Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä kyseessä? Arvaamaton käytös
26.12.2014 |
Haluaisin kuulla mielipiteitänne, mistä tässä on kyse, millaisesta ihmistyypistä tai jos teillä on ollut samankaltaisia kokemuksia. ELi kyse on isästäni, käyttäytynyt aina niin, ettei kukaan oikein tiedä mistä milloinkin puhaltaa ja tuulee. Missään nimessä ei ole ollut ns. lapsiperheihmistyyppiä, silti äitini kanssa hommasi yhteensä 3 lasta, en tiedä miksi. Itse en ole perhettä perustamssa, osaksi koska omat vanhempani ja kasvaminen heidän perheessään kasvatuksensa tuloksena pilasi jotain itsestäni jota en vieläkään osaa määritellä, mutta samaa en toivo omille lapsilleni joita ei siis tulossa. Joka tapauksessa, isäni on tyypilinen status-ihminen ja ulkokuorisuus tärkeää, käynyt itse kauppakorkean ja juurikin semmoista maailmaa heijastaa. Lapsena häntä sai pelätä, ei myöskään edes vastannut jos häneltä kysyi jotain etenkin jos uutiset telkassa, silloin ärjyi" hiljaa". Näytti aina vaivaantuneelta ja suuttuneelta jos jotain asiaa hänelle, sai olon tuntumaan paskaksi. Kiintoisasti sai myös yrittämään miellyttämään. Energialtaan negatiivinen, ahdistava, kuristava, tiukka, jos esim. kotona rentouduit nuorena sohvalla istuen ja telkkaa katsoen saattoi suuttua jo tästä ja huutaa ohi mennessään äkäisesti "mitä paskaa taas katotaan!". Omat ohjelmat kuitenkin piti katsoa muiden ollessa hiljaa tai taas suuttuminen. Vanhemmiten jonkin verran lientynyt mutta silti arvaamattomuus säilynyt. En ole saanut henkistä tukea silloin kun olisin tarvinut. Olen joutunut käymään terapiassa josta myöskin suuttui, ettei vaan sinne mennä puhumaan mitään (ulkokouorisuus). Terapiahan oli tarpeen jo siksikin että jouduin raa'an hyökkäyksen uhriksi jossa meinasin kuolla. En nähnyt eteeni turman jälkeen ja pyysin isää hoitamaan yhteyksiä poliisiin, ei kyennyt (huonot hermot) vaan pakeni omiin asioihinsa, ja minä hoidin kaikki asiat silmät yhä verisinä. Sitten kun olin saanut kaikki hoidettua pakettiin, niin tekijän, poliiisin, juristit jne ja istunto tuli oikeudenkäynteineen, siihen tuli paikan päälle kylläkin. Joka tapauksessa, huonohermoinen siis, paitsi jos kyse omasta (!) menestyksestään - kykenee ihan mihin saavutuksiin vain ja onkin ollut johtajana. Lapsiltaan vain vaatii asioita, suorituksia, statuksia, mutta ei ole älynnyt evästää lapsia menestykseen niin mitenkään. Kaikki ollut negatiivista. Esim. emme voineet perheenä mennä ravintoloihin, koska kerran kun kokeiltiin syöttötuoli-ikäiseltä siskolta tippui lusikka lattialle ravintolassa ja näin ollen "meidän perhe ei osaa käyttäytyä." Ulkokouorisuuden säilyttäminen menee niin pitkälle että esim. naapurit saivat tuhota tontin puoleltamme omia vanhoja puitamme (väitivät jotain lehtiä lentävän räystäälle) ja isä sanoi siihen vain "saatte vaikka kaikki puut" koska haluaa olla ulkopuolisille aina omiensa (omankin perheen) kustannuksella tällainen. Jotkut hänen reaktioistaan ovat aivan ihmeellisiä, siksi tuli tänään mieleen kirjoittaakin tämä juttu. Esimerkiksi tänään joulupäivänä kun perhettä oli tullut kotiin ja kaikki ihan ok meininkiä, veli asensi asetuksia koneelleni ja minä otin oppia että miten videoita siirretään, sisko katsoi telkkaa ja äiti ja hän myös, no sitten tuli myöhäisen iltapissityksen (minuutti pihalla, ollut jo siis kunnon iltalenkillä kanssani aiemmin) aika ja tapana on että isä vie koiran minutiiksi pihalle ja sitten takaisin. No, teki näin ja tuli sisälle, koira juoksi hihna kiinni itsessään meidän luo sohvalle, minä irroitin hihnan pannasta ja koira ynisi huomiota siskolta, isä tulee sitten sieltä sarkastisesti sanomaan näin "Ette edes koiraa saanut irrotettua!" johon minä sanoin asiallisesti "onhan koira irroitettu hihnasta", mutta hän vain kääntyi kannoillaan ja röhötyyppinen "mitä sakkia, meen maate"-ilme päällään ikään kuin tilanteen voittaen. Taas meni pilalle tunnelmat. Siis mitä hemmettiä? Ja jos tarkoituksena oli osoittaa minun tai muiden aikuisten lasten "laiskuus" kun kehdattiin joulupäivän myöhäisiltana rentoutua sohvan äärellä, niin halojaa. Ei se minuutin kierrähdys pihassa mitään ole, minä vein koiran aiemmin 1, 5 tunnin lenkille ja sitä ennen treeniä ja juoksemista ulkona. Siis oliko pointtina vain pilata muilta tunnelma ennen unia? Hänhän meni siitä suoraan nukkumaan, sai pilattua fiilikset.
