Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen neuvoja hyvin kiusalliseen ja vaikeeseen tilanteeseen
26.12.2014 |
Viime vuoden vaihteessa tapasin miehen Rukalla. Ja pitkä tarina lyhyeksi, kumpiki kaivattiin laastarisuhdetta ja semmonen löydettiin toisistamme. Mitään yhteystietoja ei vaihdeltu, se oli vaan semmosta kännihauskaa. Hyvillä mielin kumpiki lähti kotiin sieltä.
Ehkä joku jo arvaa miten kävi, raskaaksihan mää tulin. Ei ollut hajuakaan miehen koko-, saatika oikeasta nimestä joten häneen en kontaktia saanu. Syyskuussa synnytin vauvan jota en missään nimessä hetkeäkään kadu. Jatkuvasti kumminki paino mieltä tää mies, kyllä hänen pitäs saada tietää. Perhe ja ystävät tietty kyseli isästä, mutta minä vaan valehtelin että isä ei halunnu olla tekemisissä lapsen kanssa, nolotti liikaa kertoa totuus. Parhaat ystävät ja sisko tietää kuitenki miten juttu oikeasti menee.
Nyt kumminki monen mutkan kautta, siskon avulla, miehen henkilöllisyys on selvillä. Haluttais ihan hirveenä vaan laittaa hälle viestiä ja kertoa koko homma, mutta oliskohan se liikaa? Miten ihmeessä tämmöstä asiaa voi toiselle kertoa? Kun koko hommasta on pian jo vuosi ja vauvaki on ollut olemassa jo aika kauan. Ihan kauhea olo koko jutusta, älkää tuomitko, neuvot ois paljon kivempia :(
Ja en ole mikään 18 vee neiti näpsäkkä joka paneskelee ympäriinsä. Olin vaan aika heikossa hapessa vuosi sitten. Ja missään nimessä en hommaa kadu, ilman sitä en olis äiti.
Kommentit (670)
Jahas, täällä jaellaan asiaan liittyviä tarinoita, minäpäs läväytän omani pöytään.
Ikää oli 19 vuotta ja himot oli....noh, korkealla. Kauniin nuoren naisen tapasin ja siinähän sitten varpaat sykkyrällä pantiin menemään. Ehkäisy ei käynyt mielen vieressäkään! Siihen aikaan ei vielä Facebookkia ollut joten neiti ilmoitti raskaudestaan kirjeellä kotiin. Olin itse vaan silloin armeijan harmaissa ja kirjeen saanti viivästyi. Pitkä selitys lyhyeksi, naamat vastakkain neidin kanssa oltiin seuraavan kerran vasta paria kuukautta ennen synnytystä. Kauhusta kankea vastaanotin tiedon ja melkein aloin sotilaskarkuriksi. Meinaan teki aika kovasti mieli poistua maasta.
Oma isäni sitten puhutteli minut niin hyvin että en voinut kun alistua ja alkaa "iskämateriaaliksi" Oksennusta pidätellen olin synnytyksessä mukana ja ekasta sylittelystä en mitään irti saanut. Pelotti vain perkeleesti. Kuitenkin kummasti sitä kasvoi siihen hommaan. Ensin näin vauvaa pari kertaa viikossa ja sitten sitä huomasi että perkules sentään, sitähän toukkaa alkaa ikävöimään jos ei siellä käy useammin. Ensimmäisenä syntymäpäivänä olin jo isämateriaalia, minä, joka tasan vuosi aiemmin olin ollut synnytyksessä oksennus kurkussa ja pää täynnä ajatuksia siitä, kuinkahan nopeasti seuraava lento Aasiaan lähtisi. Lapsuusvuosien ajan minä ja neiti asuimme toistemme naapureita, yhdessä hänet kasvatettiin.
Nyt poikani on jo aikuinen mies. Lapsenkasvatushan oli aika ajoin täysin perseestä, mutta silti poika on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Ilman poikaani en olisi tavannut nykyistä vaimoani ja minulla ei olisi tytärtä. Ja en voi kun YLPEYDELLÄ seurata omaa poikaa. Poika teki minusta isän. Siihen hommaan vaan kummasti kasvaa kun on valmis yrittämään.
