Lue keskustelun säännöt.
Lapset graduvaiheessa?
26.12.2014 |
Ollaan miehen kanssa siis mietitty lasten kanssa seuraavanlaista järjestelyä: hankin kandin ja mies valmistuu maisteriksi tällä välin (alalta jolla löytyy kyllä työtä) ja menee töihin. Minä suorittelen kaikessa rauhassa maisteria, ja hankitaan lapset tässä välissä kun mies on työelämässä ja minä hankkimassa maisteria. Nitkuteltais miehen palkalla ja tuilla ja valmistuisin kun lapset on päiväkoti-ikäisiä ja tämän jälkeen alkaisi työnhaku. Onko käytännön kokemusta? Mitä kapuloita voi tulla rattaisiin? Tutkinto olisi siis uunituore siinä vaiheessa kun haen töitä, odottelen valmistumisen kanssa pari vuotta lasten takia ja miehen tulot olisi koko ajan siinä turvaamassa toimeentuloa. Ja toki odottaisimme siihen asti, että miehellä oikeasti on työpaikka ennen edes yrittämistä.
Olen nyt 21, mies 25, aloitin siis tänä vuonna yliopistossa ja kandi olisi plakkarissa kun olen 24, miehellä maisteri samassa ajassa, eli ideaalisti ensimmäisen lapsen saadessa olisin 24-25 ja mies 28-29. Omaan korvaan kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta, mutta kritisoikaa toki niin saadaan vähän uusia aspekteja. Lapsiluku olisi ideaalisti siis kaksi.
Kommentit (75)
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:16"]
Isän (etävanhemman) elatusvelvollisuus on elatusmaksujen verran, ei enempää. Eli siis noin 400 e/kk. Hänen ei tarvitse ottaa lapsia luokseen, jos ei halua, koska hänellähän olisi uransa, josta huolehtia, siihen ei välttämättä lapsia mahdu.Mieti kahdesti ennen kuin teet lapsia, joille et voi tarjota mitään.
Elämän realiteetit nyt ovat semmoiset, että kannattaa ensin miettiä ja vasta sitten toimia. Parisuhde voi olla nyt vaikka miten vakaa, mutta sinulla ei ole mitään tietoa siitä, jatkuuko vakaus vai ei. Häät ei muuta mitään, kuvioihin tulee vain 6 kk miettimisaika.
Tytöttelen, koska olet lapsellinen etkä suostu ottamaan huomioon koko kuviota. Turhan usein YTHS:lla on psykologin pakeilla kahden lapsen vastaeronneita melkein maisteri -äitejä, joilla ei ole kotia, työpaikkaa eikä rahaa. Siinä he itkien selittävät, että näin ei pitänyt käydä ja kävi sittenkin, vaikka parisuhde oli niin hyvällä pohjalla.
Jos haluat olla ikuinen melkein maisteri, niin miksipä ei tuo olisi sinun vaihtoehtosi.
[/quote] Oma nöyrä mielipiteeni on, että lapsellisempaa on muodostaa toisesta ihmisestä kokonaisvaltainen mielipide jonkun kahden kappaleen mittaisen av-aloituksen perusteella, ja sitten keskutella toisen kanssa alentuvasti siitä, kuinka SINÄ TYTTÖ ET YMMÄRRÄ OIKEASTA MAAILMASTA MITÄÄN. Jos olisin lapsellinen enkä suostu ottamaan huomioon koko kuviota, olisin hankkinut lapset jo. Nämä kuviot ovat vasta suunniteluasteella eikä mitään ole lyöty lukkoon, sen takia kysyn mielipiteitä. En ole tehnyt selkoa suunnitelmistani, miten meinaan pikkulapsiarkea pyörittää opiskelun lomassa enkä mitään muutakaan, mutta silti innokkaasti olet leimaamassa minua ikuiseksi melkein-maisteriksi vain sen takia, että tällaisia ihmisiä pyörii YTHS:n vastaanotolla. Sinne hakeutuvat ne joilla on kaikki oikeasti mennyt päin peetä, joten luonnollisesti missaat jokaisen opiskelijaäidin jolla tämä kuvio on onnistunut, jos käytän empiirisen tutkimuksesi kenttänä paikkaa, johon mennään kun on ongelmia. Totta kai kaikki voi mennä pieleen, ainahan kaikki voi mennä pieleen ja lasten hankkimiseen sisältyy aina jonkinlainen riski.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä tein gradun äitiyslomalla, tosin olin jo aloittanut ja käynyt seminaarit yms. Helpompaa se oli kuin gradun vääntäminen työpäivien jälkeen - olin siis alani töissä jo ennen valmistumistani.
