä mieheni tuki minua 100% vaikka välillä oli kyllä napit vastakkainkin. Lisäksi oma äitini ja mieheni äiti auttoivat lapsen hoidossa. Lapsemme oli myös terve ja hyväuninen, tyytyväinen tapaus.

- En myöskään katsonut lainkaan telkkaria ym. tai juurikaan viettänyt mitään "omaa aikaa". Opiskelu on silloin sitä omaa aikaa. Täytyy olla äärimmäisen kurinalainen ja hyvä suunnittelemaan ja organisoimaan. Suunnitellut tehtävät on tehtävä juuri silloin, kun ne on suunnitellut tekevänsä, uutta hetkeä ei tule.

- En tiedä, mitä alaa sinä ja miehesi opiskelette, mutta mielestäni on aika rohkeaa olettaa, että heti vastavalmistuneesta työllistyy oman alansa "hyviin töihin". Akateeminen työttömyys ja pätkätyöt ovat yleistyneet. On myös ehdottomasti valmistauduttava siihen, että mies ei saakaan sitä unelmaduunia, vaan esim. jotain osa-aika/vuokra/keikkahommaa tai että hän jääkin työttömäksi. Tämänkin asian opin kantapään kautta, nimittäin kuvittelin itsekin opintojeni alussa saavan juuri sen työn, mihin kouluttauduin. Toisin kävi ja joutui kyllä kaikenlaista tekemään ennenkuin pääsi parempiin hommiin.

Ei huono suunnitelma. Toki opiskelijaelämä aikoinaan tuntui vaativalta, mutta aika pienet ne paineet jostain tentin läpäisemisestä tms. oli verrattuna nykyisiin vastuisiin. Itse olen myös opiskellut täydentäviä opintoja hoitovapaiden ratoksi.

Ainoa mikä tuossa kuulostaa hankalalta on töiden ja koulunaloituksen yhdistäminen, että miten hoituu pikku koululaisen lomat kun äiti on juuri aloittanut töissä, eikä lomia ole ehtinyt kertyä. Mutta se on toisaalta sen ajan murhe, kun ei sitä ajoitusta tai lasten saamista muutenkaan noin vaan saa itse valita.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:03"]Ollaan miehen kanssa siis mietitty lasten kanssa seuraavanlaista järjestelyä: hankin kandin ja mies valmistuu maisteriksi tällä välin (alalta jolla löytyy kyllä työtä) ja menee töihin. Minä suorittelen kaikessa rauhassa maisteria, ja hankitaan lapset tässä välissä kun mies on työelämässä ja minä hankkimassa maisteria. Nitkuteltais miehen palkalla ja tuilla ja valmistuisin kun lapset on päiväkoti-ikäisiä ja tämän jälkeen alkaisi työnhaku. Onko käytännön kokemusta? Mitä kapuloita voi tulla rattaisiin? Tutkinto olisi siis uunituore siinä vaiheessa kun haen töitä, odottelen valmistumisen kanssa pari vuotta lasten takia ja miehen tulot olisi koko ajan siinä turvaamassa toimeentuloa. Ja toki odottaisimme siihen asti, että miehellä oikeasti on työpaikka ennen edes yrittämistä.

Olen nyt 21, mies 25, aloitin siis tänä vuonna yliopistossa ja kandi olisi plakkarissa kun olen 24, miehellä maisteri samassa ajassa, eli ideaalisti ensimmäisen lapsen saadessa olisin 24-25 ja mies 28-29. Omaan korvaan kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta, mutta kritisoikaa toki niin saadaan vähän uusia aspekteja. Lapsiluku olisi ideaalisti siis kaksi.
[/quote] ihan fiksua että ensiksi opiskellaan valmiiksi ja mielellään työtä jos työtä on ja sitten lapsi.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 19:42"]Miksi ei lapsia heti? Sain kaksoset opiskelujen samassa vaiheessa kuin missä sinä olet nyt. Kävin luennoilla niin, että mies hoiti lapsia (piti vuosilomansa lyhyissä pätkissä) ja ison osan tentin kirjatentteinä. Kolmas lapsi syntyi gradunteon aikaan ja olin valmis maisteri samaan aikaan kuin kanssani aloittaneet ilman, että lapset oli päivääkään päivähoidossa. Harjoittelun tein kesällä pääosin "iltavuorossa" eli menin harjoittelupaikkaan vasta klo 12 ja olin siellä klo 20 asti. Sitähän kesti vain muutaman kuukauden, joten miehen työaikoja järjestelemällä ja isoäitien avulla onnistui.Sitten saatoin lähteä työelämään samantien lapset tehtynä ja tuore maisterintutkinto CV:n somisteena.

