Tarvitsen neuvoja hyvin kiusalliseen ja vaikeeseen tilanteeseen
Viime vuoden vaihteessa tapasin miehen Rukalla. Ja pitkä tarina lyhyeksi, kumpiki kaivattiin laastarisuhdetta ja semmonen löydettiin toisistamme. Mitään yhteystietoja ei vaihdeltu, se oli vaan semmosta kännihauskaa. Hyvillä mielin kumpiki lähti kotiin sieltä.
Ehkä joku jo arvaa miten kävi, raskaaksihan mää tulin. Ei ollut hajuakaan miehen koko-, saatika oikeasta nimestä joten häneen en kontaktia saanu. Syyskuussa synnytin vauvan jota en missään nimessä hetkeäkään kadu. Jatkuvasti kumminki paino mieltä tää mies, kyllä hänen pitäs saada tietää. Perhe ja ystävät tietty kyseli isästä, mutta minä vaan valehtelin että isä ei halunnu olla tekemisissä lapsen kanssa, nolotti liikaa kertoa totuus. Parhaat ystävät ja sisko tietää kuitenki miten juttu oikeasti menee.
Nyt kumminki monen mutkan kautta, siskon avulla, miehen henkilöllisyys on selvillä. Haluttais ihan hirveenä vaan laittaa hälle viestiä ja kertoa koko homma, mutta oliskohan se liikaa? Miten ihmeessä tämmöstä asiaa voi toiselle kertoa? Kun koko hommasta on pian jo vuosi ja vauvaki on ollut olemassa jo aika kauan. Ihan kauhea olo koko jutusta, älkää tuomitko, neuvot ois paljon kivempia :(
Ja en ole mikään 18 vee neiti näpsäkkä joka paneskelee ympäriinsä. Olin vaan aika heikossa hapessa vuosi sitten. Ja missään nimessä en hommaa kadu, ilman sitä en olis äiti.
Kommentit (670)
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:02"]
Minä taas en käsitä, miten kukaan ei osaa ajatella tilannetta miehen näkökulmasta. Miltä tuntuu kuulla, että on jo tullut isäksi, eikä asialle voi itse enää tehdä mitään. Ainoa, mitä on voinut tehdä on olla harrastamatta ollenkaan seksiä? Ei ole minkäänlaista sananvaltaa noin suureen asiaan, vaan on tahtomattaan tullut isäksi. Ja vaikkei nainen vaatisikaan mitään rahaa tms. niin tuskin mies silti ajattelee "päässeensä pälkähästä".
[/quote]
Mies voi tehdä paljonkin. Kuten käyttää kondomia.
Ap ota print screen teidän keskustelusta (suttaa nimet), sillä nillittäjät hiljenee ;)
Ap aiotko kertoa tänne miehen reaktion? Se olisi kiva kuulla. Vaikka kyllä kävis täysin järkeen jos et halua tänne enää kommentoida :-(
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:27"]Ap ota print screen teidän keskustelusta (suttaa nimet), sillä nillittäjät hiljenee ;)
[/quote]
Mikään ei saa true nillittäjiä hiljenemään :-DD
Ei apta kiinnosta enää kommentoida mitään vinkuvonkujille.
ap, älä välitä noista palsta-nipoista, ei kannata kommentoida heille mitään, innostuvat vaan enemmän! Kerrot miehelle illalla! Tulehan sitten kertomaan miten kävi :)
Kyllä minä olen saanut tuntemattomilta ihmisiltä viestejä facebookissa, eikä ne ole mihinkään muut kansioon ikinä menneet.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 12:55"]
Tuollaisille naisille on oma nimityksensä, joka ei ole kovin kaunis...
[/quote]Entäs sille miehelle. Käviskö koko kylän SONNI. Vai mieshuora. tAI miten olis ihan isä?.Naiselle varmaan ajattelit nimeä ÄITI. Ei se nyt niin ruma nini ole....
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 00:53"]
Miestä ei tarvitse kiusata tällä asialla. Kun yksinhuoraaja on valintansa tehnyt on hänen ristinsä kannettava.
[/quote]Miten joku voi huorata YKSIN ?