Itse otin aikoinani aivan valtavan riskin ja hankin lapset kun olin 19 ja 21, lukion ja yliopiston välissä. Ollaan lasten isän kanssa naimisissa nyt, lapset on kohta yläkoululaisia molemmat ja voin sanoa että on ihanaa kun pikkulapsiaika on jo ohi, pääsin valmistumisen jälkeen suoraan uraputkeen koska molemmat olivat jo päiväkoti-ikäisiä, toinen jo koululainen, ja nyt on elo aika autuasta :) Että kävi se näinkin, toki riskihän siinä oli vielä suurempi kuin teillä ja opiskellessa tää villi opiskelijaelämä jäi luonnollisesti aika vähälle mutta ei haitannut kun olen muutenkin tällainen kotihiiri.
Kirjoitin yllä omista kokemuksista ja ap sinulle tiedoksi, että luonnollisesti minä tunnen monia jotka tuossa ratkaisussa onnistuivat ja me 'nuorena kaiken saaneet' kohtaamme paljon kateutta,joka verhoutuu ties mihin kauhisteluihin ym. Mutta mitä väliä jonkun yksinkertasen ihmisen mielipiteillä? Yksinkertanen on just sellanen joka näkee oman mielipiteen tai ratkaisun oikeena ja katsoo asiakseen arvostella muihin ratkaisuihin päätyneitä. Jännä juttu ettei itselläni ole tarvetta arvostella lapsettomia, 1-lapsisia, 15-lapsisia tai jotain siltä väliltä. Varmaan se johtuu siitä, etten ole kateellinen kellekään ja olen sujut omsn elämäni kanssa, vaikkei se aina helppoa ole ollutkaan. Ihmisten pitäis ymmärtää et niin tai näin niin aina voi elämässä tulla vaikeita aikoja. Ja sit ennen kuin yleistää,pitäis muös muistaa että parisuhteet on niin erilaisia! Ja että niissäkin on mahdollisuus kasvaa itsekeskeisyydestä koko perheen hyvään, eikä samantien erota.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:16"]
Isän (etävanhemman) elatusvelvollisuus on elatusmaksujen verran, ei enempää. Eli siis noin 400 e/kk. Hänen ei tarvitse ottaa lapsia luokseen, jos ei halua, koska hänellähän olisi uransa, josta huolehtia, siihen ei välttämättä lapsia mahdu.Mieti kahdesti ennen kuin teet lapsia, joille et voi tarjota mitään.
Elämän realiteetit nyt ovat semmoiset, että kannattaa ensin miettiä ja vasta sitten toimia. Parisuhde voi olla nyt vaikka miten vakaa, mutta sinulla ei ole mitään tietoa siitä, jatkuuko vakaus vai ei. Häät ei muuta mitään, kuvioihin tulee vain 6 kk miettimisaika.
Tytöttelen, koska olet lapsellinen etkä suostu ottamaan huomioon koko kuviota. Turhan usein YTHS:lla on psykologin pakeilla kahden lapsen vastaeronneita melkein maisteri -äitejä, joilla ei ole kotia, työpaikkaa eikä rahaa. Siinä he itkien selittävät, että näin ei pitänyt käydä ja kävi sittenkin, vaikka parisuhde oli niin hyvällä pohjalla.
Jos haluat olla ikuinen melkein maisteri, niin miksipä ei tuo olisi sinun vaihtoehtosi.