Kommentit (33)
Tietokoneessa uudet asetukset, en saanut laitettua kappalejakoja äsken. Toivoisin kuitenkin asiallisia fiksuja vastauksia eikä tällaisia "kielioppivirhe/kappalejako yms"-säätövastauksia. Vastauksesi täysin asiaton ja vittuileva. Jos et omaa SISÄLUKUTAITOA, pysy poissa vastaamasta. Vaikka mulla ei nyt toimi kappalejaot ja muutenkin myöhä ajankohta laittaa kaikkea kirjoittamaansa selkään asuun, on äö silti korkeampi kuin esim. teikäläisellä ja myös empatiaa löytyy että itselleni ei tulisi mieenkään vastata vittuilevasti, kun toinen kysyy asiallisesti mielipiteitä ja jelppiä asiaan, josta tullut jo huono fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isä oli keski-ikäisenä samantapainen, mutta nyt vanhuksena on vähän rauhoittunut. Käyttäytyy vähän paremmin ja positiivisemmin. En minä häntä mielenvikaisena ole koskaan pitänyt, luonne vain on räjähdysherkkä ja ajatusmaailma mustavalkoinen. Tuskin hän koskaan pystyy täysin kunnioittavaan käytökseen tai ajattelemaan, että toiset on yhtä hyviä tai päteviä kuin hän itse.
Kkkappalejako. Joo joo, ei puhelimella pysty mutta ei tuota ripulia myöskään pysty lukemaan.
Vastaan: Kanada.
Narsisti. Haavoja omasta lapsuudestaan. Ei parannu millään, hän luultavasti pysyy tuommoisena.
Oma isäni on samanlainen.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 04:17"]
Tietokoneessa uudet asetukset, en saanut laitettua kappalejakoja äsken. Toivoisin kuitenkin asiallisia fiksuja vastauksia eikä tällaisia "kielioppivirhe/kappalejako yms"-säätövastauksia. Vastauksesi täysin asiaton ja vittuileva. Jos et omaa SISÄLUKUTAITOA, pysy poissa vastaamasta. Vaikka mulla ei nyt toimi kappalejaot ja muutenkin myöhä ajankohta laittaa kaikkea kirjoittamaansa selkään asuun, on äö silti korkeampi kuin esim. teikäläisellä ja myös empatiaa löytyy että itselleni ei tulisi mieenkään vastata vittuilevasti, kun toinen kysyy asiallisesti mielipiteitä ja jelppiä asiaan, josta tullut jo huono fiilis.
[/quote]Juuri kukaan ei tuosta ota koppia, älykkyysösämääräsi tuskin huitelee juuri satasen yläpuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ootte tulleet parhaiten toimeen isänne kanssa, tämä siis äsken asiallisesti vastanneille "narsisti. Haavoja..."-kirjoittaneelle ja häntä vähän ylemmällä myös asiallisesti vastanneelle "keski-ikäisenä..."-kirjoittajalle.
Sille joka ei pystynyt jälleen lukemaan "ripulia", niin sepä ikävä. Tai siis ei ikävä. Ja menikö jälleen sekaisin pasmat. Ei minun ongelmaa.