Ei kannata ajatella, että lasten kanssa on aikaa vuosia. Parempi tehdä asiat kerralla kuntoon.
[/quote] ensiksi ammatti

Eikohan yksi syy nuorten naisten maara-aikaisuuksille ole nimenomaan pelko siita, etta vuodn tyossaolon jalkeen jaadaan kotiin lapsia hoitamaan. Siina vaiheessa kun omat lapseni oli tehty ja paasin "kunnolla" mukaan tyoelamaan, niin fokus ja prioriteettini olivat aidosti sitoutua pitkaaikaiseen tyosuhteeseen, ei vain valietappina raskautumiselle. Asioilla on puolensa ja puolensa. Mielestani ap:n suunnitelma on ihan ok, joskin riskialtis. Itse koin etta lyhyita osa-aikatoita sai loppuvaiheen opiskelijana paremmin kuin vastavalmistuneena. Firmat palkkaavat opiskelijoita mielellaan esim. 0-sopimuksilla. Noiden lyhyidenkin patkien kautta opiskeleva aiti voi rakentaa sita cv:ta. Mutta tosiaan, pelkaksi aidiksi ei voi ryhtya ja se pitaa sisaistaa ja hyvaksya.

up

Miten ajattelin selvitä seuraavasta tilanteesta, johon ystäväni joutui: Molemmat lapset olivatkin niin sairaita, ettei kaupunki pystynyt järjestämään heille hoitopaikkaa. Nuoren äidin olikin jäätävä kotiin minimaalisella omaishoitajan tuella! Ulospääsyä ei ole tiedossa ennen kuin nuorinkin on kouluikäinen. Koulun on nimittäin pakko ottaa sairaskin lapsi oppilaaksi.

Minunkin täytyy sanoa, että vaikutat vielä vähän lapselliselta... Hyökkäät ihan asiallisesti (toki alentava sävy oli) kommentoineiden kimppuun.

Aivosi ovat aikuisen aivot vasta noin neljän vuoden kuluttua. Tänä aikana miesmakusi, mieltymyksesi ja itsetuntemuksesi voivat muuttua radikaalisti. Huomaat muutoksen vasta sitten jälkikäteen.

Oma graduni vaati niin paljon hiljaisuutta, ajatustyötä, kirjastoissa ravaamista ja tuntitolkulla tutkimusta päivittäin, etten olisi ikinä saanut sitä tehtyä, jos minun olisi pitänyt hoitaa vauvaani samalla. Nimittäin vauvanikin vei minut sitten aikanaan ihan kokonaan 24/7. Molemmat vaiheet olivat todella intensiivisiä ja vaativat koko ruumiini ja sieluni. :) Olisi ollut outoa hoitaa vauvaa ja miettiä samalla koko ajan, että milloin se nyt nukkuu, että pääsen tekemään gradua. :O Ei olisi kyllä ollut reilua pienellekään ja oma pää olisi ollut ihan sekaisin. Vauvalomalle oli myös mukavampi jäädä, kun äitiyspäiväraha oli ihan reippaan palkan kokoinen, koska olin tehnyt töitä alle. Eli oman kokemukseni perusteella sanoisin, että kannattaa keskittyä näihin tärkeisiin elämänvaiheisiin yhteen kerrallaan. 

