Miten palaisi takaisin mukavaan elämään menettämättä kasvojaan?
Tää on aivan vitusta, mutta mies pilasi kiukuttelullaan mun jouluni, niin mä en sille turhia puhele enkä jaksa olla ystävällinen. Miksi olisin?
Olisi kuitenkin mukavaa käyttää nämä vähäiset vapaapäivät johonkin muuhun, kuin turhanpäiväiseen kiukutteluun, mutta miten teen sen? Harmittaa meinaan vieläkin. Mies tossa pyörii ees taas ja yrittää hyväntuulisena jotain välillä sanoa, mä vastaan jotain kylmästi.
Kusipää jätti mun joululahjan hankkimatta, se on sellainen mitä toivon aina, ja mistä on kivaa tekemistä mun lisäksi muillekin jouluna. Sitten kun mainitsin siitä aattona, niin veti kilarit, että ei hän ole ehtinyt kaikkea tekemään. Mietin tässä juuri, että mä hankin ja paketoin 40 joululahjaa, mies joutui niistä yhdessa lahjassa avustamaan. Tästä avusta olin huomauttanut monesti ainakin kymmenen päivää ennen aattoa, mutta sai sitten vihdoin jouluaaton aamuna rypistettyä hirveessä kiireessä...
Nyt mä vietän mun jouluni ystäväni tietokoneen kanssa ja pelaan vaikka tetristä. Tosi kivaa.
Jaa-a, pitäiskö asia selvittää kuten aikuiset ihmiset? Ilman että molemmat "kilahtelee"? Tältä joululta se sun lahja nyt sit on mennyttä, sille ei voi enää mitään, mutta voisit tietysti sanoa miehelle rauhallisesti ja sivistyneesti, että on nyt ollut paha mieli sen asian takia. Ja sitten jätät sen, mennyttä mikä mennyttä. Ensi jouluna käyt miehen kanssa vaikka jo marraskuun lopussa läpi ne asiat mitä sinä teet, ja mitä mies tekee, laitat oikein paperille, kirjoitat siihen ne lahjanhankinnat ym. jokaisen erikseen, ehkä näkee sitten että jos sinulla on listalla 40 nimeä ja hänellä vain yksi, että ehkä hän ei ole tehnyt yleensä niin isoa osaa kaikesta kuin on ehkä tuntenut tekevänsä.