[/quote] Oma nöyrä mielipiteeni on, että lapsellisempaa on muodostaa toisesta ihmisestä kokonaisvaltainen mielipide jonkun kahden kappaleen mittaisen av-aloituksen perusteella, ja sitten keskutella toisen kanssa alentuvasti siitä, kuinka SINÄ TYTTÖ ET YMMÄRRÄ OIKEASTA MAAILMASTA MITÄÄN. Jos olisin lapsellinen enkä suostu ottamaan huomioon koko kuviota, olisin hankkinut lapset jo. Nämä kuviot ovat vasta suunniteluasteella eikä mitään ole lyöty lukkoon, sen takia kysyn mielipiteitä. En ole tehnyt selkoa suunnitelmistani, miten meinaan pikkulapsiarkea pyörittää opiskelun lomassa enkä mitään muutakaan, mutta silti innokkaasti olet leimaamassa minua ikuiseksi melkein-maisteriksi vain sen takia, että tällaisia ihmisiä pyörii YTHS:n vastaanotolla. Sinne hakeutuvat ne joilla on kaikki oikeasti mennyt päin peetä, joten luonnollisesti missaat jokaisen opiskelijaäidin jolla tämä kuvio on onnistunut, jos käytän empiirisen tutkimuksesi kenttänä paikkaa, johon mennään kun on ongelmia. Totta kai kaikki voi mennä pieleen, ainahan kaikki voi mennä pieleen ja lasten hankkimiseen sisältyy aina jonkinlainen riski.
Ap
[/quote]
Kysyit mielipidettäni, minä kerroin omani ja sinä vedit herneen nenään. Niin sitä pitää, oletpa aikuinen, kun et kestä sitä, että joku tuo eteesi toisenlaisen tulevaisuuden.
Opiskelijaäideistä on tehty HY:ssä monia graduja, joten jospa aloittaisit niistä paneutumisen siihen tulevaisuuteen, jota itsesi on niin kovin vaikea ottaa huomioon. Kyllä, jotkut onnistuvat tuossa suunnittelemassasi mallissa ja jotkut epäonnistuvat. Kannattaa muistaa, että epäonnistumisessa et ole mukana vain sinä yksin vaan myös ne noin kaksi lasta, jotka toivot saavasi. Tietenkään sinun ei tarvitse pohtia hetkeäkään heidän lapsuuttaan, sillä ainahan juuri sinulla menee hyvin. Juuri sinä et voi koskaan erota ja juuri sinä onnistut.
Älä kysy mielipidettä, jos et sitä halua kuulla. Kysy mieluummin tukea sille, mitä olet tekemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:03"]
Kysyit mielipidettäni, minä kerroin omani ja sinä vedit herneen nenään. Niin sitä pitää, oletpa aikuinen, kun et kestä sitä, että joku tuo eteesi toisenlaisen tulevaisuuden.
Opiskelijaäideistä on tehty HY:ssä monia graduja, joten jospa aloittaisit niistä paneutumisen siihen tulevaisuuteen, jota itsesi on niin kovin vaikea ottaa huomioon. Kyllä, jotkut onnistuvat tuossa suunnittelemassasi mallissa ja jotkut epäonnistuvat. Kannattaa muistaa, että epäonnistumisessa et ole mukana vain sinä yksin vaan myös ne noin kaksi lasta, jotka toivot saavasi. Tietenkään sinun ei tarvitse pohtia hetkeäkään heidän lapsuuttaan, sillä ainahan juuri sinulla menee hyvin. Juuri sinä et voi koskaan erota ja juuri sinä onnistut.
Älä kysy mielipidettä, jos et sitä halua kuulla. Kysy mieluummin tukea sille, mitä olet tekemässä.
[/quote] Kysyin mielipiteitä ja haluan mielipiteitä, mutta en aio sietää alentuvaa puhumistä keneltäkään, vähiten joltakulta anonyymiltä joka on nyt vakuuttunut siitä että olen joku haihatteleva tyttö, joka ei kykene punnitsemaan eri vaihtoehtoja tai joka ei ole kiinnostunut muusta kuin omista haluistaan ja haaveistaan. Jos olisit vain sanonut, että sinusta huono idea koska x, en olisi vetänyt hernettä nenään, vedin herneen nenään vain ja ainoastaan epäkunnioittavasta suhtautumisestasi minuun. Nyt, hyvää jatkoa ja joulun aikaa sinulle.
