@@@ HAIKKARIT @@@
Heippa!
Mitä teille kuuluu? Vanha pino ei näköjään ole iskenyt tulta pitkään aikaan, joten aloitinpa uuden.
Ampia huhuilen! Kiinnostaisi kovin, missä mallissa Nasun vierastaminen on? Ja muutkin, kuulumisia olisi kiva lukea!
Meillä asuu valloittava taapero, jolla tosin uhmaikä taitaa pukata jo päälle, sen verran äkäisesti tavarat ottavat kyytiä, jos joutuu toimimaan äidin tahdon mukaan vastoin omaa tahtoaan. Mutta vierastaminen on pahentunut vieläkin! Luulin toukokuussa, että pahimman täytyy jo olla päällä mutta ei.
Olen ihan väsyksissä jo tuon asian kanssa. Miten voi olla niin paha vieraspelko ja kestää niin kauan! Mummoa huudetaan edelleen joka kerta, vaikka käy vähintään kerran viikossa. Ukkien lähettyville en ole kehdannut enää aikoihin Veivetyistä viedä, sillä olen huomannut kaikkien osapuolten uupuvan tilanteeseen. Totta ihmeessä ukit haluaisivat olla lapsenlapsensa kanssa tekemissä mutta kun siitä ei tule yhtään mitään. Veive huutaa jo kurkku suorana siinä vaiheessa, kun häntä yrittää nostaa mummolassa autosta pois..
Myös kaikki muut vieraat tilanteet, paikat, asiat pelottavat. Sähkövatkain, sauvasekoitin, lentokoneet, imuri, asioiminen pienissä kaupoissa, järven ylittäminen lossilla (vaikka pysyttiin autossa sisällä). Ja tuhat muuta. Kerhotkaan eivät ole onnistuneet, mitä siellä huudattamaan toista, kun kukaan muu ei sitten mitään kuule. Rasittavaa. Olemme jumiutuneet kotiin, sillä en jaksa enää kulkea huudattamassa Veiveä. Kaupoissa tietysti käydään ja puistoissa ja noissa Veive viihtyykin hyvin. Mutta voisi kyllä sanoa, että väsyttää ja mitään en toivo hartaammin, kuin että viimeinkin tilanteemme helpottaisi. Kotona Veive onneksi on herttainen, todella helppo lapsi.
Niin, ja raskauduin! Meille syntyy toinen veivttelijä keväällä. Toivottavasti helppo, hyvin nukkuva vauva! Pääsisivät suku ja tututkin sitten kertomaan, että no niin, eivät vain osannee kasvattaa ensimmäistä. Semmoistahan se on..
Terveisin väsyä ja pahoinvointia poteva Jilla
Kommentit (25)
Kiitos onnitteluista! Raskauteni etenee vauhdilla, maha taitaa alkaa kasvaa vähitellen..
Yllättynyt olin, kun pino sattui silmiin! Nostan tämän nyt ja palailen kirjoittamaan kuulumisia myöhemmin! Kiinnostaisi hirveästi tietää, missä päin maata te asustelette, Ampi! Matkit nimittäin aika loistavasti oman kotiseutuni murretta toisinaan :-). Palaillaan!
t: Jilla
Olipa mukava nähdä tämä pino taas :D Meillä tahti jatkuu samana, kaksi riiviötä painaa ympäri kotia ja kuopus tuli tänään jo 2kk!
Nyt ei ehdi enempää, kun kuopus turautti juuri kakat vaippaan ja alkaa kiukuta oloaan, mutta Elinelle imetyksestä sen verran, että minä imetän tällä hetkellä kahta lasta eli vauvan lisäksi tuota kakkosta, jolla ikää nyt 1v10kk :)
Porenn ja kolme tyttöä
Täällä on ilmassa turhautumista ja ärsytystä juuri nyt. Tapasin juuri pitkästä aikaa erään äidin ja poing poing päätä on lyöty seinään. Juuri tämän ihmisen kohdalla tuntuu, että vaikka jollain puheen tasolla ollaan sitä mieltä, että lapset ovat erilaisia niin ei sitten kuitenkaan ymmärretä. Rivien välistä luen, että minua pidetään erittäin herkkänahkaisena. Ehkä pehmoäiti olenkin, mutta ehkä Ilo on pehmolapsi, herkkä sellainen. Että yksin minä en ole sitä sellaiseksi tehnyt. Eihän Ilo arjessa (nykyään) mene pois tolaltaan, ja on muutenkin helpon tuntuinen (rauhallinen, arka, kiltti) lapsi ulkopuolisen silmissä.
