Lue keskustelun säännöt.
Minut lähestulkoon ajettiin kotoa pois 16-vuotiaana, nyt iäkkäät vanhemmat itkevät perään
22.10.2021 |
Kun eivät pärjääkään yksin. Välissä oli kymmenenkin vuotta, että ei nähty ollenkaan, eikä edes lapseni syntymään mitenkään reagoineet. Sittemmin ovat soitelleet ja käyneet kylässä kahvilla. Nyt on alkanut itkuvirsi, että miten vanhat ihmiset hylätään näin ja että ei ole tyttärellä ollenkaan häpyä. Tällä palstalla olen lukenut, että tämmöinen kotoa pois ajaminen ja vieraantuminen omista vanhemmista on yleistä, mutta onkohan kuinka yleistä, että sitten itketään takaisin, kun toiset haluaa vaan hyötyä? Miten tähän pitäisi reagoida?
Kommentit (11)
Tee niinkuin susta tuntuu. Jos olis toi tilanne itsellä niin olisin varmaan jo katkassu välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin se menee useimmiten perheissä, eikä pitäisi jäädä kiinni johonkin menneeseen, puhuminen auttaa.
Ei ole yleistä eikä normaalia. Onneksi. Eikä sinun tarvitse kuunnella vanhempiesi kommentteja. Jos et halua pitää yhteyttä, katkaise yhteydenpito. Olen pahoillani puolestasi.
Olet aikuinen ihminen ja voit ihan itse päättää kumarratko vai pyllistätkö heille. En ymmärrä sitä, että kuuntelet heitä, etkä pese käsiäsi koko jutusta.
Ja kyllä he pärjäävät. Rahalla saa apua ihan varmasti aina. Muistuttaisin siitä ja sanoisin, että ei kaupastakaan saa ruokaa ilmaiseksi vain sen takia, että ei pärjää ilman sitä. Sama juttu on avun kanssa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yleistä eikä normaalia. Onneksi. Eikä sinun tarvitse kuunnella vanhempiesi kommentteja. Jos et halua pitää yhteyttä, katkaise yhteydenpito. Olen pahoillani puolestasi.
On se ihan normaalia että vanhemmat raivostuu teini-ikäisen edesottamuksista.
Vanhempasi kuulostavat epäkypsiltä ja itsekkäiltä, olen pahoillani. Auttaa kun ottaa sen asenteen, että he ovat epätäydellisiä ja vajavaisia, eikä odota heiltä sellaista hyvää vanhemmuutta, jonka jokainen lapsi ansaitsisi, sinäkin. Sitten voit mielessäsi antaa heille anteeksi ja sen jälkeen pitää yhteyttä ilman kaunaa silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamoinen loukkaus vanhemmiltasi, jos eivät ole olleet kiinnostuneet edes lapsestasi. Nyt on vaikea sanoa, miten itse reagoisin, mutta ei se vihanpitokaan hyvältä tunnu.
Tuskin kannattaa kuitenkaan omaishoitajaksi alkaa heti kättelyssä.
Jokainen kasvaa aikuiseksi omalla tahdillaan, useimmat oman lapsen syntyessä, mutta viimeistään vanhempien kuollessa koska on pakko vaihtaa näkökulmaa kun ei ole enää äitiä tai isää johon peilata omaa lapsi-identiteettiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee niinkuin susta tuntuu. Jos olis toi tilanne itsellä niin olisin varmaan jo katkassu välit.
Mulle kun selvisi, että alkoholisti-äitini oli yhteydessä vain kun tarvitsi jotain ja mun lapset "pilasivat hänen elämänsä" mä laitoin välit poikki sen samantien. Toki mamma kippas sitten ihan muutama kuukausi siitä, joten monttuun heittäminen toki jäi mun vastuulle...
Siihen kannattaa reagoida ihan siten kuin itsestä tuntuu. Jos on halua olla anteeksiantavainen ja ymmärtäväinen, niin sitten on, mutta jos tuntuu, että pitäkää tunkkinne, niin sitten niin.