Ap
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:53"]
Itse otin aikoinani aivan valtavan riskin ja hankin lapset kun olin 19 ja 21, lukion ja yliopiston välissä. Ollaan lasten isän kanssa naimisissa nyt, lapset on kohta yläkoululaisia molemmat ja voin sanoa että on ihanaa kun pikkulapsiaika on jo ohi, pääsin valmistumisen jälkeen suoraan uraputkeen koska molemmat olivat jo päiväkoti-ikäisiä, toinen jo koululainen, ja nyt on elo aika autuasta :) Että kävi se näinkin, toki riskihän siinä oli vielä suurempi kuin teillä ja opiskellessa tää villi opiskelijaelämä jäi luonnollisesti aika vähälle mutta ei haitannut kun olen muutenkin tällainen kotihiiri.
[/quote]
anteeksi alapeukku. Piti painaa yläpeukkua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:36"]
Jos on alla edes vuoden työkokemus ennen äitiyslomaa, ei haittaa, vaikka tutkintotodistus oli 50 vuoden takaa.
[/quote]
Kommentoijat ovat aika lailla eri mieltä tässä kejussa:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4352147/ketju/susanna_45_miksei_kukaan_halua_palkata_kotiaitia
Kävisin itse läsnäoloa vaadittavat kurssit ja luennot ensin. JOS olet ahkera ja itsekuria riittää, opiskelu ja gradun teko onnistuu lastenkin kanssa. Miettisin pahimman vaihtoehdon kautta, tai ainakin melkein. Miten jaksaa ja missä välissä tekee koulujuttuja, kun on koliikkilapsi, villit kaksoset, niin huonosti nukkuva lapsi, ettei juuri saa itsekään nukuttua tms. Siihen kotihommat päälle. Toki opintoja voi jatkaa parin vuoden päästä ja laittaa lapset hoitoon. Jos valmistumisella ei ole kiire. Tunnet itsesi parhaiten. Mutta ota huomioon, että opiskeluaikaa ei välttämättä ole niin paljoa kun nyt ehkä kuvittelet. Tosin hyvällä tuurilla voi olla enemmänkin. Arvioi miten valmistumisen viivästyminen vaikuttaa elämääsi ja kuinka iso ongelma se olisi. Ja mitä teet sitten jos papereita ei saakaan siinä ajassa kun olit ajatellut. Tukien saantikin arvioitava. Saatko varmasti raavittua kasaan riittävästi opintopisteitä, että saat opintotukea, vai pärjäätkö pelkällä minimiäitiyspäivärahalla? Riittääkö tukikuukaudet? Pärjäättekö hoitorahalla myöhemmin miehen palkan lisäksi? Huomioiden lisämenot? Henkilökohtaisesti uskon, että kituuttamiseen tottunut opiskelija pärjää vähällä rahalla vanhempainvapaallakin. Kun on ollut työelämässä, niin suuremmallakin päivärahalla eläminen voi tuntua katastrofaaliselta, jos elintaso on noussut paljon. Minä tein gradun loppuun ollessani raskaana, koin valinnan itse hyväksi. Tällä alalla tosin on sen verran puutetta pätevistä työntekijöistä, ettei lyhyt kotonaolo valmistumisen jälkeen ole katastrofi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:15"]