Ja niin joo, se täytyy sanoa että vaikka tunnelma oli kiusaantunu niin silti meillä oli yllättävän hauskaa. Ja hän vaikutti todella hyvältä tyypiltä, semmoselta jonka uskaltaa päästää lapsensa lähelle. Eihän tuo vaikutelma välttämättä paikkaansa pidä, sen näkee vasta ajan kanssa JOS mies nyt kuvioissa pysyy. Ja mies aiko soittaa äidilleen tänään tästä. Ap
Kyllä tässä se lapsen oikeus isäänsä painaa eniten. Kerro, mutta älä nyt heti ekassa viestissä, miel.puhelimessa jos ette voi tavata. Ehkä se on miehelle iloinenkin asia ja mitä kuitenkaan häviät jos mies ei halua olla lapsen elämässä mukana. Et sä tätä voi viivyttääkään.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 15:11"][quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 00:53"]
Miestä ei tarvitse kiusata tällä asialla. Kun yksinhuoraaja on valintansa tehnyt on hänen ristinsä kannettava.
[/quote]Miten joku voi huorata YKSIN ?
[/quote]
Minä oon ilmeisesti aika taitava! Ap
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 15:14"]Kyllä tässä se lapsen oikeus isäänsä painaa eniten. Kerro, mutta älä nyt heti ekassa viestissä, miel.puhelimessa jos ette voi tavata. Ehkä se on miehelle iloinenkin asia ja mitä kuitenkaan häviät jos mies ei halua olla lapsen elämässä mukana. Et sä tätä voi viivyttääkään.
[/quote]
Ihana ku joku on läsnä tilanteessa :-D
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 15:05"]
Tännehän on tullu tekstiä! En nyt millään viitsi kaikkiin kommentteihin alkaa vastaamaan, mutta lävitte ne lukasin. (ja iso osa niistä on teidän keskenään inttämistä) Mies oli aamuvarhasella lähteny ajeleen ja oli meidän seurassa parisen tuntia. Aluksi vauvan kummitäti ja hänen mies oli seurana (ihan vaan varalta) mutta pian jäätiin sitten ihan kolmestaan. Vauva oli onneksi hyvällä tuulella, ei mies heti traumatisoitunu rääkyvästä muksusta. Otti ihan kontaktia vauvaan, nauro vaan ettei ole ikinä livenä edes nähny vauvaa näin läheltä. Superkiusaantunu tunnelma alussa, eikä se kiusaantuineisuus kokonaan kadonnu missään vaiheessa. Otin puheeksi sen että oon 100% varma että se on isä mutta että tietty tehdään testit. Se sano ettei epäile mun sanaa (vaikka tietty epäilee) Lähtiessä vielä sano että hän on vielä aivan pihalla kaikesta ja pulssi on taivaissa mutta kiinnostas kovasti olla vauvan elämässä. Jäi vielä tänne (ei siis meille vaan jonkin sukulaisen luo) ja tavataan vielä viikonlopun aikana. Ja te provo-huutelijat, oon tosi pahoillani jos tässä ei ollu tarpeeksi villejä käänteitä, ehkä mielikuvitus on joulukinkun jäljiltä vielä ruosteeasa. Ap
[/quote]
No niin varmaan. Taitaa tosiaan olla järjen juoksu vähän ruosteessa, Ota ihmeessä kuppi kahvia ennen kuin jatkat.
Miten av-mamman suu pannaan, kun yksi kaunis päivä oven taakse pahmahtaa joku lortto ja kertoo miehesi olevan isä vuosien takaisen kännipanon seurauksena? Vieläkö löytyisi ymmärrystä?
[/quote]Miehen häpeähän se ois.Ja lapsesta on vastuu kannettava.En ainakaan sellaista miestä katselisi joka ei lapsestaan huolehtisi jos saisi sellaisesta tietää.
Ei haittaisi sekään, jos miehesi yllättäen kuolla kupsahtaisi ja tuntematon lapsi perisi teidän yhteistä omaisuutta? Edellyttäen tietysti, että mies olisi tunnustanut isyyden.
Kertokaa kultaiset av-mammat tilaanteesta jos sattuisi omalle kohdalle!