Toivottavasti Sinun vauvasi isä jaksaa yrittää, se on enemmänkin kuin sen arvoista!
-Mikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:32"]Jahas, täällä jaellaan asiaan liittyviä tarinoita, minäpäs läväytän omani pöytään.
Ikää oli 19 vuotta ja himot oli....noh, korkealla. Kauniin nuoren naisen tapasin ja siinähän sitten varpaat sykkyrällä pantiin menemään. Ehkäisy ei käynyt mielen vieressäkään! Siihen aikaan ei vielä Facebookkia ollut joten neiti ilmoitti raskaudestaan kirjeellä kotiin. Olin itse vaan silloin armeijan harmaissa ja kirjeen saanti viivästyi. Pitkä selitys lyhyeksi, naamat vastakkain neidin kanssa oltiin seuraavan kerran vasta paria kuukautta ennen synnytystä. Kauhusta kankea vastaanotin tiedon ja melkein aloin sotilaskarkuriksi. Meinaan teki aika kovasti mieli poistua maasta.
Oma isäni sitten puhutteli minut niin hyvin että en voinut kun alistua ja alkaa "iskämateriaaliksi" Oksennusta pidätellen olin synnytyksessä mukana ja ekasta sylittelystä en mitään irti saanut. Pelotti vain perkeleesti. Kuitenkin kummasti sitä kasvoi siihen hommaan. Ensin näin vauvaa pari kertaa viikossa ja sitten sitä huomasi että perkules sentään, sitähän toukkaa alkaa ikävöimään jos ei siellä käy useammin. Ensimmäisenä syntymäpäivänä olin jo isämateriaalia, minä, joka tasan vuosi aiemmin olin ollut synnytyksessä oksennus kurkussa ja pää täynnä ajatuksia siitä, kuinkahan nopeasti seuraava lento Aasiaan lähtisi. Lapsuusvuosien ajan minä ja neiti asuimme toistemme naapureita, yhdessä hänet kasvatettiin.
Nyt poikani on jo aikuinen mies. Lapsenkasvatushan oli aika ajoin täysin perseestä, mutta silti poika on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Ilman poikaani en olisi tavannut nykyistä vaimoani ja minulla ei olisi tytärtä. Ja en voi kun YLPEYDELLÄ seurata omaa poikaa. Poika teki minusta isän. Siihen hommaan vaan kummasti kasvaa kun on valmis yrittämään.
Toivottavasti Sinun vauvasi isä jaksaa yrittää, se on enemmänkin kuin sen arvoista!
-Mikko
[/quote]
Ihana juttu♥
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:32"]Jahas, täällä jaellaan asiaan liittyviä tarinoita, minäpäs läväytän omani pöytään.
Ikää oli 19 vuotta ja himot oli....noh, korkealla. Kauniin nuoren naisen tapasin ja siinähän sitten varpaat sykkyrällä pantiin menemään. Ehkäisy ei käynyt mielen vieressäkään! Siihen aikaan ei vielä Facebookkia ollut joten neiti ilmoitti raskaudestaan kirjeellä kotiin. Olin itse vaan silloin armeijan harmaissa ja kirjeen saanti viivästyi. Pitkä selitys lyhyeksi, naamat vastakkain neidin kanssa oltiin seuraavan kerran vasta paria kuukautta ennen synnytystä. Kauhusta kankea vastaanotin tiedon ja melkein aloin sotilaskarkuriksi. Meinaan teki aika kovasti mieli poistua maasta.
Oma isäni sitten puhutteli minut niin hyvin että en voinut kun alistua ja alkaa "iskämateriaaliksi" Oksennusta pidätellen olin synnytyksessä mukana ja ekasta sylittelystä en mitään irti saanut. Pelotti vain perkeleesti. Kuitenkin kummasti sitä kasvoi siihen hommaan. Ensin näin vauvaa pari kertaa viikossa ja sitten sitä huomasi että perkules sentään, sitähän toukkaa alkaa ikävöimään jos ei siellä käy useammin. Ensimmäisenä syntymäpäivänä olin jo isämateriaalia, minä, joka tasan vuosi aiemmin olin ollut synnytyksessä oksennus kurkussa ja pää täynnä ajatuksia siitä, kuinkahan nopeasti seuraava lento Aasiaan lähtisi. Lapsuusvuosien ajan minä ja neiti asuimme toistemme naapureita, yhdessä hänet kasvatettiin.