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:48"]

Miten ajattelin selvitä seuraavasta tilanteesta, johon ystäväni joutui: Molemmat lapset olivatkin niin sairaita, ettei kaupunki pystynyt järjestämään heille hoitopaikkaa. Nuoren äidin olikin jäätävä kotiin minimaalisella omaishoitajan tuella! Ulospääsyä ei ole tiedossa ennen kuin nuorinkin on kouluikäinen. Koulun on nimittäin pakko ottaa sairaskin lapsi oppilaaksi.

Minunkin täytyy sanoa, että vaikutat vielä vähän lapselliselta... Hyökkäät ihan asiallisesti (toki alentava sävy oli) kommentoineiden kimppuun.

[/quote] Jos lapseni olisivat niin sairaita, joutuisin kaiketi jäämään kotiin joka tapauksessa, olin sitten opiskelija tai työssä? Ja hyökkäyksestäni sanon sen verran, että sisältö oli toki täyttä asiaa ja pointit olivat ihan valideja, mutta se ei poista sitä faktaa, ettei minusta tytöttely ja vähättely kuulu sivistyneen ihmisen kommunikointiin. Jos ei osaa puhua kunnioittavasti, turha odottaa kunnioittavaa käytöstä takaisin.

Ap 

OT: En ymmärrä miksi aloittaja koetaan lapselliseksi. Omituinen kommentti muutenkin, että "hyökkäät asiallisesti (toki alentava sävy) kommentoineiden kimpuun". Miten alentava on asiallinen? Mielestäni ap itse on vastannut hyvinkin asiallisesti kohtaamaansa tytöttelyyn ja vaikuttaa kypsältä, kun kuuntelee muiden mielipiteitä provosoitumatta samalla tavoin kuin moni muu täällä av:lla.

W

2

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:48"]

Miten ajattelin selvitä seuraavasta tilanteesta, johon ystäväni joutui: Molemmat lapset olivatkin niin sairaita, ettei kaupunki pystynyt järjestämään heille hoitopaikkaa. Nuoren äidin olikin jäätävä kotiin minimaalisella omaishoitajan tuella! Ulospääsyä ei ole tiedossa ennen kuin nuorinkin on kouluikäinen. Koulun on nimittäin pakko ottaa sairaskin lapsi oppilaaksi.

Minunkin täytyy sanoa, että vaikutat vielä vähän lapselliselta... Hyökkäät ihan asiallisesti (toki alentava sävy oli) kommentoineiden kimppuun.

[/quote] Jos lapseni olisivat niin sairaita, joutuisin kaiketi jäämään kotiin joka tapauksessa, olin sitten opiskelija tai työssä? Ja hyökkäyksestäni sanon sen verran, että sisältö oli toki täyttä asiaa ja pointit olivat ihan valideja, mutta se ei poista sitä faktaa, ettei minusta tytöttely ja vähättely kuulu sivistyneen ihmisen kommunikointiin. Jos ei osaa puhua kunnioittavasti, turha odottaa kunnioittavaa käytöstä takaisin.

Ap 

[/quote]

En keksi yhtäkään syytä, miksi ap:ta pitäisi kunnioittaa. Lapsellisia kysymyksiä mielipiteistä, joita ei sitten saakaan esittää, jos on eri mieltä kuin 21v ikäinen kypsä ap.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:54"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:48"]

Miten ajattelin selvitä seuraavasta tilanteesta, johon ystäväni joutui: Molemmat lapset olivatkin niin sairaita, ettei kaupunki pystynyt järjestämään heille hoitopaikkaa. Nuoren äidin olikin jäätävä kotiin minimaalisella omaishoitajan tuella! Ulospääsyä ei ole tiedossa ennen kuin nuorinkin on kouluikäinen. Koulun on nimittäin pakko ottaa sairaskin lapsi oppilaaksi.

Minunkin täytyy sanoa, että vaikutat vielä vähän lapselliselta... Hyökkäät ihan asiallisesti (toki alentava sävy oli) kommentoineiden kimppuun.