Isäsi on idiootti ja tyhmäkin vielä. Sellaisia itseään täynnä olevat saappaat ovat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähemmäs 200 jos haluat tietää. Mutta äö ei elämässä tärkeää, pilvin pimein ihmisiä joilla ihanaa elämää ja älykkyydet kanin luokkaa. Joten en sinänsä perusta äö:hon asioita, kunhan näpäytin tätä minua ensiksi näpäyttänyttä vittuilijaa. ;)
Ja kaikki jotka saivan tolkun tekstistä ja kykenivät vastaamaan koherentisti osoittivat olevansa älykkäämpiä kuin nämä pöllöytensä teknisyyksiin vetoamisiin piilottaneet puupäät.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 04:27"]
Lähemmäs 200 jos haluat tietää. Mutta äö ei elämässä tärkeää, pilvin pimein ihmisiä joilla ihanaa elämää ja älykkyydet kanin luokkaa. Joten en sinänsä perusta äö:hon asioita, kunhan näpäytin tätä minua ensiksi näpäyttänyttä vittuilijaa. ;)
Ja kaikki jotka saivan tolkun tekstistä ja kykenivät vastaamaan koherentisti osoittivat olevansa älykkäämpiä kuin nämä pöllöytensä teknisyyksiin vetoamisiin piilottaneet puupäät.
[/quote]Ei sulla ole edes satasta. Sivistyssanan poimiminen sanakirjasta ei juuri mökellystäsi muuksi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tulla helpoiten toimeen tuontyyppisen ihmisen kanssa? Ilmeisesti narsisti, myös antisosiaalista persoonahäiriötä olen miettinyt että voisi sopia häneen. Ärsyttävintä ja hankalinta kanssaan on juurikin arvaamattomuus, yhtenä hetkenä mukavaa ja hetken päästä voi riita tai purkaus tulla mistä pikkuseikasta vain. Hänen kanssaan joutuu varomaan asioita, ei voi olla vapaasti. Koetan olla vähän tekemisissä mutta ei aina onnistu. Inhottaa että saa aina pilattua asioita.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 04:19"]Narsisti. Haavoja omasta lapsuudestaan. Ei parannu millään, hän luultavasti pysyy tuommoisena.
Oma isäni on samanlainen.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisen hyökkäyksen kohteeksi jouduit?
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 04:23"]Miten ootte tulleet parhaiten toimeen isänne kanssa, tämä siis äsken asiallisesti vastanneille "narsisti. Haavoja..."-kirjoittaneelle
[/quote]
Äitini mietti itsemurhaa monia vuosia. Hänenhän elämänsä oli ns. maanpäällistä helvettiä.
Nehän tietävät ketkä elää narsistikumppanin kanssa. Aina hirveitä lupauksia, että muuttuu/muuttaa tapojansa. Tätä tapahtuikin 40:n vuoden ajan.
Sisarukseni muuttivat ajoissa kotoa, eräs kyllä asui 25 vuotiaaksi asti kotona, että pystyi auttamaan äitiä. Isästänihän ei ollut mihinkään. Mikään ei kiinnostanut jnejne. Muita oli aina vain käskyttämässä.
Nyt odottelen, että koska he eroisivat. Tätäkin asiaa estää heidän uskontonsa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdyn tähän. Samoja kokemuksia oman isän kanssa. Uskon että oma syynsä on isän omassa lapsuudessa koetut miehen mallit. Isäni isä on tehnyt rakennustöitä aamusta iltaan ja sitten on vapaalla ryypännyt oikein kunnolla ja sättinyt kaikesta vaimoa ja lapsia. Siinä perheessä on koettu sekä fyysistä että psyykkistä väkivaltaa. Lapset on hankittu nuorina ja sodan jälkeen Suomen vaurastuminen on ajanut lasten huomioimisen edelle. Nämä lapset ovat tottuneet että työtä on tehtävä jotakin saavuttaakseen. Sittemmin ajat ovat muuttuneet. Olen havainnut että varsinki stressaavissa tilanteissa toimintakyky heikkenee ja stressi pahentaa äkkipikaisuutta ja tuntuu kuin sama levy jäisi pyörimään.
Ollaan pahoina aikoina ruvettu sanomaan suoraan asioista ja isän käytöksestä hänelle. Ja vuosien saatossa hän on jopa toisinaan ruvennut kuuntelemaan. Hän huolestuu edelleen lastensa asioista ja vaikuttaa silloin viisastelevan yms. mutta taustalla on tunne siitä ettei voi tehdä asialle mitään ja silloin on hyvä muistuttaa että me eletään ihan omaa elämää ja hoidetaan omat asiamme parhaamme mukaan.