Nyt poikani on jo aikuinen mies. Lapsenkasvatushan oli aika ajoin täysin perseestä, mutta silti poika on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Ilman poikaani en olisi tavannut nykyistä vaimoani ja minulla ei olisi tytärtä. Ja en voi kun YLPEYDELLÄ seurata omaa poikaa. Poika teki minusta isän. Siihen hommaan vaan kummasti kasvaa kun on valmis yrittämään.
Toivottavasti Sinun vauvasi isä jaksaa yrittää, se on enemmänkin kuin sen arvoista!
-Mikko
[/quote]
Alko itkettään kun luin tän :'---D Ihana! Vaikutat ihan mahtavalta tyypiltä!
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:32"]Jahas, täällä jaellaan asiaan liittyviä tarinoita, minäpäs läväytän omani pöytään.
Ikää oli 19 vuotta ja himot oli....noh, korkealla. Kauniin nuoren naisen tapasin ja siinähän sitten varpaat sykkyrällä pantiin menemään. Ehkäisy ei käynyt mielen vieressäkään! Siihen aikaan ei vielä Facebookkia ollut joten neiti ilmoitti raskaudestaan kirjeellä kotiin. Olin itse vaan silloin armeijan harmaissa ja kirjeen saanti viivästyi. Pitkä selitys lyhyeksi, naamat vastakkain neidin kanssa oltiin seuraavan kerran vasta paria kuukautta ennen synnytystä. Kauhusta kankea vastaanotin tiedon ja melkein aloin sotilaskarkuriksi. Meinaan teki aika kovasti mieli poistua maasta.
Oma isäni sitten puhutteli minut niin hyvin että en voinut kun alistua ja alkaa "iskämateriaaliksi" Oksennusta pidätellen olin synnytyksessä mukana ja ekasta sylittelystä en mitään irti saanut. Pelotti vain perkeleesti. Kuitenkin kummasti sitä kasvoi siihen hommaan. Ensin näin vauvaa pari kertaa viikossa ja sitten sitä huomasi että perkules sentään, sitähän toukkaa alkaa ikävöimään jos ei siellä käy useammin. Ensimmäisenä syntymäpäivänä olin jo isämateriaalia, minä, joka tasan vuosi aiemmin olin ollut synnytyksessä oksennus kurkussa ja pää täynnä ajatuksia siitä, kuinkahan nopeasti seuraava lento Aasiaan lähtisi. Lapsuusvuosien ajan minä ja neiti asuimme toistemme naapureita, yhdessä hänet kasvatettiin.
Nyt poikani on jo aikuinen mies. Lapsenkasvatushan oli aika ajoin täysin perseestä, mutta silti poika on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Ilman poikaani en olisi tavannut nykyistä vaimoani ja minulla ei olisi tytärtä. Ja en voi kun YLPEYDELLÄ seurata omaa poikaa. Poika teki minusta isän. Siihen hommaan vaan kummasti kasvaa kun on valmis yrittämään.
Toivottavasti Sinun vauvasi isä jaksaa yrittää, se on enemmänkin kuin sen arvoista!
-Mikko
[/quote]
Sydän suli ♥ Oletko pojan äidin kanssa aina ollut hyvissä väleissä?
