Lapset graduvaiheessa?

Ihan hyvältä kuulostaa, antakaa mennä vaan. Miehen tulot tässä on se tärkein asia, eli jos joku toimeentulo on turvattu niin toki. Heti valmistumisen jälkeen ei kannata lapsia hankkia, työnantajat pyyhkii vuosia vanhoilla tutkintotodistuksilla persettä ja myöhemmin alkaa olla aika myöhä ja voi tulla ongelmia, joten tuossa maisterivaiheessa voisi hyvinkin olla hyvä sauma.

Joo miksei

Ja sitten toteutuu suunnitelma G, tai Ö..

Suunnitelma on ihan yvä, JOS se ei sisällä kuvitelmaa siitä, että sinä joidat lapsia kotona saamalla kun teet sitä maidterintutkintoa ja gradua. Se ei tule onnistumaan, mutta jos voit viedä lapset päivähotoon ksi aikaa kn opiskelet, suunnitelma voi toimia. Näkemissäni tapauksissa onglma on ollut, että itsekuri ei riitä, eikä tulosta tule, mutta itsetunnet itsesi parhaiten.

sen sen sijan ei onnistu, että muka vähän vasemmalla kädellä kirjoiat gradua ja toislla jalalla käyt luennoilla ja ryhmätöissä ka samaan aikaan hoidat päätoimisesti lapsia. Sillä menetelmällä et valmistu maisteriksi lasten ollessa päiväkoti-iässä, eskari-iässä, etkä koskaan. Teet ikuisesti hanttihommia kandin papereilla ja pysyt riippuvaisena miehestäsi, joka vitulee, kun et saa juuri mitään palkkaa.

Entä jos tulee ero tai mies kuolee? En ikinä suostuisi tekemään lapsia niin, että en kykenisi heitä itse elättämään. Siksi en ihan ymmärrä, miksi tekisit lapsia, jos itselläsi ei ole mahdollisuutta tarjota heille yhtään mitään. Tuoreet maisterinpaperit ja kaksi lasta kertoo työnantajalle sen, että tiedossa on runsaasti sairauspoissaoloja

Meidän lapsi on vasta kandivaiheessa. Aloittaa keväällä gradun teon.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:19"]

Entä jos tulee ero tai mies kuolee? En ikinä suostuisi tekemään lapsia niin, että en kykenisi heitä itse elättämään. Siksi en ihan ymmärrä, miksi tekisit lapsia, jos itselläsi ei ole mahdollisuutta tarjota heille yhtään mitään. Tuoreet maisterinpaperit ja kaksi lasta kertoo työnantajalle sen, että tiedossa on runsaasti sairauspoissaoloja

[/quote] Jos tulee ero, mies on silti elatusvelvollinen enkä näe siinä kamalasti järkeä, että murehdin sitä mahdollisuutta, että joku voi kuolla. Voinhan minäkin kuolla lasten ollessa pieniä. Nuorten naisten työllistyminen on anyway surkeaa, jos lapsia ei ole niin työnantaja pelkää että niitä hänen pussistaan aletaan kohta tehtailla.

Ap

Miten lapset vaikuttavat asumismenoihinne? Jos lapsia tupsahtaa kaksi, tai vaikka vahingossa kolme, niin mahdutteko nykyiseen asuntoonne? Paljonko isompi kämpää kustantaa? Jos miehen palkka riittää vähän isommankin asunnon lyhennyksiin ja ylläpitoon, niin mikäs siinä. Kelalta on turha odottaa pahemmin tukia, opiskelun ja lapsiperheen yhdistelmä on huonoin mahdollinen vaihtoehto tukia ajatellen.

Toki ymmärrän ettei oppari ja gradu ole sama asia vaativuudeltaa mutta meillä tehtiin juuri noin. Erotuksena teihin se että minä valmistuin amksta ja puoliso yliopistosta. Kirjoitin opparin siis vauvan "kanssa" kotona..

Luin otsikon ja minun täytyy kommentoida tähän väliin, että tarvitsee kyllä olla todellinen ihmelapsi jos jo lapsena pääsee graduvaiheeseen (alle 18-vuotiaana). Voisi olla mahdollista jos useamman kerran skipataan luokkia hyvän koulumenestyksen vuoksi, mutta hyvin epätodennäköistä. Onnittelut kuitenkin lapsellesi jos tähän pystyy.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:22"]

Miten lapset vaikuttavat asumismenoihinne? Jos lapsia tupsahtaa kaksi, tai vaikka vahingossa kolme, niin mahdutteko nykyiseen asuntoonne? Paljonko isompi kämpää kustantaa? Jos miehen palkka riittää vähän isommankin asunnon lyhennyksiin ja ylläpitoon, niin mikäs siinä. Kelalta on turha odottaa pahemmin tukia, opiskelun ja lapsiperheen yhdistelmä on huonoin mahdollinen vaihtoehto tukia ajatellen.