Kävisin itse läsnäoloa vaadittavat kurssit ja luennot ensin. JOS olet ahkera ja itsekuria riittää, opiskelu ja gradun teko onnistuu lastenkin kanssa. Miettisin pahimman vaihtoehdon kautta, tai ainakin melkein. Miten jaksaa ja missä välissä tekee koulujuttuja, kun on koliikkilapsi, villit kaksoset, niin huonosti nukkuva lapsi, ettei juuri saa itsekään nukuttua tms. Siihen kotihommat päälle. Toki opintoja voi jatkaa parin vuoden päästä ja laittaa lapset hoitoon. Jos valmistumisella ei ole kiire. Tunnet itsesi parhaiten. Mutta ota huomioon, että opiskeluaikaa ei välttämättä ole niin paljoa kun nyt ehkä kuvittelet. Tosin hyvällä tuurilla voi olla enemmänkin. Arvioi miten valmistumisen viivästyminen vaikuttaa elämääsi ja kuinka iso ongelma se olisi. Ja mitä teet sitten jos papereita ei saakaan siinä ajassa kun olit ajatellut. Tukien saantikin arvioitava. Saatko varmasti raavittua kasaan riittävästi opintopisteitä, että saat opintotukea, vai pärjäätkö pelkällä minimiäitiyspäivärahalla? Riittääkö tukikuukaudet? Pärjäättekö hoitorahalla myöhemmin miehen palkan lisäksi? Huomioiden lisämenot? Henkilökohtaisesti uskon, että kituuttamiseen tottunut opiskelija pärjää vähällä rahalla vanhempainvapaallakin. Kun on ollut työelämässä, niin suuremmallakin päivärahalla eläminen voi tuntua katastrofaaliselta, jos elintaso on noussut paljon. Minä tein gradun loppuun ollessani raskaana, koin valinnan itse hyväksi. Tällä alalla tosin on sen verran puutetta pätevistä työntekijöistä, ettei lyhyt kotonaolo valmistumisen jälkeen ole katastrofi.
[/quote] Hyviä pointteja kaikki, joita tulemme ilman muuta miettimään ennen minkäänlaista päätöstä. Kiitos tästä
Ap
Miten paljon opintoihin on mahdollista saada nykyään lykkäystä, kun ei enää ole rajatonta opinto-oikeutta? Miten vaikea sen 7 vuoden opinto-oikeuden päälle on saada lisäaikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisella alalla olet? Monissa paikoissa vastavalmistuneet akateemiset tekevät pitkää päivää saadaakseen jalkansa oven väliin, enemmän vastuuta jne. Se vaihe työelämää olisi ollut minusta kaikkein hankalinta elää pienen lapsen vanhempana. Mutta aloja on monenlaisia ja paljon riippuu siitäkin, millaisiin töihin itse tähtäät.
Oma graduvaihe on ollut niin leppoisa (kevyempi mitä kandivaihe oli), että jos en olisi osa-aikaisessa työssä voisin hyvin itsekin kuvitella hankkivani lapsen jo tässä vaiheessa. Riippuu paljolti kyllä alasta - osassa on tiukemmat kriteerit esim. läsnäoloille ja tehtävät työmäärät aikaavievämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän suunnitelmassa on sellaista pielessä, että sinä kannat lapset ja riskit. Sinä nuorena, lisääntymiskykyisenä naisena kärsit kuitenkin työelämän epätasa-arvosta. Toisekseen tuossa ei ole mitään varasuunnitelmaa. Vaikka mies ei kuolisi, niin voi tulla sairautta tai työttömyyttä - ja miten sitten meneekään tukien kanssa, perseelleen. Ja miten käy lisävuosien hakemisen kanssa opintoajasta..ja miten huonosti tosiaan vanhempaietuudet, kotihoidontuki ja opintotuki skulaavat yhteen. Toisaalta teillä oli ajatuksena, että mies tienaa rahaa. Teillä on varmaan silloin vararahastokin tai perintörahoja.
En aivan oivaltanut, että miksi fantasioit juuri maisterivaiheen tekemisestä lasten aikana? Mikä juuri syventävissä ym. opinnoissa ja gradussa on sellaista, että se sopii hyvin synnyttämisen ja lastenhoidon kanssa yhteen? Vai ajattelitko, että ne ovat sitten päiväkodissa - josta maksatte nopeasti rapiat 400 euroa kahdesta. Voisi ajatella, että ne opinnot kannattaisi tehdä mahdollisimman valmiiksi. Mihin väliin se harjoittelukin sopisi?