Nyt itse lasten vanhempana ole miettinyt miten paljon vanhempi tekeekään ratkaisuja ja miten ne vaikuttavat lapsiin. En varmasti ole ollut täydellinen vanhempi, mutta olen yrittänyt antaa aikaa ja huomiota, syliä ja kehuja tasapuolisesti. Toki välillä on asetettava rajat ja toisinaan olen itsekkäästi ottanut itselleni omaa aikaa vaikka katsoen tv:tä. Maailma muuttuu ja niin muuttuu vanhemmuuskin.
Edelleen voit trollata jotain kielioppivirheistä tai ö/o:sta, en takerru pisteisiin kun pääasia ei liene pisteissä. Ihmeesti tuntuu kinnaavan sinua se, että olisin sinua älykkäämpi, miksiköhän. Se on tässä jo osoitettu, kun et kyennyt sisälukutaitoa hyödyntämään. Älykäs ihminen kykenee löytämään punaisen langan ja saa asioista tolkun, koska aivot raksuttavat kuin mummon ompelukone siksakkia. Kuittailulla tekstin tolkuttomuudesta sait vain itsesi pussitettua tyhmyreiden klubiin. Jos et olisi yrittänyt olla nokkela (aka vittuileva), olisit saattanut pysähtyä ajattelemaan ja raksuti raksuti.... aivot olisivat EHKÄ lähteneet hurruuttelemaan.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 04:41"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 04:23"]Miten ootte tulleet parhaiten toimeen isänne kanssa, tämä siis äsken asiallisesti vastanneille "narsisti. Haavoja..."-kirjoittaneelle
[/quote]
Kysymykseenhän en vastannut. Muuta en osaa sanoa, kuin että et voi vain elää narsistin kanssa. Heti kun itse muutin kotoa, niin hänestä tuli erilainen. Tulee puheluita "miten voit" yms, jos häneen ei pidä itse yhteyttä. Äitilläni silti elämä vielä vaikeaa.
Palatakseni edellisiin, en tietenkään tiedä, että onko isäsi narsisti. Hänhän saattaa vaikka sairastaa jotain, tai ikävöidä vaikka nuoruusaikojaan. :)
Pahoittelen kirjotusvirheitä tiukkapipot!
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 04:44"]
Edelleen voit trollata jotain kielioppivirheistä tai ö/o:sta, en takerru pisteisiin kun pääasia ei liene pisteissä. Ihmeesti tuntuu kinnaavan sinua se, että olisin sinua älykkäämpi, miksiköhän. Se on tässä jo osoitettu, kun et kyennyt sisälukutaitoa hyödyntämään. Älykäs ihminen kykenee löytämään punaisen langan ja saa asioista tolkun, koska aivot raksuttavat kuin mummon ompelukone siksakkia. Kuittailulla tekstin tolkuttomuudesta sait vain itsesi pussitettua tyhmyreiden klubiin. Jos et olisi yrittänyt olla nokkela (aka vittuileva), olisit saattanut pysähtyä ajattelemaan ja raksuti raksuti.... aivot olisivat EHKÄ lähteneet hurruuttelemaan.
[/quote]Minä alkuperäinen kuittailija en ole muutamaan toviin edes näitä lukenut, mutta tämä on pakko sanoa: jos olisit puoliksikaan niin fiksu kuin kuvittelet olevasi, olisit ratkaissut ongelmasi ilman vauvapalstoja.
Kiitos ihanista fiksuista vastauksista, luin tarkasti ja huomaan yhtäläisyyksiä. Huonohermoisuus on ikävä asia ja ei varmaan itse ole missään vaiheessa tiedostanut, kuinka on vaikuttanut lapsiinsa.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 04:23"]Miten ootte tulleet parhaiten toimeen isänne kanssa, tämä siis äsken asiallisesti vastanneille "narsisti. Haavoja..."-kirjoittaneelle
[/quote]
Vielä täällä 'narsistin lapsi'.
Tuossa joku kirjoitti isästään, että oma isähahmo ollut huono. Sitähän hän ei tiedä/myönnä. Aina puhuu, että oma isä ollut niin hyvä, vaikka äidilleni kertonut kuinka (mieli)sairas oma isäkin ollut.