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 15:20"][quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 15:05"]
Tännehän on tullu tekstiä! En nyt millään viitsi kaikkiin kommentteihin alkaa vastaamaan, mutta lävitte ne lukasin. (ja iso osa niistä on teidän keskenään inttämistä) Mies oli aamuvarhasella lähteny ajeleen ja oli meidän seurassa parisen tuntia. Aluksi vauvan kummitäti ja hänen mies oli seurana (ihan vaan varalta) mutta pian jäätiin sitten ihan kolmestaan. Vauva oli onneksi hyvällä tuulella, ei mies heti traumatisoitunu rääkyvästä muksusta. Otti ihan kontaktia vauvaan, nauro vaan ettei ole ikinä livenä edes nähny vauvaa näin läheltä. Superkiusaantunu tunnelma alussa, eikä se kiusaantuineisuus kokonaan kadonnu missään vaiheessa. Otin puheeksi sen että oon 100% varma että se on isä mutta että tietty tehdään testit. Se sano ettei epäile mun sanaa (vaikka tietty epäilee) Lähtiessä vielä sano että hän on vielä aivan pihalla kaikesta ja pulssi on taivaissa mutta kiinnostas kovasti olla vauvan elämässä. Jäi vielä tänne (ei siis meille vaan jonkin sukulaisen luo) ja tavataan vielä viikonlopun aikana. Ja te provo-huutelijat, oon tosi pahoillani jos tässä ei ollu tarpeeksi villejä käänteitä, ehkä mielikuvitus on joulukinkun jäljiltä vielä ruosteeasa. Ap
[/quote]
No niin varmaan. Taitaa tosiaan olla järjen juoksu vähän ruosteessa, Ota ihmeessä kuppi kahvia ennen kuin jatkat.
[/quote]
Mä olen 25 vuotias nainen ja ikinä en ole vauvaa pitäny sylissä :-D Läheltä nähnyt vaan ystävän vauvan muutama kuukausi sitten, syliin en uskaltanu ottaa. Ei kaikki elä vauvoja lähipiirissä.
Aika erikoinen tapaus. Te kaksi olette pitäneet keskenään hauskaa - siis käytännössä ihan vieraita toisillenne ja nyt teillä yhteinen lapsi? Ja ihmeen rauhallisesti mies otti tiedon vastaan! Itse olisin kyllä ollut aika sekaisin, kun ei ole juurikaan aikaa totutella ajatukseen. Ehkä kaveri on jonkinlaisessa shokissa vielä? Mutta joka tapauksessa toivotan onnea itsekullekin tuossa yhtälössä.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 10:23"]
Miten av-mamman suu pannaan, kun yksi kaunis päivä oven taakse pahmahtaa joku lortto ja kertoo miehesi olevan isä vuosien takaisen kännipanon seurauksena? Vieläkö löytyisi ymmärrystä?
[/quote]Miehen häpeähän se ois.Ja lapsesta on vastuu kannettava.En ainakaan sellaista miestä katselisi joka ei lapsestaan huolehtisi jos saisi sellaisesta tietää.
[/quote]
Ei haittaisi sekään, jos miehesi yllättäen kuolla kupsahtaisi ja tuntematon lapsi perisi teidän yhteistä omaisuutta? Edellyttäen tietysti, että mies olisi tunnustanut isyyden.
[/quote]No ei tietenkään. Jos se olisi miehen lapsi sillä olisi tietenkin oikeus periä isänsä. Minkälaisia materialisteja ihmiset on jos ei eden oma lapsi saisi periä isäänsä.Sitäpaitsi lapsi perisi isänsä omaisuutta ei minun. Jos isä kuolee, lapset perivät isänsä osuuden eivät koko omaisuutta. Perintö sille jolle perintö kuuluu :)
Miten sait miehen nimen selville?
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 18:02"]Minä taas en käsitä, miten kukaan ei osaa ajatella tilannetta miehen näkökulmasta. Miltä tuntuu kuulla, että on jo tullut isäksi, eikä asialle voi itse enää tehdä mitään. Ainoa, mitä on voinut tehdä on olla harrastamatta ollenkaan seksiä? Ei ole minkäänlaista sananvaltaa noin suureen asiaan, vaan on tahtomattaan tullut isäksi. Ja vaikkei nainen vaatisikaan mitään rahaa tms. niin tuskin mies silti ajattelee "päässeensä pälkähästä".
[/quote]
Tämä asia on hyvin helppo välttää - käytä aina kortsua. En ymmärrä, miten tällainen pieni, käytännön asia voi olla miehille niiiiin vastenmielinen, mutta sitten itketään, kun tullaan pakosta isäksi?! Kannattaisiko miettiä aivoilla eikä alakerran pikkuaivoilla?