Ja elämän yllätyksistä. Et tiedä, miten menee. Lapsesi voi olla sairas, keskonen tai sinulle tulee komplikaatioita. Siinä ne opinnot eivät sitten paljoa etene.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:16"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:15"]
Kävisin itse läsnäoloa vaadittavat kurssit ja luennot ensin. JOS olet ahkera ja itsekuria riittää, opiskelu ja gradun teko onnistuu lastenkin kanssa. Miettisin pahimman vaihtoehdon kautta, tai ainakin melkein. Miten jaksaa ja missä välissä tekee koulujuttuja, kun on koliikkilapsi, villit kaksoset, niin huonosti nukkuva lapsi, ettei juuri saa itsekään nukuttua tms. Siihen kotihommat päälle. Toki opintoja voi jatkaa parin vuoden päästä ja laittaa lapset hoitoon. Jos valmistumisella ei ole kiire. Tunnet itsesi parhaiten. Mutta ota huomioon, että opiskeluaikaa ei välttämättä ole niin paljoa kun nyt ehkä kuvittelet. Tosin hyvällä tuurilla voi olla enemmänkin. Arvioi miten valmistumisen viivästyminen vaikuttaa elämääsi ja kuinka iso ongelma se olisi. Ja mitä teet sitten jos papereita ei saakaan siinä ajassa kun olit ajatellut. Tukien saantikin arvioitava. Saatko varmasti raavittua kasaan riittävästi opintopisteitä, että saat opintotukea, vai pärjäätkö pelkällä minimiäitiyspäivärahalla? Riittääkö tukikuukaudet? Pärjäättekö hoitorahalla myöhemmin miehen palkan lisäksi? Huomioiden lisämenot? Henkilökohtaisesti uskon, että kituuttamiseen tottunut opiskelija pärjää vähällä rahalla vanhempainvapaallakin. Kun on ollut työelämässä, niin suuremmallakin päivärahalla eläminen voi tuntua katastrofaaliselta, jos elintaso on noussut paljon. Minä tein gradun loppuun ollessani raskaana, koin valinnan itse hyväksi. Tällä alalla tosin on sen verran puutetta pätevistä työntekijöistä, ettei lyhyt kotonaolo valmistumisen jälkeen ole katastrofi.
[/quote] Hyviä pointteja kaikki, joita tulemme ilman muuta miettimään ennen minkäänlaista päätöstä. Kiitos tästä
Ap
[/quote]
Toisaalta sanon vielä sen verran, että vaikka suunnittelu on AINA hyvästä, niin nykymaailmassa ei hyvää aikaa lapsen teolle olekaan. Ei, jos haluaa tehdä lapset ennen keski-ikää. On hyvä varautua lasten ollessa kyseessä, mutta joskus on tyydyttävä vähemmän täydelliseen. Kunhan ei täysin tyhjän päälle putoa.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:27"]
En aivan oivaltanut, että miksi fantasioit juuri maisterivaiheen tekemisestä lasten aikana? Mikä juuri syventävissä ym. opinnoissa ja gradussa on sellaista, että se sopii hyvin synnyttämisen ja lastenhoidon kanssa yhteen? Vai ajattelitko, että ne ovat sitten päiväkodissa - josta maksatte nopeasti rapiat 400 euroa kahdesta. Voisi ajatella, että ne opinnot kannattaisi tehdä mahdollisimman valmiiksi. Mihin väliin se harjoittelukin sopisi
[/quote] Lähinnä siksi, että tuossa vaiheessa mies on jo tuomassa leipää pöytään ja itse olen vielä suhteellisen nuori ja jos saan kandin puristettua tavoiteaikaan, on minulla siinä vuosi ylimääräistä aikaakin ilman erillistä hakemista (tavoiteaika 5v kandi+maisteri, vuoden saa lisäaikaa hakemattakin), lisäksi jos opinto-oikeuden venyttäminen vuodella onnistuu niin aina parempi, sen pitäisi olla suhteellisen vaivatonta ja äitiysloma on ihan pätevä syy saada lisävuosia. Pitkällä tähtäimellä valtio ja opisto hyötyy enemmän siitä, että antaa sen vuoden tai kaksi lisäaikaa ja saa valmistuneen maisterin kuin että saisi väliinputoajan elätettäväksi, eli jos on plausible suunnitelma niin yleensä onnistuu. Valmistumisen jälkeen varoitellaan että ei kannata hankkia lapsia koska tippuu työmarkkinoilta tyystin, ja jos odotan että saan urani alkuun, menee lasten hankkiminen helposti kolmellekymmenelle, mitä en taas halua monestakaan syystä, mutta lähinnä siksi, että nuorena jaksaa paremmin ja lasten hankkiminen on helpompaa nuorempana ihan fysiologisesti, lisäksi ajatus siitä, että omilla viisilläkymmenilläni kotona roikkuisi teini-ikäisiä, voi puistatus, ja haluan mahdollisten lastenlapsienkin aikaan olla vielä voimissani.