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:32"]Jahas, täällä jaellaan asiaan liittyviä tarinoita, minäpäs läväytän omani pöytään. Ikää oli 19 vuotta ja himot oli....noh, korkealla. Kauniin nuoren naisen tapasin ja siinähän sitten varpaat sykkyrällä pantiin menemään. Ehkäisy ei käynyt mielen vieressäkään! Siihen aikaan ei vielä Facebookkia ollut joten neiti ilmoitti raskaudestaan kirjeellä kotiin. Olin itse vaan silloin armeijan harmaissa ja kirjeen saanti viivästyi. Pitkä selitys lyhyeksi, naamat vastakkain neidin kanssa oltiin seuraavan kerran vasta paria kuukautta ennen synnytystä. Kauhusta kankea vastaanotin tiedon ja melkein aloin sotilaskarkuriksi. Meinaan teki aika kovasti mieli poistua maasta. Oma isäni sitten puhutteli minut niin hyvin että en voinut kun alistua ja alkaa "iskämateriaaliksi" Oksennusta pidätellen olin synnytyksessä mukana ja ekasta sylittelystä en mitään irti saanut. Pelotti vain perkeleesti. Kuitenkin kummasti sitä kasvoi siihen hommaan. Ensin näin vauvaa pari kertaa viikossa ja sitten sitä huomasi että perkules sentään, sitähän toukkaa alkaa ikävöimään jos ei siellä käy useammin. Ensimmäisenä syntymäpäivänä olin jo isämateriaalia, minä, joka tasan vuosi aiemmin olin ollut synnytyksessä oksennus kurkussa ja pää täynnä ajatuksia siitä, kuinkahan nopeasti seuraava lento Aasiaan lähtisi. Lapsuusvuosien ajan minä ja neiti asuimme toistemme naapureita, yhdessä hänet kasvatettiin. Nyt poikani on jo aikuinen mies. Lapsenkasvatushan oli aika ajoin täysin perseestä, mutta silti poika on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Ilman poikaani en olisi tavannut nykyistä vaimoani ja minulla ei olisi tytärtä. Ja en voi kun YLPEYDELLÄ seurata omaa poikaa. Poika teki minusta isän. Siihen hommaan vaan kummasti kasvaa kun on valmis yrittämään. Toivottavasti Sinun vauvasi isä jaksaa yrittää, se on enemmänkin kuin sen arvoista! -Mikko [/quote] Sydän suli ♥ Oletko pojan äidin kanssa aina ollut hyvissä väleissä?
[/quote]
Lirkunlirkun... olteko kenties puutteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:32"]
Jahas, täällä jaellaan asiaan liittyviä tarinoita, minäpäs läväytän omani pöytään.
Ikää oli 19 vuotta ja himot oli....noh, korkealla. Kauniin nuoren naisen tapasin ja siinähän sitten varpaat sykkyrällä pantiin menemään. Ehkäisy ei käynyt mielen vieressäkään! Siihen aikaan ei vielä Facebookkia ollut joten neiti ilmoitti raskaudestaan kirjeellä kotiin. Olin itse vaan silloin armeijan harmaissa ja kirjeen saanti viivästyi. Pitkä selitys lyhyeksi, naamat vastakkain neidin kanssa oltiin seuraavan kerran vasta paria kuukautta ennen synnytystä. Kauhusta kankea vastaanotin tiedon ja melkein aloin sotilaskarkuriksi. Meinaan teki aika kovasti mieli poistua maasta.
Oma isäni sitten puhutteli minut niin hyvin että en voinut kun alistua ja alkaa "iskämateriaaliksi" Oksennusta pidätellen olin synnytyksessä mukana ja ekasta sylittelystä en mitään irti saanut. Pelotti vain perkeleesti. Kuitenkin kummasti sitä kasvoi siihen hommaan. Ensin näin vauvaa pari kertaa viikossa ja sitten sitä huomasi että perkules sentään, sitähän toukkaa alkaa ikävöimään jos ei siellä käy useammin. Ensimmäisenä syntymäpäivänä olin jo isämateriaalia, minä, joka tasan vuosi aiemmin olin ollut synnytyksessä oksennus kurkussa ja pää täynnä ajatuksia siitä, kuinkahan nopeasti seuraava lento Aasiaan lähtisi. Lapsuusvuosien ajan minä ja neiti asuimme toistemme naapureita, yhdessä hänet kasvatettiin.
Nyt poikani on jo aikuinen mies. Lapsenkasvatushan oli aika ajoin täysin perseestä, mutta silti poika on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Ilman poikaani en olisi tavannut nykyistä vaimoani ja minulla ei olisi tytärtä. Ja en voi kun YLPEYDELLÄ seurata omaa poikaa. Poika teki minusta isän. Siihen hommaan vaan kummasti kasvaa kun on valmis yrittämään.