Nyt siis hämmästeltiin hoitotätiä, joka nyt yhden itkun takia soittaa äidin takaisin. Että ei voida ymmärtää, että Ilo menee niin pois tolaltaan, että mikään ei tehoa. Ja että hoitotätikin (toki vain) 14 lapsen kokemuksella tajuaa sen. Enhän minä pikkuitkusta välittäisi, tuskinpa hoitotätikään. Eikä ymmärretty, että minusta oli ihan oikein, että täti soitti, ja että minusta on tärkeää, että lapsi jää hoitoon mielellään. (Täällä Saksassa on pidempi totutteluvaihe, joka ainakin Ilon kanssa tuntuu hyvältä - mutta sitäkin piti hämmästellä. Suomessahan käydään käväisemässä ja hoitoon vaan eli eiköhän se nyt riitä. Ei ymmärretty, että voin olla sitä mieltä, että se on ihan hyvä systeemi, vaikka muuten minulla on paljonkin kritisoitavaa paikallisesta lastenhoitojärjestelystä.)
Turhautuneena purkautuu Eline
Kiitos vaan kovasti, mutta ei meikäläisestä kyllä yhtään superäidiltä tunnu :D Koko ajan on tekemättömiä asioita ja tuntuu, että lapset vaan kiukuttelee puolet päivästä ;) Ulkona pitäisi olla kuulemma tuntikaupalla joka päivä, missä ihmeen välissä, kysyn vaan. Tässä vaiheessa sitä huomaa, että voi pojat, että yhden kanssa olikin helppoa! Hih! Itsepä olen tieni valinnut ;)
Jaahas, siihen katkesi taas tämä kirjoitus, kuopuksella kilahti.
Porenn ja tyttöset, kuopus " jo" 2½kk
Hei kaikille! Pitkästä aikaa surffailen aalloilla, ja tulitte mieleeni. Haku päälle ja siellähän te olitte! Nostan vanhan pinon kun en uuttakaan kehtaa aloittaa.
ONNEA Porenn, ja ONNEA Jilla! Voi ihmettä.
Vierastaminen on ikävä juttu, tsemppiä Jilla! Ilo ei koskaan ollut mikään mahtivierastaja, mutta riittävästi kuitenkin. Kesä toi suuren muutoksen. Tosin arka Ilo on edelleen, mutta varsinainen vierastusitku on hyvin satunnaista, ja muutenkin reippautta on huimasti enemmän. Helpottaa kummasti elämää.
Viimeisin unikoulu on onnellisesti ohi, ja vihdoinkin näyttää hyvältä. Toivottavasti tämä pitää. Kesälomaretki Suomeen sai kaiken taas sekaisin, voi pyöritystä. Ja sitten Saksan kotona kipeäksi ja sitä rataa...
Piti/pitäisi/haluaisin laittaa Ilon hoitoon pariksi-kolmeksi päiväksi viikossa, muutamaksi tunniksi kerralla. Olen ollut niin liki että haluaisin hiukan omaa tilaa - oletan että ymmärrätte. Yksi hoitotäti löytyi, ja muutaman tutustumiskerran jälkeen tädin " käskystä" lähdin heti ovelta pois kun näytti hyvältä, mutta paniikkihan siitä tuli. Täti soitti, että ei saa Iloa rauhoittumaan, tule hakemaan. Ja tuli sellainen tunne, että täti haluaa luovuttaa. Pitää varmaan sittenkin etsiä se au pair. Ääh.
Mutta muuten meillä asuu iloinen ja aurinkoinen pikku taapero. Ilosta tulee vissiin isona Järjestelijä. Pinotaan, laitetaan kiposta toiseen milloin kolikoita, palikoita, kirjoja, pulloja jne.
Mutta terveiset meiltä, saa nähdä huomaako kukaan liittymistäni seuraan. :)
Elina ja Ilo 19 kk
PS. Kehtaanko kysyä, imettääkö kukaan teistä vielä? Minulla oli suuri tavoite imettää puoli vuotta, mutta sillä tiellä ollaan edelleen... Jotain ryhtiä olen siihen hommaan saanut viimeisimmän unikoulun myötä, ja nyt hion strategiaa tulevaan. Ilo ei vieläkään syö kunnolla - liekö syy siihen tämä imetys. Mutta taisteluitta Ilo ei rakkaasta rinnasta luovu, joten katsotaan miten käy.