[/quote] Asumme nyt kaksiossa, tarkoitus olisi muuttaa vähintään kolmioon heti kun sen on taloudellisesti mahdollista, eli käytännössä miehen päästessä töihin. Miehen työt olisivat kyllä myöskin ihan hyväpalkkaisia kuten omanikin kun vaan saan valmistuttua. Ap

Kandin papereilla saa huonosti töitä, ja vaikka saisikin, maisterin papereilla tulee parempaa liksaa. On siis sinun etusi, että olet maisteri eivätkä opinnot jää kesken.

Opiskelu on todella haastavaa, jos jaloissa pyörii pikkulapsia. Opiskelu vaatii pitkäjänteistä keskittymistä eikä onnistu, jos joku koko ajan keskeyttää, mutta tietysti voit opiskella, jos lapset ovat hoidossa päivisin. Lapsia ei myöskään välttämättä tule nipsnaps tuosta vain juuri sillä ajoituksella kuin haluatte.

Järkevintä olisi opiskella täysipäiväisesti niin, että kolmen vuoden päästä olet kandi ja siitä kahden vuoden päästä olet maisteri ja alat sitten tehdä niitä lapsia. Kolmisen kotivuoden jälkeen alat etsiä työtä. Ja jos mies on ehtinyt sitä ennen saada vakituisen työpaikan, hän voi toki jäädä kotiin hoitovapaalle, kun sinä menet töihin.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:27"]

Kandin papereilla saa huonosti töitä, ja vaikka saisikin, maisterin papereilla tulee parempaa liksaa. On siis sinun etusi, että olet maisteri eivätkä opinnot jää kesken.

Opiskelu on todella haastavaa, jos jaloissa pyörii pikkulapsia. Opiskelu vaatii pitkäjänteistä keskittymistä eikä onnistu, jos joku koko ajan keskeyttää, mutta tietysti voit opiskella, jos lapset ovat hoidossa päivisin. Lapsia ei myöskään välttämättä tule nipsnaps tuosta vain juuri sillä ajoituksella kuin haluatte.

Järkevintä olisi opiskella täysipäiväisesti niin, että kolmen vuoden päästä olet kandi ja siitä kahden vuoden päästä olet maisteri ja alat sitten tehdä niitä lapsia. Kolmisen kotivuoden jälkeen alat etsiä työtä. Ja jos mies on ehtinyt sitä ennen saada vakituisen työpaikan, hän voi toki jäädä kotiin hoitovapaalle, kun sinä menet töihin.

[/quote] Onko noin? Olen itse kuullut juttua, että jos heti valmistumisen jälkeen jää kelkasta lapsien takia niin myöhemmin työnhaku on aivan mahdotonta, sillä tutkintotodistus on jo "vanha" eikä ole työkokemusta paikkaamassa. Opiskelijana sentään saa viedä lapsia myös päiväkotiin, voisin opiskella osa-aikaisesti, hakea opiskeluoikeuden pidennystä ja oikeasti venyttää aikatauluani niin, että maisteri vie kahden vuoden sijasta ainakin kolme.

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:19"]

Entä jos tulee ero tai mies kuolee? En ikinä suostuisi tekemään lapsia niin, että en kykenisi heitä itse elättämään. Siksi en ihan ymmärrä, miksi tekisit lapsia, jos itselläsi ei ole mahdollisuutta tarjota heille yhtään mitään. Tuoreet maisterinpaperit ja kaksi lasta kertoo työnantajalle sen, että tiedossa on runsaasti sairauspoissaoloja

[/quote] Jos tulee ero, mies on silti elatusvelvollinen enkä näe siinä kamalasti järkeä, että murehdin sitä mahdollisuutta, että joku voi kuolla. Voinhan minäkin kuolla lasten ollessa pieniä. Nuorten naisten työllistyminen on anyway surkeaa, jos lapsia ei ole niin työnantaja pelkää että niitä hänen pussistaan aletaan kohta tehtailla.

Ap

[/quote]

Juuri näin pitää ajatella: mies on pankki!

Mies maksaisi asumis- ja muut kulut kokonaan, sinä opiskelisit ja hoitaisit lapsia. Jos tulisi ero, saisit elareita noin 400 e/kk ja maksaisit siitä kaikki asumiskulut ja lasten menot. Tietty saisit asumistukea lisäksi, mutta kai sinä hyvä tyttö ymmärrät, että putoaisit syvään ja kapeaan köyhyysloukkuun samantien. Ei tutkintoa, ei ammattia, pienet lapset.