Toivottavasti Sinun vauvasi isä jaksaa yrittää, se on enemmänkin kuin sen arvoista!
-Mikko
[/quote]
AP! NÄYTÄ TÄÄ VIESTI SILLE MIEHELLE!
En olisi ikinä ottanut sellaista miestä itselleni, kenellä olisi mälli napsahtanut niin, että olisi joku lehtolapsi jonkun oudon naisen kanssa. Olen niin paljon seurannut niiden perheiden elämää, missä käy isänsä luona joku nuoruudenhairahduksen tulos ja se kyllä sekoittaa elämää aika lailla ja herättää katkeruutta.
Onneksi löytyy sellaisiakin miehiä, jotka eivät ole panneet paljaaltaan kaikenmaailman yhdenillan kännipanojen kanssa. Ei tarvitse somplia elämää lisälapsen kanssa ja hänen äitinsä vaatimusten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:32"]Jahas, täällä jaellaan asiaan liittyviä tarinoita, minäpäs läväytän omani pöytään. Ikää oli 19 vuotta ja himot oli....noh, korkealla. Kauniin nuoren naisen tapasin ja siinähän sitten varpaat sykkyrällä pantiin menemään. Ehkäisy ei käynyt mielen vieressäkään! Siihen aikaan ei vielä Facebookkia ollut joten neiti ilmoitti raskaudestaan kirjeellä kotiin. Olin itse vaan silloin armeijan harmaissa ja kirjeen saanti viivästyi. Pitkä selitys lyhyeksi, naamat vastakkain neidin kanssa oltiin seuraavan kerran vasta paria kuukautta ennen synnytystä. Kauhusta kankea vastaanotin tiedon ja melkein aloin sotilaskarkuriksi. Meinaan teki aika kovasti mieli poistua maasta. Oma isäni sitten puhutteli minut niin hyvin että en voinut kun alistua ja alkaa "iskämateriaaliksi" Oksennusta pidätellen olin synnytyksessä mukana ja ekasta sylittelystä en mitään irti saanut. Pelotti vain perkeleesti. Kuitenkin kummasti sitä kasvoi siihen hommaan. Ensin näin vauvaa pari kertaa viikossa ja sitten sitä huomasi että perkules sentään, sitähän toukkaa alkaa ikävöimään jos ei siellä käy useammin. Ensimmäisenä syntymäpäivänä olin jo isämateriaalia, minä, joka tasan vuosi aiemmin olin ollut synnytyksessä oksennus kurkussa ja pää täynnä ajatuksia siitä, kuinkahan nopeasti seuraava lento Aasiaan lähtisi. Lapsuusvuosien ajan minä ja neiti asuimme toistemme naapureita, yhdessä hänet kasvatettiin. Nyt poikani on jo aikuinen mies. Lapsenkasvatushan oli aika ajoin täysin perseestä, mutta silti poika on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Ilman poikaani en olisi tavannut nykyistä vaimoani ja minulla ei olisi tytärtä. Ja en voi kun YLPEYDELLÄ seurata omaa poikaa. Poika teki minusta isän. Siihen hommaan vaan kummasti kasvaa kun on valmis yrittämään. Toivottavasti Sinun vauvasi isä jaksaa yrittää, se on enemmänkin kuin sen arvoista! -Mikko [/quote] Sydän suli ♥ Oletko pojan äidin kanssa aina ollut hyvissä väleissä?
[/quote]
Toki, toki. Harvemmin vaan nykyään nähdään kun ei ole enää vahdinvaihtovuoroja kun poika asuu omillaan. Harvinaisen viisas ihminen! Ei tahalteen ole ikinä asioita vaikeuttanut.
