Olen aina halunnut lapsia, mutta en uskaltanut aloittaa seurustelusuhdetta koska en usko naisten kaipaavan enää elämän kestäviä avioliittoa
Kommentit (32)
Annie kirjoitti:
Mulla ois rakkautta antaa ja olen yhden miehen nainen. Ikää kohta 36, on vaan elämä järjestänyt kaikkea yllättävää eteen. Haluaisin naimisiin ja lapsia, rupeaa vaan olemaan kiire pikkuhiljaa. Haaveita on kyllä, ainakin yksi täällä, joka uskoo tosirakkauteen.
Huolisitko oikeasti ap:n? Minä en ikimaailmassa huolisi, eikä kyllä tarvitsekaan, sillä olen lapseni tehnyt jo ja olen ollut lasten isän kanssa parisuhteessa yli 20 vuotta. Valitsin parhaan ihanimman miehen, en tyytynyt rupuiseen.
M54 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu miesten suhteen. Vaikka olen vielä nuori, en halua suhdetta, joka päättyy keski-iässä siihen että olen miehen mielestä liian vanha ja epähaluttava. Tuntuu että miehet eivät enää osaa arvostaa elinikäistä kumppanuutta ja ovat niin ulkonäkökeskeisiä etteivät kestä naisen ikääntymistä. Ja tämä mielikuva on tullut nimenomaan tältä palstalta. En näe mitään järkeä olla suhteessa, jossa vain odotan sitä päivää jolloin mies toteaa että ryppyjä on liikaa ja suhde on ohi.
Jos hankit lapset tarpeeksi nuorina eli 18-22 miehen tarve etsiä nuorempaa tulee vastaan vasta kun teidän lapset on aikuisia. Voit myös olla järkevä ja ottaa nuorena itseä 15-20v vanhemman jolloin miehen tarve nuoreen naiseen on jo heti tyydytetty.
Noin vanha, eikä tiedä rakkaudesta mitään. Sääli.
Kuule ap. Onko kaikki miehet samanlaisia keskenään? Onko kaikki ihmiset samanlaisia keskenään? Onko naiset ihmisiä?
Miehetkö perinteisesti haluavat koko elämän mittaisia avioliittoja? Miehetkö eivät koskaan vaihda vaimoaan nuorempaan?
Sitä paitsi 90% mun tuntemista pariskunnista on olleet naimisissa vain kerran, ja nekin jotka ovat nuorena erehtyneet esim. alkoholistin tai muuten sekopään kanssa naimisiin ovat toisella kerralla ottaneet paremman puolison ja olleet kymmeniä vuosia naimisissa ja todennäköisesti lopun ikäänsä.
Ai kamala. Kuulostat ihan yhdeltä tutulta mieheltä. 32 v neitsyt mies joka elää ruusunpunaiset lasit silmillään. Hänen mielestään suhdetta ei kannata aloittaa eikä varsinkaan seksiä harrastaa ennen kuin on varma, että yhdessä ollaan hautaan asti. Laulaa nämä näkemyksensä naiselle viesteillä ennen ensimmäisiä treffejä, joita ei sitten tietenkään koskaan tulekaan.
Kaikkea sitä. Miksi täytyy olla niin mustavalkoinen, että joko elämänkestävä suhde tai ei suhdetta (tai edes yrityksiä) ollenkaan? Ihan pimeää settiä.
Onpa tosi hämmentävää. Kaikki tuttavani (nuoret naiset), joiden kanssa olen puhunut nimenomaan haaveilevat siitä koko elämän kestävästä yhdestä suhteesta ja pyrkivät sellaiseen . Ehkä olet etsinyt vääristä piireistä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa tosi hämmentävää. Kaikki tuttavani (nuoret naiset), joiden kanssa olen puhunut nimenomaan haaveilevat siitä koko elämän kestävästä yhdestä suhteesta ja pyrkivät sellaiseen . Ehkä olet etsinyt vääristä piireistä.
Veikkaan, että ap ei ole etsinyt naista yhtään mistään piireistä.
Vierailija kirjoitti:
M54 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu miesten suhteen. Vaikka olen vielä nuori, en halua suhdetta, joka päättyy keski-iässä siihen että olen miehen mielestä liian vanha ja epähaluttava. Tuntuu että miehet eivät enää osaa arvostaa elinikäistä kumppanuutta ja ovat niin ulkonäkökeskeisiä etteivät kestä naisen ikääntymistä. Ja tämä mielikuva on tullut nimenomaan tältä palstalta. En näe mitään järkeä olla suhteessa, jossa vain odotan sitä päivää jolloin mies toteaa että ryppyjä on liikaa ja suhde on ohi.
Jos hankit lapset tarpeeksi nuorina eli 18-22 miehen tarve etsiä nuorempaa tulee vastaan vasta kun teidän lapset on aikuisia. Voit myös olla järkevä ja ottaa nuorena itseä 15-20v vanhemman jolloin miehen tarve nuoreen naiseen on jo heti tyydytetty.