Narsistin kanssa jos elää, niin helposti itse alkaa ajattelemaan narsistin tavoin. Itse omalla kohdalla huomannut tämän. Hirveää.. En osaa auttaa mitenkään, mutta oli hyvä purkautua ensimmäistä kertaa tännekin.
Ps. Narsistin kanssa on hirveää elää.
Alue: Aihe vapaa
Tutulta kuulostaa, ap! Oma isäni on myös tällainen narsistin oloinen tyyppi. Iän myötä se on osittain pehmentynyt, osittain taas ei. Terapiassa hän tuskin ei ole koskaan käynyt koska ei varmasti suostu myöntämään ongelmaa.
Me lapset olemme jo aikuisia eli meihin hänellä ei ole enää sananvaltaa, joten nyt uhrina onkin äitimme :( Hän on sijaiskärsijänä, isän käskytettävä ja aivan tossun alla.
Isän pillin mukaan pitäisi mennä asiat, jos ei mene niin hän skitsoilee kuin teini-ikäinen ja syyttää muuta perhettä kaikesta. Koskaan hänessä ei ole vikaa, ei kuunaan päivänä. On pinnallisesti ystävällinen vieraille esim. juhlissa, mutta hyvin uupunut aina niiden jälkeen siitä kaikesta esittämisestä. Vaipuu omiin mietteihinsä herkästi, ei kuuntele mitä hänelle puhutaan.
Ymmärrän että hän eli tunnekylmän ja ehkä jopa väkivaltaisen lapsuuden, mutta hän on SILTI vastuussa itsstään ja tekemisistään nyt aikuisina, ja olen hieman katkera että hän on tartuttanut ja purkanut tätä tuskaa lapsiinsa eli meihin.
Myös lapsenlapset saavat joskus osansa, jos ovat normaalillakin tavalla riehakkaita, ja pappa ärähtää tyyliin: TURVAT TUKKOON NYT, tai LOPETTAKAA. Silloin lapseni katsovat minua kysyen, että mikäs papalle tuli? Heistä tuollainen käytös on pelottavaa. Tätä sattuu tosi harvoin onneksi, mutta silti niin että narsismin luoteenpiirteet pulpahtavat tasaisin väliajoin esille. Hän ei osaa täysin niitä kätkeä vaikka yrittää.
Kärsin itse lapsena ja teininä noista tunteenpurkauksista paljonkin, kuten sisarenikin, ja olen vasta nyt aikuisena tajunnut että ne eivät olleet normaaleja. Esim. kukaan ystävistäni ei koskaan joutunut tuollaisten huutojen ja jopa lievän perheväkivallan (läpsimiset, jopa potkimiset, turhat arestit ja ylikovat rangaistukset) uhriksi kuten minä.
Nyt kun minulla on omia lapsia, näen heidät itsenäni, pienenä ja rakkautta ja lämpöä tarvitsevana lapsukaisena ja paikkaan niitä aukkoja omasta lapsuudestani. Hemmottelen heitä, osoitan heille todella paljon lämpöä ja sylittelyä ja silittelyä. Annan heille vaikka kuun taivaalta, kun en itse aina saanut sellaista kokea. Olla Tärkein, vioistani huolimatta, ehdottomasti ja omana itsenäni.
Sekään ei ole oikein että hemmottelen lapsiani, saatan tehdä siinä heille karhunpalveluksen. Mutta ainakin sen olen heille ylpeänä opettanut, että MEILLÄ SAA PUHUA TUNTEISTA. Tunteita saa osoittaa, asioista puhua. äidille ja isälle voi kertoa salaisuuden kuin salaisuuden. Äiti voi sanoa "rakastan sinua" ihan arkena ilman "syytä".
Isäni on narsisti ja luonteeltaan "rikkinäinen", muuksi ei muutu. Häntä ei voi silti hylätä, sillä tavallaan ymmärrän mistä se johtuu (hänen vaikeasta lapsuudestaan), vaikka se ei oikeuta mihinkään. Rakastan häntä myös syvästi hänen ponnistelujensa takia, ja siitä että hän on ainakin yrittänyt olla hyvä vaikka ei aina siihen pysty. Hän pettyy itseensä, kun ei voikaan olla "nromaali" kuten muut, vaan joutuu esittämään ja tsemppaamaan aina sosiaalisissa tilanteissa.