Miksi et voi odottaa niin kauan, että sinulla on mahdollisuus elättää lapsesi? Tai miksi hankkia lapsia lainkaan, jos et kykene antamaan heille muuta kuin rakkautta?

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:31"]

Juuri näin pitää ajatella: mies on pankki!

Mies maksaisi asumis- ja muut kulut kokonaan, sinä opiskelisit ja hoitaisit lapsia. Jos tulisi ero, saisit elareita noin 400 e/kk ja maksaisit siitä kaikki asumiskulut ja lasten menot. Tietty saisit asumistukea lisäksi, mutta kai sinä hyvä tyttö ymmärrät, että putoaisit syvään ja kapeaan köyhyysloukkuun samantien. Ei tutkintoa, ei ammattia, pienet lapset.

Miksi et voi odottaa niin kauan, että sinulla on mahdollisuus elättää lapsesi? Tai miksi hankkia lapsia lainkaan, jos et kykene antamaan heille muuta kuin rakkautta?

[/quote] Tytöttelyt voit lopettaa saman tien, en jaksa kuunnella noin alentuvaa puhumista. Mies ei ole pankki, vaan lastensa isä, jolla on ihan yhtäläinen elatusvelvollisuus kuin minullakin. Voi olla, että erotilanteessa lapset jopa jäisivät hänelle, jolloin joutuisin vain elättämään itseni. Meillä on kuitenkin ollut vakaa parisuhde jo viisi vuotta, ei ole kyse mistään puolen vuoden yhdessäasumisen jälkeisestä päähänpistosta. Olemme kihloissa ja häitä vietetään ennen lasten tuloa. Ap

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:27"]

Kandin papereilla saa huonosti töitä, ja vaikka saisikin, maisterin papereilla tulee parempaa liksaa. On siis sinun etusi, että olet maisteri eivätkä opinnot jää kesken.

Opiskelu on todella haastavaa, jos jaloissa pyörii pikkulapsia. Opiskelu vaatii pitkäjänteistä keskittymistä eikä onnistu, jos joku koko ajan keskeyttää, mutta tietysti voit opiskella, jos lapset ovat hoidossa päivisin. Lapsia ei myöskään välttämättä tule nipsnaps tuosta vain juuri sillä ajoituksella kuin haluatte.

Järkevintä olisi opiskella täysipäiväisesti niin, että kolmen vuoden päästä olet kandi ja siitä kahden vuoden päästä olet maisteri ja alat sitten tehdä niitä lapsia. Kolmisen kotivuoden jälkeen alat etsiä työtä. Ja jos mies on ehtinyt sitä ennen saada vakituisen työpaikan, hän voi toki jäädä kotiin hoitovapaalle, kun sinä menet töihin.

[/quote] Onko noin? Olen itse kuullut juttua, että jos heti valmistumisen jälkeen jää kelkasta lapsien takia niin myöhemmin työnhaku on aivan mahdotonta, sillä tutkintotodistus on jo "vanha" eikä ole työkokemusta paikkaamassa. Opiskelijana sentään saa viedä lapsia myös päiväkotiin, voisin opiskella osa-aikaisesti, hakea opiskeluoikeuden pidennystä ja oikeasti venyttää aikatauluani niin, että maisteri vie kahden vuoden sijasta ainakin kolme.

Ap

[/quote]

Jos on alla edes vuoden työkokemus ennen äitiyslomaa, ei haittaa, vaikka tutkintotodistus oli 50 vuoden takaa. Mitä tulee osa-aikaiseen opiskeluun ja aikataulun venytykseen, valmistaudu jo nyt siihen, että kolmen vuoden sijasta aikataulu venyy viiteen vuoteen.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:36"]

Jos on alla edes vuoden työkokemus ennen äitiyslomaa, ei haittaa, vaikka tutkintotodistus oli 50 vuoden takaa. Mitä tulee osa-aikaiseen opiskeluun ja aikataulun venytykseen, valmistaudu jo nyt siihen, että kolmen vuoden sijasta aikataulu venyy viiteen vuoteen.

[/quote] Hmm, pistetään mietintämyssyyn. Suunnitelmat elää koko ajan, yritetään vaan löytää paras mahdollinen väli, jossa ei kärsisi lapset eikä minun työurani. Kiitos ehdotuksesta

Ap

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:03"]Ollaan miehen kanssa siis mietitty lasten kanssa seuraavanlaista järjestelyä: hankin kandin ja mies valmistuu maisteriksi tällä välin (alalta jolla löytyy kyllä työtä) ja menee töihin. Minä suorittelen kaikessa rauhassa maisteria, ja hankitaan lapset tässä välissä kun mies on työelämässä ja minä hankkimassa maisteria. Nitkuteltais miehen palkalla ja tuilla ja valmistuisin kun lapset on päiväkoti-ikäisiä ja tämän jälkeen alkaisi työnhaku. Onko käytännön kokemusta? Mitä kapuloita voi tulla rattaisiin? Tutkinto olisi siis uunituore siinä vaiheessa kun haen töitä, odottelen valmistumisen kanssa pari vuotta lasten takia ja miehen tulot olisi koko ajan siinä turvaamassa toimeentuloa. Ja toki odottaisimme siihen asti, että miehellä oikeasti on työpaikka ennen edes yrittämistä.