[/quote] Jos lapseni olisivat niin sairaita, joutuisin kaiketi jäämään kotiin joka tapauksessa, olin sitten opiskelija tai työssä? Ja hyökkäyksestäni sanon sen verran, että sisältö oli toki täyttä asiaa ja pointit olivat ihan valideja, mutta se ei poista sitä faktaa, ettei minusta tytöttely ja vähättely kuulu sivistyneen ihmisen kommunikointiin. Jos ei osaa puhua kunnioittavasti, turha odottaa kunnioittavaa käytöstä takaisin.

Ap 

[/quote]

En keksi yhtäkään syytä, miksi ap:ta pitäisi kunnioittaa. Lapsellisia kysymyksiä mielipiteistä, joita ei sitten saakaan esittää, jos on eri mieltä kuin 21v ikäinen kypsä ap.

[/quote]

Mitä lapsellista tuossakin kysymyksessä nyt sitten oli? T: 43

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:54"]

En keksi yhtäkään syytä, miksi ap:ta pitäisi kunnioittaa. Lapsellisia kysymyksiä mielipiteistä, joita ei sitten saakaan esittää, jos on eri mieltä kuin 21v ikäinen kypsä ap.

[/quote] Ehkä siksi, että sivistynyt tai kypsä ihminen osaa kohdella kunnioittavasti kaikkia? Ja ap:n ikä ei kuulu tähän mitenkään, ikärasismi on lapsellista.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:27"]

En aivan oivaltanut, että miksi fantasioit juuri maisterivaiheen tekemisestä lasten aikana? Mikä juuri syventävissä ym. opinnoissa ja gradussa on sellaista, että se sopii hyvin synnyttämisen ja lastenhoidon kanssa yhteen? Vai ajattelitko, että ne ovat sitten päiväkodissa - josta maksatte nopeasti rapiat 400 euroa kahdesta. Voisi ajatella, että ne opinnot kannattaisi tehdä mahdollisimman valmiiksi. Mihin väliin se harjoittelukin sopisi

[/quote] Lähinnä siksi, että tuossa vaiheessa mies on jo tuomassa leipää pöytään ja itse olen vielä suhteellisen nuori ja jos saan kandin puristettua tavoiteaikaan, on minulla siinä vuosi ylimääräistä aikaakin ilman erillistä hakemista (tavoiteaika 5v kandi+maisteri, vuoden saa lisäaikaa hakemattakin), lisäksi jos opinto-oikeuden venyttäminen vuodella onnistuu niin aina parempi, sen pitäisi olla suhteellisen vaivatonta ja äitiysloma on ihan pätevä syy saada lisävuosia. Pitkällä tähtäimellä valtio ja opisto hyötyy enemmän siitä, että antaa sen vuoden tai kaksi lisäaikaa ja saa valmistuneen maisterin kuin että saisi väliinputoajan elätettäväksi, eli jos on plausible suunnitelma niin yleensä onnistuu. Valmistumisen jälkeen varoitellaan että ei kannata hankkia lapsia koska tippuu työmarkkinoilta tyystin, ja jos odotan että saan urani alkuun, menee lasten hankkiminen helposti kolmellekymmenelle, mitä en taas halua monestakaan syystä, mutta lähinnä siksi, että nuorena jaksaa paremmin ja lasten hankkiminen on helpompaa nuorempana ihan fysiologisesti, lisäksi ajatus siitä, että omilla viisilläkymmenilläni kotona roikkuisi teini-ikäisiä, voi puistatus, ja haluan mahdollisten lastenlapsienkin aikaan olla vielä voimissani.

Ap

[/quote]

Entä jos vaihtaisit amikseen, hankkisit ammatin, menisit töihin ja saisit lapsia niin, että ikää on 24v. MIkä vimma on kesken opiskelujen saada lapsi ja yrittää tehdä gradua ja samaan aikaan saada jalkaa työelämän oven väliin? Vaikeimman kautta asioiden tekemisestä ei muuten saa työelämässä mitään erillistä kruunua.