Noin vanha, eikä tiedä rakkaudesta mitään. Sääli.
naiset puhuu tunteista. naisen tunne elämä vaihtelee nopeammin kuin kuin mikään muu maailmankaikkeudessa.
miehet puhuu lapsista ja heidän hyvinvoinnista. tämän takia kunnon miehillä ja naisilla on suomessa kohtaamis ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M54 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu miesten suhteen. Vaikka olen vielä nuori, en halua suhdetta, joka päättyy keski-iässä siihen että olen miehen mielestä liian vanha ja epähaluttava. Tuntuu että miehet eivät enää osaa arvostaa elinikäistä kumppanuutta ja ovat niin ulkonäkökeskeisiä etteivät kestä naisen ikääntymistä. Ja tämä mielikuva on tullut nimenomaan tältä palstalta. En näe mitään järkeä olla suhteessa, jossa vain odotan sitä päivää jolloin mies toteaa että ryppyjä on liikaa ja suhde on ohi.
Jos hankit lapset tarpeeksi nuorina eli 18-22 miehen tarve etsiä nuorempaa tulee vastaan vasta kun teidän lapset on aikuisia. Voit myös olla järkevä ja ottaa nuorena itseä 15-20v vanhemman jolloin miehen tarve nuoreen naiseen on jo heti tyydytetty.
Noin vanha, eikä tiedä rakkaudesta mitään. Sääli.
naiset puhuu tunteista. naisen tunne elämä vaihtelee nopeammin kuin kuin mikään muu maailmankaikkeudessa.
miehet puhuu lapsista ja heidän hyvinvoinnista. tämän takia kunnon miehillä ja naisilla on suomessa kohtaamis ongelma.
Plääh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M54 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu miesten suhteen. Vaikka olen vielä nuori, en halua suhdetta, joka päättyy keski-iässä siihen että olen miehen mielestä liian vanha ja epähaluttava. Tuntuu että miehet eivät enää osaa arvostaa elinikäistä kumppanuutta ja ovat niin ulkonäkökeskeisiä etteivät kestä naisen ikääntymistä. Ja tämä mielikuva on tullut nimenomaan tältä palstalta. En näe mitään järkeä olla suhteessa, jossa vain odotan sitä päivää jolloin mies toteaa että ryppyjä on liikaa ja suhde on ohi.
Jos hankit lapset tarpeeksi nuorina eli 18-22 miehen tarve etsiä nuorempaa tulee vastaan vasta kun teidän lapset on aikuisia. Voit myös olla järkevä ja ottaa nuorena itseä 15-20v vanhemman jolloin miehen tarve nuoreen naiseen on jo heti tyydytetty.
Noin vanha, eikä tiedä rakkaudesta mitään. Sääli.
naiset puhuu tunteista. naisen tunne elämä vaihtelee nopeammin kuin kuin mikään muu maailmankaikkeudessa.
miehet puhuu lapsista ja heidän hyvinvoinnista. tämän takia kunnon miehillä ja naisilla on suomessa kohtaamis ongelma.
Ja silti miehet ovat niitä, jotka jättävät sekä vaimon että lapset kuin nallin kalliolle kun kikkeliä alkaa kutkuttaa toisaalla. Ja vinkuvat vielä siitä, että joutuvat pieneltä osin osallistumaan omien jälkeläistensä elinkustannuksiin.
Lapset maailmalle ja siististi lusikat jakoon. Tähän haaveeseen nukahdan illalla. M28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M54 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu miesten suhteen. Vaikka olen vielä nuori, en halua suhdetta, joka päättyy keski-iässä siihen että olen miehen mielestä liian vanha ja epähaluttava. Tuntuu että miehet eivät enää osaa arvostaa elinikäistä kumppanuutta ja ovat niin ulkonäkökeskeisiä etteivät kestä naisen ikääntymistä. Ja tämä mielikuva on tullut nimenomaan tältä palstalta. En näe mitään järkeä olla suhteessa, jossa vain odotan sitä päivää jolloin mies toteaa että ryppyjä on liikaa ja suhde on ohi.
Jos hankit lapset tarpeeksi nuorina eli 18-22 miehen tarve etsiä nuorempaa tulee vastaan vasta kun teidän lapset on aikuisia. Voit myös olla järkevä ja ottaa nuorena itseä 15-20v vanhemman jolloin miehen tarve nuoreen naiseen on jo heti tyydytetty.
Noin vanha, eikä tiedä rakkaudesta mitään. Sääli.
naiset puhuu tunteista. naisen tunne elämä vaihtelee nopeammin kuin kuin mikään muu maailmankaikkeudessa.
miehet puhuu lapsista ja heidän hyvinvoinnista. tämän takia kunnon miehillä ja naisilla on suomessa kohtaamis ongelma.
Ja silti miehet ovat niitä, jotka jättävät sekä vaimon että lapset kuin nallin kalliolle kun kikkeliä alkaa kutkuttaa toisaalla. Ja vinkuvat vielä siitä, että joutuvat pieneltä osin osallistumaan omien jälkeläistensä elinkustannuksiin.
juuri siksi lihavoin "kunnon" sanan ettei sekoiteta sika miehiin ja silti sekotettiin.
Yksinhuoltajuus on minulle poissuljettu vaihtoehto, koen vanhemmuuden niin isoksi vastuuksi että tarvitsen siihen kumppania. Mutta kumppanuusvanhemmuus on tosiaan käynyt mielessä ja hyvinkin voi olla ratkaisu tilanteeseen. Tosin siinä pelkään, että minulle herää tunteita toista vanhempaa kohtaan.