-Mikko
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:24"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:08"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:28"] Ohhoh, nytpäs on tullu monta rauhallista kommenttia. Äkkiä tähän väliin kirjotan ennen kun höyryäjät palaa. Tänään nähtiin taas, hyvin meni. Kuhan joulunpyhät ohitte niin aletaan selvitteleen isyystesti jne asioita. Miehen äiti oli vauvan kuvan nähtyään vitsillä todennu että ei tässä isyystestejä tarvitakkaan, isänsä tyttö. Varovaisen hyvällä mielellä oon tapaamisista. Ajelee uv:n jälkeen sen sukulaisensa luo. Eli siis näillä näkymin kyläilee taas täällä. Ap [/quote] Boooring! Voitko keksiä jonkun jännittävemmän juonenkäänteen? Meinaatko oikeasti joka päivä tulla päivittämään tänne tyhjänpäivisiä kuulumisia? [/quote] Tulkitsitpa hienosti alottajan viestin! Kyllä, hän aikoo JOKA päivä tulla kertomaan kuulumiset. Mikä lukutaito sulla! Vau! Eiku...
[/quote]
Ap on tehnyt tänne tyhjänpäiväisiä päivityksiä parin päivän ajan. Luultavasti jatkaa samaa linjaa vielä pitkään ja pitää sinunkaltaiset aivokuolleet mammat jännityksessä.
[/quote]
Onneksi sinä oot nuin viisas että seuraat keskustelua joka sun mielestä on täysin feikki. Ja vielä laitat noin nasevia kommentteja väliin! Oijoi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kun naisilla meni pää sekasin heti kun mies kirjotti lässynlässyn viestin :D Ei siinä mitään, ihan mahtava viesti ja täyttä asiaa! Mutta hauska vaan katsella reaktioita. Go Mikko!
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:24"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:08"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:28"] Ohhoh, nytpäs on tullu monta rauhallista kommenttia. Äkkiä tähän väliin kirjotan ennen kun höyryäjät palaa. Tänään nähtiin taas, hyvin meni. Kuhan joulunpyhät ohitte niin aletaan selvitteleen isyystesti jne asioita. Miehen äiti oli vauvan kuvan nähtyään vitsillä todennu että ei tässä isyystestejä tarvitakkaan, isänsä tyttö. Varovaisen hyvällä mielellä oon tapaamisista. Ajelee uv:n jälkeen sen sukulaisensa luo. Eli siis näillä näkymin kyläilee taas täällä. Ap [/quote] Boooring! Voitko keksiä jonkun jännittävemmän juonenkäänteen? Meinaatko oikeasti joka päivä tulla päivittämään tänne tyhjänpäivisiä kuulumisia? [/quote] Tulkitsitpa hienosti alottajan viestin! Kyllä, hän aikoo JOKA päivä tulla kertomaan kuulumiset. Mikä lukutaito sulla! Vau! Eiku...
[/quote]
Ootko persehampurilainen kun tulkitset sanasta sanaan? Vau mikä lukutaito sulla. Eiku...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:24"] [quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:08"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:28"] Ohhoh, nytpäs on tullu monta rauhallista kommenttia. Äkkiä tähän väliin kirjotan ennen kun höyryäjät palaa. Tänään nähtiin taas, hyvin meni. Kuhan joulunpyhät ohitte niin aletaan selvitteleen isyystesti jne asioita. Miehen äiti oli vauvan kuvan nähtyään vitsillä todennu että ei tässä isyystestejä tarvitakkaan, isänsä tyttö. Varovaisen hyvällä mielellä oon tapaamisista. Ajelee uv:n jälkeen sen sukulaisensa luo. Eli siis näillä näkymin kyläilee taas täällä. Ap [/quote] Boooring! Voitko keksiä jonkun jännittävemmän juonenkäänteen? Meinaatko oikeasti joka päivä tulla päivittämään tänne tyhjänpäivisiä kuulumisia? [/quote] Tulkitsitpa hienosti alottajan viestin! Kyllä, hän aikoo JOKA päivä tulla kertomaan kuulumiset. Mikä lukutaito sulla! Vau! Eiku... [/quote] Ap on tehnyt tänne tyhjänpäiväisiä päivityksiä parin päivän ajan. Luultavasti jatkaa samaa linjaa vielä pitkään ja pitää sinunkaltaiset aivokuolleet mammat jännityksessä. [/quote] Onneksi sinä oot nuin viisas että seuraat keskustelua joka sun mielestä on täysin feikki. Ja vielä laitat noin nasevia kommentteja väliin! Oijoi!