Olen nyt 21, mies 25, aloitin siis tänä vuonna yliopistossa ja kandi olisi plakkarissa kun olen 24, miehellä maisteri samassa ajassa, eli ideaalisti ensimmäisen lapsen saadessa olisin 24-25 ja mies 28-29. Omaan korvaan kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta, mutta kritisoikaa toki niin saadaan vähän uusia aspekteja. Lapsiluku olisi ideaalisti siis kaksi.
[/quote]

Omasta kaveripiiristä aika harva suhde on kestänyt halki opiskeluaikojen. Kannattanee siis nyt rauhassa katsoa, eikä tehdä yksityiskohtaisia ja kauaskantoisia suunnitelmia ehkä ihan vielä...

Mielenkiinnolla seuraan keskustelua, itsellä samansuuntaisia ajatuksia ollut ja olisi tosiaan mukava tietää mikä nyt sitten olisi se paras aika lastenhankinnalle. Tosiaanko riittää, että opiskelujen jälkeen vuoden töissä ja sitten voi hankkia lapset ja sen jälkeen taas töihin? Onko se realistista? Jos on vaikkapa sen kolme vuotta kotona?

Kaikesta selviää kun niin päättää. Sellasten on oikeestaan turha esittää jyrkkiä mielipiteitä kellä ei oo omakohtasta kokemusta. Kerron joitakin näkökohtia (valmistuin maisteriksi kahden alle 2v.n kanssa 25-vuotiaana, mies töissä):
-parasta oli saada kärsiä raskauskuvotukset ja väsymys omassa kodissa omassa aikataulussa (loppuvaiheessa on vaan vähän osallistumisia ja on eri asia tsempata ittensä parin tunnin juttuun kuin koko päivän työhön, kivempi laatata kotona jos niikseen tulee) haluisin vielä nyt 33vuotiaana lapsen mut pelottaa raskausajan jaksaminen rankassa työssäni...
-opiskelijana on tottunut matalampaan elintasoon joten toisen palkalla eläminen on ihan sujuvaa
-kahden pikkulapsen kanssa on itse asiassa helpompi asua pienessä asunnossa kun ne on helpompi vahtia

-hirveen paljon asioiden onnistuminen riippuu vauvojen helppoudesta/vaikeudesta...mulla esikoinen muuttui hyväuniseksi puolivuotiaana kun lopetin imetyksen raskauduttuani uudelleen. Lisäksi vauvojen luonteet vaikuttaa, onko niitä helppo jättää muiden huomaan joksikin aikaa (itse jätin muutamia kertoja isälle ja kummitädille) näitä ei valitettavasti voi ennustaa etukäteen...
-mulle gradun teko oli se oma juttu ja harrastus, jossa ajatukset sai pois vaipoista ym (en tehnyt joka päivä vaan voimien mukaan, yhteensä 2 vuotta sisältäen epätoivoisen aiheen mietiskelyn ja kesälomat ym)
-mulle lapsista ei oo ollu haittaa työhaastatteluissa,päinvastoin (vakipaikan sain 27-vuotiaana kolmen lapsen äitinä, varmaan suuri vaihtelu aloittain tässä kyllä et miten töitä on tarjolla)
-kun saa lapset nuorena,jaksaa paremmin (huomaan itsestäni et jos nyt yö on ollut jostain syystä rikkonainen, olen hirveän paljon väsyneempi kuin sillon alle 25v. Lisäksi nuorempana ajattelin aina et asiat kyllä järjestyy ( nykyisin liian runsas harkinta estää heittäytymistä eri juttuihin)
-tällanen ei sovi niille, joilla ei oo vielä käsitystä vastuusta vaan haluu vielä rillutella
-varmaan huono puoli on se et asuntolainan saamiseen kyseinen ratkaisu voi vaikuttaa epäedullisesti

Ja vaikka mitä muita hyviä ja huonoja puolia varmaan olosuhteiden vaihdellessa mut noi oli ne jotka nyt tässä sohvalla makoillessa tuli mieleen (on kivaa olla lomalla kouluikäisten lasten kanssa, kun itellekin tää on nykyisin jo lomaa)