Ap
Yksi eukko on taas laittamassa itsensä loukkuun. Hankkikaa ensin koulutus ja työpaikka ja sen jälkeen lisääntymiset. Maailma pärjää hyvin ilman teidän lapsitehtailua. Järki käteen! Mikä vimma siihen lisääntymiseen oikein on??? Pitääkö asiat tehdä vaikeiksi vapaaehtoisesti?
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:31"]
Juuri näin pitää ajatella: mies on pankki!
Mies maksaisi asumis- ja muut kulut kokonaan, sinä opiskelisit ja hoitaisit lapsia. Jos tulisi ero, saisit elareita noin 400 e/kk ja maksaisit siitä kaikki asumiskulut ja lasten menot. Tietty saisit asumistukea lisäksi, mutta kai sinä hyvä tyttö ymmärrät, että putoaisit syvään ja kapeaan köyhyysloukkuun samantien. Ei tutkintoa, ei ammattia, pienet lapset.
Miksi et voi odottaa niin kauan, että sinulla on mahdollisuus elättää lapsesi? Tai miksi hankkia lapsia lainkaan, jos et kykene antamaan heille muuta kuin rakkautta?
[/quote] Tytöttelyt voit lopettaa saman tien, en jaksa kuunnella noin alentuvaa puhumista. Mies ei ole pankki, vaan lastensa isä, jolla on ihan yhtäläinen elatusvelvollisuus kuin minullakin. Voi olla, että erotilanteessa lapset jopa jäisivät hänelle, jolloin joutuisin vain elättämään itseni. Meillä on kuitenkin ollut vakaa parisuhde jo viisi vuotta, ei ole kyse mistään puolen vuoden yhdessäasumisen jälkeisestä päähänpistosta. Olemme kihloissa ja häitä vietetään ennen lasten tuloa. Ap
[/quote]
Isän (etävanhemman) elatusvelvollisuus on elatusmaksujen verran, ei enempää. Eli siis noin 400 e/kk. Hänen ei tarvitse ottaa lapsia luokseen, jos ei halua, koska hänellähän olisi uransa, josta huolehtia, siihen ei välttämättä lapsia mahdu.Mieti kahdesti ennen kuin teet lapsia, joille et voi tarjota mitään.
Elämän realiteetit nyt ovat semmoiset, että kannattaa ensin miettiä ja vasta sitten toimia. Parisuhde voi olla nyt vaikka miten vakaa, mutta sinulla ei ole mitään tietoa siitä, jatkuuko vakaus vai ei. Häät ei muuta mitään, kuvioihin tulee vain 6 kk miettimisaika.
Tytöttelen, koska olet lapsellinen etkä suostu ottamaan huomioon koko kuviota. Turhan usein YTHS:lla on psykologin pakeilla kahden lapsen vastaeronneita melkein maisteri -äitejä, joilla ei ole kotia, työpaikkaa eikä rahaa. Siinä he itkien selittävät, että näin ei pitänyt käydä ja kävi sittenkin, vaikka parisuhde oli niin hyvällä pohjalla.
Jos haluat olla ikuinen melkein maisteri, niin miksipä ei tuo olisi sinun vaihtoehtosi.