[/quote]
Tällä ketjulla on minulle suuri viihdearvo. Sama pätee varmaan myös sinuun.
Ota yhteyttä että haluat tavata kasvotusten ja kerrot sitten totuuden rehellisesti, myös sen että olet pitkittänyt kertomista koska pelkäät etkä ole keksinyt oikeaa tapaa. otat kuvia vauvasta mukaan ja sitten annat miehelle aikaa miettiä ja sovi että tapaatte vaikka seuraavana päivänä uudelleen kun hän on saanut sopeutua tilanteeseen. Äläkä esitä mitään vaatimuksia isyyden tunnustamiseen, tapaamisiin, elatukseen jne. puhtaasti vaan tuot lapsen tiedoksi hänelle. Voihan käydä niin että hän onkin lopulta onnellinen isyydestä kun toipuu alkushokista- tai sitten ei, mutta täytyy hänelle antaa riittävästi aikaa sopeutua tilanteeseen rauhasssa. Ja sydämellisesti onnea sinulle lapsesta, ihana kun pidit hänet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:47"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:24"] [quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:08"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:28"] Ohhoh, nytpäs on tullu monta rauhallista kommenttia. Äkkiä tähän väliin kirjotan ennen kun höyryäjät palaa. Tänään nähtiin taas, hyvin meni. Kuhan joulunpyhät ohitte niin aletaan selvitteleen isyystesti jne asioita. Miehen äiti oli vauvan kuvan nähtyään vitsillä todennu että ei tässä isyystestejä tarvitakkaan, isänsä tyttö. Varovaisen hyvällä mielellä oon tapaamisista. Ajelee uv:n jälkeen sen sukulaisensa luo. Eli siis näillä näkymin kyläilee taas täällä. Ap [/quote] Boooring! Voitko keksiä jonkun jännittävemmän juonenkäänteen? Meinaatko oikeasti joka päivä tulla päivittämään tänne tyhjänpäivisiä kuulumisia? [/quote] Tulkitsitpa hienosti alottajan viestin! Kyllä, hän aikoo JOKA päivä tulla kertomaan kuulumiset. Mikä lukutaito sulla! Vau! Eiku... [/quote] Ap on tehnyt tänne tyhjänpäiväisiä päivityksiä parin päivän ajan. Luultavasti jatkaa samaa linjaa vielä pitkään ja pitää sinunkaltaiset aivokuolleet mammat jännityksessä. [/quote] Onneksi sinä oot nuin viisas että seuraat keskustelua joka sun mielestä on täysin feikki. Ja vielä laitat noin nasevia kommentteja väliin! Oijoi!
[/quote]
Tällä ketjulla on minulle suuri viihdearvo. Sama pätee varmaan myös sinuun.
[/quote]
Kyllä! Ollaan samaa mieltä jostaki! Jes! ♥♥♥
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:51"]
Ihana kun naisilla meni pää sekasin heti kun mies kirjotti lässynlässyn viestin :D Ei siinä mitään, ihan mahtava viesti ja täyttä asiaa! Mutta hauska vaan katsella reaktioita. Go Mikko!
[/quote]
No ne on juuri niitä naisia, jotka ovat lukeneet harlekiineja ja reginaa. Niissähän on jatkuvasti näitä tarinoita, että tullaan vahingossa raskaaksi ja sitten mies näkee vauvan ja rakastuu heti siihen ja naiseen ja mennään naimisiin ja eletään elämä onnellisena loppuun asti.
Tosielämässä käy niin, että mies maksaa ruokot ja nainen kasvattaa lapsen yksin.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:47"]Ajattele ainakin lapsesi tulevaisuutta, hänellä on oikeus isänsä perintöön.
[/quote] ja mahdolliseen perhe-eläkkeeseen isänsä jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:07"]
Ja en tiedä mistä ihmiset on saaneet käsityksen että mies on Kuusamosta kotoisin, se ei kyllä pidä laisinkaan paikkaansa. Ap
[/quote]
Varmaan sen takia, että Ruka on Kuusamossa.